thebeam sanoi:
Tarkoitin marginaalisilla eroilla ja muulla sitä, että löytyy todella paljon parisuhteita, joissa mies ei olekaan se parempi valinta tekemään päätöksiä. Joka tapauksessa, näissä tapauksissa olisi virhe päättää, että mies ratkaisee tärkeän riidan, vaan pitäisi mennä sen mukaan, kumpi on oikeasti siinä parempi.
Eli riitely tulee todennäköisemmin jatkumaan kauemmin, jos kummatkin ovat tasa-arvoisia. Nähtävästi kuitenkin ajattelet, paremman päättäjän tulisi ratkaista riidat, jolloin suhde ei ole tasa-arvoinen päätäntävallaltaan. Jos naisesta tulee tämä päättäjä, on riskinä, että hän alkaa pitää miestä liian kilttinä ja nössönä. Useinhan päätösvalta itsestään siirtyykin enemmän vahvemmalle osapuolelle, miehelle tai naiselle. Tällöin suhde ei ole varsinaisesti tasa-arvoinen, mitä näytät kannattavan eikä se nyt niin huono asia ole. Olen edelleen taipuvainen ajattelemaan, että mies on jääräpäisempi ja nainen sopeutuvampi. Näin ollen voi olla joskus järkevää antaa miehen päättää, vaikka nainen tuntee olonsa vahvemmaksi. Saisi mies tuntea kunniotusta ja itsensä mieheksi ja perhesopu voisi säilyä paremmin. Ei tämän tarvitse johtaa halveksuntaan, jos toimitaan fiksusti. Joskus mieskin voi päättää joustaa.
Eräs japanilainen nainen kertoi minulle arvelevansa Suomen korkean avioeromäärän osaltaan johtuvan liian vahvoista naisista. Voi siinä olla perääkin, vaikkei Japanin alhaisia avioeromääriä voi suoraan verrata Suomeen, koska naiset ovat taloudellisesti riippuvaisempia miehestä varsinkin, jos on lapsia, koska yhteiskunnassa ei ole turvaverkostoja samalla tavalla kuin täällä. Eroa ei muutenkaan pidetä sosiaalisesti hyväksyttävänä. Vahva mies+vahva nainen=yhteentörmäys.
thebeam sanoi:
No minua ainakin alkaa tuollainen vituttamaan, "kyl mun pitää saada päättää, ku mä en voi ottaa sun habitusta tosissaan". On ihmisellä ongelma, jos ei voi käsittää minua yhtä päätösvaltaiseksi vaikka näyttäisin Yodalta ja asuisin maakuopassa. Ja sitten minun vielä pitäisi hyväksyä se. Lähden siitä, että ihmistä pitää arvioida sen perusteella, mihin hän pystyy ja kykenee, ei ulkonäön tai ympäristön asenteiden perusteella. Minä en kenellekään päätösvaltaa luovuttaisi mistään sen takia, että ko. henkilö ei pysty ottamaan minua tosissaan tuollaisten seikkojen takia. Sitä minä kutsun jonkinasteiseksi halveksunnaksi. Jos itse johonkin ihmiseen noin suhtaudun, on se minulta kusipäisyyttä ja tajuan sen varsin hyvin. Minä vaadin evidenssiä oikeista kyvyistä.
Kunnioitan naisia enkä puhunut itsestäni. Muista konteksti: hypoteettinen oletus, että mies antaa naisen päättää edusta kummankin hyötyessä tai hävitessä yhtä paljon. Valitettavasti on miehiä, jotka voivat tuijottaa fyysistä olemusta tuossa tilanteessa. Nuorena voidaa vielä olla sopeutuvaisia, mutta kun suhteessa ollaan oltu 20 vuotta ja mies alkaa äijistymään alkukantaisemmat ominaisuudet voivat tulla esiin. Pakkotoistonkin äijät heittää tässä keskustelussa sovinistista läppää. Sitä voi sitten miettiä, mistä nämä asiat johtuvat. Kirjoitin jo aiemmin fyysisen koko- ja voimaeron merkityksestä ja uskoisin, että sillä on merkitystä naisen kunnioittamisessa. Mies kunnioittaa voimaa ja testosteroni vaikuttaa. Tuskimpa Suomessakaan olisi parisuhdeväkivalta niin yleistä, jos nainen olisi vahvempi. Ihmisiä ei pitäisi arvottaa fyysisten ominaisuuksien mukaan, mutta valitettavasti sitä tapahtuu. Welcome to the real world.
thebeam sanoi:
Oikeastaan olen sitä mieltä, että koska molemmat parisuhteen puolisot ovat erilaisia, myös persoonina eikä vain sukupuolen edustajina, niin toinen on hyvä päättämään joistain asioista ja toinen toisista, itselleen läheisemmistä asioista. Näin on meilläkin, ja niin on hyvä. Tavallaan molemmat ovat "johtajia" joissakin asioissa, vaikka yhdessä keskustellaankin.
Joudun toistamaan itseäni. Jos asia koskee naista ja hänelle koituu päätöksestä suurempi etu, niin luonnollisesti hänen pitäisi siitä päättää. Olemme siis pitkälti samaa mieltä.
thebeam sanoi:
No niin! eihän tämä nyt niin ihmeellistä ole
Itse olen ollut avoliitossa neljä vuotta, ja varmaan tässä on kohta jo kaikki kakka kahlattu läpi. Jos asutte jo yhdessä, niin kyllä se paska yleensä tulee esiin jo aika alussa :D
?? Koko ajan olen sanonut, että asiat pitää yrittää selvittää puhumalla ensin. Jos ei yhteisymmärrystä tule ja etu on neutraali, miehen olisi parempi päättää asiasta. En nyt siis puhu mistään normaaleista riidoista, jotka voivat alkaa huonotuulisuudesta tai toisen loukkaamisesta. Niihin on eri keinot.
Katsonko naisia nyt sukupuolena enkä yksilönä? Mielestäni yksilöinä, sillä naisille tässä jää paljon tilaa. Ensinnäkin homma perustuu vapaaehtoisuuteen kumpaakin kunnioittaen enkä odota naiselta tietyn tyyppistä käytöstä. Toisekseen riitatilanteet, joissa kummankin etu on yhtä suuri, ovat melko harvinaisia eikä tälläisiä asoita edes tarvitse miettiä normaalisti.
).
Selvä sitten, turhahan on omia näkemuksiään yrittää esittää, kun jo on täällä etukäteen päätetty, mitä naiset oikeasti haluavat ja mikä on heille parasta.
) ja tarvitsen kyllä tunteita kumppania kohtaan voidakseni harrastaa hyvää seksiä. 
Uskomattomia mielipiteitä joillain asioista. Ei pysty ees alottaa kommentoimaan enempää. Jatkan kauhistelua...
