Täällä päässä ei unet mitenkään kummallisen sairaita ole, mutta kolmisen yötä sitten oli vähä kumma olo herätessä.
Uni alkoi sillä, kun äiti oli raahannut sohvani takaisin sille paikalle, josta sen olin työllä ja tuskalla edeltävänä päivänä saanut pois koko kämpästä. Syynä äiti totesi tyynesti oven suussa: "Noku aattelin et paistaa aurinko."
Tää oli ihan okei, ei mitään uutta äidiltä, jatkoin elämistä normaaliin tapaan, mut vaatekaapin sisältö kiinnitti huomion. Järjestelmällisesti pinottuja, ripustettuja, viikattuja, ja henkareissa olevia, erivärisiä, mallisia, kuviollisia, pehmolelulla varustettuja ja ties mitä Alushousuja, satoja alushousuja, eikä muita vaatteita. Siin oli vähä
olo.. no ei tämä mitään, aattelin taas, että äiti oli innostunut. Kalsarit puin päälle ja menin eteiseen päin, kukas muukaan kun Arnold oottaa mua eteisessä : "No perkele, aattelin jo ettet ookkaa tulos, ollaa vähä aikataulusta myöhäs." Täs vaihees olin jo ihan pihalla. Sit loppujen lopuks lennettii Iso-A:n yksityisjetillä Ruissalon liikuntahallin pihaan, että päästään reenaamaan. Arnoldilla ei ollut vain käynyt mielessä, että salille meno maksaa, joten reenaamaan ei koskaan päästy.
Voin sanoa, että aamulla vähän hymyilytti.