Ketkä EIVÄT ole Facebookissa? Perustelut mukaan!

En ole enkä tule koskaan olemaan FaceBookissa. Syy yksinkertaisesti se, että se on kohdallani täysin tarpeetonta ajanhukkaa oleva juttu. Tämä "pesin muuten äsken pyykit, kävin paskalla, onpas kiva ilma, kävin kaupassa ja ostin maitoa" tyyliset mielenkiintoiset havainnot käyttäjillä ovat kanssa aika mielenkiintoisia suorastaan. Kaikkia kiinnostaa.

Yhtä asiaa ihmettelen FaceBook -käyttäjissä. Miksi ihmeessä se on niin vaikeaa ymmärtää, että joku ei halua kuviaan julki Facebookkiin/internettiin. Olen jo muutaman kerran sanonut "tutuilleni", että poistaa välittömästi kuvani ja aina samaa jähnäämistä miksi, minkä takia jne. jne. Ei sillä, että ketään kiinnostaisi katsella rumaa äijänketaletta, mutta kuitenkin.
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Minulla ei ole mitään yksityisyyden menettämisen pelkoa tai muuta vastaavaa syytä, vaan lähinnä siksi en ole siellä, että ei suuremmin kiinnosta puolituttujen tai vanhojen koulukavereiden kuulumiset. Tärkeimpien kavereiden kuulumiset kuulee muutenkin mesessä tai irkissä. Myös silloin harvoin kun fb:ssä jotain mullistavaa tietoa tuttavapiiristä liikkuu, niin siitä raportoidaan myös irkissä. Minulla taitaa olla tällä hetkellä kaksi kaveria, jotka eivät kuulu naamakirjaan.

Mitä tulee seuranhakuun, niin fb:stä löytyvistä kavereistani monet ovat sanoneet, että irc-galleria on kuitenkin nykyään parempi paikka siihen hommaan, vaikka palvelu ehkä muuten onkin jo aikansa elänyt. Vipeillä voi tehdä todella tarkoin rajattuja hakuja käyttäjistä ja monet sinkkuihmiset siellä vielä tuntuvat roikkuvan, vaikka facebook onkin The Juttu nykyään.Terminator2 ja kumppanit saattavat tietty edustaa sen verran vanhempaa ikäpolvea, ettei heille galtsu tarjoa kauheasti oman ikäistä seuraa.
 
Joo emmä kyllä tajua. Ekaks kaikki mesetti ja oli galtsussa (omaikäiseni siis). Mun mielestä niissä oli jo tarpeeks, meses hoitu zättäilyt ja galtsussa näki uudet kuvat ja niitä pysty kommentoimaan. Säästi puhelinlaskuissaki ku ei tarvinu kokoaja soitella. Nyt sitten kaikki lopetti noiden käytön ja on siirtyny facebookkiin. Vuos sitten käväsin siellä ja kun kavereita alko oleen yli 100 nii ei siinä ollu enää mitään järkeä ja poistin tunnukset. Nyt liityin sinne vähän aikaa sit uudestaan ja oon ottanu 22 kaveria tällä hetkellä ja torjunu ties kuinka monta. Ei kiinnosta ottaa sellasia ihmisiä kavereiks jotka ei ees moikkaa ku kadulla kävelee vastaan.

Mutta niin asiaan. Omasta mielestäni puhelimella pärjäis ihan hyvin. Mä pidän puhelimella ja kasvokkain näkemisellä yhteyttä tärkeimpiin kavereihin ja kuulen näin uusimmat tapahtumat niiden elämässä. Onha se ny oikeesti helvetisti sosiaalisempaa nähdä joku ihminen konkreettisesti edessään ja heittää sen kans läppää ja käydä vaik terassilla ku kyhnöttää koneella juttelemassa ihmisille liibalaabaa. Itsekin luulin olevani joskus sosiaalinen kun istuin 24/7 koneella "juttelemassa" ihmisten kanssa, mutta aika paljon oon menny eteenpäin henkisessä hyvinvoinnissaki ku oon ruvennu ihan oikeasti näkemään ihmisiä. Ne jotka pitää yhteyttä vaan facebookissa ei oo sellasia ystäviä joita haluan. Ja mua myöskään ei kiinnosta kun puoltutut ja sukulaiset keittelee kahvia...

Eli mä nyt oon tuolla facebookissa mut emmä siellä varsinaisesti mitää tee. Oon aatellu et laittelen sinne jotain lomakuvia ja sellasia. Ja siellä on helpompi suunnitella jotain pippaloita tai reissua kun saa sanan leviämään nopeasti niille joille haluaa. Eli Facebook itsessään on ihan jees keksintö, sitä vaan käytetään mielestäni tosi tyhmästi.
 
