Hamaso, mielenkiintoista, että tiedostat tämän ongelman addiktiosta ja itsesensuurin puutteesta ja osaat analysoida sitä, mutta myönnät samalla (ainakin rivien välistä), ettet itse pystyisi pitämään Facebook käyttöäsi hanskassa ja pian koko elämäsi olisi kaikkien saatavilla.
Eihän homma nyt niin mene. Ei kukaan pakota käyttämään hormoneita/alkoholia/tupakkaa/huumeita väärin, vaan kaikkea voi terveellä järjellä varustettuna käyttää oikein. "Use, not abuse".
Tuolla logiikalla saatat olla jo nyt koukussa äm-Irkkaamiseen tai sinulla on tällä hetkelläkin jokin maneeri/rutiini/addiktio, josta et ole tietoinen, mutta toistat sen tekemistä pakonomaisesti.
Palatakseni tuohon huolenaiheeseen web-presenssistä ja sen haittapuolista; nykyajan (nuori) ihminen, joka ei löydy netistä on jo tietyllä tapaa outolintu; jokin joka saattaa herättää enemmän paheksuntaa ja kysymyksiä: Miksi piilottelet elämääsi, oletko rikollinen, eikö sinulla ole ystäviä, pakoiletko rakastajia ja piilottelet niitä vaimoltas jne? Tilanteet muuttuvat ja nykyaikana ihmissuhteita pidetään yllä digitaalisesti ja se ei ole mitenkään paheksuttavaa pikemminkin odotettua, että päivität mielipiteitäsi ja tilanteita elmästäsi kaikkien nähtäväksi.
Muista kuitenkin, että IRC-Galleria ennenmuinoin oli anynyymi paikka kertoa itsestäni muille, lähinnä kuvien muodossa. Galleriassa pystyit olemaan mitä halusit, tietynlainen alter-ego itestäsi (varsinkin sen jälkeen kun varsinainen teinimassa valloitti gallerian).
Facebook taas on täysin erilainen; jaat tietoa vain haluamasi ihmisten kanssa ja tiedon pitää olla sellaista, jonka lukijat uskovat/tietävät sinusta(ja on näin ollen totta).
Kerrot siis Faceoobkissa jotain sellaista, joka ei ole mitenkään arovakasta kenelläkään muulle kuin ystävillesi("kävin Espanjassa, tässä upeat kuvat"); miten joku voisi käyttää sellaista tietoa sinusta hyväksesi ja miksi sen tekisi juuri ystäväsi?
Jokainen ymmärtää, että Facebookiin ei laiteta jatkuvalla syötöllä kaikista pahimpia piirteitä itsestäsi, vaan enemmän sellaista jokapäivästä tilanpäivitystä, harmitonta tarinaa (blogia?) elämästäsi, elämäsi ystäville ja lähipiirille. Mikä tekee tästä avoimuudesta pelottavaa ja paheksuttavaa? Kuka pakottaa juuri sinut päivittämään kaikista yksityisimmät/typerimmät asiat itsestäsi, vai pelottaako ajatus siitä, että nyt sinulla olisi mahdollisuus tehdä se, jota ehkä haluaisitkin tehdä?