Keskustelua johtamisesta ja esimiestyöskentelystä

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Purtsi
  • Aloitettu Aloitettu
Alppix:

Tää menee aina niin, että kun jotain muutat niin haukut tulee ekana. Mutta sitten jos ja toivottavasti kun muutos on parempaan, siitä saattaa tulla jopa kehuja, mutta jos ei sentään niitä, niin ainakin se lujittaa luottamusta ettei se nyt aina ihan typeriä päätöksiä tee.

Ja jos päätökset on ns. kipeitä, tulisi selittää miksi tällaiseen ruvetaan, jotta ihmiset voisivat edes yrittää ymmärtää.

En ole joutunut irtisanomaan ketään, enkä tässä asemassa joudukkaan, koska minulla ei ole päällikön statusta ja tällaise henkilöstöasiat ei minulle kuulu. Toivottavasti joskus olen päällikkö eli siis on vielä mahista edetä uralla tässä duunissa, mutta silti en halua sitä tilannetta että joutuu irtisanomaan. Ei takuuvarmasti ole helppo paikka tai sitten pitää olla vähän kieroutunut luonne.

Kiinnostaisi kyllä näkemykset ja kokemukset niille joille tämä on arkipäivää. Niitäkin täällä varmasti on vaikka pakkiksen käyttäjät on keskimäärin aika nuoria, joten suoranaisia johtajan tehtäviä isommassa firmassa tuskin kovin laajasti tänne kirjoittavilla voi vielä edes olla. Mutta joitain löytyy varmasti ja päällikkötason toimijoita (sellaisia joilla alaisia) tällaista kokemusta varmasti on.

Lisäksi kiinnostaa sekin jos joku anonyymisti löytää itsestään sen kusipään ja on pomona...
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Kiinnostaisi kyllä näkemykset ja kokemukset niille joille tämä on arkipäivää. Niitäkin täällä varmasti on vaikka pakkiksen käyttäjät on keskimäärin aika nuoria, joten suoranaisia johtajan tehtäviä isommassa firmassa tuskin kovin laajasti tänne kirjoittavilla voi vielä edes olla. Mutta joitain löytyy varmasti ja päällikkötason toimijoita (sellaisia joilla alaisia) tällaista kokemusta varmasti on.

Lisäksi kiinnostaa sekin jos joku anonyymisti löytää itsestään sen kusipään ja on pomona...

Olen itse jokunen vuosi sitten edennyt asiantuntijatehtävistä aluksi hieman vastahakoisesti esimiestehtäviin. Johtamallani osastolla on melkoinen määrä erilaisia hr-ongelmia, joihin edeltäjät eivät ole puuttuneet. On päihdevaikeuksia, pitkiä sairaslomia fyysisistä ja psyykkisistä syistä, erilaisia työaikajärjestelyjä, työkokeilua jne. Ensimmäiset viikot lähestulkoon vitutti, että tulipa otettua paskanakki. Vähitellen kuitenkin asioiden selvittely alkoi innostaa, kun huomasi tuloksiakin tulevan ja tiimiläiset näyttivät huomaavan, että ainakin yritän saada jotain muutosta aikaan.

Olen myös joutunut irtisanomaan yt-tilanteessa ihmisiä, jotka olen kouluttanut alusta lähtien taloon. Vaikka en sitä kokemusta erityisesti kaipaakaan, niin se kuitenkin opetti, että hengissä siitäkin selvitään. Määräaikaisuuksien päättyminen + kertominen, miksi ei jatku, on myös kokemuslistalla. Pyrin jälkikäteen aina analysoimaan tilannetta itsekseni: mikä meni hyvin, mikä paskasti jne. Pääasia on, että kaikesta mahdollisesta otetaan opiksi. Yritän kirjoittaa itselleni "pomon päiväkirjaa", johon palaan aina silloin tällöin, kun yritän muistella, miten toimin aiemmin vastaavantyyppisissä tilanteissa.

Meillä on sikäli kiitollinen tilanne, että saadaan palautetta alaisilta vuosittain henkilöstökyselyn kautta. Mulla on myös tiimiläisteni kanssa aika mutkattomat ja suorat välit, koska olen aikoinani ollut yksi heistä ja sitten myöhemmin heidän tukenaan asiantuntijatehtävien kautta. Joten pystytään antamaan palautetta puolin ja toisin suht avoimesti. Välillä tulee kyllä edelleen yllätyksiäkin; kollegasta esimieheksi siirtyminen ei tuntunut itsestä erikoiselta, mutta se kuitenkin muuttaa välejä, halusi tai ei.

Mitähän vielä.. välillä on turhauttavaa, kun ei voi kertoa kaikkea johtoryhmän päätöksien takana olevia taustoja ja pitää ottaa vastuu päätöksistä, joiden kanssa ei ole ehkä lainkaan samaa mieltä. Mutta tässäkin ehkä helpottaa se, että tiimiläiset ovat entisiä kollegoitani, joten kommunikointivaikeuksia ei ole. Mulla on tosi hyvä tiimi, vaikka joukkoon mahtuukin kaikenlaista vipeltäjää. Yritän myös kertoa sen heille ja antaa positiivista palautetta asioista, jotka arjessa ilahduttavat.
 
Hieno tarina Koer, juuri tällaisia tänne on hyvä kirjoittaa ja tuollaista esimiesotetta tarvitaan.

Itsellä ei siis ole näitä HR puolen juttuja tällä hetkellä ollenkaan, mutta joutuu näitäkin hoitamaan näin kesäisin kun muut on lomalla jne.

Monta asiaa ois mukavampi puhua suoraankin, mutta eipä tuo ole aina mahdollista. Taas toisaalta sitä kuulee monen muunkin osaston ongelmat kun on aina ollut sellainen kenelle on puhuttu ja kenen kanssa parannettu maailmaa tarvittaessa eli siis avauduttu ihan huolella kun vituttaa.

Mutta niin tai näin, tuo oma esimerkkisi oli vallan hieno, voi kunpa tuollaista olisi enempi.
 
Thx, Timba. Joo, suoraan puhuminen on se, mitä itse kaipaan kyllä paljon. Ideaalitilanne olisi se, että voisi esimerkiksi rehellisesti ja suoraan sanoa työhönsä täysin kypsyneelle ja motivaationsa kauan sitten menettäneelle tiimiläiselle, että tämä homma tekee sut vaan entistä onnettomaksi ja suosittelen lopareiden ottamista. Eikä samantien olisi niskassa luottamusmies ja liitto syyttämässä painostuksesta. Jos olisin edelleen kollega, voisin sanoa noin ilman mitään ongelmaa, ja tarkoittaisin sitä ihan samalla tavalla kollegan neuvona ja "näin itse tekisin" -tyyppisenä ohjeena, enkä pomon "lähe menee, jos ei kiinnosta" -hiillostuksena. Toki olen nytkin voinut tuoda esille vaikeita asioita, mutta aina pitää asetella kieli keskelle suuta, jottei tosiaan niskassa ole kohta kymmentä eri syyttävää tulkintaa.

Mutta koko ajan pyrin parempaan viestintään ja tavoite on olla hyvä esimies. Haluan olla hyvä siinä mitä teen ja saliharjoittelun tapaan haluan omalta työltäni nousujohteista kehitystä, vaikkei sen mittaaminen helppoa olisikaan. Ja useinhan käy just niin, että kun luulee tehneensä oikeudenmukaisen, harkitun ja viisaan ratkaisun, niin paskaa sataa joltain taholta aivan salettiin. Mutta ehkä nämä tällaiset käyvät harvemmiksi sitä mukaa kun esimieskokemusta tulee lisää.. :rolleyes:

Kaikille esimiestyöskentelystä kiinnostuneille suosittelen kyllä lukemaan muiden esimiesten kirjoittamia kirjoja. Itsellä on tällä hetkellä työn alla S-ryhmän entisen pääjohtajan kirjoittama Johtamisen taito (2011).
 
Kotimaan kieliset oikeasti hyvät johtamisen kirjat kiinnostaa, eli täytyy tuo Johtamisen Taito jostain kaivaa itsellekin.
 
It-alalla tyoskentelen itse, teknisena asiantuntijana. Suomessa monesti nousee raja pystyyn hyvin nopeasti, ei oikeen voi edeta mihinkaan muualle kun esimiestehtaviin. Tuntuu ettei moni esimieheksi paatyva edes halua sita hommaa, mutta muutakaan urakehitysta ei ole tarjolla teknisissa tehtavissa.
 
Yritän kirjoittaa itselleni "pomon päiväkirjaa", johon palaan aina silloin tällöin, kun yritän muistella, miten toimin aiemmin vastaavantyyppisissä tilanteissa.

Mä olen myös kirjoitellut tollaista päiväkirjaa nyt noin vuoden. Kirjoittelen sinne myös caseja, jos joku meni putkeen tai sit päin honkia. Yritän analysoida tilanteen ja kirjoittaa edes jotain ohjetta itselle jatkoa varten. Kerroin tästä eräälle konsultille joku aika sitten, ja hän kertoi käyttävänsä samantyyppistä päiväkirjaa valmennuksissaan. Kannusti ehdottomasti jatkamaan kirjoittelua. :thumbs:

Kaikille esimiestyöskentelystä kiinnostuneille suosittelen kyllä lukemaan muiden esimiesten kirjoittamia kirjoja. Itsellä on tällä hetkellä työn alla S-ryhmän entisen pääjohtajan kirjoittama Johtamisen taito (2011).

Komppaus tälle kirjalle! Ehdottomasti yksi parhaista johtamiseen liittyvistä kirjoista mitä olen lukenut. Kuulunut minun top5 listalle ilmestymisestään lähtien. Toinen TODELLA hyvä, mitä suosittelen hankittavaksi on Michael Watkinsin The First 90 Days kirja. Kerrankin kirja, joka antaa erittäin konkreettisia työkaluja johtamiseen kun siirtyy/ylenee uuteen positioon.
 
Toinen TODELLA hyvä, mitä suosittelen hankittavaksi on Michael Watkinsin The First 90 Days kirja. Kerrankin kirja, joka antaa erittäin konkreettisia työkaluja johtamiseen kun siirtyy/ylenee uuteen positioon.

Kiitos lukuvinkistä!

Omassa työpaikassani en ole päässyt osallistumaan esimiesvalmennuksiin tms., eli niitä on järjestetty viimeksi silloin, kun en itse ole vielä ollut esimiehenä. Yrityksen ja erehdyksen kautta pitää siis tätäkin hommaa opetella. Ja vaikkei hyväksi esimieheksi tulla kirjoja lukemalla ja kursseja käymällä, niin saa niistä kuitenkin jonkinlaista apua ja tukea.
 
Kiitos lukuvinkistä!

Omassa työpaikassani en ole päässyt osallistumaan esimiesvalmennuksiin tms., eli niitä on järjestetty viimeksi silloin, kun en itse ole vielä ollut esimiehenä. Yrityksen ja erehdyksen kautta pitää siis tätäkin hommaa opetella. Ja vaikkei hyväksi esimieheksi tulla kirjoja lukemalla ja kursseja käymällä, niin saa niistä kuitenkin jonkinlaista apua ja tukea.

Tuo on ikävä kyllä Suomessa enemmän sääntö kun poikkeus. Esimerkiksi GE:llä jokainen tuleva esimies joutuu esittelemään tuossa kirjassa läpikäydyn samankaltaisen suunnitelman ennen siirtymistään. GE vaihto oli 147,3 Mrd. dollaria (2012), Suomen budjetti on n 55 miljardia euroa. Ehkä ne on siellä ymmärtäneet, että johtamisella on merkitystä tulokseen.. ;)

Voin kokemuksesta suositella noiden kirjojen lukemista ja oma-aloitteista kurssittamista. Head hunteritkin noteeraa tuon heti haastatteluissa. Joka kerta kysyivät suosikkikirjoja. Kokemukseni mukaan sadasta ihmisestä alle viisi lukee ammattikirjallisuutta. Hyvä keino erottua muista hakijoista. Sitä paitsi, minkä takia pitäisi aina keksiä kaikki itse uudelleen?

Edit. Timba79. Kaiken ostetun ammattikirjallisuuden saa (ja pitääkin) vähentää henk koht verotuksessa. Kuitit talteen ja yhteissumma veroilmoitukseen. :D
 
35,95 oli cdon.comissa tuo Johtamisen taito. Tilasin pois, meneepä firman piikkin ammattikirjallisuutena.

Oli muuten huuto.netissäkin 18 ja 20 eurolla + postikulut jos jotakuta kiinnostaa eikä saa tilattua niin ettei suoraan omasta kukkarosta joudu maksamaan.
 
Mä olen myös kirjoitellut tollaista päiväkirjaa nyt noin vuoden. Kirjoittelen sinne myös caseja, jos joku meni putkeen tai sit päin honkia. Yritän analysoida tilanteen ja kirjoittaa edes jotain ohjetta itselle jatkoa varten.

Sama täällä. Kirjoittelen aina kokemuksia eri tilanteista omaan "Tapahtumia elävästä elämästä ja miten niistä selvittiin" muistioon. Näistä muuten oppii tosi hyvin, varsinkin jos tietää etukäteen, niin voi käydä muistelemassa mitä ajatuksia se viimeksi herätti. Mulla on omat välilehdet eri tyyppisille tapahtumille ja siellä sitten yksittäisiä tarinoita mitä tapahtui, miten meni ja mitä olisi hyvä ensi kerralla muistaa. Suosittelen ihan muihinkin tehtäviin tällaista toimintatapaa jos haluaa kehittyä ja oppia virheistään tai edellisistä kokemuksista.
 
Kirjojen ja artikkeleiden lukeminen voi antaa jotain ajatuksia, mutta oleellista on että toimii esimiestehtävissä ja saa tästä monipuolista ja rehellistä palautetta, jonka pohjalta kehitys kehittyy.
 
Palaute onkin mielenkiintoinen juttu. Kuinka moni uskaltaa antaa rehellistä palautetta esimiehelleen asioista jotka kokee esimiehen tekevän väärin tai huonosti? Monesti tuntuu että kolleegallekkaan ei uskalleta antaa palautetta. Itse olen sanonut että minulle voi antaa palautetta ihan vapaasti, enkä pahoita mieltäni asiasta, mutta kaikille ei vaan voi mennä sanomaan. Mikä on siis paras kanava palautteelle? Miten voi kannustaa alaisia antamaan palautetta?
 
.

Suomessa on niin surkea tilanne johtamisen osalta, että ylivoimaisesta suurin osa yrittäjistä, poliitikoista, esimiehistä ja johtajista ei edes tiedosta johtamisen olevan omaa osaamistaan.

En olekaan ennen tavannut miestä, joka tuntisi suurimman osan kaikista noihin ryhmiin kuuluvista henkilöistä...! Tuollainen väite vaatiii sen.
 
It-alalla tyoskentelen itse, teknisena asiantuntijana. Suomessa monesti nousee raja pystyyn hyvin nopeasti, ei oikeen voi edeta mihinkaan muualle kun esimiestehtaviin. Tuntuu ettei moni esimieheksi paatyva edes halua sita hommaa, mutta muutakaan urakehitysta ei ole tarjolla teknisissa tehtavissa.
Kyllähän sitä pitäisi pystyä etenemään asiantuntijana, syventämään ja leventämään teknistä asiantuntijuutta ja vastaamaan arkkitehtina aina vaan isommista kokonaisuuksista. Itse lähdin tuolle esimiesreitille tuotepäällikön hommien kautta. Suurinpiirtein yhtä paljon sitä todella kovalle asiantuntijalle/arkkitehdille maksetaan kuin isolle pomolle, mutta hommat on paljon mielekkäämpiä.
 
Palaute onkin mielenkiintoinen juttu. Kuinka moni uskaltaa antaa rehellistä palautetta esimiehelleen asioista jotka kokee esimiehen tekevän väärin tai huonosti? Monesti tuntuu että kolleegallekkaan ei uskalleta antaa palautetta. Itse olen sanonut että minulle voi antaa palautetta ihan vapaasti, enkä pahoita mieltäni asiasta, mutta kaikille ei vaan voi mennä sanomaan. Mikä on siis paras kanava palautteelle? Miten voi kannustaa alaisia antamaan palautetta?

