Keskittymisvaikeudet

[Inska]

Kyllä noi lukuhalut ovat tyssäneet ja paljon aikaisemmin. Suurinosa suorituksista on ykkösiä ja kakkosia. Eli vaikka olen lukenut kuukauden tenttiin ja mielestäni kohtuu hyvin omaksunut jonkin aiheen, niin silti saan ykkösen tai kakkosen tentistä. Alasta sen verran, että tämä on ainoa joka tahtoo vähäänkään kiinnostaa.

Mitenkään vittuilematta ehkä luet sellaista alaa jolla et ole erityisen hyvä luonnostaan tai muuten lahjakas. Motivaatio saattaa kadota jos ei menesty, kovasta yrityksestä huolimatta. Sitten ei vaan kiinnosta, joten keskittyminen on vaikeaa.

Itsellä meni erittäin pitkään että ala- ja yläasteen opettajien dissaamisaivopesun jälkeen uskalsi uskoa itseensä ja kykyihin opiskelussa. "Mene amikseen, se on oikea paikka sun laisille.", "Et sä näitä koskaan opi", jne.
Pitkään oli vaikea keskittyä tekemiseen ja lukemiseen kun mielessä pyöri ettei tästä mitään tule kuitenkaan vaikka miten luen. Nyt huomaan että nykyään erittäin vähällä lukemisella saavuttaa hyviä tuloksia kun on uskoa siihen että pärjää.

 

[Topah]

Keskittymishäiriö ei välttämättä ole ongelma, jos on löytänyt oikeat keinot oppimiseen. Jos on pahoja ongelmia, eikä ratkaisuja ole löytynyt, on aivan sama vaikka luvattaisiin koko maailma. Sama kun sanoisit rammalle että saat miljoonan jos hyppäät ilmaan. Tahdon lisäksi tarvitaan keinoja.

Muuten, tiesitkö että vangeista jopa 80% saattaa olla adhd? Ja yritysjohtajista jopa 50%? Toiset pystyvät kääntämään tilansa edukseen, toiset eivät. Pitäisikö apu kieltää niiltä, jotka sitä tarvitsevat?

Olet oikeassa, mutta pitäis olla pokkaa mennä tutkimuksiin, jos on todella isoja ongelmia. Mutta ensiksi pitäis olla mieletön halu tehdä jotain, eikä valittaa ettei kiinnosta. Ja jossei pysty kuitenkaan mielettömistä haluistaan ja ponnistuksista huolimatta saavuttamaan hyvää tasoa: voi olla ongelma joku häiriö.

Itse uskon sellaiseen asiaan, että nämä lääkärit ja diagnoosien tekijät eivät ole täydellisiä. Ei se jonkun kertoma sanoma siitä mikä sinä olet ja mitä et voi olla ole välttämättä oikea.

Se, että joku tabletti pelkästään tekis suuria muutoksia oppimishaluihin--->paskapuhetta. Lumelääkkeitä varmaan aika paljon liikkeellä. Kun oikeesti uskoo lääkkeen voimaan, vaikka ois vihreä sokeripala niin mikäs siinä. :D

 

[Tomppa85]

No jos oikeasti on adhd, niin kyllä se Ritalin tepsii välittömästi. Ei kysymys ole mistään uskomuksesta. Toinen ääripää on sitten, että lääkkeitä määrätään vastuuttomasti ja liikaa.

 

[dousager56]

Kyllä Ritalin ja muut stimulantit tepsii välittömästi kenelle tahansa, myös ilman "adhd:ta"

 

[Topah]

No jos oikeasti on adhd, niin kyllä se Ritalin tepsii välittömästi. Ei kysymys ole mistään uskomuksesta. Toinen ääripää on sitten, että lääkkeitä määrätään vastuuttomasti ja liikaa.

Juu ei ole tietoa itsellä tarpeeksi esittämään lääketieteellisiä faktoja. Sen luin, että ADHD:ta on eri tasoisena ja lääkkeet auttavat akuutisti. Mutta ei millään järkisyyllä voida ajatella, että näillä lääkkeillä olisi joku parantava voima. Parannuskeinoista en tiedä.

Esimerkkinä voin kertoa omia kokemuksia parin vuoden takaa. Oli päänsärkyä ja lopulta tuli paha migreeni. Otin sitten buranaa ja sehän auttoi päänsräkyyn. Tein töitä normaalisti ja päänsärkyä oli aika usein ja lääkkeeksi otin buranaa. Lääke auttoi oireisiin, mutta ei todellakaan parantanut päänsärkyoireiluani.

----> No tästä viisastuneena ja sairaalassa maatessani hirveissä migreenikivuissa: Päätin tehdä muutoksia elämään. Jääköön ne nyt kertomatta, mutta pikku reissailun ja mietiskelyjen jälkeen on päänsäryt olleet kaukana ja migreeniä ei ole ollut. Kaikki läks ihan minusta itsestäni, eikä lääkäreistä. Ei se, että joku tulee ja pelastaa jollain napeilla ole ainakaan omalle kohdalle osunut oikeaan kohtaan. Monet tuttuni tosin ottavat nappeja ja valittavat kun on niin vaikeaa ja jotain muutosta pitäis tehdä. Ei se muutos kävele kotiin. Se pitää tehä ihan ite.

 

[Lumi]

Jos ongelmat rajoittuu pelkkään opiskeluvaikeuksiin aikuisiällä, en lähtisi välttämätti arpomaan mitään tautiluokituksia. Keskittymisvaikeuksia on varmaan kaikilla jossain vaiheessa. Hankalammat ongelmat ilmenee kyllä muillakin elämänalueilla ja yleensä jo kouluaikoina. Aidosti keskittymishäiriöisillä tuppaa olemaan ongelmia esim. keskustelun seuraamisessa tai elokuvan katsomisessa, ei ainoastaan niissä vähemmän kivoissa puuhissa kuten opiskelussa.

No joka tapauksessa, ADD/ADHD -ihmisillä on usein apua tietynlaisesta keskittymisen ylikuormittamisessa, harhaileva ajatus kuormitetaan tylsillä melko mekaanisilla toiminnoilla siinä määrin että loput keskittymisestä suuntautuu itse asiaan. Erääseenkin tenttiin on tullut luettua juoksumatolla, jumppapallon päällä tai käsitöitä tehden. Jos se harhaileva osa keskittyy johonkin muuhun, jaa tietoiselle osalle rauha tehdä sitä mitä pitääkin.

Lekuri suositteli sellaista istuintyynyä, joka lillahtelee ja muljahtelee (myydään Instrussa), niin että tasapainon pitäminen kuormittaa osan keskittymisestä. Loput saa käytettyä johonkin järkevään.

 

[feikki-elvis]

Opiskelutekniikan parantamista suosittelen minäkin. Monilla on opiskelutekniikka peräsin suoraan ala-asteelta. Esim. suosittelen kirjaa Bjorn Ringom: Opi oppimaan.

 

[Vargas]

Jos ongelmat rajoittuu pelkkään opiskeluvaikeuksiin aikuisiällä, en lähtisi välttämätti arpomaan mitään tautiluokituksia. Keskittymisvaikeuksia on varmaan kaikilla jossain vaiheessa. Hankalammat ongelmat ilmenee kyllä muillakin elämänalueilla ja yleensä jo kouluaikoina. Aidosti keskittymishäiriöisillä tuppaa olemaan ongelmia esim. keskustelun seuraamisessa tai elokuvan katsomisessa, ei ainoastaan niissä vähemmän kivoissa puuhissa kuten opiskelussa.

No joka tapauksessa, ADD/ADHD -ihmisillä on usein apua tietynlaisesta keskittymisen ylikuormittamisessa, harhaileva ajatus kuormitetaan tylsillä melko mekaanisilla toiminnoilla siinä määrin että loput keskittymisestä suuntautuu itse asiaan. Erääseenkin tenttiin on tullut luettua juoksumatolla, jumppapallon päällä tai käsitöitä tehden. Jos se harhaileva osa keskittyy johonkin muuhun, jaa tietoiselle osalle rauha tehdä sitä mitä pitääkin.

Lekuri suositteli sellaista istuintyynyä, joka lillahtelee ja muljahtelee (myydään Instrussa), niin että tasapainon pitäminen kuormittaa osan keskittymisestä. Loput saa käytettyä johonkin järkevään.

Onhelmat eivät ole alkaneet aikuisiällä vaan jo lapsena. Ala-asteella oli keskittymishäiriöitä ja yli-vilkkautta. Muistan ala-asteella ollessani käynnin jollain kyseisen alan spesialistilla. Uskon myös, että ongelma saattaa olla periytyvää. Isällänikin on havaittu samoja keskittymis ja tarkkaavaisuus häiriöitä.

Luulen, että ongelma ei ole se, että opiskelen juuri tätä alaa. Kyseinen kyllä kiinnostaa ja siinä haluaisin menestyä. Opiskelupaikan sain käytännössä puolenvuoden ulkoaopettelun kautta....

 

[setae]

E: Onkos täällä ketään, jolla on oikeasti diagnosoitu ADHD/ADD? Miten oireet havaittiin? Minkälaisia oireita esiintyi?

On (ja moniko yllättyy? :D). Nuo kaikki mitä aloituspostissakin mainittiin, ja aika voimakkainakin. Kaikkea muutakin vastaavaa, miljoona projektia aina kesken ilman että yksikään valmistuu ja hetken mielijohteestaa heitetäänkin sitten koko homma uusiksi ja niin edelleen.

Diagnoosin jälkeen sitten kun on alkanut kiinnittämään huomiota itse asiaan, niin sitä on ruvennut todenteolla yrittämään eliminoida noita häiriötekijöitä. Lukemisen suhteen tuo kirjasto (muiden 'kiinnostavien' asioiden eliminointi) on ollut ihan ykkönen. Kai teilläkin paras motivaatio siivoamiseen on juuri ennen tenttejä?

Meditointi (juu, kyllä se voisi näyttää hassulta kun miettii stereotyyppistä pakkislaista meditoimassa..) on ollut avuksi, kun siinä juuri pyritään eliminoimaan noita harhailevia ajatuksia.
Ruokavalio (sokeri pois pois pois, vahvojen mausteiden välttäminen, terveellinen sapuska) on kanssa apuna.

Vähemmän kahvia :D Hyvät yöunet. 'Hiihtämisen' lopettaminen, kyllä sitä ehtii vähän hitaamminkin kävelemään, kunhan lähtee minuttia aiemmin liikkeelle. Lisäravinteista L-Tyrosiini auttaa myös vähän keskittymään, lisäksi ilman piristävää vaikutusta eli toimii myös unensaantiin.

Itsellänihän on ja on ollut noita erikoisluvallisia reseptilääkkeitäkin ties mitä sorttia, tohtori haluaisi nytkin syöttää 50mg metyylifenidaattia päivässä, mutta mitä tästä nyt koitan miettiä niin viimeisen 5kk aikana olen tainnut jopa 20mg syödä yhteensä, eli yhden 375. osan siitä mitä on määrätty
Ei vain hirveästi iske idea popsia lääkkeitä jatkuvasti, kun ongelmaa on pystynyt eliminoimaan ilmankin.

 

[Hippa]

Mitenkään vittuilematta ehkä luet sellaista alaa jolla et ole erityisen hyvä luonnostaan tai muuten lahjakas. Motivaatio saattaa kadota jos ei menesty, kovasta yrityksestä huolimatta. Sitten ei vaan kiinnosta, joten keskittyminen on vaikeaa.

Itsellä meni erittäin pitkään että ala- ja yläasteen opettajien dissaamisaivopesun jälkeen uskalsi uskoa itseensä ja kykyihin opiskelussa. "Mene amikseen, se on oikea paikka sun laisille.", "Et sä näitä koskaan opi", jne.
Pitkään oli vaikea keskittyä tekemiseen ja lukemiseen kun mielessä pyöri ettei tästä mitään tule kuitenkaan vaikka miten luen. Nyt huomaan että nykyään erittäin vähällä lukemisella saavuttaa hyviä tuloksia kun on uskoa siihen että pärjää.

Ja itse dissaat Vargasia samalla tavalla. Kun puhutaan yliopistosta, jossa on aika paljon itsenäistä opiskelua (lue: lukemista) niin ei se ole mikään taitavuus tai lahjakkuuskysymys.

Muutenkaan opiskelu ei ole mikään taitavuus tai lahjakkuuskysymys ellei sitten verrata tervettä ihmistä kehitysvammaiseen.

Opiskelen itse erittäin kiinnostavaa alaa, joka on ehdottomasti mun juttu. On mulla silti ongelmia lukemisen kanssa.

 

[Marek]

Itselläni on ollu tässä jo jonkin aikaa sellaista oireilua, että keskustelun seuraaminen tuottaa suurta "tuskaa". Yleensä kun keskustelee jonkun kanssa niin
puolet asiasta menee suoraan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos kun ajatukset harhailee jossain ihan muualla. On tämän jo pari kaveriakin huomannut, kysymällä "kuuntelitsä yhtään mitä mä sanoin?". Sitten taas kun itse olen äänessä niin suusta tulee tekstiä niin ettei oma ajatus pysy perässä . Elokuvien katselu ja kirjojen lukeminen taas sujuu hyvin.

 

[Inska]

Mä olinkin aivan varma että joku tarttuu tähän. Itse asiassa opiskelussa on monesti kyse juuri lahjakkuudesta. Jotkut pärjää paremmin ja toiset taas huonommin vaikka lukisi ajallisesti saman verran. Vai meinaatko että jokaisella on täysin samat edellytykset menestyä opiskelussa? Mä en omasta mielestäni dissannut Vargasta vaan totesin että pitää ehkä vaan tehdä enemmän duunia jos ala on mielekäs, mutta kovasta yrityksestä huolimatta esim. numerot on sitä mitä kerrottiin.

Ja itse dissaat Vargasia samalla tavalla. Kun puhutaan yliopistosta, jossa on aika paljon itsenäistä opiskelua (lue: lukemista) niin ei se ole mikään taitavuus tai lahjakkuuskysymys.

Muutenkaan opiskelu ei ole mikään taitavuus tai lahjakkuuskysymys ellei sitten verrata tervettä ihmistä kehitysvammaiseen.

Opiskelen itse erittäin kiinnostavaa alaa, joka on ehdottomasti mun juttu. On mulla silti ongelmia lukemisen kanssa.

 

[Taskuamatsoni]

Keskittymisvaikeuksia on ollut mullakin oikeastaan aina. Peruskoulu ja lukioaikoina näitä nyt ei tietenkään huomattu, kun pärjäsin ns. keskimääräistä paremmin pelkästään tunneilla istumalla... AMK:ssa sitten olisi jo pitänyt alkaa opiskelemaan ja lukemaan mutta eihän siitä sitten tullut yhtään mitään, arvosanat olivat surkeita ja loppujen lopuksi hävisi motivaatio koko hommaan... Keskittymisvaiheudet ilmenevät myös muutenkin kuin opiskelussa, elokuvista menee puolet ohi, keskusteluista myös, jos toinen on hieman puheliaampaa sorttia, unohtelen milloin mitäkin... Pakkiksellakin kun lukee threadeja, niin jossain vaiheessa alkaa päässä pyöriä vaikkamitä ajatuksia, ja kyllä, myös seksin aikana tulee mietittyä jääkaapin sisältöä ja ties mitä tietokonepelejä... Kirjoittaminen on myös hankalaa, asiat tulevat mieleen vaikka miten, joten siten tulee myös kirjoitettua. Ja sen kyllä sitten huomaa

No joo. Nyt sitten aloitin uudet AMK-opinnot viime syksynä. Uusi koulu, uudet kujeet. Päätin ihan oikeasti alkaa lukemaan. Keskittymisvaikeudet vaivasivat, joten annoin itselleni luvan lukea vain sen aikaa, mitä pälli kestää. Alussa se oli vain jotain kymmenen sivun verran, mutta eipä siinä mitään, jatkoin lukemista seuraavana päivänä tai sitten kun huvitti. Hidasta hommaa lukea koulukirjat tällä systeemillä, mutta kun aloittaa ajoissa, niin kyllä se siitä. Lopuksi vielä teen tiivistelmän omin sanoin koko höskästä, niin että varmasti olen älynnyt kaiken oikein. Olen huomannut, että oppikirjoissa on paljon "turhaa", joka osaltaan aiheuttaa ajatusten harhailua, joten oman tiivistelmän lukeminen on paljon mielekkäämoää, koska siinä on vain kaikki oleellinen.

 

[Hippa]

Mä olinkin aivan varma että joku tarttuu tähän. Itse asiassa opiskelussa on monesti kyse juuri lahjakkuudesta. Jotkut pärjää paremmin ja toiset taas huonommin vaikka lukisi ajallisesti saman verran. Vai meinaatko että jokaisella on täysin samat edellytykset menestyä opiskelussa? Mä en omasta mielestäni dissannut Vargasta vaan totesin että pitää ehkä vaan tehdä enemmän duunia jos ala on mielekäs, mutta kovasta yrityksestä huolimatta esim. numerot on sitä mitä kerrottiin.

Mitähän lahjakuutta pitää olla opiskellessa?

Mun mielestä siinä on kyse kahdesta asiasta. Tavalliseen opiskeluun (ei siis sisällä taito- ja taidealoja) tarvitaan hyvää muistia tai paljon ahkeruutta. Näiden yhdistelmä olisi tietty kaikista paras.

Olen itse törmännyt niin monenmoiseen yliopistossa opiskelevaan täyteen idioottiin, että sellainen illuusio siitä, että yliopistossa opiskelee kauheen lahjakkaat ja älykkäät ihmiset on romahtanut aikaa sitten.

Sä puhuit siitä, että sun opettajat aivopesi sut luulemaan, ettet ole mitään. No sitä samaa aivopesua se on, että toteat Vargasille, ettei se vaan ole tarpeeksi lahjakas omalla alallaan.

Kaikilla ei ole samoja edellytyksiä opiskeluun juuri sen vuoksi, että ihmiset ovat erilaisia, mutta kyllä kaikki voi opiskeluissaan menestyä, kunhan ei ole älyllisesti kehitysvammainen. Tämä siis erityisesti, jos kyseessä on lukemista vaativa ala.

Ajallisesti saman verran lukeneita ihmisiä ei voi mitenkään verrata, koska lukemistekniikoita on monenlaisia eikä kaikki ihmiset ole löytäneet omaansa. Onhan se selvää, että joku, joka on löytänyt oman lukutekniikkansa ja harjoitellut vielä lukunopeutta, pystyy lukemaan tunnissa ihan eri tavalla kuin sellainen, joka ei ole harjoittanut mitään eikä löytänyt omaa tekniikkaansa. Eikä vastaus eroihin löydy lahjakkuudesta.

 

[osku]

Kaikilla ei ole samoja edellytyksiä opiskeluun juuri sen vuoksi, että ihmiset ovat erilaisia, mutta kyllä kaikki voi opiskeluissaan menestyä, kunhan ei ole älyllisesti kehitysvammainen.

Eli kaikilla ei ole samoja edellytyksiä menestyä opiskelussa mutta kaikki voi kuitenkin menestyä?
Eli nekin jolla ei ole edellytyksiä menestyä opiskelussa voi siinä menestyä.

No hei mut me kaikki ollaan ihan yhtä hyviä ja arvokkaita. :kippis1:

 

[Taskuamatsoni]

Kertokaapas omista kokemuksistanne ja opiskelu/lukemistekniikoistanne? Kuinka pyritte sisäistämään asiat, teettekö muistiinpanoja, päässänne sumplitte? Kuinka "varmennatte", että varmasti on kaikki tarvittava päässä?

Itse tuossa taisinkin oman tekniikkani selostaa. Tuo tekniikka on minulla toiminut erittäin hyvin arvosanojen perusteella.

Minunkin mielestäni kyllä oppimisessa on kyse vain sinnikkyydestä ja sen oikean sisäistämistavan löytämisessä. Tietysti on myös aloja joissa lahjakkuudella on paljon merkitystä, esim. matematiikka ja kielet... IMO , ns. lukuaineet nyt menee kaikilla jos vain nuo kaksi em. asiaa ovat kondiksessa.

 

[soulcaptain]

Itse ihmettelen voimakasta lääkevastaisuutta. Kyllä esim. ADHD:sta kärsivä nuori lääkitsee itse itsensä, ellei hänelle lääkettä määrätä. Tuolloin kuvioon tulevat alkoholi+huumeet. Jos jostain lääkkeestä saadaan apua niin miksi sitä ei otettaisi vastaan?

 

[modified]

Minulle asiat on helpointa sisäistää silloin jos ne pystyy soveltamaan johonkin käytäntöön. Muuten ne menevät helposti yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos.

En usko asioiden oppimiseen pänttäämällä(ainakaan omalla kohdalla.) Esimerkiksi kielten sanojen ulkoa opettelu oli ja on väsyttävimpiä asioita mitä tiedän.

 

[osku]

Minunkin mielestäni kyllä oppimisessa on kyse vain sinnikkyydestä ja sen oikean sisäistämistavan löytämisessä. Tietysti on myös aloja joissa lahjakkuudella on paljon merkitystä, esim. matematiikka ja kielet... IMO , ns. lukuaineet nyt menee kaikilla jos vain nuo kaksi em. asiaa ovat kondiksessa.

Tääkin on vähän outoa,aluks sä sanot tässä että kyse on "VAIN sinkkyydestä
ja sen oikean sisäistämistavan löytämisestä",mutta seuraavassa lauseessa sää sanot että "lahjakkuudella on paljon merkitystä". :thumbs:

 

[Taskuamatsoni]

Eli kaikilla ei ole samoja edellytyksiä menestyä opiskelussa mutta kaikki voi kuitenkin menestyä?
Eli nekin jolla ei ole edellytyksiä menestyä opiskelussa voi siinä menestyä.

No hei mut me kaikki ollaan ihan yhtä hyviä ja arvokkaita. :kippis1:

Jaa, eiköhän Hippa tässä tarkoittanut juri sitä, että eri ihmiset tarvitsee eri tekniikan oppiakseen. Jollekin riittää kun lukee tekstiä, toisen pitää tehdä siitä oma versionsa, jossa siitä älyäsi mitään. Eräille oppi menee päähän vain luennoilla, toiset oppivat tekemällä tai keskustelemalla. Se vaan pitäisi kekkasta, mikä on se oma tapa oppia.

Mielestäni koulussa, ala-asteella, pitäisi kiinnittää enemmän huomiota näihin oppimistyyleihin. Usein ns. lahjakkaat oppilaat pääsevät peruskoulusta ja lukiosta helposti läpi lukematta yhteenkään tenttiin/kokeeseen. Näiden oppilaiden kohdalla, kuten myös muidenkin tietty, olisi tärkeää keskittyä ei pelkästään kurssien hyvään läpäisemiseen ja asioiden sisäistämiseen, vaan myös oikeanlaisen oppimistekniikan löytämiseen. Jatkossa sitä nimittäin tarvitaan, eikä se kovin helppoa ole sitten parikymppisenä alkaa "opiskelemaan" kun on lapsena/nuorena tottunut siihen, että koulupäivän jälkeen ei tarvitse uhrata ajatustakaan kouluasioille/läksyille.

edit: Joo osku, jatka vaan tuota pilkunnussimista, en viitsi kommentoida tän enempää. Minulla ei esimerkiksi ole lahjakkuutta kirjoittaa v*tun tarkasti heti ekalta ajattelemalta mitä tarkoitan, mutta kun sinnikkäästi ja tavoitteellisesti sitä teen, se onnistuu. Vaatii liikaa aikaa ja vaivaa, joten käytän tuota "taitoa" vain asiallisissa työ-/koulujutuissa.