Teksti tulee olemaan epäselvää alusta loppuunasti, on kirjoitusvirheitä ja kaikkea. Pidä hauskaa..
Olin jossain hylätyssä saaristokaupunnissa maks. 10 hengen kanssa. Jossain vaiheessa joku alkoi murhaamaan meitä yksi kerralla, eikä kukaan tiennyt kuka on murhaaja.
Parhaina paloina voin tarjota sen verran, että olen syrjäkadulla(kuvittele joku suurkaupunki, missä on roskikset etc samalla kadulla) yksinäni menossa kuselle. Tapahtuma aika on yö. Huomaan, että joku seuraa minua ja lähdin karistamaan hänet kannoiltaan. Juoksin sinne tänne ja tuonne, mutta kaikki kujat oli samanlisia. Tässä vaiheessa keksin "piiloutua" johonkin rakennuksen syvennykseen, että voin yllättää tulijan. Arvelin, että se murhaaja tulee ja nitistää meikän johonkin. "Murhaaja" pysähtyi juuri syvännyksen viereen ja samantien katosi johonkin. En nähnyt mihin hän, kun hetken kuluttua yritin piilostani katsella perään.
Jossain vaiheessa olen löytänyt muut kulkijat, joita on enään viisi jäljellä. Olimme majoittuneet johonkin autiotaloon, joka oli ihan merenrannassa. Olimme levittäytyneet taloon, minä + toinen hemmo olimme olohuoneessa. Ensimmäinen, joka lähti yläkertaan nukkumaan ammutaan omaan huoneeseensa. Sinne ryntää loput neljä tyyppiä tarkistamaan tilanteen. Tässä vaiheessa minulle iski kauhea paniikki, että nyt helvettiin tästä kämpästä. Juoksin portaita alas, takanani tuli nainen ja edessäni juoksi sama mies joka oli olohuoneessa aiemmin. Hemmo kuoli ihan yhtäkkiä portaikkoon ilman näkyvää syytä. Hetki tutkittiin naisen kanssa kuollutta ja ryntäsimme pihalle, josta johti portaat alas rantaan. Olin portaikon alapäässä, kun huomasin olevani yksin ja pysähdyin ihmettelemään syytä. Näin, että takana tullut nainen oli jäänyt portaikon yläpäähän ja käteen oli ilmestynyt pistooli. Samaan aikaan, kun hän heitti pistoolin ilmaan minua kohti, näkökenttääni ilmestyy yksi porukasta olleista miehistä pistooli kädessä. Yritin syöksyä ja noukkia pistoolia käteeni ja samaan aikaan, kun kohotin sitä tulijaa kohti, hän ampui minua rinnan seutuville. Lysähdin maahan ja pistooli hukkui johonkin hiekkaan. Adrenaliini alkoi virtaamaan kehossani, mutta tiesin kuolevani kohta, minua ei sattunut suuremmin mihinkään ja toivoin, että kuolemani olisi nopea. Vilkaisen naista portaikon yläpäähän ja sain vain kylmän katseen. Mies, joka ampui minut, käveli minua kohti nyt veitsi kädessä. Nousin seisomaan ja kävelin horjuen kohti merta. Pääsin mereen asti ja mies tuli perässä. Hän tarrasi minusta kiinni, enkä pystynyt taistelemaan häntä vastaan vaikka kuinka yritin. Pyysin nopeaa kuolemaa, mutta hän laittoi veitsen kaulalleni ja viilsi syvillä vedoilla Z-kirjaimen kaulaani. Siinä sitten hetki koristiin ja kellahdin aaltojen syleilyyn. Kuolema tuntui tietoiselta nukahtamiselta. En tuntenut kipua missään vaiheessa.
Tässä vaiheessa heräsin elävien kirjoihin omasta sängystä, en säpsähtänyt vaan aukaisin silmäni ihan rauhallisesti ja aamutoimet alkoivat
Joku saa analysoida, että missä kohtaa nuppia mulla viiraa, sekä mitä alemmuuskomplekseja löytyy..
Tulee muuten Mindhunters-leffa mieleen
Kusemisyritysunet on sairaita. Aamul ei oo mitää muistikuvia.
Itse kävelin nuorena unissani vessan ohi porukoiden makkariin. Äiti heräsi samalla ja ihmetteli, kun nostin isän jalkopäästä peittoa, kuin pöntön kannen auki, ja siihen se piti sitten pissata. Eihän se iskä edes herännyt siihen :D Minä en muista tapahtuneesta mitään, mutta isä oli herätetty suihkuun ja lakanoitten vaihtoon. Itse tyytyväisenä nukkumaan..