Terminato2: Kamala mikä määrä tänne tulee tekstiä kun vain puntilla pistäytyy :D
Niin, myönnän olevani sellainen tuulenpesä, että innostun nopeasti ja saatan tehdä tyhmiäkin juttuja ajatellen asioita tarkemmin vasta jälkeenpäin. Eli eräänlaista itsesensuuria harjoitan kun en facebookin mene, tunnen itseni liian hyvin. Valitettavasti facebook ilmiönä on näyttänyt, että näin näyttää olevan melko monella; mitä olen ystäviltäni kuullut, he ovat saaneet paljon kaverikutsuja tyyliin ala-asteen kiusaajiltaan (niinku whaat?!) ja kyllähän lehdistä vähän väliä saa lukea, kuinka joku teki facebookissa jotain typerää. En siis tiedä, onko näillä ihmisillä aina ollut taipumusta tällaiseen vai onko tosiaan ihmisiltä katoamassa terve sensuuri eli mitä netissä kannattaa kertoa ja mitä ei.

Toiseksi, puhuit siitä kuinka kellään olisi viitseliäisyyttä etsiä jonkun tietoja ja käyttää niitä hyväkseen. Kaverini hakattiin työpaikallaan ja hän sai hakkaajalta peräänsä lukuisia tappouhkauksia (sanallisesti ja vielä jälkeenpäin kävi hakkaaja uhoamassa). Kaveri tietysti nappasi äkkiä kaikki tietonsa netistä pois, ettei vahingossakaan tulisi selville, missä hän asuu. Tapauksen tuntien en olisi yhtään hämmästynyt, mikäli tämä hakkaaja olisi käyttänyt mitä tahansa hyväkseen etsiäkeen kaverini käsiinsä. Tämä nostatti omatkin selkäkarvani pystyyn ja pisti miettimään, että sellaisiakin ihmisiä oikeasti on, keillä on liikaa aikaa ja tarve pilata muiden ihmisten elämä. Facebookistahan ei lopullisesti pääse toistaiseksi pois, mutta ainakin kaverini sai tietonsa napattua niin, ettei googlella löydy. Vaikka kyse on yksittäistapauksesta, niin kyllä se itseni herätti, että näin voi käydä kelle tahansa. Toki tässä ei voida puhua pelkästä facebookista; mielestäni kenen tahansa on hyvä silloin tällöin googlettaa nimensä/nimimerkkinsä ja tarkistaa, tuleeko se sopivissa yhteyksissä esiin.

Ps. Jos omaa osaamistaan ja ystäviänsä haluaa tuoda esille, ennemmin käyttäisin LinkedIn:iä kuin Facebookia.

Fitnesstukku koodi pakkotoisto15. Juuri kehaisin ukolleni, että aivan ihanaa keskustella joskus internetissä ilman, että joku vetää pellollista herneitä nenään, kun olet eri mieltä. Tällaista lisää!
 
Olen fb:ssä vaikkakin harvoin tulee mitään päiviteltyä, mutta ei kyllä pitäisi. Syy: pari kaveria jotka ovat irl ihan mukavia ovat fb:ssä ihan leuhkoja paskoja. Johtuen ilmeisesti heidän x-sataa suuresta fb tuttavajoukosta jolle on kiva leuhkia työ yms juttuja mitä meille real life kavereille ei koskaan tee.

fb on juuri yhtä tarpeellinen/tarpeeton kuin pakkis. Jos pyörii koko ajan on tarve katsella mitä on päivitetty, jos viikkokin tulee taukoa niin se venyy helposti moneksi viikoksi kun ei ole keskusteluissa mukana...
 
Tähän vielä sen verran, että enemmän tai vähemmän ihmiset ovat web-presenssillään esimerkiksi juuri Facebookin kautta ns. reaalielämänsä alter-egoja, sillä ilmeisen paljon ihmiset päivittävät omaa profiiliaan vain pönkittääkseen tiettyä kuvaa jonka haluavat FB-"ystävilleen" antaa. Valitettavaa, mutta totta.
Ei pidä paikkaansa.

After comparing the actual personalities with the idealised and observed, the researchers found that, on average, people were much more likely to display their real personality on the social networking sites rather than their idealised selves.
...
Contrary to the received wisdom, as well as academic theorising that the internet encourages people to project an idealised self, this research suggests that people are remarkably honest in displaying their true personalities online.

Lähde

ja

"These findings suggest that online social networks are not so much about providing positive spin for the profile owners," he adds, "but are instead just another medium for engaging in genuine social interactions, much like the telephone."
Lähde (taitaa viitata samaan tutkimukseen kuin edellinen)



Tuntuu myös siltä että monet jotka ovat Facebookin aktiivisia käyttäjiä, eivät ymmärrä että yksi vaihtoehto on myös olla käyttämättä Facebookia. :) Enkä nyt tarkoita sinua Terminator2, vaan puhun yleisesti. Jotenkin vähän hölmöä aina vastata ihmisille kysymykseen "MIKSI ET OLE FACEBOOKISSA?", ei minun ole minkään muun asian kohdalla tarvinnut näin kärkkäästi ja usein puolustella sitä miksi en jotain asiaa tee.
Johtuu siitä, että osalle ihmisistä Facebook on jo yhtä luonteva kanava kuin esim. puhelin. (Muistelen tilannetta kun kaverilla ei ollu kännykkää vuonna 2000 :D)

En nyt tarkoita ketään tästä keskustelusta, mutta voisko olla yksi osatekijä ainakin osalla vastustajista jonkunlainen alemmuuden tunne siellä taustalla - kun itsestä tuntuu, ettei ei omassa elämässä tapahdu mitään mainitsemisen arvoista ja ollaan edelleen siinä samassa paskassa duunissakin, edelleen sinkkuna ja lähinnä vietetään aikaa kotosalla (jnejne), niin ei myöskään koeta mielekkääksi mennä katsomaan kavereiden valmistujais-, hää-, tai kreisibailauskuvia tai hypetyksiä reissuista tai parisuhdekuvioiden muutoksista.

