Keskustelua silikoneista yms. muusta kauneuskirurgiasta

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Faidra
  • Aloitettu Aloitettu
Tiedän, että se on tavallista, mutta jos toinen rinnoista on vaikkapa kokoa B ja toinen C, niin sitä ei huomaa yhtä selvästi kuin, että toinen rinta on esim. B ja toista ei ole lainkaan. Muodon erilaisuuden tai rintojen eri korkeudenkin saa hyvin feidattua liiveillä ja vaatteilla. Vaikka eriparisuus siis onkin tavallista, niin usein sitä ei ulkopuoliset huomaa.

Vaikka se, että toinen on kuppia isompi kuin toinen kuulostaa paljolta, se ei senttimääräisesti ole kuitenkaan kuin pari senttiä. Esim. B-kuppi on rinnanaluksenympärys +15cm kun taas C-kuppi on rinnanalusympärys +17cm.

Liivien käyttömukavuuden kannalta toppauksen käyttö toisessa kupissa on varmasti järkevää, mutta esteettisyyden kannalta en usko sen olevan tarpeen.

Mielipiteitä on tietysti monia, mutta yleensä omat "kauneusviat" havaitsee paljon helpommin kuin muiden vastaavat.
 
Mäyräkoira... ei pahalla, mut en oikein ymmärrä mitä ajat nyt takaa. Mä ainakin sain Viiwin viesteistä sen käsityksen, että hänellä nimenomaan rintavarustus on niin eriparinen, että ero on todellakin silminnähden havaittava. Jos siis kerta poikaystäväkin asian on huomannut jne. Mulle tuli vaan sellainen olo, ihan kuin vähättelisit asiaa - ethän voi tietää kuinka joku muu tuollaisen jutun kokee henkilökohtaisesti, vaikka psykologiasta paljon ymmärtäisitkin.

Viiwiltä rohkeita sanoja. Hienoa että hyväksyt itsesi ja rakastat itseäsi sellaisena kuin olet. :)

Mun kohdalla tää... hehheh, kriisi, syvenee, eipä taida dieetin lopussa olla etumuksesta yhtään mitään jäljellä! No, onneksi edes hanuri pienenee samaa tahtia.Onneksi pyöreyttä löytyy sentään sieltä päästä jos se etupuolelta päättää kadota tyystin. :jahas:

Toistaiseksi taidan tyytyä edelleen silti H&M:n vaahtomuovitisseihin.
 
En tiedä oikein mitä Mäyris ajaa takaa, ettei hän vaan yritä sitä minulle osoittaa. Varmaan kokoero on yleistä, mutta voi vaan kuvitella miltä näyttää ( EN TARKOITA TÄSSÄ, ETTÄ PAHALTA ), jos toisen rinnan kohdalla on vaan nänni ja toisen tissi. Minä olen kokenut, että pelkän kuppikoon perusteella ei voi tietää rintojen oikeeta kokoa. Sillä itselläni on 75E ja on taatusti pienemmät kuin kaverilla, jolla on C-kupit. Kaikki vaikuttaa. On se niin jännää. Eli tarkoitan, että Viiwin B voi olla aika isokin verrattuna toiseen. On todella hienoa Viiwi, että olet pystynyt hyväksymään vartalosi sellaisena kuin se on sinulle annettu. Aiemmin olin vahvasti sitä mieltä, että menisin leikkuuttamaan, jos olis varaa, mutta nykyisin olen asiasta vähän erimieltä. Se on osa minun persoonaa, että tisssini ovat tällaiset :) ja on mukava saada myäs kuulla, että eriparisuus on yleistä -ei vain imettäneiden keskuudessa... Tai no miten yleistä lie...
 
Mä innostuin nyt uutena kirjottamaan (lueskellut olen jo palstaa vuosikaudet, joskus enemmän, joskus vähemmän) tästä aiheesta. Keskustelu polveillut aika paljon...:D Mulla itelläni on silikonit, ollu reilun neljä vuotta. Sairaala siluetissa leikatut. Ihan ok, luonnollisen näköiset ym. ei silleen mitään valitettavaa. Ai niin, maksoi silloin jotain reilun 5000 euroa, tänä päivänä kaiketi kalliinpaa. Mutta silti suunnitelmissa olisi mennä taas veitsen alle. Mulla nimittäin on proteesit laihaksen alla ja nyt kun lihasmassaa alkaa taas vaihteeksi olla jonkun verran, tuntii että rintojen välistä lihassyyt erottuu ällösti ja rintalihasten muoto näkyy tosi selvästi kun jännittää. Ja tästä kun vielä sulatellaan viimeset omat rasvat päältä...
En missään nimessä kadu leikkausta ja menenkin seuraavaksi poistattamaan proteesit lihaksen alta ja laitattamaan aavistuksen suuremmat lihaksen päälle.
Mua kiinnostaisi hirveästi tietää milloin te joilla on proteesit, ootte päässy leikkauksen jälkeen taas treenaa kunnolla?
Edellinen leikkaus oli yhtä helvettiä kun lihakset tietenki revittiin ihan auki, mutta kuulemani mukaan lihaksen päälle laittaessa voi melko nopeastikin palata normi elämään. Tietysti mulla pitää nytkin vähän aukoa lihasta että saadaan vanha proteesi ulos, mutta toivon ettei kivut ois niin pahat. Silloin en vielä käynyt salilla, mutta meni varmaan pari kuukautta että jumppailin edes kotona. Mitenköhän sitä lihasmassa katoaa tollaisessa ajassa?

Ja seuraava etappi on siis tallinna, laatukirurgia. Mun mieheni on vakuuttunut että ne leikkaa paremmin siellä koska kokemusta on niin paljon.
 
Eiköhän ole paikallaan heti alkuun tunnustaa että olen täyttä luomua (ja siis hillumassa hiukan väärällä threadilla.

Mutta kuitenkin. Varmaankin jokaisella on jokin mielikuva siitä miltä tasapainoinen fysiikka näyttää, naisella siihen tietysti kuuluu kaksi rauhasista ja rasvasta (ja joskus silikonistakin) koostuvaa pallukkaa. Että minkä kokoiset, suurennuslasin kanssa etsittävät vai kottikärryillä kuljetettavat, se on sitten makuasia, ja siitähän voidaan vain kiistellä. Ja kun en ole mies, en osaa ymmärtää isojen tissien autuutta sitten niin ollenkaan.

Niin, omat tissit. Pienet, ja hyvä niin, vaikka ovatkin hieman eripariset ja vähän omituisen näköiset muutenkin (omasta mielestäni siis). Kun käyttää pelkkiä toppeja, siinä kyllä pienet erot tasoittuvat kummasti :D. Yleisesti ottaen taidan olla aika lailla samoilla linjoilla Viiwin kanssa siinä että kyllä se naiseus on jotain ihan muuta kuin tissit.

Onhan toki ns. "tissimiehiä", mutta sitten on myös näitä "persemiehiä", jotka tykkää enemmän että peppu on hyvä. Eli kaikki ei tissien perään ole

Jeps, onpa omalle kohdalleni sattunut varsinainen kullankaivajakin... :hyper:

Monikohan nainen olisi valmis ottamaan silikonit persposkiin, jos näitä persemiehiä olisi se suuri enemmistö?

Hassu juttu kun siitä on näin jälkeenpäin jutellut, niin sanoi, että joskus miettii että olis pitänyt käydä amerikoissa leikkaamassa koska siellä ne on paljon "rohkeampia" noiden leikkausten ja muotoilujen kanssa - "tyyliin, tehdään vaikka iso muutos nenän muotoon, kunhan lopputulos näyttää hyvältä", että scandinaaveissa pyritään just enemmän sellaiseen discreettiin tulokseen - tyyliin "pienennetään nenään juuri ja juuri sen verran että se ei ole enää häiritsevä".

Jostain syystä tulee mieleen eräs Michael ja hänen kuuluisa ns. nenänsä.
 