En minä ainakaan mene esimiehellä sanomaan että teit tämän väärin tai muutenkaan tuohon suuntaa. Sanon että mun mielestä tää vois mennä paremmin näin ja perustelut mukaan. Yleensä toimii. Eniten palaute on kiinni siitä miten sen esittää. Kyllähän se on lopulta ihan sama asia, mutta KUKAAN ei halua kuulla sitä niin että tein jotain väärin. Ainakin oma mielipide on tämä. Tietty joskus jotain pitää sanoa suoraankin, mutta eipä se töksäyttävä tyyli yleensä mitään lisäarvoa tuo asiaan.

Ihan sama se on alaisena. Harvoin kukaan tekee mitään tahallaan väärin. Olet parhaasi yrittänyt ja sulle tullaan sanomaan että kuule vituiks män. Toimii silloin jos tuollainen kieli on normaalia arkea. Mutta ei todellakaan läheskään aina.
 
Kun annan palautetta, lähden yleensä kysymysten kautta liikkeelle, oli palautteen saajana sitten oma esimieheni tai tiimiläiseni. Kysyn yleensä ensimmäisenä, miten ja/tai miksi tehtyyn ratkaisuun on päädytty. Sen olen oppinut, että vaikka itsellä olisi kuinka varma oletus asioiden kulusta, se on kuitenkin aina oletus ja parempi kartoittaa kunnolla.

Oma esimieheni on antanut mulle positiivista palautetta suorapuheisuudestani, eikä mulla ole yleensäkään vaikeuksia antaa palautetta. Ei ole ollut kovin montaa tilannetta, jossa hän olisi tehnyt mielestäni varsinaisesti väärin. Mutta on ollut sellaisia tilanteita, että olen eri mieltä hänen kanssaan ja olen sen myös perustellusti kertonut. Ollaan silti päätetty keskustelu ihan asiallisissa merkeissä.

On meidän talossa sellaisiakin johtajia, joille en mielelläni anna palautetta. Ärsyttää sellaiset, jotka ottavat asiat henkilökohtaisesti, ja ovat heti puolustuskannalla. Tiuskiminen, olalla kohauttaminen, "minussa ei ole mitään vikaa" -asenne, muiden syyttely: nämä kaikki ovat sellaisia piirteitä ihmisessä, jotka vaikeuttavat palautteen antoa olennaisesti. Välillä näin oman esimiesuran alussa hämmästyttää, miten epävarmoja jotkut paljon kokeneemmat johtajat ovat. Ihan kuin jokin yksittäinen tehty ratkaisu määrittelisi heidän koko uransa ja jos se on osoittautunut huonoksi päätökseksi, siitä keskusteleminen on suunnilleen sodanjulistus.
 
En olekaan ennen tavannut miestä, joka tuntisi suurimman osan kaikista noihin ryhmiin kuuluvista henkilöistä...! Tuollainen väite vaatiii sen.

Erittäin hyvä huomio. Väitehän vaatii siis perustelut. :)

Pahoittelen jo nyt Herra Mirandos, että vastauksesta tulee pitkä. Yritän pitää tekstin kuitenkin napakkana.

En tietenkään ole tavannut kaikkia suomalaisia esimiehiä ja yrittäjiä, jotka laitoin nyt kerralla saman sateenvarjon alle. Minulla on kolme intohimoa; myynti, markkinointi ja johtaminen. En jaksa keskustella penkkipunnerruksesta edes veljeni kanssa kahta minuuttia pidempään, mutta noista edellä mainituista aiheista olen keskustellut lukuisia kertoja. Keskustellut, väitellyt, lukenut lehtiä, katsellut videoita, lukenut kirjoja aiheesta, yrittäen ymmärtää nykytilannetta.

Suomessa on noin 322 000 yritystä (lähde tilastokeskus). Niistä noin 1600 tekee konsultointia (lähde Jari Sarasvuo). Koska aihe kiinnostaa, olen keskustellut aiheesta mm. tunnettujen ja tuntemattomien konsulttitalojen edustajien/omistajien kanssa, ja jokainen on kertonut samaa. Heiltä eivät työt lopu kesken. Jos johtajat tekisivät työnsä hyvin, ei konsulteilla olisi töitä. Jos yritystä/organisaatiota johdetaan hyvin, tekee organisaatio lähes aina hyvää tulosta. Liian paljon on yrityksiä, jotka tekevät heikkoa tulosta ja sen vuoksi joutuvat mm. irtisanomaan työntekijöitään.

Alla olevalla videolla ollaan minusta asian ytimessä. Siinä puhutaan varsin selkeästi esimerkiksi johtamista ja roolituksesta.



Kansanedustajien (Keskustan Sipilä pois lukien) ja ministereiden johtamisosaaminen on aivan järkyttävän huonolla tolalla tai sitä ei ole ollenkaan. Ministerin tehtävänä lain mukaan johtaa ministeriötä. Näin sanoo jo lakikin: "Ministeri ratkaisee toimialaansa kuuluvat asiat sekä johtaa ministeriön toimintaa työnjaon mukaisesti." (lähde: kts. 16 pykälä. Mietin usein, että millä "lihaksilla" esimerkiksi Merja Kyllönen johtaa? Tässä linkki aiheeseen liittyen. Lisäksi kansanedustajilla ja ministereillä on melkoinen medianäkyvyys. Media kirjoittaa asioista, joista ministerit puhuvat. En ole törmännyt vielä taltiointiin, jossa esimerkiksi Jyrki Katainen puhuisi hyvän johtamisen merkityksestä ja tärkeydestä minulla ja sinulle. Veronmaksajille. Siksi poliitikot olisi tärkeää saada ymmärtämään tämä asia.

Olin keväällä kiinteistövälittäjä päivillä. Yksi päivän ohjelmaan kuuluneista paneelikeskusteluista toimi hyvänä esimerkkinä nykytilanteesta. Paneeliin osallistuivat kansanedustaja ja miljonääri Eero Lehti, muistaakseni MTV Median myyntijohtaja ja jonkun jyväskyläläisen kiinteistövälitysfirman toimitusjohtaja. Juontaja Lauri Karhuvaara kysyi jossain vaiheessa keskustelua panelisteilta "oletteko te johtajia?".

Alla vastaukset sattuman varaisessa järjestyksessä suurin piirtein niin kuin ne muistan.

"En minä ainakaan ole johtaja, en missään nimessä."
"En minä koe olevani johtaja, ehkä enemmänkin katson että homma toimii jotenkin silleen sivusta."
"En ole johtaja. Ehkä joku muu, mutta en minä."

Olen heidän kaikkien kanssa täysin eri mieltä.

Jos Juhani Tammiselta kysyttäisiin, että onko hän jääkiekkovalmentaja, vastaisiko hän samalla tavalla? Väistellen? Kuten alla olevassa videossa. Kannattaa katsoa 2:25 kohdasta eteepäin. Tamminen puhuu ammatticoachista. Minä yritän puhua ammattimaisesta johtamisesta ylipäätään.



Minun mielestä kaikki tekeminen lähtee siitä, että oivaltaa mahdollisimman hyvin sen mitä on tekemässä. Jos ei oivalla olevansa esimies tai johtaja, niin miten voi johtaa ammattimaisesti? Enkä puhu nyt mistään lain mukanaan tuomista velvollisuuksista siihen liittyen. Juhani Tamminen on ymmärtänyt hyvin mikä hänen tehtävänsä. Tamin tehtävä on johtaa joukkue voittamaan pelit ja mestaruus.

Myös Google on erittäin hyvä työkalu asian tarkastamisessa. Kannattaa hakea tuloksia esimerkiksi sanoille; "ammattijohtaja", "ammattimainen johtaminen", "johtamisen työkalut", "mitä on hyvä johtaminen" ja niin edelleen. Hakutulosten määrä ja laatu eivät minua saa hyppimään riemusta. Toivon mukaan tilanne muuttuu ajan saatossa.

Summa summarum. Paljon olen asian tiimoilta keskustellut asiasta paljon paremmin perillä olevien kanssa, lukenut aiheeseen liittyvää materiaalia ja seurannut sivusta maailman menoa silmät ja korvat avoinna. Siitä syystä olen sitä mieltä, että Suomessa on liikaa huonoa johtamista.

Pahoitteluni vastauksen venymisestä, mutta toivottavasti vastasin heittoosi. Oletko sinä Herra Mirandos johtaja? :)
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Back
Ylös Bottom