Ite diggailen tsekkailla vanhojen ja vähemmän vanhojen tuttujen edesottamuksia ja käänteitä, olisi jo ajankäytöllisestikin mahdotonta soitella tai tapailla kaikkia. Lisäksi bonuksena tulee kertaalleen suodatettua sisältöä linkkeinä, hyviä läpysköitä statuksissa ja kun suoraan luurista voipi lähetellä kuvia niin usein tulee hauskoja tilannekuvia ja havaintoja joille saa repeillä. Kiinnostamaton skeida on helppo blokata tai ohittaa.
 
En nyt tarkoita ketään tästä keskustelusta, mutta voisko olla yksi osatekijä ainakin osalla vastustajista jonkunlainen alemmuuden tunne siellä taustalla - kun itsestä tuntuu, ettei ei omassa elämässä tapahdu mitään mainitsemisen arvoista ja ollaan edelleen siinä samassa paskassa duunissakin, edelleen sinkkuna ja lähinnä vietetään aikaa kotosalla (jnejne), niin ei myöskään koeta mielekkääksi mennä katsomaan kavereiden valmistujais-, hää-, tai kreisibailauskuvia tai hypetyksiä reissuista tai parisuhdekuvioiden muutoksista.

Sulla on aika hyviä pointteja tuossa, vähän samoja miettinyt itsekin. Mutta olihan tuosta joko Kauppalehdessä tai Taloussanomissa muistaakseni joku tutkmius että ne ihmiset, joilla ns. on oikeasti elämä, eivät kerkeä facebookissa pyörimään (tosin eipä ne käy täälläkään valittamassa kuinka syvältä facebook on :D)
 
Perustelut mukaan, muuten viestiarvo on 0 pelkissä "en ole" vastauksissa ja tullaan poistamaan ketjusta.

Oho sori, ei tullut luettua sääntöjä... :)

Lähinnä ei kiinnosta kasvotusten ja puhelinkeskusteluin käydyn kommunikoinnin väheneminen ja blogimainen oman elämän yksityiskohtien jakaminen varsinkin sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät muutenkaan lähipiiriin kuulu. Sosiaalinen mediahan yhtäältä lisää kommunikointia, mutta toisaalta vähentää sitä ja siirtää sen "luonnottomampaan" muotoon, joka on oikeastaan yksin olemista.

"Joo, mä luinkin siitä sun facebookissa." Kiitos ja näkemiin.
 
Täytyy sanoa, että vain yhden hyvän puolen olen löytänyt rekkaamiseni jälkeen. Saa helpommin jotkut random linkit auki, ei oikeestaan muuta. Kenellekään en ole jaksanut edes vastata saatikka kirjoittaa mitään :)
 
En nyt tarkoita ketään tästä keskustelusta, mutta voisko olla yksi osatekijä ainakin osalla vastustajista jonkunlainen alemmuuden tunne siellä taustalla - kun itsestä tuntuu, ettei ei omassa elämässä tapahdu mitään mainitsemisen arvoista ja ollaan edelleen siinä samassa paskassa duunissakin, edelleen sinkkuna ja lähinnä vietetään aikaa kotosalla (jnejne), niin ei myöskään koeta mielekkääksi mennä katsomaan kavereiden valmistujais-, hää-, tai kreisibailauskuvia tai hypetyksiä reissuista tai parisuhdekuvioiden muutoksista.

Jälleen kerran voin vaan vastata täysin omasta puolestani, sekä vain osin ystävieni puolesta mutta ei pidä paikkaansa. :) Kyllä itse koen kuuluvani juuri siihen porukkaan jolle jää aikaa ns. elää "oikeasti", kun ei tarvitse käydä kertaakaan katsomassa FB-statusta, oli se sitten "Kävi paskalla" tai "Sai vauvan", tai hyväksyä / hylätä kaveripyyntöjä.

Yhteyden pidän töissä sähköpostitse / työpuhelimella. Siviili WhitePride on erimies, pitää yhteyden pääosin kännykällä, erittäin pienen osan privaattimaililla. Siinäpä meikän päivä on ihan täysi jo, lakki päähän, kiitos ja lepo. :) Jos jotakuta kiinnostaa katsoa joka päivä miten Erggi Lammukainen päivittää statustaan "Salilla" .... "Juomassa".... "Päikkärit ja hirmunen paskahätä...", "Rai rai rai mikä gäni, bissee täs!" niin ei se minulta pois ole. Itselläni ei aikaa siihen ole. Tai yhtään mihinkään sosiaalisen statuksen päivitys-operaation lukemiseen.
 
Minusta on erittäin hyvä juttu, että näen tuttavapiirini positiivisia tilapäivityksiä ja vähän pysyn kärryillä heidän elämästään. Minusta Facebook ja sieltä saatava viihteellinen informaatio on verrattavissa juorulehtiin, jossa seurataan julkkisten elämää ja kommelluksia. Erona vain naamakirjassa on se, että tieto on kiinnostavampaa, koska tunnet henkilökohtaisesti kohdehenkilön.

Itse olen todella tiukka siitä kuka saa nähdä profiilini ja kuka ei, vaikka olisivatkin kavereita. Löytyy monta pakkislaista/salikaveria, jotka eivät näe mitään muuta kuin yhden sivun minusta, eivätkä edes profiilikuvia voi katsoa yhtä enempää. En koe mitään ahdistusta siitä, että rajaan tällaiset puolitutut pois asioista, jotka eivät edes ole kovin yksityisiä.

Voiko olla, että jotkin pelkäävät nimenomaan tilannetta, jossa on PAKKO hyväksyä kaikki kavereiksi ja että omasta elämästä saa liian paljon vihiä?

Dymondin pointti alemmuuden tunteesta tai "ei tapahdu mitään" on erittäin hyvä; minullakin on eräs kaveri, joka ei juuri enää tuo itseään ilmi missään palvelussa , jossa aiemmin oli erittäin aktiivinen. Tämä johtuu siitä, että elämätilanne on huonossa jamassa eikä mitään muutosta ole tapahtunut vuosiin.

Ehkä paras realistinen pointti Facebook-vastustajista on, että tällainen ihminen ei ole koskaan pitänyt aktiivisesta osallistumisesta Web 2.0 -ilmiöön, vaan on aina pysynyt takavasemmalla eikä halunnut tuoda itseään tai mielipiteitään ilmi muille. Nyt kun suurin osa tietyllä tapaa pakottaa olemaan osallinen, niin se koetaan ahdistavaksi ja epämiellyttäväksi asiaksi.

Onhan Hulkkikin mun Facebook kaveri, mutta ei se kaveri koskaan mitään sinne päivitä, eikä se ole kenestäkään paheksuttavaa. :)

Fitnesstukku koodi pakkotoisto15. Juuri kehaisin ukolleni, että aivan ihanaa keskustella joskus internetissä ilman, että joku vetää pellollista herneitä nenään, kun olet eri mieltä. Tällaista lisää!

Noh, yritän pitää keskustelu laadukkaana(asioissa jotka kiinnostavat ) :)
 
Noh, koska olen luonteeltani analysoiva, rationaalinen ja argumentoiniin paneutuva ihminen, niin otan oikeuden myös haastaa ihmisten mielipiteitä tässäkin ketjussa. Aiheen otsikko kun ei kerää mitään sisältöarvoltaa järkevää, kun suurin osa poistamistani viesteistä oli "en ole, enkä tule." Sillä ei tee Pakkiksella mitään, varmasti te jotka ette kuulu Facebookiin tulette toimeen ilman listausketjujakin?

Älä kuitenkaan suutu siitä, että haastan ihmisten mielipiteitä, se on tämän ketjun tarkoitus nyt, että voidaan haastaa neutraalissa hengessä Facebook, sen käyttäjät ja sen vastustajat. Sinulla on myös oikeus tehdä niin, jos et halua/jaksa, niin tosiaan voit siirtyä vapaasti takavasemmalle.

Koska olen luonteeltani vittumainen, auktoriteetteja haastava ja pienellä kullilla varustettu ihminen, otan tässä nyt itselleni oikeuden esittää kritiikkiä ja kysymyksiä herran "analysointeihin."

Älä nyt sitten suutu, että sinun mielipiteesi "haastetaan" kjeh kjeh.


Tapahtuuko sinun elämässäsi sellaisia asioita, joista muut olisivat edes kiinnostuneita? Jos on persoonaltaan sellainen ihminen, jota ei ylipäätään kiinnosta esitellä elämäänsä/itseään kenellekään, niin ei Facebook ole tosiaan paikka sellaiselle. Myöskään, jos omien kavereiden päivittäiset/viikottaiset tapahtumat/asiat eivät kiinnosta puhelimessa/elämässäkään, niin tuskin Facebookissakaan.

Nykyajan ihminen varsinkin pääkaupunkiseudulla tuntee paljon enemmän ihmisiä ja puolituttuja, kuin ennen vanhaan. Ei ole mitään järkevää tapaa kasata kaikkia tuntemiaan ihmisiä yhteen paikkaan enää, joten Facebook on tietynlainen osoitekirja, jossa kaikki oman elämänsä ystävät ja sidosryhmät ovat kätevästi saatavilla. Koska Facebookia voi rajoittaa, niin ettei puolitutut näe mitään yksityistä sinusta, niin sekään puoli ei enää pitäisi rajoittaa sen käyttöä.