Mä lisäilen tähän vähän pohdintaa. Nyt kun uutta leikkausta varten tietoa etsimässä oon surffaillu ties missä, oon yllätyksekseni huomannu että monet suhtautuu todella negatiivisesti silikonirintoihin. Ja juuri nää kommentit että tyhmät bimbot ottaa silarit miesten takia, on tosi outoja. Jos mua arvostelis pelkkien tälläisten asioiden perusteella niin olisin kaiketi tosi bimbo. Oikein emä sellainen; mulla on silikonitissit, useimmiten hiustenpidennykset ja rakennekynnet, mulla on usein vahva silmämeikki, hoidan ihoani, käytän paljon korkokenkiä ja jopa salilla katson mitä päälleni laitan. Mutta jos ajatuksena on se että teen tän kaiken miellyttääkseni muiden silmää, niin; käyn salilla joko aikavälillä 5.00-7.00 tai 20.30-22.00 jolloin saan lähes poikkeuksetta olla yksin (koska haluan treenata rauhassa) ja harkinnassa on vakaasti että laittaisin kotiin oman kuntosalin ja sielläkin pitäisin nättejä vaatteita. Mun olemus on varmaan sellainen että hetkutan joka viikonloppu persettäni paikallisissa menomestoissa ja vikittelen miehiä, mutta... kohta pärähtää 11- vuotta tiivistä seurustelua täyteen mun ainoan rakkaimpani kanssa,joka saa mun polvet vieläkin ihan yhtä veteliksi kuin silloin kun olin kahdentoista. Humalassa olin viimeksi neljä vuotta sitten ja silloinkin koska join sukupäivällisillä liikaa viiniä tyhjään mahaan. Baareissa en käy. En siksi että mulla ois jotain niitä vastaan, on vaan aina jotain muuta tekemistä. Mä oon kotihiiri, kotona ollessani mä useimmiten luen luen ja luen, mä rakastan kirjoja. Mä oon paljon yksin kotona koska mun mies on usein reissussa. Mä meikkaan vaikka olisin yksin kotona ja mä voin käydä kaupassa ilman meikkiä:D Miehen kanssa ollessa, meidän aika ei kulu mun silikonirintoja ihmetellessä, vaan tehään hyvää ruokaa, käydään koirien kaa lenkillä katotaan leffoja käydään ampumaradalla tai metsästämässä,käydään paljon viikonloppuisin vaellusreissuilla. Mun mies ei halunnut että mä otan silikoninit, eikä se halua että mä meen uuteen leikkaukseen, mutta otin ja menen koska itse haluan. Ihan itse. Ja jos ois mahdollisuus siellä autiolla saarellakin ottaisin;)
Ei mun tissit ollu ennen silikonejakaan mitkään hirvitykset, enkä hävennyt niitä, mutta minä ihan itse haluan itselleni sellaisen vartalon jonka minä itse haluan. Jos mulla on rahaa itse se maksaa enkä aijo työntää silareitani muiden käsiin tunnusteltaviksi, niin mun mielestä mulla on siihen oikeus.
Voi olla ja varmaan onkin, tämän "sovinisti"-yhteiskunnan syytä että haluan vartaloni olevan sopusuhtainen ja kiinteä, ihoni pehmeän ja hiukseni tuuheat, mutta mitä siitä kenen vika se on että ihanteeni on sellainen, se kuitenkin on.
Ehkä mä olen narsisti mutta mun mielestä on ihanaa kun näytän mun mielestä ihanalta:D Vaikka sitten yksin kotona.

Jos joku harkitsee silikonirintoja, niin mä sanoisin että unohda kaikki ajatukset siitä mitä muut sanoo (paitsi jos sun olan takana ilkeä poikakaveri kuiskii; ota ne ota ne!!!! vaikket itse haluaisi) ja tee niin kuin susta itsestä tuntuu. Tietysti leikkaus on iso riski, kaikki leikkaukset on. Mutta jokaisella on oikeus omaan vartaloonsa, joku ottaa silarit ja joku ei.
 
Annannalta hyvä posti. :) Niinhän se on, että ei aina voi ihmisen ulkoisesta olemuksesta päätellä millainen hän sisimmissään on. Näihin yleistyksiin yms. on varmasti jokainen törmännyt - esim. minua on ennen tutustumista pidetty ylpeänä ja koppavana, mikä on niin kaukana minun, hyväsydämisen ja avoimen ihmisen piirteistä kuin vain olla voi. :offtopic:
 
Menee ehkä hieman ohi aiheen mutta kauneuskirurgiaa kai tämäkin on: onko joku käynyt poistattamassa/hiotuttamassa häiritseviä arpia? Joskus kuulee sanottavan että jos arpi on häiritsevä, on arvenmuodostustaipumus sen verran paha että korjauksistakin jää jäljet, joten koko homma ei kannata. Olen muutamalle lääkärille käynyt esittelemässä arpiani ja yleisin vastaus on se "eihän nuo nyt niin pahoja ole, enhän minäkään yhtään edes huomannut, ittestäs vaan tuntuu" jne, mutta ihan aidosti kiinnostaisi kuulla kokemuksia jos joku on kyseiseen hommaan tästä sinällään terveestä näkökulmasta huolimatta ryhtynyt.
 
