Keskittymisvaikeudet

[Hippa]

Kylläpä täällä on monenmoista selitystä.

Mulla on samaa vaivaa. Olen ollut muistiongelmien takia neuropsykologisissa tutkimuksissa ja sieltä totesivat, että ongelmia on siinä ja keskittymisessä, mutta ei kuitenkaan mitään diagnoosin täyttävää oireilua.

Kannattaa tutusta erilaisiin lukutekniikoihin. Olen itse lukenut, että jos lukee liian hiljaa aivot eivät ole tarpeeksi työllistettyjä ja ajatukset karkaa muihin asioihin.

 

[Akitaattor]

Joo yksi lisää clubiin...

Opinnot aloitettu -98 ja muutamia kursseja vielä tekemättä. Parin viimeisen vuoden aikana zero opintoviikkoa. Tällä hetkellä oon opintovapaalla töistä. Asuntovelka painaa silti päälle, joten tavoitetta/painetta kyllä on, mutta ei vaan pysty keskittyyn. Mulla saattaa mennä muutama rivi kerrallaan ja välillä pitää lukea ääneen että pysyis ajatus mukana. Aihe on kyllä kiinnostava ja osuu suoraan töihin ja se onkin vähän ongelma, koska lähden koko ajan ideoimaan kaikkea minkä voisi tehdä toisin.

Tän päivän saldo: puoli sivua esseetä kirjoitettuna.... ääähhhh.

Mulla aamut on myös kaikin puolin parempia, iltaisin vaan ****ttaa kaikki.

 

[Jammy]

Sama ongelma, aina huomaa lukemisen helpottuvan suunnattomasti jos jostain syystä esim. sähköt menee poikki, eikä mikään viihde eletroniikka enää toimi... Mitäs nyt? Jos vaikka lukisi.

 

[nevahood]

Kirjastoon mars. Ei ole mitään muuta tekemistä kuin se kirja. Yksinkertaista ja toimivaa.

Seuraava askel on sit nootropil tai muu lääkitys.. Roinapuolella on tuostakin..

 

[Andy]

No eiköhän suurimmalla osalla ole ihan SAMA ongelma. Ole iloinen, että olet sentään joskus omannut ne lukuhalut, kun vasta vuosi ennen valmistumista on lukeminen tyssännyt: mä en ole ikinä niitä omannut ja tähän yksi yhdyssana; SELKÄRANKAA! Opiskelu on yhtä taistelua, työn teko on paljon hauskempaa. En aio enää ikinä opiskella missään oppilaitoksessa, jos ei ole aivan pakko.

Nimim. 2 Kuukauden päästä valmistuva.

 

[Tomppa85]

Veikkaisin että tarkkaavaisuushäiriö olisi todettu jo lapsena. Nyt aikuisena se on vain laiskuutta. Itelläkin tuon huomaa heti kun pitäisi jotakin ei niin mielenkiintoista. Mutta samantien kun on kiinnostavaa lukemista tai tekemistä niin ei se ajatus harhaile mihinkään. Toinen mahdollinen tapa havaita jonkinasteinen tarkkaavaisuushäiriö on kun mielekästä tekemistä tehdessä ajatukset harhailee jatkuvasti.

Silti meillä on paljon aikuisia, joilla on vasta nyt diagnosoitu adhd/add. Ennen ei ollut tietoa, eikä ollut tarvettakaan, kun käytännön hommissa aivojen välittäjäaineiden niukkuus ei niin haittaa. Mutta nykyisin täytyy päntätä sitä tietoa, eikä siihen pysty jos ei niitä välittäjäaineita ole tarpeeksi. Korkea motivaatio toki lisää välittäjäaineiden määrää. Mutta missäpä ammatissa ei opiskeltaisi välillä tylsiä asioita? Ei elämässä yksinkertaisesti pärjää ilman että joutuu tylsien asioiden pariin...

Monilla, joita ennen olisi vain pidetty laiskoina, on tarkkaavaisuushäiriö. Aika tyypillinen tapaus on alisuoriutuja, eli vaikka ÄO olisi korkea, ei pysty keskittymään tarpeeksi pitkiä aikoja tunneilla ja oppikirjojen parissa: Hommat menevät joko haaveiluksi tai kiemurteluksi.

 

[Volmari]

Samma här, ei maistu lukuhommat niin millään. Luennoilla käy mielellään ja seminaareihin oikein tungen vaikka väkisin. Mutta ne esseet ja tentit, ne ei maistu. Pitäisi vissiin alkaa jotain tekemään jos meinaa joskus valmistuakin, onhan nuo yliopisto-opinnot aloitettu jo -98.

Joskus luin hesarista, että suurin osa koululaisten/opiskelijoiden keskittymishäiriöistä johtuu huonosta näöstä ja/tai tasa-painohäiriöistä. Lukemiseen on vaikeampi keskittyä jos rivit hyppivät silmille tai ei näe taululle. Silmät myös väsyvät helpommin ja lukemisen keskeyttäminen on sitä kautta helpompaa.

Omaa motivaatiota olen joskus buustanut ihan vain keskustelemalla omaa alaa koskevista teemoista luokkakaverien kanssa. Jotenkin se selkeyttää omaa ajattelua ja tekee oman alan mielenkiintoisemmaksi. Yleensäkin keskustelut ja seminaarit ovat niitä mitä pitäisi yliopistossa olla huomattavasti enemmän.

 

[Timbe]

Ilmoittaudun samaan kerhoon 3 tenttiä maanantaina ja kirjat lojuu tuossa vieressä. Itellä käy niin, että lukee jonku puoli tuntia, sit ajattelee pitävänsä pienen tauon ja tulee kahvimuki kourassa istumaan koneelle, kunnes huomaa, että on istunu 3-4 tuntia putkeen koneella ja alkaa väsyttää. Siitä sit nukkumaan ja seuraavana päivänä uus yritys :D

TV:stäkin tulee katottua kaikki mahdolliset ohjelmat just sillon ku pitäis tenttiin lukea. Sellasetkin ohjelmat, joita ei oo ikinä ennen edes vilkassu :D

Joo.. josko sitä painuis nukkumaan ja lukis vasta huomenna..

 

[GoA]

Silti meillä on paljon aikuisia, joilla on vasta nyt diagnosoitu adhd/add. Ennen ei ollut tietoa, eikä ollut tarvettakaan, kun käytännön hommissa aivojen välittäjäaineiden niukkuus ei niin haittaa. Mutta nykyisin täytyy päntätä sitä tietoa, eikä siihen pysty jos ei niitä välittäjäaineita ole tarpeeksi. Korkea motivaatio toki lisää välittäjäaineiden määrää. Mutta missäpä ammatissa ei opiskeltaisi välillä tylsiä asioita? Ei elämässä yksinkertaisesti pärjää ilman että joutuu tylsien asioiden pariin...

Monilla, joita ennen olisi vain pidetty laiskoina, on tarkkaavaisuushäiriö. Aika tyypillinen tapaus on alisuoriutuja, eli vaikka ÄO olisi korkea, ei pysty keskittymään tarpeeksi pitkiä aikoja tunneilla ja oppikirjojen parissa: Hommat menevät joko haaveiluksi tai kiemurteluksi.

Toisaalta nykyään pyritään diagnisoimaan kaikki mahdolliset häiriöt ja ongelmat ja tunkemaan niihin nappeja. Ns. ennen vanhaan ei moisista kuultukaan, silloin käskettiin vain ottamaan itseään niskasta kiinni. Ja joo, tää nyt on hiukka provoa mutta siltikin nykyajan suuntaus tuntuu olevan se että kaikkeen mahdolliseen löytyy jokin diagnoosi jonka jälkeen voidaan tunkea nappeja tai terapiaa ja maailma pelastuu. Sama huomataan myös noista rikollisista ja ongelmanuorista. Niillä nyt vaan on niin vaikeeta niin annetaan niille vähän nappeja ja haleja niin kyllä ne siitä korjaantuu.

Pakko edit: mielummin annetaan vain yksi nappi otsaan. :P (älkää ottako tätä tosissanne)

 

[Topah]

Auttaako noi jotkut lääkkeet oikeesti tms.? Hitto mulla oli muutama vuos oikein hirvee depis ja kaikenmaailman nappeja ne määräs ja kävin apteekista hakemassakin, mutta kyllä ne jäivät ottamatta. Suosta noustiin ilman nappeja. Sillä periaatteella näissä opiskeluasioissakin mennään, että joku saattaa hiukan kannustaa ja neuvoa, jos kiltisti pyytää. Mutta suosta noustaan ihan itse sisulla, eikä valituksella. Jos menee asiat perseelleen, niin ei se nyt niin mahotonta ole tehdä suunnitelma joka toimii. Ihmeellistä, että jokainen häiriö on nykyään joku ihme tauti. Kaikki laitetaan johonkin kehykseen. Mikään ei ole omaa syytä. Jos vaikka tapat jonkun, niin johtuu siitä ja siitä jne. Ihme meininkiä nykyään. Uskoisin, että jokainen pystyy opiskelemaan tehokkaasti, jos oikeasti haluaa. Ei se oo mikään tauti, jossei huvita. Se on kiinnostuksen puute.

esimerkki. Jos epäilet itselläsi ADHD:ta ja et oikein millään jaksaisi opiskella vaikka sitä viimeistä vuotta: Auttaisko vaikka semmonen lääke, että joku lupaisi vaikka 5 miljoonaa euroa rahaa? Oliskohan ADHD liian suuri ongelma? Tuskin.

 

[soulcaptain]

esimerkki. Jos epäilet itselläsi ADHD:ta ja et oikein millään jaksaisi opiskella vaikka sitä viimeistä vuotta: Auttaisko vaikka semmonen lääke, että joku lupaisi vaikka 5 miljoonaa euroa rahaa? Oliskohan ADHD liian suuri ongelma? Tuskin.

Tuskin tuo 5 milj. egeä auttaa jos kyse on oikeasti ADHD:sta. Jos joku yliopistossa opiskeleva epäilee nyt potevansa adhd:ta niin itse uskoisin, että esim. lukion suorittaminen ilman asianmukaista lääkitystä on erittäin vaikeaa adhd:sta kärsivälle. Nämä keskittymisvaikeudet ovat varmasti monelle ongelma. Myös itselleni. Onneki AMK:n sai kahlattua läpi ilman suurempia ponnisteluja kun 15min keskittyminen tenttiin lukuun teki jo tiukkaa.

 

[clansman]

...

Meikäläiselle myös mielekkäämmät asiat kuten elokuvien/tv:n katselu tuottaa ongelmia. Mikäli kyseessä ei ole erittäin mielenkiintoiset elokuvat tai ohjelmat. Oppitunneilla oleminen on todella vaikeaa välillä. Lukemisesta puhumattakaan. Tuntuu, että koulu menee päin persettä juurikin tästä syystä. Opiskelen Amk:ssa.

 

[hurmanni]

Itse en pystynyt hirveästi kotona lukemaan. Aina lähti ajatus muualle. Kerran sitten kokeilin, että jos jäisin kouluun lukemaan. Jotenkin se ympäristö vaikutti keskittymiseen, sillä koulussa oli paljon helpompi lukea

 

[tipa]

Keskittymiskyky, muistaminen ja oppiminen ovat harjoittelun tulos:
1. itsekuri, on kurin vaikein muoto. Auttaa myös muilla elämän alueilla.
2. aikataulutus, kun kalenterissa on pänttäämistä klo.16 -20, niin silloin luetaan. Telkkari, kännykkä ym. kiinni.
3. keskittymisen opettelu. Tämän voi aloittaa vaikka opettelemalla meditointi tekniikoita.
4. selkeät tavoitteet itselle tuloksista jotka haluaa.
5. itselle parhaiten sopivien oppimistekniikoiden selvittäminen. Osa oppii kuulemalla, osa kirjoittamalla jne.

Erästä oppimisen asiantuntijaa lainatakseni " oppiminen on tuskaa, jota siedetään saavuttaakseen tavoitteensa"

 

[modified]

Samma här. Jos ei ole oikein motivaatiota, niin silloin täytyy tehdä vähintään kahta asiaa kerrallaan. Jos taas on, niin voin tehdä hommaa 8tuntia putkeen.

 

[Vargas]

No eiköhän suurimmalla osalla ole ihan SAMA ongelma. Ole iloinen, että olet sentään joskus omannut ne lukuhalut, kun vasta vuosi ennen valmistumista on lukeminen tyssännyt: mä en ole ikinä niitä omannut ja tähän yksi yhdyssana; SELKÄRANKAA! Opiskelu on yhtä taistelua, työn teko on paljon hauskempaa. En aio enää ikinä opiskella missään oppilaitoksessa, jos ei ole aivan pakko.

Nimim. 2 Kuukauden päästä valmistuva.

Kyllä noi lukuhalut ovat tyssäneet ja paljon aikaisemmin. Suurinosa suorituksista on ykkösiä ja kakkosia. Eli vaikka olen lukenut kuukauden tenttiin ja mielestäni kohtuu hyvin omaksunut jonkin aiheen, niin silti saan ykkösen tai kakkosen tentistä. Alasta sen verran, että tämä on ainoa joka tahtoo vähäänkään kiinnostaa.

 

[Leelucky]

5. itselle parhaiten sopivien oppimistekniikoiden selvittäminen. Osa oppii kuulemalla, osa kirjoittamalla jne.

kyseiseen kohtaan liittyvä oiva linkki josta löytyy testi tuosta millainen oppija kukin on http://www.dlc.fi/~tenviesti/miellejarjestelmat.htm

Itse huomasin kun melkein 7vuoden työelämässä olon jälkeen palasin koulunpenkille,ettei oppiminen ollutkaan enää kovin helppoa pohjakoulutuksen ollessa ammattikoulu ja tällä hetkellä AMK. Matematiikka ja fysiikka on haihtunut mielestä kuin tuhka tuuleen noiden vuosien aikana. Matematiikkaa viikossa on nyt 10h jonka lisäksi treenaan saman määrän vielä omatoimisesti kotona,siltikin tuppaa jäämään jälkeen. Onneksi nyt on syysloma ja aikaa oppia ne rästiin jääneet hommat. Itse lukeudun noihin oppijoihin jotka eivät opi
kuulo tai näköaistin kautta vaikka kuinka opetettaisiin,varsinkin jos opetustahti on nopea. Vaan hommat on pakko selvittää päässään,miksi asiat ovat niinkuin ovat ja sitten kokeilemalla erehdyksen ja onnistumisen kautta oppia ne.

 

[Tomppa85]

Toisaalta nykyään pyritään diagnisoimaan kaikki mahdolliset häiriöt ja ongelmat ja tunkemaan niihin nappeja. Ns. ennen vanhaan ei moisista kuultukaan, silloin käskettiin vain ottamaan itseään niskasta kiinni. Ja joo, tää nyt on hiukka provoa mutta siltikin nykyajan suuntaus tuntuu olevan se että kaikkeen mahdolliseen löytyy jokin diagnoosi jonka jälkeen voidaan tunkea nappeja tai terapiaa ja maailma pelastuu. Sama huomataan myös noista rikollisista ja ongelmanuorista. Niillä nyt vaan on niin vaikeeta niin annetaan niille vähän nappeja ja haleja niin kyllä ne siitä korjaantuu.

Ja kuvittele kuinka paljon edistystä olemme saaneet aikaisiksi sen vuoksi, että suhtaudumme kriittisesti vanhoihin uskomuksiin ja "totuuksiin". Sä voit yhä kutsua alisuoriutujaa laiskaksi jos se tekee sun elämän helpommaksi. Mutta niille, jotka haluavat ratkaista ongelman, karkea yksinkertaistaminen ei kerro yhtikäs mitään.

 

[Tomppa85]

esimerkki. Jos epäilet itselläsi ADHD:ta ja et oikein millään jaksaisi opiskella vaikka sitä viimeistä vuotta: Auttaisko vaikka semmonen lääke, että joku lupaisi vaikka 5 miljoonaa euroa rahaa? Oliskohan ADHD liian suuri ongelma? Tuskin.

Keskittymishäiriö ei välttämättä ole ongelma, jos on löytänyt oikeat keinot oppimiseen. Jos on pahoja ongelmia, eikä ratkaisuja ole löytynyt, on aivan sama vaikka luvattaisiin koko maailma. Sama kun sanoisit rammalle että saat miljoonan jos hyppäät ilmaan. Tahdon lisäksi tarvitaan keinoja.

Muuten, tiesitkö että vangeista jopa 80% saattaa olla adhd? Ja yritysjohtajista jopa 50%? Toiset pystyvät kääntämään tilansa edukseen, toiset eivät. Pitäisikö apu kieltää niiltä, jotka sitä tarvitsevat?

 

[jänkäkoira]

5. itselle parhaiten sopivien oppimistekniikoiden selvittäminen. Osa oppii kuulemalla, osa kirjoittamalla jne.

Tämä on kyllä kova juttu. Joskus se paras tapa löytyy kantapään kautta kokeilemalla. Itse kävin kaksi ekaa vuotta yliopistolla tunnollisesti lähes jokaisella luennolla, vaikka melkoista tuskaa se oli. Jostain syystä luennoilta ei jää vain mitään päähän, vaikka aihe olisikin mielenkiintoinen. Vasta kahden vuoden jälkeen pystyin toteamaan itselleni, että omaan tahtii opiskelu on mulle paras muoto. Luennoilla kun se luennoitsija määrä slaidien pläräysvauhdin. Hauska ollut huomata miten paljon enemmän luennosta saa irti, kun selaa sen läpi rauhassa kotona koneelta tai prujuja selaillen. Valitettavasti kaikista luennoista ei saa kotiin kopioita missään muodossa..:( Tosin kyllähän se olisi varmasti paras vaihtoehto, jos pystyisi katsomaan sen luennon ja samalla kuuntelemaan sitä luennoitsijaa. Itse en vain jostain syystä pysty keskittymään samaan aikaan luennoitsijaan ja slaideihin. Tähän toki vaikuttaa slaidien muotoilu, koska esim. jos joka slaidilla on +10 lausetta, niin ei siitä tule mitään, jos niitä yrittää lukea ja samaan aikaan joku sepostaa jotain muuta asiaa. Parhaat luennot ovat kyllä sellaisia, jossa on selkeät ja yksinkertaiset kuvat.