- Liittynyt
- 20.8.2007
- Viestejä
- 143
http://www.assh.org/Public/HandConditions/Pages/CubitalTunnelSyndrome.aspx
Puutuminen on joka öistä.
Nyt olen yrittänyt opetella (osittain tuon linkin innoittamana) nukkumaan kädet suorina selällään, vaan ei perkele saa unen päästä kiinni.
Liekkö sitten lapsuudessa on pehmoleluista syrjäytetty vasta liian myöhään tai jotain,
kun on pakko puristaa tyynyä tai peittoa omaa kehoa/käsivarsia vasten.
Pakko palata tänne syömään sanojaan - VIIME YÖNÄ SE ONNISTUI!
En kyllä muista heränneeni näin virkeänä ainakaan kolmeen vuoteen, taisin yölläkin herätä vain kaksi kertaa (ehkä 10-20sekuntia).
Aluksi kädet suorana nukkuessa kyynerpäissä tuntuu aavistuksen verran painetta,
ja ainakin allekirjoittaneella meinaa kyynerpäät taipua aavistuksen verran yli (yliliikkuvuutta löytyy).
Sitä jotenkin myös automaattisesti koittaa varata painoa käsien varaan, vaikka kehollaanhan sitä on tarkoitus maata.
Luin myös muiden nukkumisergonomiavinkkejä, joista viimeöisen perusteella pätee ainakin seuraava:
Pidä pääsi samansuuntaisena kuin kehosi, eli esim. selällä nukkuessasi, nuku takaraivollasi, äläkä käännä poskea tyynyyn.
Muuten niska on koko yön ajan kiertyneenä, eikä ole mikään ihme, jos hartiaseutu jumittaa, eikä käsistä löydy tuntoaistia.
Tahattoman kiertämisen estämiseen yön aikana, löytyy niinkin helppo konsti nimeltä tyyny.
- Tyyny siis asetellaan vain niskan taakse (huom! ei _ollenkaan_ hartioitten alle)
- Pää asetetaan keskelle tyynyä
- Pään sivuilla olevat "tyynyn ylijäämät" nostetaan korvien korkeudelle ns. tukivalliksi, jolloin pää pysyy tukevasti paikallaan, eikä aiemminmainittua pään poskelleen kellahtamista toivottavasti pääse tapahtumaan.
Todella yksinkertaiselta kuulostavia asioita (ja sitä ne onkin!), mutta ennen viimeyötä ei tuollaisiin asioihin ollut hoksannut kiinnittää huomiota.