Annanna: Ihanaa stereotypioiden rikkomista! :rock: Oon joskus itsekin kokenut, että oma ulkonäköni aiheuttaa ihmisissä ennakkoluuloja (ja mä en juuri edes meikkaa, mutta tuntuu, että esim. korkokengät ja hame on monien mielestä jo selvä merkki siitä, että on tyhjäpää joka on kiinnostunut vain muodista ja aerobicistä). Tuntuu, että pitäisi olla aktivisti-ekoilijan näköinen, jotta muut ajattelisivat, että mulla on aivot.. :jahas:

Tää nyt on tietty kärjistystä, mutta joskus ulkonäköön liittyvät stereotypiat potuttaa... (sama pätee muuten miehiin; bodatut miehethän on narsistisia tyhjäpäitä.. just.)
 
Arpia voi korjailla ainakin kortisoniruiskeilla (ruiskutetaan suoraan siihen arpimuodostumaan, esim. leikkausarvet jotka pullottavat) tai sitten laserilla. Omaa kokemusta ei valitettavasti ole näistä, mutta olen nähnyt erittäin hyvää jälkeä.
Itselleni riitti sellainen apteekin silikoniteippi, joka vapauttaa jotain öljyjä. Harmi kun ei ole sitä pakkausta enää, en muista mikä sen nimi oli tai mitä se sisälsi. Eipä sitä tosin taida Suomesta saadakaan. Sillä kyllä arpikudos oheni ja pehmeni huomattavasti.
Aika on auttanut suurinpaan osaan arvistani. Ne vaalenevat ja lopulta häviävät lähes kokonaan. Pahin taitaa olla vielä nilkassa, limapussin leikkelyn jäljiltä.
 
Noista arpien poistamisesta tuli mieleen.. Mulle on jäänyt kulmalävistyksestä ikävät/joskus häiritsevät arvet ja oon miettinyt tota laser-hionta systeemiä.. Luulin, että siihen ei olisi noin näkyvää arpea jäänyt, vaikka on jo kulunut reilu 4 vuotta siitä kun viimeksi pidin lävistystä.. Olisi kiva kuulla jos jollain kokemusta?
Kauneskirurgia on mielestäni jokaisen oma asia..
 
Arpia kannattaa alusta pitäen rasvata jottei arpikudosta synny lisää. Eräs kosmetologi neuvoi jokunen vuosi sitten, että arpiin ehdottomasti synchro GER netic voidetta se ehkäisee parhaiten arpien muodostumista! Rasvaus toimii silloin kun arpi on vielä punainen niin ravauksella estetään lopullisen arven muodostuminen
 
Huh huh, Ärrä!! Jännittääkö jo? En tiedä ootko aiemmin jo tässä maininnut, ei ainakaan silmään osunut, mtta mihin ja milloin oot menossa leikkaukseen? Mulla ois tarkotuksena mennä heti vuodenvaihteen jälkeen leikkaukseen ja oon nyt jo ihan pistoksissa...
 
Huh huh, Ärrä!! Jännittääkö jo? En tiedä ootko aiemmin jo tässä maininnut, ei ainakaan silmään osunut, mtta mihin ja milloin oot menossa leikkaukseen? Mulla ois tarkotuksena mennä heti vuodenvaihteen jälkeen leikkaukseen ja oon nyt jo ihan pistoksissa...

Mä en taida olla oikee jännittäjä-tyyppi. Enemmänki ehkä sellane, et ok, tää homma tehdään ja se tehdään nyt... No, mut aiheeseen:D .
Tää konsultaatio on siis eka ja on Tampereella, Body by Profile. Aion käydä muutamassa tsekkaamassa juttuja ja sit koitan tehdä päätöksen. Tällai etukäteen kyl tuntuu siltä, et Tallinna vie pisimmän korren, mut kattoo nyt sitte.
Ajankohta mulla on tän vuoden puolella. Meinaan samaan saikkuun leikkuuttaa ton napatyrän, joka on nyt sit alkanu vaivaamaan enemmän ja enemmän:curs: . Sitä en viitti kovin enää siirtää. Ja toisaalta on kova palo päästä sinne kevään kisoihin kuntoon, ni senki takia on oltava aika ajoissa:) .

Oi kerrothan sit omat tunnelmas, kumpi tässä sit ehtiikään toteuttaa haaveensa enste;) ?!
 
Tottakai! Mulla oli alunperin aikomus mennä vasta sen jälkeen kun oon saanut lapsen ja imettänyt, että samalla näkis kuinka ne tissit siinä rupsahtaa ja vois korjata, mutta ei niitä lapsia ole alkanutkaat noin vaan tulemaan, niin mitäs tässä odottelemaan. Tammikuussa on pitkä vapaa ja silloin siis mennään...
Se mua vaan hirvittää että kuinka pitkä treenitauko tulee. Mutta voi kai ainakin alakroppaa treenata ihan normisti aika pian. Sähän Ärrä varmaan laitat lihaksen päälle noi proteesit? Mua niin ketuttaa kun en silloin alunperin niitä siihen halunnut. Tyhmästä päästä kärsii koko kroppa ja varsinkin rinnat ja rahapussi...
 
vinkiksi vaan, että noissa asioissa ei kannata lähteä penniäkään säästämän vaikka hintaeroa olisi kuinka. Niin merkittävästä operaatiosta on kuitenkin kyse. Kyllä noissa kalliissa paikoissa lopputulos on sen arvoinen.

Pitää myös muistaa, että reenitauosta saattaa tulla pitkä ja se on ihan henkilökohtaista. Kyllä ne jalatkin ovat yhtä hankala treenata leikkauksen jälkeen. Vaikuttaa koko kroppaan ja kannattaa oikeasti pitää PITKÄ tauko. Ei varsinkaan salitreenin kanssa kannata lähteä hoppuilemaan, Treenin kun aloittaa, niin varsinkin yläkropassa lähdetään melkein ihan nollasta liikkelle, mikä saattaa olla turhauttavaa.
 
Täytyy kyllä sanoa, että itse harkitsen joitakin operaatioita ihan vakavasti. Ei siksi, etten tulisi toimeen oman itseni kanssa, vaan siksi, että siihen on mahdollisuus. Järjestys on suunnilleen tämä:

Muutamien arpien laserointi. Tähän menen 90% varmuudella seuraavan parin vuoden sisään. Yksi arpi pitänee leikellä laseroinnin lisäksi.

Tosi kevyt huulten muotoilu. Ensiksi jollain häviävällä aineella ja jos tykkään lopputuloksesta, niin omalla rasvakudoksella toiseen kertaan.

Rintojen pienennys. Tätä arkailen eniten, sillä operaationa tuo on melko suuri ja vaatii nukutusta. Toisaalta vaikutus elämän laatuun voisi myös olla melkoinen...
 
Mulla operointi ei ole vielä ajankohtaista, mutta ehkä sitten kun ja jos niitä muksuja tulee ja imetyksen seurauksena tissit lähtee (eipä nää kovin isot ole nytkään..teininä kyllä oli kokoa ja vielä vähän pidempäänkin mutta oli kilojakin enemmän:D ). Oon siis jo nyt huomannut että laihdutus pienensi kuppikokoa psysyvästi ja lopputuloksena olikin sitten puolityhjät taskut.. Ja edelleen yritän hieman saada itseäni tiukempaan kuntoon. "Täydennyksestä" alkoi muuten mieheni puhumaan ensin; hän on ehdottomasti sitä mieltä että naiselle on rinnat suotava vaikka sitten keinotekoisesti;) ja hän haluaa minulla olevan myös "aikuisena" naisena rinnat joista pitää kiinni...Implanttien laitattamien kyllä hieman pelottaa jo pelkästään ajatuksena mutta mitäpä sitä ei nainen kauneuden eteen tekisi:rolleyes:
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom