Ketkä EIVÄT ole Facebookissa? Perustelut mukaan!
- Keskustelun aloittaja pakkomielle.com
- Aloitettu
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
- Liittynyt
- 16.11.2005
- Viestejä
- 1 622
- Ikä
- 44
Niin. Vittu miten teennäistä touhua. Kun mie oon muutenkin jo vapaa-ajallani niin erakko, että en oikeastaan edes halua olla juuri kenenkään kanssa tekemisissä, niin miten se tuo facebook siitä eroaisi. Ja oikeastaan kun kukaan ei kyllä taida haluta olla minunkaan kanssa tekemisissä oikeasti, niin ois se jo ihan saatanan naurettavaa, jotta ois siellä virtuaalimaailmassa niin ja niin paljon kavereita. Kaupassakin melkein juoksen karkuun hyllyjen taakse kaikkia vanhoja puolituttuja. Monesti tulee nimittäin niítä kohdatessa niin jumalattoman vaivautunut olo, kun jotakin olevinaan pitäisi sanoa, muttei ole mitään sanottavaa. Vai vielä feispuukkiin tässä perkele!
- Liittynyt
- 31.5.2010
- Viestejä
- 34
Ei jumankauta itellä kyllä iha sama homma
pakkis riittää toistaseksi. loppuelämäksi siis.Hei te anti-sosiaaliset erakot, jotka pelkäävät addiktoitua noin pahasti?
Nythän te sosialisoitte keskenään ja ryhmäydytte.
Nythän te sosialisoitte keskenään ja ryhmäydytte.
- Liittynyt
- 22.7.2010
- Viestejä
- 133
Koska nimeni on uniikki (ei löydy toista elossaolevaa maailmasta tällä hetkellä), niin en viitsi julkisesti kuulutella perhe- ja ystävyyssuhteitani ja kiinnostuksen kohteitani enkä menemisiäni. Ikinä ei tiedä kuka keksi googlettaa nimeä ja sitten yhtäkkiä alkaakin työpaikalla vihainen tuijotus...vainoharhainen?
- Liittynyt
- 16.11.2005
- Viestejä
- 1 622
- Ikä
- 44
Tämä on eri asia. Tässä ei laiteta koko yksityisyyttä julki, eikä täällä minua tunne juurikaan kukaan. Enkä mie ainakaan ole lähtökohtaisesti mikään antisosiaalinen, miusta on ehkä pikkuhiljaa vain tullut semmonen enemmän ja enemmän. Samanhenkisten, vaikka sitten erakkojen, ryhmäytymisessä ei ole sinällään mitään vikaa. Ihmetyttää vain se, että toisilla on aikaa noinkin joutavaan touhuun, kuin jossain perkeleen virtuaalitodellisuudessa hengailuun ja siellä asioidensa repalointiin. Ja edelleenkin se, että lähes toisilleen tuntemattomat ihmiset ovat olevinaan 'kavereita' ja tietävät kaikki toistensa asioista vähän liikaakin, vaikka eivät silmäkkäin tavatessa keksi mitään puhumista.
Ja addiktoitumista kannattanee aina vähän pelätä. Melkein joka asiassa.
- Liittynyt
- 21.7.2004
- Viestejä
- 21 152
Ei ne facebookkaverit ole oikeita kavereita. Facebook on verkostoitumista.
- Liittynyt
- 31.5.2010
- Viestejä
- 34
En myönnä :D feisbuukkailu on pääasiassa ainaki mitä ite oon huomannu, toisten ihmisten asioiden urkkimista pääasiassa. Ja en mää mikään antisosiaalinen oo muille ku vttumaisille tyypeille
- Liittynyt
- 25.8.2009
- Viestejä
- 62
Niin, sitä en juuri ymmärrä minkä takia kaikki luulee että facebookissa pitäs olla vain ne parhaat ystävät kavereina? Kyllä multa ainakin löytyy varmaan tusina sellasia ketä en oo ikinä oikeessa elämässä edes tavannu (eri pelien kautta tunnetaan)
Tapahtuuko sinun elämässäsi sellaisia asioita, joista muut olisivat edes kiinnostuneita? Jos on persoonaltaan sellainen ihminen, jota ei ylipäätään kiinnosta esitellä elämäänsä/itseään kenellekään, niin ei Facebook ole tosiaan paikka sellaiselle. Myöskään, jos omien kavereiden päivittäiset/viikottaiset tapahtumat/asiat eivät kiinnosta puhelimessa/elämässäkään, niin tuskin Facebookissakaan.
Esim. itse laitan facebookiin kuvia melkein joka toisesta tapahtumasta, jossa olen ollut. Kaveripiirini Facebookissa koostuu sekä puolitutuista että oikeista kavereista, joille kaikille haluan jakaa tietoa siitä mitä olen tehnyt.
Valitsen toki kuvani siten, että niissä ei mitää typeryyksiä näytetä, vaan enemmänkin esimerkiksi viimeisestä seinäkiipeilyreissusta hauskoja kuvia. Koska Facebookissa on mahdollisuus valita ystävänsä, niin miten se eroaa oikean elämän ystävistä, joihin ei aina ehdi pitää yhtettä?
Hommahan menee koneella istuessa niin, ne jotka sen hanskaavat hyvin, että asioita tehdään monia yhtä aikaa. Esim itselläni on jokin sarja pyörimässä taustalla, meseikkuna sen takana, nettiselain(jossa pakkis, facebook, wikipedia) jne. Teen siis useita asioita kerralla, josta Facebook ei todellakaan vie kuin minuutin puolessa tunnissa aikaa, kun käyn katsomassa mahdollisia kiinnostavia päivityksiä.
Facebook ei siis ole vain sinun aikaa kuluttava pakonomainen asia, jossa juuri sinun pitäisi tuottaa kaikki sisältö sinne, vaan se on paikka, jossa voit katsella tuntemistasi ihmisistä uutisia ja vaikka kommentoida niitä, jos tarpeen.
Nykyajan ihminen varsinkin pääkaupunkiseudulla tuntee paljon enemmän ihmisiä ja puolituttuja, kuin ennen vanhaan. Ei ole mitään järkevää tapaa kasata kaikkia tuntemiaan ihmisiä yhteen paikkaan enää, joten Facebook on tietynlainen osoitekirja, jossa kaikki oman elämänsä ystävät ja sidosryhmät ovat kätevästi saatavilla. Koska Facebookia voi rajoittaa, niin ettei puolitutut näe mitään yksityistä sinusta, niin sekään puoli ei enää pitäisi rajoittaa sen käyttöä.
Ne jotka pitävät Facebookia kaiken pahan alkuna, eivät ole alunperinkään ymmärtäneet sen käyttötarkoitusta; eihän nyt ihminen, jolla juuri ja juuri kynä pysyy hallussa halua/jaksa istua koneella näpyttämässä päivityksiä profiiliinsa... ja toistan itseäni, ei se päivittäminen ole pakollista. Eihän Pakkiksellekaan kaikki kirjoita, vaan vain lukevat.
Kuten mainitsin yllä:"Ne jotka pitävät Facebookia kaiken pahan alkuna, eivät ole alunperinkään ymmärtäneet sen käyttötarkoitusta;"
- Liittynyt
- 17.6.2009
- Viestejä
- 1 289
En ole, joskus olen käynyt kavereiden accounteilla (:D) ja miettinyt viis minuttia mitä vittua tässä pitää tehdä, ja lähtenyt menemään. Sosiaalinen elämä on hyvin rajoittunutta ja toisaalta ei kiinnosta ventovieraiden tekemiset ja menemiset pätkääkään niin en aio liittyä.
- Liittynyt
- 22.7.2010
- Viestejä
- 133
Terminator2: Kirjoitat fiksusti ja tuo kuvaamasi tilanne olisi se ihanne. Valitettavasti olen sen kuvan saanut koko facebookista, että se koukuttaa liikaa ihmisiä ja sen vuoksi itse eläminen jää. Nykyään esimerkiksi eroaminen tehdään vaihtamalla statusta facebookissa (tästä löytyy esimerkki lähipiiristä). Lisäksi itseäni huolettaa se, että vaikkei minulla edes ole tunnuksia, voi minut ehkä löytää joidenkin kaverieni kuvista, who knows. Jos otetaan myös huomioon, kuinka Facebook avaa käyttäjätietoja mainostajille, niin itselleni se menee liian pitkälle. Avoin voin olla kavereilleni henkilökohtaisen blogini kautta, jossa lukijat on rajattu. Myös irc auttaa pitämään yhteyksiä, mutta jotenkin itseäni kummaksuttaa tämä nykyinen avoimuus. Tietyssä mielessä on hyvä, että piirit laajenee, mutta samalla tuntuu, että ihmisiltä menee se itsesensuuri pois päältä. Ei paljoakaan tartte jota kuta väärää henkilöä suututtaa, niin äkkiäkös tämä selvittää koko elämäsi sisällön facebookin kautta.
Tiivistettynä: en pidä facebookkia pahana paikkana, mutta en halua olla osa ilmiötä, jossa käyttäjiltä katoaa käsitys, mitä kaikkea netissä kannattaa kertoa.
Tiivistettynä: en pidä facebookkia pahana paikkana, mutta en halua olla osa ilmiötä, jossa käyttäjiltä katoaa käsitys, mitä kaikkea netissä kannattaa kertoa.
menkööt sinne ketkä haluavat, ajanvietettä se on sekiHamaso, mielenkiintoista, että tiedostat tämän ongelman addiktiosta ja itsesensuurin puutteesta ja osaat analysoida sitä, mutta myönnät samalla (ainakin rivien välistä), ettet itse pystyisi pitämään Facebook käyttöäsi hanskassa ja pian koko elämäsi olisi kaikkien saatavilla.
Eihän homma nyt niin mene. Ei kukaan pakota käyttämään hormoneita/alkoholia/tupakkaa/huumeita väärin, vaan kaikkea voi terveellä järjellä varustettuna käyttää oikein. "Use, not abuse".
Tuolla logiikalla saatat olla jo nyt koukussa äm-Irkkaamiseen tai sinulla on tällä hetkelläkin jokin maneeri/rutiini/addiktio, josta et ole tietoinen, mutta toistat sen tekemistä pakonomaisesti.
Palatakseni tuohon huolenaiheeseen web-presenssistä ja sen haittapuolista; nykyajan (nuori) ihminen, joka ei löydy netistä on jo tietyllä tapaa outolintu; jokin joka saattaa herättää enemmän paheksuntaa ja kysymyksiä: Miksi piilottelet elämääsi, oletko rikollinen, eikö sinulla ole ystäviä, pakoiletko rakastajia ja piilottelet niitä vaimoltas jne? Tilanteet muuttuvat ja nykyaikana ihmissuhteita pidetään yllä digitaalisesti ja se ei ole mitenkään paheksuttavaa pikemminkin odotettua, että päivität mielipiteitäsi ja tilanteita elmästäsi kaikkien nähtäväksi.
Muista kuitenkin, että IRC-Galleria ennenmuinoin oli anynyymi paikka kertoa itsestäni muille, lähinnä kuvien muodossa. Galleriassa pystyit olemaan mitä halusit, tietynlainen alter-ego itestäsi (varsinkin sen jälkeen kun varsinainen teinimassa valloitti gallerian).
Facebook taas on täysin erilainen; jaat tietoa vain haluamasi ihmisten kanssa ja tiedon pitää olla sellaista, jonka lukijat uskovat/tietävät sinusta(ja on näin ollen totta).
Kerrot siis Faceoobkissa jotain sellaista, joka ei ole mitenkään arovakasta kenelläkään muulle kuin ystävillesi("kävin Espanjassa, tässä upeat kuvat"); miten joku voisi käyttää sellaista tietoa sinusta hyväksesi ja miksi sen tekisi juuri ystäväsi?
Jokainen ymmärtää, että Facebookiin ei laiteta jatkuvalla syötöllä kaikista pahimpia piirteitä itsestäsi, vaan enemmän sellaista jokapäivästä tilanpäivitystä, harmitonta tarinaa (blogia?) elämästäsi, elämäsi ystäville ja lähipiirille. Mikä tekee tästä avoimuudesta pelottavaa ja paheksuttavaa? Kuka pakottaa juuri sinut päivittämään kaikista yksityisimmät/typerimmät asiat itsestäsi, vai pelottaako ajatus siitä, että nyt sinulla olisi mahdollisuus tehdä se, jota ehkä haluaisitkin tehdä?
Eihän homma nyt niin mene. Ei kukaan pakota käyttämään hormoneita/alkoholia/tupakkaa/huumeita väärin, vaan kaikkea voi terveellä järjellä varustettuna käyttää oikein. "Use, not abuse".
Tuolla logiikalla saatat olla jo nyt koukussa äm-Irkkaamiseen tai sinulla on tällä hetkelläkin jokin maneeri/rutiini/addiktio, josta et ole tietoinen, mutta toistat sen tekemistä pakonomaisesti.
Palatakseni tuohon huolenaiheeseen web-presenssistä ja sen haittapuolista; nykyajan (nuori) ihminen, joka ei löydy netistä on jo tietyllä tapaa outolintu; jokin joka saattaa herättää enemmän paheksuntaa ja kysymyksiä: Miksi piilottelet elämääsi, oletko rikollinen, eikö sinulla ole ystäviä, pakoiletko rakastajia ja piilottelet niitä vaimoltas jne? Tilanteet muuttuvat ja nykyaikana ihmissuhteita pidetään yllä digitaalisesti ja se ei ole mitenkään paheksuttavaa pikemminkin odotettua, että päivität mielipiteitäsi ja tilanteita elmästäsi kaikkien nähtäväksi.
Muista kuitenkin, että IRC-Galleria ennenmuinoin oli anynyymi paikka kertoa itsestäni muille, lähinnä kuvien muodossa. Galleriassa pystyit olemaan mitä halusit, tietynlainen alter-ego itestäsi (varsinkin sen jälkeen kun varsinainen teinimassa valloitti gallerian).
Facebook taas on täysin erilainen; jaat tietoa vain haluamasi ihmisten kanssa ja tiedon pitää olla sellaista, jonka lukijat uskovat/tietävät sinusta(ja on näin ollen totta).
Kerrot siis Faceoobkissa jotain sellaista, joka ei ole mitenkään arovakasta kenelläkään muulle kuin ystävillesi("kävin Espanjassa, tässä upeat kuvat"); miten joku voisi käyttää sellaista tietoa sinusta hyväksesi ja miksi sen tekisi juuri ystäväsi?
Jokainen ymmärtää, että Facebookiin ei laiteta jatkuvalla syötöllä kaikista pahimpia piirteitä itsestäsi, vaan enemmän sellaista jokapäivästä tilanpäivitystä, harmitonta tarinaa (blogia?) elämästäsi, elämäsi ystäville ja lähipiirille. Mikä tekee tästä avoimuudesta pelottavaa ja paheksuttavaa? Kuka pakottaa juuri sinut päivittämään kaikista yksityisimmät/typerimmät asiat itsestäsi, vai pelottaako ajatus siitä, että nyt sinulla olisi mahdollisuus tehdä se, jota ehkä haluaisitkin tehdä?
Viimeksi muokattu:
