Keskustelua silikoneista yms. muusta kauneuskirurgiasta

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Faidra
  • Aloitettu Aloitettu
pieni(kin) on kaunista!

Quote: Löytyykö täältä joku pikkupojan rintavarustuksen omaava itseensä tyytyväinen nainen?

Nyt on pakko osallistua keskusteluun, kun lukiessani trediä läpi tunsin itseni sivu sivulta aina vain oudommaksi. Eli löytyy täältä. Rintavarustukseni on aina - raskautta ja imetysaikaa lukuunottamatta - ollut A-luokkaa niin koon kuin ulkonäönkin puolesta! Ne vaan sopivat kroppaani kuin mansikat rahkaan! Lisäksi olen jotenkin niin täydellisen kieroutunut, että pidän pieniä rintoja oikeasti kauniimpina kuin isoja. Enkä toki halua tällä loukata tai mollata isorintaisia naisia, vaan avartaa näkökulmia aiheeseen. Kyseessä on makuasia ja minun makuni nyt vaan on tällainen (samankaltainen preferenssikysymys kuin se, diggaako kaakaon- vai mansikanmakuista heraa). Lähinnä olen hämmästynyt siitä, että kuulun näin selvästi vähemmistöön.

Imetysaikana tisut paisuivat kuin ilmapallot c-kuppikokoon ja tilanne tuskastutti, kun tunsin niiden olevan tiellä urheillessa, nukkuessa, talossa ja puutarhassa.. Sen aikaissa valokuvissa näytän mielestäni jotenkin kumman pöhöttyneeltä, vaikka muu kroppa oli aivan samassa kuosissa kuin nykyäänkin. Riemullista oli kun pääsin taas takaisin A-ryhmään! Ja miehistä vielä: Tällaisia kieroonkasvaneita yksilöitä löytyy niistäkin :D

Eli jokainen minun puolestani ajatelkoon omista tai muiden tisseistä mitä tykkää ja tehköön niille (omilleen) mitä tykkää. Tämä viestin pointtina oli päästä kehumaan omia rakkaita rintoja :haart: Alkuperäiseen kysymykseen vastaan vielä, että hammaskalustossa olisi täälläkin paikka parille kruunulle, koska mitään hammasperversiota minulla ei ainakaan vielä ole ilmennyt.
 
Täytyypi sanoa muutama sana täältäkin. Henk.koht. ovat omat kauneusihanteeni olleet jo ikuisuuden jotenkin "omia" eli enpä piittaa tisseistä tuon taivaallista. Aina jaksaa ihastuttaa selkeää lihasta ja verisuonia oleva naisen kroppa, jonka maitorauhasetkin ovat silkkaa tiukkaa lihaa. Haluaisin itsekin päästä b-rinnoista siihen ihanaan tilanteeseen, jossa rintaliivien käyttö tulisi tarpeettomaksi. Miesten ja naisten mielipiteistä suhteessa kaikkeen naiselliseen ulkonäköön voin sanoa vain: EVVK.

Mielenkiintoista on tuo erilaisten "alibien" etsiminen silvojen hankkimiselle: kehon tasapainottaminen kilpailullisesti, itsetunnon koheneminen, jne. Mikä noiden lauseiden sisältö edes oikeasti tarkoittaa?jostain ulkoa tullutta määrittelyä, joka on bodymaailmassa ja muutenkin juurtunut niin tavanomaiseksi, että se koetaan muka omasta itsestä ja omasta tahdosta lähtöisin olevaksi, vaikka kysymys on kokonaisuudessaan hyvin robottimaisesta ja luonnottomasta suhtautumisesta koko ihmiskehoon.

Jokainen hankkikoon silikonit jos haluaa, mutta jotenkin se tuntuu niin lyhytnäköiselle ajattelulle; jossain vaiheessa ne kuitenkin joudutaan käsittääkseni uusimaan eli uusi leikkaus. Fittness/body ura ei jatku ikuisuuksiin- elämä heittelee...no, ehkä carpe diem-asenne pätee implanttien hankintaan, mutta 80v ja silikonit?! Ehkä nää on tyhmiä perusteluja, koska ei mulla ole mitään antipatiaa silikoneja vastaan-kuten sanottu, jokainen tekee niinkuin haluaa..tai luulee haluavansa.

Eivätkö kuitenkin esim sellaiset ihailun kohteet kun Linda Fodor ja Jen Hendershott ole luomuja...? Jotenkin tuntuu siltä, että loppujen lopuksi huipulle kuitenkin pääsee aina se jotenkin "friikki", joka on pää pystyssä ja omana itsenään runtannut tiensä sinne. Todelliset huiput eivät noudattele mitään kaavaa...

Eiköhän tää jo riitä...?
 
Siirsin täältä nuo miehiin liittyvät postit yleiselle puolelle. Jos haluatte vielä keskustella siitä, mitä mieltä ylipäätään silikoneista tai niitä hankkivista naisista olette, niin surffatkaa tänne.

Tähän threadiin jatkossa kokemuksia, kysymyksiä silikoneista/kauneuskirurgiasta/mistä hyvänsä itsensä parantelusta. Voidaan keskustellakin, mutta jätetään ne ihmisten kategorisoinnit ja niputtamiset tietynlaisten arvojen mukaan nyt ihan kokonaan pois, ok?

Toivottavasti näillä väittelyillä ei nyt karkotettu niitäkin harvoja, jotka avoimesti leikkauksestaan voivat ja halusivat kertoa!
 
nelli sanoi:
Quote: Löytyykö täältä joku pikkupojan rintavarustuksen omaava itseensä tyytyväinen nainen?

Nyt on pakko osallistua keskusteluun, kun lukiessani trediä läpi tunsin itseni sivu sivulta aina vain oudommaksi. Eli löytyy täältä. Rintavarustukseni on aina - raskautta ja imetysaikaa lukuunottamatta - ollut A-luokkaa niin koon kuin ulkonäönkin puolesta! Ne vaan sopivat kroppaani kuin mansikat rahkaan! Lisäksi olen jotenkin niin täydellisen kieroutunut, että pidän pieniä rintoja oikeasti kauniimpina kuin isoja. Enkä toki halua tällä loukata tai mollata isorintaisia naisia, vaan avartaa näkökulmia aiheeseen. Kyseessä on makuasia ja minun makuni nyt vaan on tällainen (samankaltainen preferenssikysymys kuin se, diggaako kaakaon- vai mansikanmakuista heraa). Lähinnä olen hämmästynyt siitä, että kuulun näin selvästi vähemmistöön.

Imetysaikana tisut paisuivat kuin ilmapallot c-kuppikokoon ja tilanne tuskastutti, kun tunsin niiden olevan tiellä urheillessa, nukkuessa, talossa ja puutarhassa.. Sen aikaissa valokuvissa näytän mielestäni jotenkin kumman pöhöttyneeltä, vaikka muu kroppa oli aivan samassa kuosissa kuin nykyäänkin. Riemullista oli kun pääsin taas takaisin A-ryhmään! Ja miehistä vielä: Tällaisia kieroonkasvaneita yksilöitä löytyy niistäkin :D

Eli jokainen minun puolestani ajatelkoon omista tai muiden tisseistä mitä tykkää ja tehköön niille (omilleen) mitä tykkää. Tämä viestin pointtina oli päästä kehumaan omia rakkaita rintoja :haart: Alkuperäiseen kysymykseen vastaan vielä, että hammaskalustossa olisi täälläkin paikka parille kruunulle, koska mitään hammasperversiota minulla ei ainakaan vielä ole ilmennyt.

Pitkä quote, mutta suoraan minun suustani ja omasta kokemusmaailmastani. Komppaan kympillä. :thumbs: :piis:
 
huoh olipas tekemistä kun luin alusta asti...
Kiitokset (en muista enää kelle :hyper: ) kysymykseeni "keino"tissien kanssa urheilemisesta vastanneille.
*jatkaa utelua* Onko kukaan kenen iho tekee muhkeaa arpikudosta laittanut uusio tissejä? Tapoja ja implanttityyppejä on ilmeisen paljon niin kehittelenpä tässä huvikseni silari sanalle uusia muotoja..:rolleyes:
Itselläni arpikudos (etenkin keskivartalossa) on aika järkyttävän näköistä, joten jos tissin alle pitäisi tehdä 10cm viilto niin aika hurjan näköinen tulisi.. Vai pystyykö plastiikkakirurgit tekemään siistimpää jälkeä kuin ns. tavis kirurgit?
 
Vai pystyykö plastiikkakirurgit tekemään siistimpää jälkeä kuin ns. tavis kirurgit?

Uskoisin, että plastiikkakirurgit ovat erikoistuneet myös tähän. Pieni kokemuskin on tutulla, joka kävi siistimässä plastiikkakirurgilla eräästä pienestä toimenpiteestä seuranneen ruman arven.
 
Täällä yksi joka voi myös yhtyä Nelliin täysin. Eipä tule paljon kirjotettua tänne, mutta nyt päätin tulla sanomaan mielipiteeni. Nelli vaan ehti viedä sanat suustani :)

Tosin minä vielä odotan, kuin kuuta nousevaa, imetyksen loppumista ja paluuta takaisin siihen ainoaan omaan ihanaan pieneen A-kokoon. Isoissa (imetyksen aikana C-B) rinnoissa tunnen oloni lihavaksi ja jotenkin 'tavalliseksi'. Pienet rinnat vaan ovat mielestäni se 'piste i:n päälle' omalla kohdallani.
 
Se, mitä olen itse huomannut tässä keskustelussa, että jotkut silikonikielteiset viestit sisältää sellaista ikävää asennetta, josta voi tulla silikonit ottaneelle paha mieli. Ehkä se ikävä asenne on tahatonta eikä siten ole tarkoitettu loukkaukseksi, mutta sitä voi sanoa asian myös aika neutraalisti.

On eri asia sanoa, että "en haluaisi itselleni silikonirintoja" kuin "en missään nimessä halua tunkea luomurintoihini mitään vuotavia muovipalleroita". (Nämä lainaukset on päästä keksitty enkä viittaa niillä mihinkään tiettyyn kirjoitukseen.)
 
Onko kellään sitten kokemusta kasvojen alueen kauneusleikkauksista? Ihan mielenkiinnosta kyselen...
 
Hmm... en ole ihan varma sivuttiinko tätä aihetta jo aiemmin, mutta tulipa nyt mieleen. Eli siis naiset, jotka suhtautuvat kielteisesti silikoneihin, ymmärtävät kyllä näitä jotka odottavat sitä A- tai mitä tahansa kuppiaan takaisin imetyksen jälkeen. Entäs ne naiset, jotka syystä tai toisesta toivoisivat saavansa taikaisin sen oman, ihanan C:nsä (mutta näin ei voi tapahtua ellei paino nouse jälleen niihin huippulukemiin joissa myös rintoihin tulee lisää rasvaa -> koko suurenee)?

On siis hyväksyttävää, että pienirintainen haluaa takaisin pienen kuppikokonsa, mutta ei hyväksyttävää, että suurempirintainen haluaa takaisin suuremman kuppikokonsa (vaikka sitten kirurgin kautta)? Yhtä lailla sitä nainen on tottunut siihen omaan kokoonsa ja sinut sen kanssa. Pienirintaiselle imetysajan rinnat voivat olla kauhistus, suurempirintaiselle laihdutuksen jälkeinen lattarinta ihan yhtä inhottava kokemus.
 
huoh olipas tekemistä kun luin alusta asti...
Kiitokset (en muista enää kelle :hyper: ) kysymykseeni "keino"tissien kanssa urheilemisesta vastanneille.
*jatkaa utelua* Onko kukaan kenen iho tekee muhkeaa arpikudosta laittanut uusio tissejä? Tapoja ja implanttityyppejä on ilmeisen paljon niin kehittelenpä tässä huvikseni silari sanalle uusia muotoja..:rolleyes:
Itselläni arpikudos (etenkin keskivartalossa) on aika järkyttävän näköistä, joten jos tissin alle pitäisi tehdä 10cm viilto niin aika hurjan näköinen tulisi.. Vai pystyykö plastiikkakirurgit tekemään siistimpää jälkeä kuin ns. tavis kirurgit?


Minulla implantti on laitettu rinnan alta, joka ymmärtääkseni on yleisin tapa. Viilto ei todellakaan ole 10 cm, ehkä kolme on lähempänä totuutta. Viilto pyritään sijoittamaan piiloon eli juuri siihen kohtaan, mikä jää rinnan alle / taipeeseen. Minulla arven näkee, jos nostaa kädet ylös tai muuten nostaa rintoja. Seisoessa tai istuessa arpea ei näe. Aluksi arpi punoitti muutamia kuukausia, jolloin auringon ottoa tai solkku piti välttää. Pikku hiljaa se siitä vaaleni ja haalistui, ei kuitenkaan kokonaan näkymättömäksi. Arven huolellisella hoidolla: puhdistuksella, rasvauksella ja venytyksen välttämisellä pystyy itse vaikuttamaan arven paranemiseen. Haava ja tikit olivat aivan toista luokkaa kuin aikaisemmin näkemäni. Eli kyllä plastiikkakirurgit osaavat asiansa. Arpikudosta minulla muodostuu jonkun verran, esimerkiksi luomen poistoista on jäänyt selvästi näkyvät arvet.
 
huoh olipas tekemistä kun luin alusta asti...
Kiitokset (en muista enää kelle :hyper: ) kysymykseeni "keino"tissien kanssa urheilemisesta vastanneille.
*jatkaa utelua* Onko kukaan kenen iho tekee muhkeaa arpikudosta laittanut uusio tissejä? Tapoja ja implanttityyppejä on ilmeisen paljon niin kehittelenpä tässä huvikseni silari sanalle uusia muotoja..:rolleyes:
Itselläni arpikudos (etenkin keskivartalossa) on aika järkyttävän näköistä, joten jos tissin alle pitäisi tehdä 10cm viilto niin aika hurjan näköinen tulisi.. Vai pystyykö plastiikkakirurgit tekemään siistimpää jälkeä kuin ns. tavis kirurgit?

Jos ihosi ominaisuus on arpeutuvuus, ei sitä voi oikein estää. Ystävälläni on sellainen iho ja hänen leikkausarpensa jäivät ikuisiksi ja siis näkyviksi. :itku:
 
Kiitokset taas vastauksista :)
Varmaan ne ammatti-ihmiset osaa sitten sanoa senkin että pystyvätkö tekemään nätimmät arvet tutkittuuan ihoani ja vanhoja arpia. (Huomaan aivotoimintani parantuneen ruokatauon jälkeen;) )
Jään miettimään vielä omalle kohdalleni haluanko itseäni kirurgisesti muuttaa vai en. Tässä vaiheessa ehkä tuntuu siltä että voisin jopa ikävöidä pieniä tissejäni :rolleyes: tiedä häntä... Kauhean paljon isompia en kuitenkaan haluaisi. Ehkä opettelen ensin rakastamaan itseäni näin ja mietin sitten uudestaan haluanko jotain muutakin kuin lihasta lisätä;) .
Ja mistäs sitä tietää vaikka jonain päivänä ihan itsestäänkin suurenisivat :lol2:
Äidilläni suureni vaihdevuosien myötä rinnat b-kupista c:hen joten ei sitä ikinä tiedä... (muuten hän ei siis lihonnut) Jaksaiskohan sitä odotella niin pitkään..

Muista toimenpiteistä haluaisin itselleni valkoisemmat hampaat, huulten kestorajauksen, lisäkkeitä hiuksiin ja uuden tatuoinnin :D Ei varsinaista kirurgiaa, mutta itsensä kaunistamista kuitenkin...
 
Yhtä lailla sitä nainen on tottunut siihen omaan kokoonsa ja sinut sen kanssa. Pienirintaiselle imetysajan rinnat voivat olla kauhistus, suurempirintaiselle laihdutuksen jälkeinen lattarinta ihan yhtä inhottava kokemus.
Tän suuntaisia ajatuksia minullakin.

Ja ainakin minun silmään pienet ja suuret rinnat on kaikki kauniita. Jotenkin olisi aistittavissa, että osa luonnostaan pienirintaisista kuvittelisivat, että suurempi rintaisten naisten mielestä vain suuri on kaunista. Siitä ei ole ainakaan omalla kohdalla kyse, vaan siitä, että himpan saattaa ketuttaa oma alaston peilikuva, jos entinen muhkea luomu D75 on nykyinen "eilispäivän lihalörtsy nahkapussi" B75. Ihan sama, vaikka kuppikokoni olisi B75 tai D75, kuhan ne rinnat olisi tosiaan rintojen näköiset ja tuntuiset.

sporttimimmi sanoi:
...olen itse äiti ja työskentelen lasten parissa. Vaikka minulla itselläni ei ole ollut tarpeeksi vahvaa itsetuntoa elää rinnattomana, toivon tietenkin, että lapsilleni ja oppilailleni pystyisin sellaisen kasvattamaan. Olisin surkea esikuva heille, jos he tietäisivät implanteista.

Ite en kyllä kokisi olevani oppilailleni tai lapselleni sen parempi tai huonompi esikuva, jos minulla olisi implantit. Minun periaatteina on olla oikeudenmukainen ja rehellinen ja elää niinkuin opettaa, joten mikäpä siinä muuttuisi, on implantit tai ei? Ihan samalla tavalla liputtaisin terveellisten elämäntapojen ja itsestään huolehtimisen ja välittämisen puolesta. Ja itseasiassa olen tästä aiheesta tyttöoppilaiden kanssa kässän tunnilla joskus jutellutkin, kun kysyivät, mitä mieltä olen silikoonirinnoista.
 
Täsmennän vielä, että en millään lailla paheksu sitä, jos nainen laihduttuaan kokee kadottaneensa jotain itsestään ja haluaa kirurgisin keinoin saada "vanhat" rintansa takaisin. Enkä sitäkään, että joku haluaa jostakin muusta syystä isommat bosat. Ihmettelen vaan usein sitä tissien koon ylikorostamista, johon esim. mainoksissa ja muussa mediassa törmää alvariinsa. Halusin tuoda esiin sen, että pieni voi olla kiva, sexy ja kaunis ja jopa vielä tyytyväinen itseensa, kun sitä aiemmin kyseltiin.

A-kuppeihin paluuhan onnistuu imetysten tai muiden muutosten jälkeen yleensä luomukeinoinkin. Täysin hypoteettinen kysymys taas on, haluaisnko leikkaukseen, jos joku zambesilainen tissinturvottajabasilli paisuttaisi rintani DD-kokoisiksi. Ehkä :)
 
Mielenkiintoista keskustelua... Itse en voisi kuvitella silikoneja/ mitään (kauneus)leikkausta kahdesta syystä: pelkkä ajatus MISTÄÄN leikkauksesta on mulle painajaismaista, ja toisekseen kuulun ilmeisesti niihin harvoihin, jotka eivät ole tyytyväisiä c-kupin rintoihinsa koska ne ovat liian isot. Vaihtaisin a-kuppiin ihan milloin vain... Jos voisin ilman leikkausta. :D Jos me rinnakkaat emme ehkä käsitä millaista on elää ilman rintoja täysin lautana, ei ehkä moni pienirintainenkaan osaa kuvitella millaista elämä on esim. c-kuppien kanssa.

Mutta hampaat... Haluaisin suorat hampaat. Kuka tietää mistä ja miten saa suorat hampaat (raudat ei auttaneet)? Tänne neljä etuhammasta, kiitos! Eiku tosissaan, mistä noita korjaushommia voi kysellä?
 
Tän suuntaisia ajatuksia minullakin.


Ite en kyllä kokisi olevani oppilailleni tai lapselleni sen parempi tai huonompi esikuva, jos minulla olisi implantit. Minun periaatteina on olla oikeudenmukainen ja rehellinen ja elää niinkuin opettaa, joten mikäpä siinä muuttuisi, on implantit tai ei? Ihan samalla tavalla liputtaisin terveellisten elämäntapojen ja itsestään huolehtimisen ja välittämisen puolesta. Ja itseasiassa olen tästä aiheesta tyttöoppilaiden kanssa kässän tunnilla joskus jutellutkin, kun kysyivät, mitä mieltä olen silikoonirinnoista.

Minä haluaisin opettaa lapseni ja oppilaani hyväksymään itsensa sellaisina kuin he ovat. Ihannetilannehan olisi, jos lapsesta kasvaisi itseään arvostava ja omasta vartalostaan pitävä nuori ja aikuinen. Tuollaisia vahvoja ihmisiä on tässäkin threadissa näkynyt ja heitä voin vain ihailla. Olisin niin mielelläni itsekin yksi heistä, mutta kun en ole. Kuinka voisin opettaa lapsille oman vartalon hyväksymistä ja samaan aikaan olla itse päinvastaisena esimerkkinä? Mielestäni siinä on paha ristiriita. Eikö sinusta? Ei kai kukaan haluaisi oman tyttärensä hankkivan silikoneja? :( En minä ainakaan. En ainakaan omasta esimerkistäni.

Kirjoitit rehellisyydestä ja oikeudenmukaisuudesta. Tietenkin jokainen aikuinen haluaa kasvattaa lapsia näitä arvoja noudattaen, sehän nyt on itsestään selvää. Mielestäni on kuitenkin asioita, joita lasten ei tarvitse tietää ja on jopa hyvä, jos he eivät tiedä. Kerrotko sinä oppilaillesi kaiken yksityiselämästäsi? Jos sinulla olisi implantit, kertoisitko niistä oppilaillesi, enpä usko! Voinko tästä lukea rivien välistä, että

a) mielestäsi hyvä opettaja/äiti kertoo lapsille silkoneistaan?
b) opettaja/äiti on epärehellinen ja epäoikeudenmukainen, jos ei niistä kerro?
c) hyvällä opettajalla/äidillä ei ole silikoneja?

Voi myös olla, että kuvittelen tämän kritiikin. Niin kuin aiemmin kirjoitin, minua jo vähän harmittaa koko keskustelu. Ja silti vaan jatkan kirjoittelua!???:D Sisu ei anna periksi jättää vastaamatta. Ei vaan hyvähän se on, että asioista keskustellaan. :thumbs:
 
Kuinka voisin opettaa lapsille oman vartalon hyväksymistä ja samaan aikaan olla itse päinvastaisena esimerkkinä? Mielestäni siinä on paha ristiriita. Eikö sinusta?

Jos sinulla olisi implantit, kertoisitko niistä oppilaillesi, enpä usko! ...
...Voi myös olla, että kuvittelen tämän kritiikin...
Lähinnä minun tarkoitus oli todeta, että minun mielestä ihan turhaan koet (tai enhän minä edes tiedä koetko) olevasi huono esimerkki lapsille, jos sinulla implantit. Eihän ne implantit sinua ihmisenä muuta mihinkään, eivätkä vähennä sitä lapsista välittämisen määrää mikä on heille varmasti se tärkein juttu, mitä voit heille tarjota :)

En tietenkään kerro kaikkea oppilaille yksityiselämästäni, mutta jos minulla olisi implantit ja joku niistä kysyisi, niin en tietenkään valehtelisi, ettei minulla implantteja ole, mutta en myöskään ehkä sanoisi suoraan, että on, vaan tyypilliseen tapaani kääntäisin asian vitsiksi ja vastaisin, että "juu, kyllä, ehdottomasti mulla on 10 litran megalollot" :) Ja vastuu jäisi savolaiseen tapaan kuulijalle. Ja tämä siis siksi, että on pidettävä joku raja siinä, mistä henkilökohtaisista asioista haluaa töissä puhua. Minun tyyli on työpaikalla yleensäkin aika suora ja roisi, mutta kukin tyylillään.

Tuosta itsensä hyväksymiseen ja omasta itsestä pitämiseen kasvattamisesta. En näe ristiriitaa siinä, että koittaa opettaa lapsia ja nuoria hyväksymään/löytämään itsensä, ja samaan aikaan "parantelee" omaa kroppaansa. Kyllähän se oma vartalo on aina oma, oli se sitten välillä pulleampi, laihempi, isorintaisempi tai pienirintaisempi, mitä milloinkin. Mutta kyse on minun mielestä nimenomaan siitä, millaisessa vartalossa itsellä on hyvä olla, ja siitä, että yritän saada nuoret ymmärtämään sen, että kaikki on mahdollista, jos oikein haluaa ja tekee töitä tavoitteidensa eteen. Niin psyykkisellä, fyysisellä kuin sosiaalisellakin puolella.

Omat oppilaat edustaa ehkä aika kapeaa marginaaliryhmää, mutta ite olen sitä mieltä, että se itsensä hyväksyminen lähtee sieltä itsensä löytämisestä. Miten voi koittaa hyväksyä itsensä, jos on sekaisin kuin seinäkello, eikä edes itse tiedä onko lintu vai kala? Joskus hommiin pitää lähteä ihan siitä, että harjoitellaan säännöllistä hampaiden pesua ja suihkussa käymistä. Pestään naama ja kammataan hiukset ennenkuin tullaan kouluun ja pidetään kynnet siisteinä. Onpa niitä kynsiä ja hiuksia joskus leikelty ihan opettajankin toimesta, kun on ollut niin epäsiistin näköistä... hehe.

Muistutetaan alusvaatteiden ja sukkien säännöllisestä vaihtamisesta ja edellytetään puhtaita vaatteita yleensäkin. Ja teroitetaan riittävän unen merkitystä jaksamiseen ja liikunnan merkitystä ja positiivisia vaikutuksia nyt ei varmaan voi koskaan liikaa mainostaakaan. Että semmoista.

Toki omassa työssäni ulkonäköseikat ei todellakaan ole niitä päällimmäisiä asioita, joiden kanssa painitaan ja koitetaan tehdä kovasti töitä, vaan erilaiset päihdeongelmat, itsetuhoinen käytös ja moninaiset sosiaaliset ongelmat. Ja näiden asioiden setvimiseen ja oikomiseen liittyy mitä moninaisempia asioita, ja se omassa vartalossa viihtyminen on vain yksi pienen pieni osa sitä kokonaisuutta.

Nyt menee jo kyllä niin paljon aiheen vierestä kun voi vaan mennä, mutta ei voi mitään. Alkaa olla jo pikku hiljaa ikävä töihin, kun on lomaa takana jo monta monta viikkoa :D
 
Nyt menee jo kyllä niin paljon aiheen vierestä kun voi vaan mennä, mutta ei voi mitään. Alkaa olla jo pikku hiljaa ikävä töihin, kun on lomaa takana jo monta monta viikkoa :D

Unelmatilanne! Olet varmaan tosi hyvä ja omistautuva opettaja, jos noin kerran on! :worship:
 
Lähinnä minun tarkoitus oli todeta, että minun mielestä ihan turhaan koet (tai enhän minä edes tiedä koetko) olevasi huono esimerkki lapsille, jos sinulla implantit. Eihän ne implantit sinua ihmisenä muuta mihinkään, eivätkä vähennä sitä lapsista välittämisen määrää mikä on heille varmasti se tärkein juttu, mitä voit heille tarjota :)

Tuosta itsensä hyväksymiseen ja omasta itsestä pitämiseen kasvattamisesta. En näe ristiriitaa siinä, että koittaa opettaa lapsia ja nuoria hyväksymään/löytämään itsensä, ja samaan aikaan "parantelee" omaa kroppaansa. Kyllähän se oma vartalo on aina oma, oli se sitten välillä pulleampi, laihempi, isorintaisempi tai pienirintaisempi, mitä milloinkin. Mutta kyse on minun mielestä nimenomaan siitä, millaisessa vartalossa itsellä on hyvä olla, ja siitä, että yritän saada nuoret ymmärtämään sen, että kaikki on mahdollista, jos oikein haluaa ja tekee töitä tavoitteidensa eteen. Niin psyykkisellä, fyysisellä kuin sosiaalisellakin puolella.

Alkaa olla jo pikku hiljaa ikävä töihin, kun on lomaa takana jo monta monta viikkoa :D

Kiitos pikaisesta vastauksesta Vilma-Liina! Näistä asioista olen kanssasi täysin samaa mieltä. Ja myös minulla on jo ikävä töihin. Onneksi ei ole enää montaa päivää. Voimia tulevalle lukuvuodelle, työsi kuulostaa kovin haasteelliselta!
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom