- Liittynyt
- 28.4.2004
- Viestejä
- 698
- Ikä
- 41
Gillyanne sanoi:Näinhän se vanha patriarkaalinen näkemys sanoo (siis, että mies soveltuisi päättäjäksi paremmin)- itse olen kyllä eri mieltä. Ts. en ikimaailmassa suostuisi luovuttamaan tärkeiden asioiden päätösvaltaa kumppanilleni. Vaan eipä kyllä avokkikaan sellaiseen systeemiin suostuisi (on näin itse sanonut, useampaankin otteeseen ja eri tilanteissa) joten yhdessä tehdään meillä päätökset.
Ainahan ne päätökset pyritään tekemään yhdessä, mutta jos ollaankin eri mieltä asiasta. Siinä se valtasuhde mitaataan. Useinhan nämä ovat melko tiedostomattomia asioita. Kulttuuri näitä edelleen määrittelee, vaikka sanotaan, että ollaan tasa-arvoisessa suhteessa. Jos vielä pohditaan teoreettisesti niin väitän, että keskimääräisesti useammin edelleen miehen kanta voittaisi, jos oltaisiin tärkeässä valintatilanteessa ja nainen olisi erimieltä vaikka suhteen pitäisi olla tasa-arvoinen. Tässä ei tasa-arvo toteutuisi. Gillyannekaan ei varmastikaan ole kovin montaa kertaa ollut valintatilanteessa, jossa ollaan vastakkaista mieltä jostain tärkeästä asiasta. Eipä niitä taida paljoa tullakaan.
Gillyanne sanoi:Jepjep, pitää paikkansa. Mutta jos testosteroni vaikuttaakin luonteeseen ja vahvistaa nk. miehisiä piirteitä, niin tekeekä se kuitenkaan miehestä henkisesti vahvempaa...? Mielestäni ei. Moni testouhossa pullisteleva "miehinen mies" voi todellisuudessa olla henkisesti todella heikko ja epävarma.
Jokainen tulkitsee näitä asioita oman kokemuksensa ja näkemyksensä mukaan. Jos edellaan ajatellaan tätä asiaa päätöksenteon kautta, niin testosteriini antaa kyllä itseluottamusta tehdä niitä päätöksiä eikä ainakaan aiheuta enempää epävarmuutta. Toit aika stereotyyppisin kuvan pullistelevasta testomiehestä. Minulle tuli mieleen roina ja punttisali, mutta tämähän ei tietenkään ole totuudenmukainen kuva.
Gillyanne sanoi:EDIT: Jos vahvuus tarkoittaa päätösvaltaa, kuten sanoit, niin onko se sitten mielestäni oikein, että se päätösvalta on vain toisen kumppanin käsissä? Tottakai päätöstilanteissa voi syntyä konflikteja, mutta onko se sitten parempi vaihtoehto, että toinen osapuoli tekee päätökset yksin, oman mielensä mukaan? Mielestäni todellista tasa-arvoa ja toinen toisensa kunnioittamista parisuhteessa osoittaa se, että konfliktitilanteissa asiasta pystytään keskustelemaan rauhallisesti ja järkevästi ja sitä kautta löytämään kumpaakin osapuolta tyydyttävä kompromissi.
Niinhän minä tuossa ylempänä sanoin. Kumppanin mielipidettä kunnioittaen ja rakkaudella niitä päätöksiä tulisi tehdä. Ja nainen hyväksyy päätöksen niin halutessaan. Tottakai ensin pitäisi hakea kompromissia, mutta aina ei sitä löydy.
Tämä on lähinnä teoreettistä höpötystä. Itse en suhteessani tietoisesti ajattele valtasuhteita. Yleensäkin suhteet muodostuvat sellaiseksi, kun muodostuvat.
Edit: parempi sanavalinta