Kiipeily (seinä-, jää-, kallio-, vuorikiipeily)

EAA-valmisjuoma 24-pack

Pineapple Passion Fruit

1€/kpl
beastmakerin otteissa pysyminen riippuu eniten ilmankosteudesta. sopiva kosteus ja pysyy melko ok. ellei oo, vaikee pysyy ees niissä helpommissa. pelkkä openhand ei siirry krimppiin niin hyvin. eri lihaksetkin niissä tekee hommia. ei on-off, mutta synergistisesti. joten kannattaa kyllä roikkua monilla nivelkulmilla ja mieluiten eri rannekulmillakin. sen takia sormilaudan siirtovaikutus kiipeilyyn ei oo ollenkaan niin itsestäänselvää. kaiken lisäksi sormilauta ei kehitä kiipeilyvoimaa.
 
SUPER WHEY ISOLATE (3,9 kg) -24%
Tuo otelaudalla roikkuminen on jäänyt kyllä toistaiseksi hyvin marginaaliseksi osaksi kiipeilyharrastusta, mutta ehkäpä se tulee tässä talven mittaan sitten muuttumaan, kun lähetyskelit alkavat väistyä... Sen verran oon kuitenkin huomannut kun oon roikkunut parilla eri beastmakerillä, että kyllä selkeästi tuo oma lauta on hankalin tapaus. Ehkä täällä omassa asunnossa tosiaan vaan on niin matala RH%, ettei nuo sloupperit tuollaisenaan oikein sovellu treenaamiseen.

Molemmista nimettömistä ovat kertaalleen jo A2:t tuottaneet hieman vastoinkäymisiä, mutta nyt tuo tuoreempikin alkaa olemaan jo voiton puolella. Viime jälleennäkemisellä melkein tuli selätettyä tämä kyseinen reitti, joka lähetti kotiin sormivaivojen kanssa. Joku oli kuitenkin käynyt repimässä toppikahvan irti, niin jäi sen vuoksi ensikertaan. :P
 
Zone-sarja -42%
Molemmat on selkeesti dynaamisia liikkeitä. Deadpointatessa pyritään hyödyntämään liikkeen määrämittaisuutta ja lakipistettä. Deadpointeissa myöskään jalat eivät välttämättä irtoa otteilta, mikä todennäköisesti tapahtuu dynon ollessa kyseessä. Dynoissa siis ponnistetaan jalat irti otteilta kohti seuraavaa määränpäätä, kun taas deadpointit muistuttavat pieniä "nypähdyksiä".

Katoppa vaikka tästä:


View: https://www.youtube.com/watch?v=pbbvCuIyLoI


esim. 4:00 kohdalla on aika tiukan näköinen deadpoint, dynonkin varmaan tunnistat, jos katsot pikkusen matkaa eteenpäin (alle 1 min).
 
noi on hieman käsitteellisiä eroja ja joillekin ne tarkottaa samaa. dyno=dynamic move, mitä deadpoint myös on. deadpoint kuitenki on nimensä mukaan juuri se piste muuvia, missä ollaan keveimmillään kohdeotteeseen nähden, kuten sepp kirjoitti. mutta periaatteessa noin eli dynossa jalat irtoo ja deadpointissa ei. toisaalta kiipeilyssä hieman noi käsitteet menee hassusti muutenkin, kun puhutaan esim. muuvin tekemisestä staattisesti. staattinen= ei liikettä. eli ei se "muuvi" sillon voi olla. voitas puhua vääntävistä ja dynaamisista ehkä mieluummin erottamaan se liikkeen luonne.
 
kummassakin on kuitenkin kyse samasta asiasta, missä lähes kaikissa kiipeilymuuveissa: painopisteen liikkeestä kohti kohdeotetta.
 
Mitenkäs on kanssakiipeilijöiden laita muun treenaamisen kuin itse kiipeilyn suhteen? Tuleeko touhuttua muitakin harjotteita kuin itse kiipeilyä ja roikuntoja?

Itse olen huomannut, että harrastusvuosien edetessä muu harrastaminen on jäänyt koko ajan enemmän kiipeilyn varjoon. Aloitellessa mukana pyöri vielä jalkapallo, säbä, kuntosali, juokseminen... Mutta vähitellen muiden lajien osuus treenikerroista alkoi vähentyä ja salilla käyti alkoi muistuttaa hyvin yksipuolista 1-jakoista. Nykyään joutuu jo miettimään, milloinkohan sitä kävi viimeksi pelaamassa säbää, tai että uskaltaako lähteä pelaamaan fudista ettei vaan taas mustuisi varpaankynnet.

Niin, salilla ei oo tosiaan vähään aikaan käyty. Vaihtelua treeniin on tullut haettua lähinnä kiipeilyseinältä vähän keskittymällä eri asioihin. Kesän aikana tosin sisäkiipeilyn osuus ollut varmaan muutaman prosentin luokkaa, jolloin kevyempinä päivinä on keskitytty kiipeemään enemmän helppoa. Core-treeniä tulee hieman kotona tehtyä silloin kun muistaa ja on fiilis kohdallaan - samoin kuin otelautailua ja leuanvetoja. Toistaiseksi on ollut oikein mukavaa ja kehitykseenkin voi olla ihan tyytyväinen. Oon nyt hieman tuumaillut, että talven tullessa koitan pikkusen enemmän viihtyä kuntosalilla. Tai käydä hiihtämässä... Tai jotain.
 
kiipeily kehittää kiipeilyä. se on 100% tekniikkaa. yleiskuntoreeniä voi toki hieman tehdä, mutta jos kiipeily on selkee päälaji, kannattaa se pitää hyvin selkeesti pääosassa. riippuu hieman missä ne heikkoudet piilee. harvalla ne on punttipuolelta korjattavissa. suht harva myöskään osaa ottaa sisäkiipeilystä kunnolla ja luovasti irti ja treenit toistaa itseään.
 
jto sanoi:
kiipeily kehittää kiipeilyä. se on 100% tekniikkaa.
Click to expand...
Ja mistä se tekniikka koostuu? Koordinaatiosta, liikkuvuudesta ja voimasta. jos otetaan ukko pystymetsästä ja käsketään kiipeillä, niin kyllä siitä kymmenessä vuodessa kehittyy melko vahva ukkeli.

Itse haluaisin treenata pelkkää kiipeilyä, mutta sormet ja kyynärvarret eivät vielä kestä, jotta harjoitustunteja tulisi tarpeeksi pelkällä kiipeilyllä. Tulee sitten jumppailtua kiipeilytreenin päälle erilaisia kehonpainoliikkeitä. Tarkoituksena koko ajan vähentää muuta jumppaa ja lisätä itse kiipeilyä. Lenkki tulee heitettyä välillä peruskunnon takia.
 

3 kpl M-Nutrition EAA+

Mango - Hedelmäpunssi - Sitruuna - Vihreä omena

-25%
Se on kyllä hauskaa, jos tajuaa olevansa väärässä luullessaan epäonnistumisen syyn olevan omaa voimattomuutta. Tietenkin joskus se onkin sitä, mutta usein yksittäiset vaikeat muuvit ovat ihan tehtävissä väsyneempänäkin, kun niiden suorittamista vähän hienosäätää esim. miettimällä jalkojen asentoa tai itse liikkeen dynamiikkaa.

Itse tosiaan ajattelin lisätä uudelleen kuntosalilla käyntiä mukaan juurikin sen takia, että kiipeilystä on muodostunut niin vallitseva treenimuoto. Omat vahvuudet kiipeilyssä selkeästi on kyllä voimapuolella/lukotuksissa/pincheissä, että varmaan seuraavat kehitysaskeleet realisoituisivat helpoiten panostamalla tekniikkatreeniin. Toi on kyllä totta, että sitä tosi helpolla toistaa itteensä treeneissä, jos ei tietoisesti yritä rikkoa irti kaavoistaan. Mulla on selkeesti lemppari profiili semmonen ~10-20 asteen hänkki ja vastakohtana släbit aiheuttaa jonkinasteista pahaa oloa. Jonkinasteinen tavoite talvelle olisi oppia tykkäämään myös släbeistä sekä pitää jänteet ja muut paikat ehjinä. :)
 
juu ja toinen pystymettäilijä kiipee vuodessa 7A ja toinen 8A. nähty on :)

mä käytän tota slogania 100% tekniikkaa sen takia, että missään muualla et käytä kiipeilyvoimaa kuin kiipeillessä. tätä ei moni tiedosta. tän takia on esim. mahdollista, että dave graham ei saa vedettyä yhden käden leukaa, mutta kiipee maailman terävimmässä kärjessä. sen lajivoima on vaan niin huikee ja se tuhlaa sitä vähemmän kuin moni muu.

eli lähin korostan sitä, että näin älyttömän monimuotoisessa lajissa se lajiharjoittelun oikea toteutus on ensiarvoista. ihan liian harva toteuttaa treeneissään tekniikkaharjoitteita tietoisesti. painopiste, tukipisteet ja liikkeen aloituspiste on ne tekniikan tärkeimmät tarkkailun osat ja vasta niiden sisälle sit liittyy erilaiset jalkaotteet jne.

kuriositeettina: kuinka vaikeita untalented kiipeää ulkona ja kuinka usein kiipeet? lähinnä millasia määriä kokisit ns. suuriksi treenejäs ajatellen?

sepp: sisäseinät on vain leikkikenttä ja luova treenialusta. kaikkea voi tehdä ja esim toppaaminen ei oo mitenkään pakko. tai vierusreitin otteiden käyttö kiellettyä jne. mä teetän mun kiipeilijöille aika erikoisia treenejä ja kyse on aina ominaisuuksien treenaamisesta, ei sisäreittien harjoittelusta.
 
6b on vaikein, eli aika aloittelija olen. Sisällä en ole koskaan kiivennyt, joten kehitys ollut ehkä senkin takia hidasta. Uskoisin, että liidailun opettelukin olisi ollut huomattavasti helpompaa (ei pelottaisi niin paljon) sisällä, koska otteita löytyisi tarpeen tullen, jos pelottaa klipata huonosta otteesta/asennosta. Kalliolla kiipeilyssä tempo on rennompaa, joten "treeneistä" tulee ihan riittävän pitkiä pelkällä kiipeilyllä. Rakensin kotiin 3m leveän, 2,5m korkean ja 30' kaltevan seinän talvitreeniä varten. Ja siinä en pysty omasta mielestäni ajallisesti treenaamaan tarpeeksi pitkään, koska sormet ja kyynärvarret rajoittavat treenin kestoa, joten olen jumppaillut lopuksi kehonpainolla lihaskuntoa. Seinä on omalle tasolle ehkä liian jyrkkä, mutta ajattelin että siitä voisi tulla liian tylsä lähivuosina, jos tekisin liian loivan.
 
no ulkona aloittaminen voi tuntua hankalalta, mutta ite alottanu myös niin päin old skool- tyyliin ja ei ollenkaan paha. liidaamista kannattaa tehdä smaantien alusta alkaen, ettei siitä tuu peikkoa. eihän se pelottavaa pitäs ollakaan. enempi laiskojen hommaa, ku ei tarvi viritellä yläköysiä ;) mulla on yläkerrassa yhteiskeivin lisäksi matala 50-asteinen hänkki ja kattoa. kovimmat treenit melki oon saanu siellä tehtyä ja siellä on myös vaikeimmat sisäreitit, mitä oon kiivenny. pisimmät treenit siellä on olleet reilusti yli 3h. hyvän teit. liian loivalla ei tolla huonekorkeudella ois käyttöö. lisää sinne pienempää ja slouppaavampaa otetta sekaan ja käytä koko ajan myös niitä. ei pelkkiä kahvoja. kaikki reitit mulla on sekvenssireittejä, eli vaikka tohon pääsis oikeella, siihen pitää mennä vasurilla, tosta ei saa huukata, jne. motivaatio on avain. missäpäin aut, ellei kaupallisia keivejä/ seiniä ole lähellä?
 
Eipä nuo kaupalliset seinät nyt sijainnin takia ole ollut esteenä. Kun aloitin kiipeilytouhut, niin taustalla oli monen vuoden kilpaurheilu/aktiivikuntoilu ja halusin harrastaa jotain mikä olisi hauskaa, eikä tarvitsisi treenata. Vähän sellaisella surffari-ideologialla, eli pidetään hauskaa ja se "treeni" tulee sivutuotteena. Eli ei missään nimessä mitään systemaattista suorittamista, vaan luonnossa hengailua ja kiipeilyä (mutta kuitenkin voimaa/kuntoa ylläpitävää/kehittävää). Kun yläköysittelystä oli aika siirtyä liidaukseen, niin olisihan se sisäseinä ollut aluksi kiva, mutta ajattelin jatkaa samalla linjalla, eli oikealla kalliolla pikkuhiljaa opetellen. Sisällä on kyllä tullut käytyä boulderoimassa jonkin verran.
Nyt on sitten kasvanut nälkä syödessä ja piti rakentaa oma seinä, jotta pystyy treenaamaan. Ja treenaamistahan mun piti välttää ja vaan nautiskella ja fiilistellä kalliolla, mutta tulin siihen tulokseen, että treenaamalla pystyn nauttimaan ja fiilistelemään paremmin siellä kalliolla :). Kotiseinään päädyin myös käytännön syistä. Lasten hoito ja lasten harrastukset vievät aika paljon aikaa joka päivä, joten kotiseinällä on helppo treenata juuri silloin kun sattuu itselle sopimaan, eikä matkoihin mene aikaa jne... Kotiseinä tarjoaa myös lapsille aika hauskaa aktiviteettia. Tossa kun ne kiikkuu 10 vuotta, niin oppivat varmasti ihan hyviksi kiipeilijöiksi ja sittenhän mulla on kalliolla aina oma beta-apina mukana, jos ei reitti meinaa aueta :).
 
Juu, niin ne tavoitteet muuttuu, vielä keväällä/alkukesästä jaksoin käydä salilla ja vaparitreeneissä kiipeilyn ollessa vaan oheishommaa. Nyt käyn kerran viikossa salilla treenaamassa jalat, muu aika menee pelkästään boulderoidessa. Kehityksen onkin päässyt nyt kesän mittaan huomaamaan, ku keskittyy vaan olennaiseen. Viime vuoden joulukuussa aloittelin kiipeilyä ja nyt eka ulkoseiska kivetty ja toivottavasti huomenna toinen, muuvit on jo, enää pitäs linkittää. On tää vaan hienoa hommaa ja varsinkin ulkona! Ja onnea Jollille 8aasta :rock:
 
untalented: treenaamisen ei oo mikään pakko olla ikävää. miksi ihmeessä treenimotivaatiota jotenki tulis laskea??? jos teet jotain kehittyäkses, se on treeniä. sama ku maratoonari "vaan kävis juoksemassa eikä treenaa". se miten kullekin se treeni suunniteltas siten, että motivaatio ois mahdollisimman korkee, eroo sitten tyypistä toiseen tottakai. lapsivoiman käyttö kiipeilyllisiin ambitioihin on aina hyvä asia ;) samasta syystä mullakin on kotona kaks seinää ja iso kasa sormilautoja jne. silti lähimettät on täynnä kiviä ja hyvä niin :)

pastor1: kiitos vaan. toka mokoma. mulla on häipyny 35kg kropasta kiipeilyn takia. kaikki treeni tapahtuu kiipeilyssä kehittymisen takia. eli aikalailla addiktoivaa on tää laji pirulainen :D vaikka en kyl missään nimessä oo ollenkaan sieltä friikeimmästä päästä omistautumisessa!!!!
 
No ei treenimotivaatiota tarvi laskea.
Pelkästään kiipeämällä voi "treenata" vaikka enemmän (jos paikat kestää), kuin treenamalla kiipeilyä. Mun käsityksen mukaan esim. Chris Sharma ei treenaa lainkaan, vaan pelkästään kiipeää. Tätä tarkoitin sillä surffaritouhulla, eli tehdään vaan sitä juttua mistä tykkää, eikä sotketa siihen nykyaikaisen huippu-urheilun systeemejä eri osa-alueineen. Maratoonari siis vaan juoksisi fiiliksen mukaan, mutta ei tekisi oheisharjoitteita, eikä jakaisi vuotta peruskuntokauteen, vauhtikestävyyskauteen jne. Juoksisi vaan fiiliksen mukaan joskus kovaa ja joskus kevyemmin. Tekisi sitä mistä tykkää vain rakkaudesta lajiin, eikä kilpailemisen takia. Tosin maratonharrastus on aika kilpailupainotteista touhua, joten ei oikein sovi tähän vertaukseen, toisin kuin esim. surffaus, skeittaus, lumilautailu ja kiipeily. Näissä lajeissa on paljon oman lajinsa kovimpia huippuja, jotka eivät kilpaile, eivätkä "treenaa", vaan pelkästään surffaavat, skeittaavat, laskevat tai kiipeilevät.
On itsestään selvää, että kehitys on parempaa, jos harjoitellaan tavoitteellisesti, eikä fiiliksen mukaan. Ja tehdään harjoitteita, joilla vahvistetaan heikkouksia jne.
Omalla kohdalla tämä tavoitteellinen harjoittelu ei tuntunut mielekkäältä ajatukselta, koska sellaista olin muiden lajien parissa tehnyt pitkään.
Mutta näin tässä nyt kuitenkin pääsi käymään, että olen ruvennut treenaamaan :). Jos suomessa olisi aina kesä ja olisin poikamies, niin sitten voisi vain kiipeillä.
 
Ihan varmasti voi kehittyä lajissa kuin lajissa menemällä ihan fiiliksen mukaan, ainakin tiettyyn pisteeseen asti. Onhan kiipeily aika monelle lifestyle tyyppinen elämäntapa, pääpaino on ulkona liikkumisella, uusien paikkojen etsimisellä etc. eikä siinä sisäkauden peruskuntokaudessa. Mitä Risto Paarmaan tulee niin eihän siitä oikeesti tiiä reenaako se vai ei, tai mitä se tekee. Jotenki tuntuu että imago rakennettu pranoissa kiipeevän hipin mukaan. Hieman epäilen että edes Risto Paarma ei vedä 9b+ sporttia pelkästään fiiliksen mukaan kiipeemällä, kyllä sillä joku systeemi on taustalla millä kuntoa voi hieman ajottaa oikeeseen hetkeen. Voin toki olla väärässä.

Ite yleensä treenailen talvet "yrittäen" välttää pulley vammoja jotta keväällä vois olla ainakin fyysisesti paremmassa kunnossa projekteja varten.
Kesällä en oikein oo ikinä löytäny motivaatiota harjotella mitenkään järkevästi, vois ehkä ens vuonna yrittää.
 
untalented: edelleen: jos teet jotakin kehittyäksesi se on "harjoittelua". kyllä sharma treenaa ja ihan pirusti. ihan turha sitä on nimetä "vain kiipeilyksi". tää laji on sellanen, että käytännössä kaikki treeni voidaan tehdä kiipeemällä. miksi ihmeessä sitä sitten ei tekisi juuri lajinomaisesti ja reittikohtaisesti. täysin verrattavissa vaikkapa voimistelun liikesarjoihin.

ei treenaamista käsitteenä voida mitenkään määritellä suunnitelmallisuuden asteella. ei sharmakaan vaan mee ja chillaa ja katotaan nyt mitä tekis. ei todellakaan. hyvin usein huippujen tekemiset jaksottuu jo esim. boulderoinnin ja köysittelyn kautta.

jenkkilehdillä varsinkin on kummallinen tarve perustella oikeita tekemisiä hippiasenteella ja kaiken systemaattisuuden poissulkemisella. tää lähtee siitä, että alunperin kiipeilijät oli juuri niitä omiin yhteisöihinsä sulkeutuneita dirtbagejä. sitä näennäistä vapautta sitten romantisoidaan innolla.

se miten sä oot aiemmin treenannut jossain lajissa ei tarkota lainkaan sitä miten kiipeilyssä treenataan tai minkälaisia mahdollisuuksia hyvin erilaisiin treenifilosofioihin on. ei treenaaminen käsitteenä millään tavalla poista sun "vapautta". sillonhan se laskis motivaatiota ja eihän semmonen voi olla koskaan tavoite.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom