Ketkä ihmiset/asiat saivat sinut salille?

[Bisley]

Haluaisin tällä threadillä kiittää ja kunnioittaa ihmisiä, jotka ovat vaikuttaneet siihen, että lähdin alunperin treenaamaan kuntosalille!!

Eli kirjoittakaa ja kertokaa ketkä ihmiset tai mitkä asiat saivat sinut harrastamaan punttista/ voimailua?



Aloitetaan:

Rippileirillä 14-vuotiaana oli eräs isonen, Heleniuksen Marko, joka vetäisi ennen nukkumaan menoa 48 punnerrusta. Kaveri oli jo 15-vuotiaana hurjan vahva, sai penkistä ainakin 100kg ja muutenkin näytti hurjan vahvalta. Kokeilin itse seuraavana viikonloppuna montako punnerrusta menee ja sain hikisesti 20. Siitä se lähti ja rupesin säännöllisesti punnerrella kotosalla, kunnes vuoden kotitreenin jälkeen uskaltauduin salille.

Salilla tapasin toisen ison ja erittäin mukavan kaverin, Jani Paakin, jonka kanssa treenailtiin parin vuoden ajan. Mies oli jo ehtinyt parin vuoden ajan nostella puntteja ja oli valtavan vahva jo luonnostaan. Taisi nostaa 17-vuotiaana 120-130kg penkistä. Mies muistuttaa elävästi Henry Rollinsia, terveisiä vain Janille jos satut lukemaan.:thumbs:

Kesätöissä Suomalaisessa Kirjakaupassa -94 tapasin Tero Arjansalon, joka hommasi mulle parin viikon salikortin City-Gymille. Neuvoi paljon miten treenata oikein ja satuin näkemään ihan livenä Olev Annuksen, joka dieettasi Masters Olympiaan ja muita Tosi isoja kavereita, kuten Mamfred Höberlin, joka oli tullu maailman vahvin mies kisoihin Suomeen.

Tietenkin veljeni mukaantulo treeneihin -98, sai valtavan kehityksen aikaan, kun oli joku jonka kanssa oli pientä kilpailua.

Myöhemmin yhdessä treenatessa mukaan liittyi Ikosen Jani, jonka kanssa kolmistaan tehtiin aivan sairaita tappotreenejä. Terveisiä Janille.

Välillä treeneissä mukana oli Kirmasen Pete, joka on aivan käsittämättömän lahjakas mörssäri. Hiomaton timantti, joka on luonnostaan ilmiömäisen vahva. Kaveri ei koskaan ollut tehnyt penkkiä ja kuukauden harjoittelun jälkeen nosti 160kg ilman minkäänlaista tekniikkaa. Puhdasta voimaa.

Hyvä ystäväni lukioajoista asti on Petri Määttä, joka on kannustanut minua alusta asti ja ollut huoltamassa sotilaspenkkikisoissa. Kunniotus hänelle. Mies on myös järkyttävän vahva. Oli juuri ensimmäisissä penkkikisoissa ja nosti 170kg (2.sija) ilman mitään vermeitä.

Tietenkin vuonna 2003 Vilman kautta tapaamallani huippu valmentaja Aki Mähösellä on suuri vaikutus siihen missä ollaan tällä hetkellä. Kiitos Akille. Olet paras!

Mainitaan vielä meidän oma poika Sirenin Mika, kiitos kaikesta esille tuomisesta ja minuun uskomisesta!

Eiköhän se ollut tässä?

Teidän vuoro!

 

[inflames]

Nimiä en mainitse, mutta ensimmäisen sysäyksen treenaamiseen antoi setäni ja hänen kaveri, jotka punttailivat ahkerasti naapurissa. Kesäisin oli mukava käydä katsomassa, kun isot pojat repii rautaa. Maksoipa sama setä vielä karate-treenit joskus ennen puntin aloittamista. Kun kiinnostuin kokeilemaan itsekin, antoi luvan käyttää hänen painojaan ja penkkejään miten tahdoin. Myöhemmin, itse jo touhun lopettaneena, luovutti köyhälle opiskelijalle kunnon voimanostovyön käyttöön.

Ja mikä asia sai salille? Alipaino. Vitutti olla aina se pienin. Pikkuhiljaa sai käännytettyä vanhemmatkin ymmärtämään, ettei ne proteiinitabletit ole hengenvaarallisia. Vaikeita niellä, hirveän makuisia, muttei vaarallisia.

 

[Lostedt 61#]

Yhden tarina

Ensimmäinen ajatus puntille lähtemisessä tuli, kun luin Tony Halmeen kirjan "Jumala armahtaa minä en" Halmeen poikahan oli kiusattu, joka sitten punttasi tiensä niin, että kukaan ei sen jälkeen tullut soittamaan suutaan

Tuo kirja innoitti minua sen takia, että olin itse koulukiusattu joka ikinen päivä kun elettiin 7.luokkaa sen syyn takia, että olin erittäin ylipainoinen (179 cm 115 kg) ja kumminkin todella heikko, joten minua oli helppo kiusata penkistä esimerkiksi nousi tuolloin tanko 4 kertaa. Varsinkin eräs paikallisen käsipallojoukkueen kapteeni kiusasi minua jokapäivä sekä fyysisesti, että henkisesti.

Mutta halmeen kirjastahan minä en sitten vielä salille lähtenyt vaan täyttäessäni 15-vuotta painaessani tuolloin 116 kg isäni huomautti minulle painostani ja uskoessaan, etten pysty siihen antoi minulle kannustimen luvatessaan "jos ikinä painat 90 kiloa annan sinulle 1000 markkaa ja jos pääset 80 kiloon lupaan antaa sinulle 5000 markkaa" sillä hetkellä päätin, että ei muutakun töihin.

Heti seuraavana viikkona aloitin käymään isäni kanssa salilla noin 6 kertaa kuukauden aikana. Ja kun tätä oli jatkunut 3 kuukautta painoni oli tippunut 104 kiloon ja penkki oli noussut lukemiin 5*40 kg ja aloin olemaan aikalailla niissä voimissa missä kuka tahansa 15-vuotias.

Seuraavina 2 kuukautena nostin sitten treenimäärää 2 kertaan viikossa ja tulostakin syntyi painon tippuessa 95 kiloon ja penkin noustessa 6*50 kiloon, tällöin aloin tuntemaan itseni jo selvästi vahvemmaksi, kuin muut.

Tuon viikon maanantaina kun painoin 95 kiloa tuli minun historian kannalta merkittävä hetki, kun samainen kiusaaja jengi tuli taas josta käsipallo joukkueen valmentaja huusi minulle "hei pelle läski sä oot vieläkin" (kyseinen ihminen oli ns. meidän ikäluokan kingi) siinä tilanteessa ajattelin, että no katotaan miten käy, kävelin kohti ja ilman mitään erillistä latasin oikealla niin nopeasti ja voimakkaasti kuin ikinä vain jaksoin häntä leukaan ja sanoin vain "no katotaan sitten" siinä tuli sitten vääntöä ja kaadoin hänet maahan ja kumautin pari kunnon oikeata lärviin ja lumipesu päälle ja kysyin muilta, että "halusiko joku muu vielä" ja näin historiana kiusattuna oli lopetettu kertaheitolla

6 kuukautta vielä laihdutin ja kävin salilla 2 krt/viikossa ja kun laihduttamisen lopetin 16-vuotias päivänä painoin 75 kiloa ja nostin penkistä 2*72,5 kg

Ja tähän väliin sitten mahtui monia taantumia ja aikoja jolloin ei treenattu ollenkaan, mutta nytten sitä sitten ollaan tukevasti treenin tiellä, painaessani 111 kiloa ja yhteistuloksen ollessa 510 kg (pp:130 kg jk:180 kg mv:200 kg)

Joten tuosta tekstistä voi päätellä, että punttis on antanut minulle todella paljon, enkä aio ikinä lopettaa

Ja ei muuta kun keep on pumping :thumbs: :whip:

End and out

 

[Tintsu]

Lisää tälläisiä tarinoita!

 

[NoPain]

Mikähän se loppujen lopuksi oli, mikä sai salilla käymään. Vaikea sanoa varmaa syytä. Jotain mahdollisuuksia kyllä tulee mieleen.

Muistan, kun joskus ala-asteikäisenä olin vanhempien kanssa etelässä lomailemassa. Siellä oli mukana muutama muukin perhe. Muistan pullistelleeni toisen perheen vuoden vanhemmalle tyttärelle (olin vähän ihastunut :haart: ). En kuitenkaan tehnyt niillä lihaksilla vaikutusta .

En tiedä oliko tämä pullistelu seurausta aiemmin tapahtuneesta. Naapurissa asui joskus ennen ala-asteikää parhaat kaverini. No heidän isoveljellään oli tapana aina naljailla pienestä koostani (Nytkin vain 168cm). Myöhemmin vasta pakkotoistoa lukiessani tajusin kuka se "isoveli" oli. Se oli Ossin Jerry :D. Oli ehkä syytäkin mainita koostani. Ei ollut jäänyt mieleeni noista ajoista se, että suht iso kaveri tais olla jo silloin.

Lukiossa vasta aloin salilla kuitenkin käymään. Jos ei ystäväni olisi opettanu minua treenaamaan, tekisin varmaan vieläkin pelkästään ojentajapunnerruksia ylätaljassa. Että terveisiä vaan ehecille ;) Ja ne pakkotoistot muistuu vieläkin mieleen

Luulen kuitenkin, että perimmäinen syy oli se, että olin ala-asteen loppupuolella vähän tukeva. Laihduin kuitenkin, kun pituuskasvuni alkoi. Yläasteella lopulla olinkin jo suht hoikassa kunnossa kun sama rasvamäärä venyi 10cm pidempään varteen. Silloin päätin, etten anna itseni enää lihoa entiselleen.

 

[Tupla-J]

Mulla se lähti hyvin pinnallisesta syystä (no, pinnallinen mä olen muutenkin): silloinen eukko oli pahuksen kovassa kunnossa ja teki alan hommia työkseen. Minäpä sitten katoin 75-kiloisena kyniksenä peiliin ja kelasin, että ei helvetti, jotain on tehtävä. Rupesin käymään puntilla ja syömään enempi, ja pikkuhiljaa siitä sitten painot nousivat niin salin kuin meikäläisenkin puolella. Lihaa ja raamia on saatu, eikä jenkkiksissäkään ole kummoista pitoa.

Jostain syystä mun kroppa tuntuu kelaavan, että 95 kiloa on mulle hyvä paino; tän verran mä olen painanut viimeisen puolitoista vuotta, vaikka reenipainot on noussu mukavastikin.

 

[Sziget]

Loistava tarina Viikinki! Tuli itsellekin hyvä fiilis kun tarinan lopussa oikeus voitti ja kusipäät sai turpiinsa.

Itselläni ei ole ketään erityistä henkilöä joka olisi kannustanut mua salille tai josta olisin ottanut mallia. Sain vain päähäni että punttien nostelu olisi fiksu harrastus joka toisi lisää fyysistä voimaa. Sitten uskaltauduin peruskurssille ja siitähän se lähti.

 

[Alec]

eipä mullakaan ole ketään varsinaista henkilöä..fattasta löytyneet fätit ja halu näyttää Rocky Balboalta tai Jaan Clood Van Dammelta potkivat salille :D

 

[HarryG]

Niin taisinpa olla 13-14 -vuotias, kun ensimmäisiä kertoja salille innostuin. Ko. Sali oli nuorisotalon alakerrassa ja varustetasoltaan siihen katsoen varsin hyvä.

Suurin vaikutus salille lähtemiseen oli se, että olin helvetin laiha ja pitkä. Eniten häpeilin erittäin ohkaisia ranteitani.

Noin samaan aikaan lähti käymään samanikäinen ystäväni, jolle selän kipeytymiseen oli lääkäri kehoittanut vahvistamaan keskivartalon lihaksia. Varsinkin vatsaa. Terveisiä mun kyttäävälle ystävälleni Man1acille ;)

Ensimmäisen vuoden, ehkä ylikin tein kolmesti viikossa saman ohjelman, johon kuului muistaakseni vinopenkki 10 kg:n käsipainoilla ,vatsoja ja luonnollisesti penaa ja habaa. Sekä ranteita tietysti...Muistan vieläkin, kun Man1ac kertoi ensimmäisen kerran jaostaan, joka oli perinteinen työntö-veto periaatteinen/ 4*viikossa. Siitä vasta lähti jonkinasteinen kehitys. Ko. Ohjelma oli saatu jostain "netistä"

Mulla on myös jonkinasteinen kiusattu -tausta, joten kiitos siitä kaikille asianosaisille, jotke motivoivat erittäin tehokkaasti, ja jotka eivät välttämättä tulisi enää törkkimään

 

[Miikkah]

Kiitos bisley, viikinki86 ja muut.
Hieno lukea tarinoita mistä kaikki on lähtenyt liikkelle.
Tää pakkis on siitä hieno paikka että täällä on tupa täynnä hengenheimolaisia.
Kaikki on hurahtanut lähes täysin nostaa rautaa ja huoltaan omaa kehoansa.

Itsellä touhu alkoi hieman erillailla.
Itse olen harrastanut yhtä toista lajia yli 10 vuotta.
Olen aina ollut alipainoinen ja pieni. Tämä on toisaalta sopinutkin kyseiseen lajiin.
Jossain vaiheessa koin pienen masennuskauden rakasta lajiani kohtaan.
6 kertaa viikossa treenatessani kyseistä lajia tein ohessa kausittain kuntosaliharjoituksia ja kävin välillä uimassa.
Yksi päivä koin kipinän lähteä tosissaan salille ja treenata itseni parempaan ja isompaan kuntoon kuin koskaan. Nyt oli aika kasvaa alipainoisesta muskelimieheksi :D . (tätä odotellessa)

Olen aina ollut sellanen että jos jollekkin harrastukselle tms. annan pikkusormen niin se nielaisee koko miehen yhdellä haukkasulla.

Tänä päivänä elän tätä juttua täysillä. Treenaan niin kovaa kuin pystyn, rakastan sitä tunnetta kun treenaa kovaa ja hiki lentää, vihaan lepopäiviä. Syön tarkasti jo pyrin kasvamaan pikkuhiljaa.
Painoa on tullut vasta 12 kiloa lisää, mutta olen jo nyt huomannut etten olekkaan enään se kaikista pienin.
Mutta matkaa isoksi on vielä vuosia. Katsotaan 10vuoden päästä missä mennään.

 

[jumiukko]

Ihan itse sain itseni salille vuonna 2001, kun pääsin kesätöihin paikkaa jossa oli ilmainen sali. Painoa ja raamia kai sitä silloin haki, kun kokoa oli huimat 178/68. No treenit oli päin vittua silloin, eli joka ikinen arkipäivä töiden jälkeen pumppasin kaksi tuntia ja tietysti kaikki mahdolliset laitteet piti tehdä joka kerta niin paljon sarjoja kuin suinkin jaksoi. Palkkariksi saatoin vetää kaljan :kippis1: Ei tullut tuloksia tuona kesänä, tosin rasvat oli vissiin aika alhaalla, kun semmoinen elektroninenmittari antoi rasvaprosentiksi 4,7.
Sen kesän jälkeen olikin hiukan taukoa, kunnes 2003 kesällä ostettiin hyvän kaverin kanssa salikorttit ja alettiin käymään. Tuolloin eksyin pakkikselle ensimmäistä kertaa yrittäessäni hakea tietoa googlella penkkipunnerruksesta.
Pienimuotoinen kisailu kaverin kanssa ja pakkikselta saamani tiedot alkoivat sitten tuottaa haluttua tulosta ja nyt on säännöllistä treeniä takana kolme vuotta. Paino on noussut 20 kiloa ja lähes tyytyväinen olen ulkomuotooni tällähetkellä, vaikka aina keksii parannettavaa ja niinpä pakkista taidan lukea nykyisin enemmän kuin koskaan aiemmin.

 

[nevahood]

Niin taisinpa olla 13-14 -vuotias, kun ensimmäisiä kertoja salille innostuin. Ko. Sali oli nuorisotalon alakerrassa ja varustetasoltaan siihen katsoen varsin hyvä.
...
Terveisiä mun kyttäävälle ystävälleni Man1acille

Ko. sali kaikessa karuudessaan innosti itseni treenaamaan. Vaikka olin salin heikoin kynis, sain silti kannustavaa palautetta kokeneilta nostajilta. Salilla kävi todella kovatasoista porukkaa. Kiitokset lähtee täältäkin Man1acille, samalla porukalla käytiin kerran viikossa treenailemassa. Maniac taisi olla se, joka opasti itseänikin järkevämpään treeniin.

Todellinen ahaa-elämys tuli sitten vasta intin jälkeen kun itse aloin ottamaan selvää, mistä tässä jutussa on kyse: syömisestä. Kehitys on tapahtunut käytännössä vasta sen jälkeen.

 

[timse]

Mun homma lähti käyntiin ihan puhtaasti omista huomioista. Intin jälkeen painoa oli 60-62kg, pituutta 178cm, maratoni juostuna mutta voimaa ei yhtään. Olin tuudittautunut uskoon että kun intistä selviää hyvin niin on hyvä fysiikka.

Pysähdyin yhtenä kesäkuun aamuna kattomaan itteäni peilistä, ketään muuta ei talossa ollut, olivat kesälomilla koko muu perhe. Sillon päätin että ei saatans, jotain on pakko tehdä etten jää tälläseksi loppuelämäksi. Kylkiluut vaan paistoi, rintalihaksia ei yksinkertaisesti ollut.

Päätökseen vaikuttivat tietysti joskus yläasteaikana kärsitty koulukiusaus, mutta nyrkkeilyllä ja myöhemmin judolla korvasin silloin sen fyysisen massan eikä kukaan tohtinut ruvetä tönimään vaikka olinkin hentoinen kukkakepiksikin. Varmaan nyrkkeily ja judo sitten antoivat sellaista alkuvoimaa, että leukoja ja punnerruksia pystyi tikkana tekemään, mutta muu voima puuttui kokonaan - penkkimaksimi tais olla 50kg.

No, tuolloin kesähelteillä päätin että nyt pitää laittaa paino nousuun. Vielä edeltävänä keväänä olin ollut kilpailuissa, ihan ok -menestyksellä -60kg sarjassa. Etin netistä tietoa miten punttailu olis hyvä aloittaa, ja tietysti selvittelin missä lähellä olis saleja. Parin personal trainer-sivuston jälkeen jossa kehotettiin tekemään nykytietämyksellä käsittämättömiä treenejä osuin Pakkotoistolle aloittelijoiden osioon. Otin sieltä suoraan kaksjakoisen systeemin, työntävät ja vetävät - ei muuta kuin niskasta kiinni ja salille.

No eka kerta oli tietty jännä, sali aukes klo 8:00, ja tuolloin menin sinne, että olis mahdollisimman vähän porukkaa. No tyhjähän se oli, ostin jopa 10 kerran kortin niin tulis ainakin käytyä useammin kuin pari kertaa. Siitähän se sitten lähti, aluks en tajunnu oikeestaan mitään koko touhusta, seurasin orjallisesti treeniohjelmaa ja tein samanlaisella kiukulla kun muutkin harrastukset. Jumalattomat lihaskivut aluksi, sitten hiljalleen loppuivat ja nyt aina toivoo että tulisivat taas kipeiksi. Otin myös tavaksi ostaa joka päivä kaupasta 400g vähärasvaista naudan paistijauhelihaa - jokainen tietää että pilalle menee äkkiä joten piti kans syödä. Karkit ja limsa yms. makeat ei vaan enää maistunu, eikä hesen mättökään. Eikä oikein vieläkään paitti dieetillä.

Siitä sitten paino lähti vakaaseen nousuun ja itsetunto koheni tulosten parantuessa. Vieläkin tulokset ja paino on paljon alle oman tavoitteen, mutta muistan kun aloitellessani aattelin että 10kg lisää painoa (eli 70kg:aan) olis passeli. Sitten kun painoin 70kg, eka ajatus oli että eihän tää oo vielä yhtään mitään. Hissukseen olen sitten painoa nostanut, välillä ollut jopa dieetillä. Nytten painotavoite on 80kg, sitten varmaan 90kg jne, jne. Sen oon huomannu ettei ikinä oo täysin tyytyväinen vaan kehittyä pitää jatkuvasti. Vieläkin on jatkuvasti sellainen olo että oon se pienin ja heikoin porukasta, mutta sitten kun kävellään esim. supermarkettiin ja näen porukan hartioidenleveydet liukuovien peileistä niin tulee sellanen epäuskoinen fiilis: "ehkä en sittenkään ole pieni". Ihmisten huomautukset kannustaa ja ilahduttaa helkkaristi.

Onneksi oon koko ikäni harrastanut jotain urheilua, niin tykkää hirveesti siitä suorituksen jälkeisestä hyvänolontunteesta. En oikein osaa muuten kuvailla kun että "lämpimiä aaltoja väsyneessä ruumiissa". Tohon tunteeseen jää koukkuun! Kaikki ei tykkää, vaan voivottelevat että liian raskasta oli....

Paljon oon velkaa tälle sivustolle. Paljon piti tätä lukea ennenkuin uskalsi edes kysyä mitään niiltä salimöröiltä... sitten rohkaisin mieleni ja uskalsinpa jopa rekisteröityä tänne. :thumbs:

 

[sade]

Alkusysäys: oma lievä ylipaino, pullamössöolo, oli olo että jotain tarttis tehdä
Lopullinen sysäys: Kutrin sivusto (:D ). Nykyään etsin tietoni muualta, mutta ihan hyvin pääsin alkuun ko. tyypin ohjeilla. Treenit tein tosin päin p:tä, mutta sellainen henkinen motivaatio tuli noilta sivuilta
Viimeinen sysäys harrastukselle: huomasin, että tämä on todella minun juttu, tulokset, kannustava lähipiiri

 

[Mies847]

Varmaan se kiusauskin on jotenkin vaikuttanu siihen että haluaa olla sen kokoinen että pystyy pitämään puoliaan. Mutta varmaan suurempi sysäys tuli ammattikoulussa missä samalla luokalla oli useampi jotka painoja nosteli. Niiden mukana tuli sitten käytyä ensin välituntisin nostelemassa (tottakai penkkiä :D), ja tästä johtuen mulla olikin alussa penkki samalla viivalla ellei parempikin kuin kyykky ja mave. Mutta tuosta on päästy aika pian tasapuoliseen treeniin. Nyt motivaation ylläpitäjänä on kunnossa pysyminen ja tiettyjen lukujen saavuttaminen penkissä mavessa ja kyykyssä.

 

[Eleonoora]

Kun harrastin erästä urheilulajia tosissani (siis olin nuorena Suomen parhaimmistoa..), niin valmentajahan se veti sinne salillekin mukanaan. Siellä se sit alkoi. Mut salilla käytiin vain parisen kertaa viikossa eikä treenien pääpaino ollut salilla käyminen, mutta olennainen osa kuitenkin.

Sit kun kilpaileminen loppu, niin salilla pyrin kuitenkin käymään. Aika moinen motivaatiopula silloin vaivasi ja niinhän siinä sit kävi, että koko touhu tuli unohdettua.

Painoa muutama kilo lisää ja paska olo sekä henkisesti että fyysisesti ajoi mut sit puolen vuoden tauon jälkeen takaisin salille sekä lenkkipoluille. Nyt sit on noita harrastuksia sen verran, ettei aika edes riitä kaikkiin. Mut toivottavasti tällä kertaa innostus ei lopu kesken. Mä olen urheilijana ollut aina jonkin asteen monilahjakkuus (onnistuu harvinaisen moni laji harvinaisen hyvin), joten liikkuminen on mulle hyvä harrastus. Ja siihen kuuluu tietysti myös punttitreenit!

 

[B-fit]

Oman sali harrastukseni aloittamiseen vaikutti kaksi asiaa.Ensinäkin se että isoveljeni(+1.5v) ja serkkuni olivat alkaneet käydä salilla.Koska olin luonnollisesti veljeäni heikompi niin en halunnut että ero kasvaisi viellä huomattavasti lisää::evil: .Toinen syy oli että olin ajatellut hakeutua
rannikkojääkäreihin joka silloin oli viellä erikoisyksikkö ja sinne oli pääsykokeet.
Elettiin varmaankin vuotta 1985 ja olin 17 vuotias ,mitat oli n.187cm/70kg.

Aloin käymään lenkillä koska pääsykokeissa oli cooperintesti ja vaatimus oli 3000m.Myös kuntosali käynnit alkoi samaan aikaan ,salilla tuli käytyä varmaankin 3-4krt/vko ja joka kerralla koko kroppa läpi, aikaa meni varmaankin 3 tuntia joka kerta.Muistan kun tein aina lopuksi jalat ja ihmettelin miksi oli huono olo, johtui varmaankin siitä etä oli energiat aika lopussa .Siihen aikaan ei ollut paljon puhetta palautusjuomista.Käytyäni n vuoden salilla lähdin inttiin ja taisin painaa n.73kg ja penkki oli suunnilleen saman verran.
Intissä yritettin nostella sen mitä ehti, säännöllinen ruokailu ja elämäntavat nostivat painoni armejan aikana lähemmäs 80kg.
Sen jälkeen paino nousi tasaisesti 100kg(kiitos malton tulosta markkinoille) sekä 10 vuoden säännöllisen treenin.Parhaat tulokset olivat pp165kg ja kyykky 10x180kg
Viimeiset 10v treeni ei ole ollut aivan yhtä säännöllistä joten paino on tippunut tuonne 90kg kuten myös tulokset ovat tulleet alaspäin .
Tällä hetkellä salilla käynti on enemmän kuntoilu painoitteista kun tuloshakuista
mutta yhtä palkitsevaa ,vaikka kuntosali käynnin syyt ovat muuttuneet.

Kuntosalia takana reillut 20 vuotta ja toivottavasti yhtä paljon edessä

 

[Tintsu]

Teini-ikäisenä lievää ylipainoa, parikymppisenä lievä syömishäiriö, jojottelua, ahmimista, masennusta, vitun vaikeaa elämää. Päätin parantua ihan omin voimin.

Pyysin silloista poikaystävää tekemään saliohjelman, jota noudatin vähän niin ja näin. Safkoista ei mitään hajua, edelleen syötiin aika varovasti. Vuoden totuttelun jälkeen alkoi hoksaamaan mistä on kyse, pystyi rakentamaan itselleen mieleisiä ohjelmia, uskalsin alkaa käyttää lisäravinteita (iik, lisäkaloreita!) ja syömään muutenkin fiksusti ja paljon.

Koko on vielä pieni, mutta paketti tiivis. Painoa nykyään 6-8 kg enemmän kuin parikymppisenä, mutta silti menee samat farkut jalkaan :D Tavoitteena kasvaa isommaksi sekä fyysisesti että henkisesti.

 

[Tytteli]

Mä harrastin junnuna koripalloa, sitten kun sen lopetin niin piti saada tilalle jotain muuta...jumpissa kävin silloin tällöin, mut ne ei oikein iskeny:D Olen aina ollut hoikassa kunnossa, joten tarvetta laihduttamiseen ei ollu...sen sijaan innostuinkin tästä "kehon kasvattamisesta". Veli oli innokas aina käymään salilla, joten seurasin hänen esimerkkiään...tapailin myös erästä bodaria, mikä olikin se viimeinen niitti:whip:

 

[Yhtä#Hauista]

Itse itseni salille raahasin 2000 ja sinne jäin. Laiha olin kuin mikä... todella olemattoman pieni ja hintelä. Pienet luut vielä oikein korosti sitä kapeutta. Eka vuosi meni aika rajusti, siitä ei viitsi edes puhua enempää kun paskapuheelta kuulostaisi, mutta 2001 painoin jo 62kg eli 14 kiloa enemmän kuin edellisvuonna

kaikki ei ollut tosin lihasta, tietenkään, mutta paaaaaljon sitä oli tullut.Ruokavalio oli kaikkea muuta kuin puhdas, pääasia että kaloreita tuli:D
Oli eka salillani yksi fysioterapeuttikin joka omalla olemuksellaan kannusti ja innosti treenaamaan kovaa. Vieläkin on hyvä ystävä ja tsemppaa varmasti muita jotka on alussa