Jos elämässä tapahtuu paljon mielenkiintoisia asioita, kuuluvatko ne muille kuin ihmiselle itselleen? Kyllä minä ainakin juttelen omasta elämästäni, mutta vain niille keille haluan. Ja haluamani ihmiset tavoitan ilman facebookkiakin. Sen lisäksi karsastan ajatusta, että ystävienkään kanssa pitäisi pitää enemmän yhteyttä kuin luonnollisesti pitää. Jos jää pitämättä, sehän vain tarkoittaa etteivät ne välttämättä niin hyviä ystäviä olleetkaan. Ylipäänsä kunnioitan suomalaista juroutta ja talonpoikaista asennetta, että toisten asioista uteleville toivotaan kivaa matkaa bb-taloon Predatorin asuinkumppaniksi.

Hyvä esimerkki tästä oli frendi, jota en ollut nähnyt puoleen vuoteen. Pisti viestin että törmätäänpäs ja sittenhän törmättiin kaksi päivää sen jälkeen. Kuulumisia vaihdettiin pari tuntia ja naurettiin elämän iloja ja suruja. Näin tehtynä sosiaalinen tilanne merkitsikin jotain, ja tiedän voivani luottaa kaveruuteen vähäisemmälläkin yhteydenpidolla. Vastapainona olisin voinut lukea samat jutut facebookin kautta, hymähdellyt ja sanonut jotain kohteliasta, pisara meressä.

Vaikka porukka hypettää asioita todella sellaisella syötöllä, että heikompaa hirvittää, niin kannattaa kuitenkin suhtautua avoimesti näihin asioihin. Ei porukka turhaan hehkuta uutta leffaa, Applen tietokoneita tai Facebookia, ellei siitä jotain iloa saisi irti.

Negaatio vain sen takia, että "muutkin tykkää" varmasti tulee rajoittamaan elämääsi todella paljon; pelko siitä että muut kontroilloivat mieltymyksiä on aivan turha, koska itsehän päätät lyhyen kokemuksen jälkeen oletko samaa mieltä vai et?

Negaatio? Missä vaiheessa siirryttiin tuohon argumenttiin, joka on huono muunnos siitä "Ole kuin kaikki muutkin" -oksennuksesta? En muista kuka sen täällä legendaarisesti sarkasteli, joka totesi että niinhän ne historian suurmiehet ovat ennenkin massan mukana menneet.

Täällähän juuri helvetin moni myös taisi todeta, ettei ollut niiden juttu kun kokeili. Sokerina pohjalla se kunti, jolle puolitutut alkoivat lohduttelemaan erosta, mitä helvettiä oikeasti? Mutta tämäkään syy ei nyt oikein tunnu kelpaavan facebookin käyttämättömyydelle.

Jos vielä analysoin sinun kantaasi, niin ehkä paras on todeta(täysin neutraalisti), että sinua ei kiinnosta riittävästi lähipiirisi ns. arkipäivän asiat, että jaksaisit niitä seurata Facebookissa.

On kuitenkin valtavasti ihmisiä, joita kiinnostaa lukea tuttavapiirin turhanpäiväisiä ja ei niin turhanpäiväisiä päivityksiä. Itseasiassa, oman kaveripiirin (huono) laatu varmasti tulee hyvin esille Facebookissa, jos suurin osa päivittää "menen kouluun, käyn paskalla" päivityksiä, eikä kukaan koskaan heitä mitään humoristista/älykästä/vakavaa päivitystä.

Voihan se olla, että tosielämässä on saanut jo tarpeekseen kaveripiirin "laadukkaista" jutuista, tai jos kaveripiiri koostuu lähinnä vain bilekavereista, joiden elämä ei muutenkaan kiinnosta kuin kännissä ;)

Neutraalisti tai ei, niin melkoisen ylimielisen oloista analyysia. Ehkä kaikkea ei tarvitse tuttavapiiristä tietää? Sitten lähipiiristä, mitä esimerkiksi saisit tietää eukostasi tai mutsistasi facebookista mitä ne eivät muuten sulle kertoisi?

Minkälaisia ovat sellaiset kiinnostavat päivitykset? Tietenkin jos kaveripiirisi koostuu nykypäivän voltaireista ja descarteseista
niin asia on eri. On vain hyvin vaikea kuvitella jonkun kirjoittavan vessan seinälle syvällistä asiaa niiden "Vedin käteen"-päivitysten välillä.

Mutta, neutraalisti sanottuna en mä kyllä haluakaan tietää kaikkea edes kavereistani. Haluatko sinä? Miksi? Eikö se kaveruus riitä?

Pidän myös yllä aika paljon omaa web-presenssiäni Youtubessa, nettisivuilla, Pakkotoistolla ja Facebookissa, joten olen varmaan ns. valistunut (tai tietämätön ;) ) asian suhteen ja haluan hiukan kyseenalaistaa Facebookin vastustajia pätevillä argumenteillä. Tuntuu siltä, että aika moni ei ymmärrä, että Facebookia voi käyttää monella eri tapaa ja jokaisen pitää osata valita itselleen sopiva.

Tunnut harvinaisen yksisilmäiseltä sen suhteen, että läheskään kaikki ihmiset eivät halua tuoda itseään esille niin paljon kuin sinä. Jos "analysoidaan" vähän pidemmälle, niin onko sinulla muuta missiota kuin saada kaikki facebookkiin katsomaan kuvia sinun uusista kiipeilyreissuista. Onko sigukin samasta syystä nälkävuoden pituinen, enää linkki cv:hen ja "sen" kokoon puuttuu?

Hassusti tarjoilet "päteviä" argumentteja monesta eri käyttötavasta, mutta et hyväksy boikottia sellaiseksi.


Ps:
Kuten mainitsin yllä:"Ne jotka pitävät Facebookia kaiken pahan alkuna, eivät ole alunperinkään ymmärtäneet sen käyttötarkoitusta;"

Ei, vaan ehkä ne karsastavat ajatusta, että suuri osa fb:n käyttäjistä ei tunnu ymmärtäneen sen käyttötarkoitusta, vaan pitävät sitä elämää suurempana paratiisina jossa voi hoitaa kaikki sosiaaliset suhteensa, kertoa tasottomia juttuja ja saada kaikki rakastamaan itseään. Ehkä mainitsemasi ihmiset eivät edes halua osallistua sovellukseen, jota eivät oikeasti tarvitse?


Fitnesstukku koodi pakkotoisto15:

Ehkä paras realistinen pointti Facebook-vastustajista on, että tällainen ihminen ei ole koskaan pitänyt aktiivisesta osallistumisesta Web 2.0 -ilmiöön, vaan on aina pysynyt takavasemmalla eikä halunnut tuoda itseään tai mielipiteitään ilmi muille. Nyt kun suurin osa tietyllä tapaa pakottaa olemaan osallinen, niin se koetaan ahdistavaksi ja epämiellyttäväksi asiaksi.

Kolikon kääntöpuolella löytyvät ne hobitit, joiden on pakko olla äänessä aina vaikka mitään sanottavaa ei olekaan. Kun näkee paljon tällaisia ihmisiä, eivät tuollaiset jokamiehen aviisit näy kovin houkuttelevina. Blogien yleistyminen muutama vuosi sitten oli kamala esimerkki, kun monet ihmiset alkoivat jutella epäilemättömän syvällisiä elämäntotuuksiaan nettiin. Tietysti parturikampaajien itsemurhat ovat varmaan kääntyneet laskuun sittemmin.
 
Ei oo kuin muutama kaveri mulla, niin eipä tonne jaksa rekisteröityä. Tuntuu että jotkut menee tonne ja yrittää saada itelleen vaan mahdollisimman paljon muka kavereita ja se on sitten siistiä. Mun siskolla on jotain 300 kaveria ja sitten se liikkuu esim. kaupungilla yms korkeintaan 15 kaverin kanssa ja sitten sillä on sellasia vähemmän kavereita, joille se esim. puhuu vain facebookissa, niin on jotain vajaa 50. Sukulaisia sillä on siellä joku 15. Mitä helvettiä nää loput on!? Varmaan sanonu kännissä jollekkin että hyi miksä oksensit mun päälle ja sit seuraavana päivänä ollaan facebookissa kavereita eikä jutella koskaan. LOL. Niin ja onhan siskolla siellä vielä äitikin kaverina joka asuu saman katon alla.:lol2:

Tiedän myös vastaavia, kai se joku sosiaalinen paine on että kun muillakin on vähintään se 200 kaveria niin mullakin pitää olla. Sitten kutsutaan kavereiksi kavereitten siskot, veljet, isät, äidit ym ettei mulla vaan nyt ole vähemmän kavereita=luuseri kuin muilla. Tähän sitten päälle twitterit ym, niin kiitän todellla onneani että oma "paineaika" on eletty ennen irc-gallerioita, messengeriä, facebookkia, twitteriä ja mitä muita niitä nyt vielä onkaan.

Itsekin kyllä tuonne keväällä liityin parin vuoden vastustamisen jälkeen, joten siinä mielessä olen vähän väärä henkilö tähän enää vastaavaan. Mutta syitä liittymiseen, on vanhoja koulukavereita joista nyt kiinnostaa missä päin ne nykyään menee ja reissukuvia on aina hieno katsella. Kuitenkin ei mulla ole siellä kuin joku 50 ihmistä, en ole edes kerännyt kaikkia semmoisia joiden kanssa tulisi vastaan tullessa juteltuakin.
 
Big Evil, hyvää settiä vaikkakin vähän vihaspäistä tekstiä, mistäs se nyt kumpuaa?

Koska olen luonteeltani vittumainen, auktoriteetteja haastava ja pienellä kullilla varustettu ihminen, otan tässä nyt itselleni oikeuden esittää kritiikkiä ja kysymyksiä herran "analysointeihin."

Älä nyt sitten suutu, että sinun mielipiteesi "haastetaan" kjeh kjeh.

Aika harvoin suutun täällä, ja nautin siitä että minut haastetaan (ja häviänkin usein), vaikken nyt tätä taisteluna pidäkään(vaikka sinä tunnut pitävän tuolla aloitusargumentilla?)
Jos elämässä tapahtuu paljon mielenkiintoisia asioita, kuuluvatko ne muille kuin ihmiselle itselleen? Kyllä minä ainakin juttelen omasta elämästäni, mutta vain niille keille haluan. Ja haluamani ihmiset tavoitan ilman facebookkiakin. Sen lisäksi karsastan ajatusta, että ystävienkään kanssa pitäisi pitää enemmän yhteyttä kuin luonnollisesti pitää. Jos jää pitämättä, sehän vain tarkoittaa etteivät ne välttämättä niin hyviä ystäviä olleetkaan. Ylipäänsä kunnioitan suomalaista juroutta ja talonpoikaista asennetta, että toisten asioista uteleville toivotaan kivaa matkaa bb-taloon Predatorin asuinkumppaniksi.
Totesit itse hyvin sen, että suomalainen juro asenne rajoittaa varmasti sinunkin kantaasi. Miksi edes näet asian niin, että on PAKKO päivittää sellaista materiaalia Facebookiin, joka ei kuulu muille? Onko sinun ystäväpiirisi sellainen, jonka asioista olet kiinnostunut, mutta vain silloin kun se on luonnollista? Mikä siis on luonnollista kanssakäymistä kavereittesi kanssa? Kännäily joka toinen kuukausi, soittaminen yms? Mikä tekee sen luonnottomaksi, että näet silloin kun haluat, tietoa ystävistäsi? Eihän sinun ole pakko joka päivä kirjautua sinne, aivan kuin ei tarvitse lukea Pakkistakaan joka päivä.
Hyvä esimerkki tästä oli frendi, jota en ollut nähnyt puoleen vuoteen. Pisti viestin että törmätäänpäs ja sittenhän törmättiin kaksi päivää sen jälkeen. Kuulumisia vaihdettiin pari tuntia ja naurettiin elämän iloja ja suruja. Näin tehtynä sosiaalinen tilanne merkitsikin jotain, ja tiedän voivani luottaa kaveruuteen vähäisemmälläkin yhteydenpidolla. Vastapainona olisin voinut lukea samat jutut facebookin kautta, hymähdellyt ja sanonut jotain kohteliasta, pisara meressä.
Enätäpä jos frendisi ei olisi löytänyt yhteystietojasi mistään, mutta muistat kaverin nimen tai sinä tulit hänen mieleesi. Facebookin avulla hän olisi mahdollisesti löytänyt sinut ja näin Facebook olisi toiminut vain kommunikaatiovälineenä ja yhtä lailla olisitte treffanneet kahvilla. Jälkeenpäin olisitte voineet heittää jotain läppää vielä Facebookissa, ilmaiseksi, vaivatta ja silloin kuin huvittaa.

Miksi luulet, että jokainen ihminen käyttäytyy "huonosti" tai hymähdellen netissä? Itse olen aina kohtelias ja vien asiat lopppuun asti, ja olen netissä aivan sama ihminen kuin siviilissäkin.

Facebookin ero kännykkään on, ettei siellä tarvitse olla koko ajan "online" , vaan valitse itse milloin käytät aikaa siihen. Jos et vastaa kännyviestiin heti tai puhelinsoittoon, niin sinua pidetään auttamatta huonokäytöksisenä.

Negaatio? Missä vaiheessa siirryttiin tuohon argumenttiin, joka on huono muunnos siitä "Ole kuin kaikki muutkin" -oksennuksesta? En muista kuka sen täällä legendaarisesti sarkasteli, joka totesi että niinhän ne historian suurmiehet ovat ennenkin massan mukana menneet.

Täällähän juuri helvetin moni myös taisi todeta, ettei ollut niiden juttu kun kokeili. Sokerina pohjalla se kunti, jolle puolitutut alkoivat lohduttelemaan erosta, mitä helvettiä oikeasti? Mutta tämäkään syy ei nyt oikein tunnu kelpaavan facebookin käyttämättömyydelle.

Negaatio sana tuli poistamistani viesteistä, joita et valitettavasti enää näe. Ihmettelin vain ääneen sitä, että niin moni suhtautuu aika voimakkaalla tavalla Facebookiin, perustelematta (jonka takia edioin ketjun otsikkoa) ("vitun paska", "en ole, enkä tule") jne.

Tottakai täällä saa vain perustella yksinkertaisesti, että homma ei ole minulle. Kuitenkin koska voin nyt vaikuttaa asiaan modena, niin haluan herättää keskustelua ja saada ketjun sisältöarvon ehkä vähän kiinnostavammaksi, kuin että Big Evil "toteaa Facebookin olevan perseestä piste". En siis halua taistella kenenkään kanssa, vaikka valitettavasti näytit provosoituvan noinkin pahasti.

Myönnetään, että missasin tuon kommentin niiltä, jotka olivat jo sitä koettaneet ja takerruin tuohon hypetyksen aiheuttamaan negaatioon. Ei siitä sen enempää, mutta toki perustelua myös niiltä jotka käyttivät ja lopettivat tuovat lisäarvoa tähänkin ketjuun.

Neutraalisti tai ei, niin melkoisen ylimielisen oloista analyysia. Ehkä kaikkea ei tarvitse tuttavapiiristä tietää? Sitten lähipiiristä, mitä esimerkiksi saisit tietää eukostasi tai mutsistasi facebookista mitä ne eivät muuten sulle kertoisi?
Miksi sinä sitten provosoiduit, ellen koskettanut jotain hyvin lähellä sinua?
Minkälaisia ovat sellaiset kiinnostavat päivitykset? Tietenkin jos kaveripiirisi koostuu nykypäivän voltaireista ja descarteseista
niin asia on eri. On vain hyvin vaikea kuvitella jonkun kirjoittavan vessan seinälle syvällistä asiaa niiden "Vedin käteen"-päivitysten välillä.
Noh, vaikka Dymondin muksut kuvat ja fiilistely isyydestä. Se oli aika kivaa luettavaa ja tuli itselle hyvä mieli. Onko se sinusta yhdentekevää ja turhaa?
Mutta, neutraalisti sanottuna en mä kyllä haluakaan tietää kaikkea edes kavereistani. Haluatko sinä? Miksi? Eikö se kaveruus riitä?
En halua tietää ja eihän minun tarvitsekaan käydä jokaisen ihmisen profiilia läpi päivittäin? Katselen uutisfeedistä päivän "scoopin" ja se on siinä. Jos jollakin on aktiivinen päivä, niin näen hänen juttujaan silloin, big deal? Mikä siinä nyt on niin pahaa, kun vietän muutenkin todella (liian) paljon aikaa koneella?
Tunnut harvinaisen yksisilmäiseltä sen suhteen, että läheskään kaikki ihmiset eivät halua tuoda itseään esille niin paljon kuin sinä. Jos "analysoidaan" vähän pidemmälle, niin onko sinulla muuta missiota kuin saada kaikki facebookkiin katsomaan kuvia sinun uusista kiipeilyreissuista. Onko sigukin samasta syystä nälkävuoden pituinen, enää linkki cv:hen ja "sen" kokoon puuttuu?

Hassusti tarjoilet "päteviä" argumentteja monesta eri käyttötavasta, mutta et hyväksy boikottia sellaiseksi.
Vieläkään en tienaa penniäkään omilla ohjesivuillani tai treenivideollani, että en kyllä näe mitään asiayhteyttä bisnekseen tai oman edun pönkittämiseen? Tuo argumenttisi kuulosti hieman katkeralta ja omasi kyllä negaatiota. Haluaisitko ehkä selventää mikä sigussani on vikana tai ärsyttää sinua?

Ps:


Ei, vaan ehkä ne karsastavat ajatusta, että suuri osa fb:n käyttäjistä ei tunnu ymmärtäneen sen käyttötarkoitusta, vaan pitävät sitä elämää suurempana paratiisina jossa voi hoitaa kaikki sosiaaliset suhteensa, kertoa tasottomia juttuja ja saada kaikki rakastamaan itseään. Ehkä mainitsemasi ihmiset eivät edes halua osallistua sovellukseen, jota eivät oikeasti tarvitse?

Mistä ihmeestä olet saanut kuvan, että se olisi jokin paratiisi? Onko sinulle mahdoton ajatus, että osa ihmisistä ei korvaa elämäänsä Facebookilla, vaan pitävät sitä yhtenä tapana tuoda itseään esille; ei homma mene niin, että on joko Facebook tai oikea elämä, molemmat voivat elää rinnan. Eikö jokainen halua olla "haluttu" ja rakastettu ja halua kuulla kommentteja itsestään? Miksi sulkeutua omaan talonpoikaismentaliteettiin, kun nykyään on mahdollisuus olla sosiaalisempi ja esillä?

ps, pointtisi menisi paremmin perille jos et puhuisi niin holhoavasti, ei toimi minuun "herra vittuileva kritisoija" ;)
 
Noh, vaikka Dymondin muksut kuvat ja fiilistely isyydestä. Se oli aika kivaa luettavaa ja tuli itselle hyvä mieli.
Cool - ja tässä muuten on hyvä pointti myös koko Facebookista; suurin osa päivityksistä, kuvista ym. liittyy johonkin onnelliseen asiaan tai hetkeen. Ja se taas on tässä huonojen uutisten maailmassa aika siisti juttu.
 
Mulla on kans tunnukset, mutta en ikinä käytä facebookia. Turha paska se on, puhelimet on keksitty.

Sama mutta väärällä nimellä. Olen luvannut tehdä omalla nimellä tilin kun omaisuuteni ylittää yli viisi miljoonaa euroa.
 
:off topic:

Sama mutta väärällä nimellä. Olen luvannut tehdä omalla nimellä tilin kun omaisuuteni ylittää yli viisi miljoonaa euroa.

Ja muuten tulet tuolla omaisuudella hajoamaan kaveripyyntöihin, thats a fact ;) Eiköhän rikkaat ja julkkikset koe oikean elämän Facebookia niin paljon, että virtuaalimaailma saatta olla jopa hengähdystauko siihen lokkeilijoiden ja wannabe-kavereiden määrään tosielämässä.
 
Tarkoitus on palkata mike ottamaan valokuvia jossa syön 100k€ räppärigrilli suussa satasia murolautaselta ja olen sammunut Rollsin takapenkille kahden mallin kanssa satasia lattia täynnä. Tämän jälkeen hyväksyn kaikki kaveripyynnöt ja lisää kaikki kavereiksi ja alan haukkumaan ihmisiä köyhiksi. Toivokaa etten saa ikinä viittä miljoonaa euroa kasaan.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom