Kelle femakko kostuu?

[thebeam]

Luetaan ne edelliset postit ennen kuin ruvetaan laukomaan totuuksia. Tätä asiaa käsittelin jo aiemmin. Jos taas et viitannut minun posteihini, olisi se kohteliasta kertoa, koska minä tässä tätä johtajuus asiaa käsittelin. Ärsyttää kertoa samoista asioista.

Teidänkin ah niin täydellisessä suhteessa, jossa päätökset tehdään yhdessä, syntyy tilanteita, joissa ollaan eri mieltä asioista ja niitä päätöksiä ei välttämättä synny yhdessä. Ehkä näitä tilanteita tulee enemmän 20 vuoden päästä, ehkä 30 vuoden päästä tai sitten ei. Jomman kumman on sitten alistuttava tai väittely jatkuu ja jatkuu. Se kumpi tuon edun saa on siinä tilanteessa "johtaja". Mielestäni mies sopisi tuohon tilanteeseen paremmin, mikä selkiinnyttäisi tilannetta.

Luin koko ketjun läpi. En vain ole samaa mieltä. Yhtenä perusteena mielipiteelleni on mm. se, mitä tiedän itsestäni, ominaisuuksistani, kyvyistäni ja haluistani. Parisuhteeni ei ole suinkaan täydellinen, kyllä on asioista riidelty. Jomman kumman mielipiteen mukaan sitten on menty.

Johtajuudesta vielä. Tutkimusten mukaan biologiset erot aiheuttavat miehen paremman kyvyn päättelyyn, mikä on hyödyllistä johtaessa. Naiset taas ovat parempia jossain toisissa asiossa, kuten verbaalissa taidoissa. Tämähän ei tarkoita, etteikö naisista löytyisi hyviä ja halukkaita johtajia. Heitä vain on keskimääräisä enemmän miehissä. Toisaalta naiset voivat hyödyntää "naisellisia" ominaisuuksiaan johtaessaan, kuten empatiaa tai verbaalista kyvykkyyttä.

Sukupuolten taidot -tutkimuksistahan sanotaan, että nämä erot ovat hyvin marginaalisia. Ja koskevatko ne todella sellaista päättelykykyä, josta on apua päätöksenteossa juuri parisuhteessa? Matemaattis-looginen päättelykyky mielestäni ei ole kovin merkityksellistä tässä asiassa. Näissä eroissa pätee aina se, että yksilöiden väliset erot ovat sukupuolten välisiä eroja suuremmat. Siksi tämä perusteena miehen "johtajuuteen" on kestämätön. Jos löytyy parisuhde, jossa tällainen ero on, ok, mutta näin ei ole meillä eikä monissa monissa muissakaan suhteessa.

Se mitä nainen on oikeasti on aina paikka ja aika sidonnaista eikä neiti(?) Beamin käsitys asiasta ole ainoa ja oikea. Uskoisin, että nainen on aina ollut seksistä kiinnostunut. Se on vain ennen ollut sosiaalisesti säädellympää ja purkautunut enemmän yksityisesti ja pienemmän kumppanimäärän kanssa.

Tämä oli erinomaisen hyvä huomio. Tämän näkökulman kaipasin tulevan esiin tässä keskustelussa. Juuri näin on asia. Ja juuri tästä syystä en voi sietää evoluutiopsykologiaa, koska se mitätöi kulttuurin merkityksen ja olettaa juuri tällä hetkellä vallitsevien tapojen olevan suoraan geenien sanelemaa, riippumatta siitä, ovatko ne joskus olleet päinvastoin tai muuten aivan eri lailla.

Muuten, siitä testosteronista: olen tietoinen sen vaikutuksista. Ovatko oikeasti miehet silti useammin aggressiivisia mielestäsi? Entä kaikki se naisyhteisöjen kyräily, mistä täälläkin on puhuttu, eikö se ole aggressiota? Naisten tapa esittää vihaa on verbaalinen ja ilmenee eri tavalla kuin mieheillä. Verbaalinen aggressio, selkään puukottaminen ja joukosta sulkeminen on aggressiota siinä, missä turpaan vetäminenkin, ja näin laskien naiset osoittavat pikkulapsesta saakka enemmän aggressiota kuin miehet.

Olen tutkinut näitä asioita itseopiskelemalla enemmän tai vähemmän aktiivisesti jo neljä vuotta. Olen tutustunut biologiaan (jo kolutukseni puolesta) biokemiaan, psykologiaan, evoluutiobiologiaan, feminismiin, anti-feminismiin todella monien teosten, artikkelien ja tutkimusten kautta, ja törmännyt kyllä ihmeellisiin asioihin jotka välillä ovat täyttä paskaa, välillä asiaa. Mielipiteeni nykyään ovat muokkautuneet vertailemalla eri lähteiden teoriota. En halua mitenkään kehuskella, vaan ilmoittaa vaan, että nämä jutut eivät ole mitenkään uusia minulle. Mutta aina on mielenkiintoista kuulla uusia näkökulmia ja keskustella aiheesta.

 

[kalmukki]

Evoluutiopsykologit eivät tiedä mitään evoluutiosta ja vielä vähemmän psykologiasta. Jo yksinketaiset genetiikan lainalaisuudet ovat heiltä yleensä hukassa. Evoluutiopsykologia on pseudotiede, johon tietämättömän maallikon on helppo uskoa.

Omituinen ja epämääräinen väite, ottaen huomioon, että kuuluisat evoluutiopsykologit ovat alun perin olleet (tai ovat edelleen) juuri psykologian tai eläintieteiden professoreita tai tutkijoita.

Itselläsi taitaa olla aika heikko käsitys siitä mitä evoluutiopsykologia oikein on. Totta kai sen nimissä on julkaistu paljon roskaakin, mutta minkäpä tieteen nimissä ei olisi. Olisi aika erikoista, jos evoluutiosta johdetuilla teorioilla olisi mahdollista menestyksekkäästi ymmärtää lähes kaikkien eläinlajien käyttäytymistä, mutta ihminen olisi täydellinen poikkeus.

Toinen asia, mikä on sovinismia, on kaksinaismoraali. On se nyt prkl jos en saisi muka nussia niin montaa miestä kun huvittaa olematta siitä ylpeä ja saamatta ihme maineita .... Nyt varmasti tuli jollekin hinku kertoa siitä, miten naisten seksuaalinen pihtausideologia juontaa evoluutiosta. Varmaan vähän, mutta kyllä kulttuuri vaikuttaa valtavasti. Mieti, mikä ero naisten käytöksessä on tapahtunut vaikka kolmessakymmenessä vuodessa.

Silti käytännössä joka ikisessä maailman kulttuurissa satoja miehiä maannut nainen on lutka, ja satoja naisia maannut mies muiden miesten kateuden kohde.

Miksi toista kadehditaan ja toista halveksutaan? Ero syntyy tietysti siitä, että vain vaikeasti saavutettavia asioita voidaan kadehtia. Naisille pelkän seksiseuran löytäminen on yleensä helppoa - kunhan ei ole liian vaativa. Harrastaakseen runsaasti irtosuhteita naisen ei tarvitse olla erityisen rikas, älykäs, sosiaalisesti lahjakas tai kaunis. Päin vastoin, empiiristen havaintojen perusteella useimmat ns. jakorasioina tunnetut naiset näyttäisivät olevan keskimääräistä surullisempia tapauksia, mikä lienee alun perin ajanutkin heidät etsimään hyväksyntää edes tällä yhdellä elämänalueella.

Sen sijaan mies joka on kaatanut tuollaisen määrän naisia, on tehnyt jotain mihin useimmat muut miehet eivät pysty, vaikka laskisivatkin kriteerinsä hyvin alas. Tällaisilla miehet ovat poikkeuksellisia (rock-tähtiä, tyrmäävän hyvännäköisiä, erityisen taitavia tai hauskoja puhuja, tms.). Toisten miesten on vaikea kritisoida tällaisen miehen toimintaa kuulostamatta itse kateelliselta.

 

[Jansku]

Minun mielestäni kutakuinkin kaikki, mitä evoluutiopsykologit sanovat, on En usko pätkän vertaa mihinkään, mitä perustellaan metsästäjä -ja laumanjohtajajutuilla. Evoluutiopsykologit eivät tiedä mitään evoluutiosta ja vielä vähemmän psykologiasta. Jo yksinketaiset genetiikan lainalaisuudet ovat heiltä yleensä hukassa. Evoluutiopsykologia on pseudotiede, johon tietämättömän maallikon on helppo uskoa.

Itse tunnen kyseisen alan asiantuntijoita jotka tietävät hyvin todennäköisesti enemmän biologiasta ja evoluutiosta kuin sinä, joten tuollainen yleistäminen se vasta onkin.
Kuten Kalmukki edellä ilmaisi, on äärimmäisen typerää olettaa että ihminen ja muut eläimet poikkeaisivat seksuaalivalinnan osalta täysin toisistaan. Toki ihmisen toiminta on monelta osin paljon monimutkaisempaa, mutta kyllä sieltä taustalta/pohjalta löytyy ihan samalla tavalla geneettistä perintöä olevaa seksuaalivalintaa ja tältä alalta on paljonkin tutkimustuloksia (esim. "haistelukokeet") ja lisää tulee koko ajan.

Mieti, mikä ero naisten käytöksessä on tapahtunut vaikka kolmessakymmenessä vuodessa. Ja jos nyt tuli hinku päivitellä, miten naisista on tullut miehiä, pieleen menee taas: me emme ole muuttumassa miehiksi, me olemme muuttumassa takaisin sellaisiksi, mitä olemme oikeasti. Eli miehistä kiinnostuneiksi ja ennen kaikkea seksistä kiinnostuneiksi.

Nainen eikä mieskään ole mihinkään muuttunut vuosikymmeniin tai edes tuhansiin vuosiin. Naisen asema on vaihdellut moneen kertaan laidasta laitaan aikojen kuluessa, ei nykytilanteessa ole sinänsä mitään ihmeellistä jos katsoo pitemmälle historiaan. Kaikki samat käyttäytymisen ilmiöt ovat varmasti olleet siellä taustalla vaikka eivät olisi aina näkyneetkään ulospäin samalla tavalla kuin nykyään. Muutos on vain näennäinen.

Geneettisiä syitä ja evoluutiota ei voi sivuuttaa näissä yhteyksissä vaikka kuinka haluaisi. Miehen ja naisen käyttäytymisen välillä oleva kuilu ei kapene ennenkuin molemmat ovat myös geneettisesti lähempänä toisiaan.

 

[thebeam]

Omituinen ja epämääräinen väite, ottaen huomioon, että kuuluisat evoluutiopsykologit ovat alun perin olleet (tai ovat edelleen) juuri psykologian tai eläintieteiden professoreita tai tutkijoita.

Senpä takia tuntuukin oudolta, kun lukee ko. heppujen tekstejä, joissa kaikki varsinkin psykologian lainalaisuudet tuntuvat unohtuneen. Monet ovat kuin psykologia olisi täysin huuhaatiede. Kuten aiemmin sanoin, nämä ihmiset unohtavat usein sen, mitä on ollut ennen eri lailla, eikä sillä tunnu olevan mitään merkitystä.

Eniten kuitenkin ärsyttävät muut ihmiset, jotka viittaavat näihin tieteellisyyksiin ilman mitään kritiikkiä absoluuttisena, kaikenselittävänä totuutena. Kun on niin kovin helppoa perustella asioita siittiösolujutuilla, kuin psykologisilla ja kultturisilla näkökohdilla. En vähättele biologian merkitystä; evoluutiopsykologiasta näyttää kuitenkin mielestäni tulleen viimeaikoina yleispätevä selitys kaikkeen. Kaikki kynelle kykenevät yrittävät selittää luolamiesjutuilla ihan kaikkea. Usein tehdään selviä asiavirheitä ja epäloogisia päätelmiä, pääasia, että saadaan kaikki biologian piikkin.

Onhan biologia perusta, jolle kaikki rakennetaan, mutta psykologia on se, minkä läpi kaikki tulkitaan. Inhottavaa on, kun ihmiset alkavat ajatella kaiken maailman asennevammoistaan ja jopa rikoksista, että ne johtuvat vain biologiasta, turha niistä on yrittää päästä eroon.

jakorasioina tunnetut naiset näyttäisivät olevan keskimääräistä surullisempia tapauksia, mikä lienee alun perin ajanutkin heidät etsimään hyväksyntää edes tällä yhdellä elämänalueella.

Sen sijaan mies joka on kaatanut tuollaisen määrän naisia, on tehnyt jotain mihin useimmat muut miehet eivät pysty.

No onhan nykyään seksuaalisuuden vapautuessa miesten huomattavasti helpompi löytää seksiseuraa, ja tulee vielä helpompi olemaankin. Ovathan asenteet muuttuneet lyhyessä ajassa valtavasti. Ja tämä asia kyllä on hyvin laaja ja monisyinen.

Kyllä näitä jakoavaimiakin voidaan kritisoida siitä, että ovat todella helppoja, kun ei tarvitse muuta kuin sinne päin vilkaista, niin heti ollaan häntä pystyssä. Ja eikö sekin ole aika yleinen asenne, että jaksumiehet kelpuuttavat minkä naisen tahansa, ei mitään tasoa? Tällaista tulee keskusteluissa esiin vähän väliä. Eikä kaksinaismorali rajoitu vain monien kumppanien kritisointiin, vaan ei saisi edes kiinnostua seksistä helposti. Selityksiä löytyy monia, mutta siitä ei pääse yli eikä ympäri, että ko. toiminta on epäoikeudenmukaista ja lapsellista. Se auttaa lisäksi muidenkin epämiellyttävien asenteiden leviämistä. Yleensä muuten huorittelijat ovat naisia, mutta miehille voidaan jälleen kerran sanoa, että mitä enemmän naisia haukut seksuaalisuuden näyttämisestä, sitä vähemmän he sitä tekevät.

Mielestäni kyllä jos monien kanssa paneskelevat naiset hakevat vain hyväksyntää, niin sama on syy kyllä miehilläkin, vaikka olisi kuinka hienon näköinen ja menestynyt. Kyllä seksissä on vahvasti mukana tämäkin tunteellinen puoli, eikä vain lisääntyminen, miehilläkin.

 

[Dean Kuntz]

Mainitkaapa joku korkeasti arvostettu naissäveltäjä tai matemaatikko?

 

[thebeam]

Itse tunnen kyseisen alan asiantuntijoita jotka tietävät hyvin todennäköisesti enemmän biologiasta ja evoluutiosta kuin sinä, joten tuollainen yleistäminen se vasta onkin.

Heh, ilmaisin itseäni ilmeiseti turhan kärjistetysti Noh, tarkoitus olikin jonkin verran provosoida. Biologiasta en puhunutkaan mitään, siitähän nämä tietävät paljonkin, jos ovat oikeita ammattilaisia. Toivottavasti myös evoluutiosta.

Kuten Kalmukki edellä ilmaisi, on äärimmäisen typerää olettaa että ihminen ja muut eläimet poikkeaisivat seksuaalivalinnan osalta täysin toisistaan.

No näin en ole väittänytkään. Mutta ihmisen seksuaalisuuteen kuuluu niin paljon kaikkea muutakin sen biologian päälle, ettei sitäkään voida sivuuttaa. Perusteluna pelkkä biologia on helppo, mutta jää usein puolitiehen.

Nainen eikä mieskään ole mihinkään muuttunut vuosikymmeniin tai edes tuhansiin vuosiin.

Aivan. Tämä oli hyvä. Muutos, josta puhuin, on se mihin viittaat, kun sanot:

Muutos on vain näennäinen.

Kuinka iso ero on näennäinen ero tässä tapauksessa? Ihmisten käytöstä säätelevät samat lait vuosituhannesta toiseen, mutta ne eivät sanele mitään jäykkää kehystä, ja käyttäytyminen vaikuttaa joskus radikaalistikin erilaiselta. Mielenkiintoinen kysymys on, mihin saakka niitä voidaan venyttää? Naisten käytöksen rajat äärimmäisessä pidättyvyydessä ja tukahduttamisessa (esim afganistan) on nähty, mutta mikä on toinen ääripää? Nythän naisten käytös vapaamielistyy. Kantani on, että naisista ei tule miehiä, kuten sanoin, vaan naiset löytävät biologiansa mahdollistaman toisen ääripään. Jotkut pitävät tätä luonnottomana, vaikkei se ole sitä. Kuilu miesten ja naisten välillä on ja pysyy, mutta tiedämmekö vielä, miten leveä se oikeasti on? Ennen sitä luultiin paljon leveämmäksi kuin nyt, ja se voi hyvin kaveta vielä paljonkin.

 

[HITB]

http://www.demi.fi/keskustelu.php?m=2&f=1&id=3379702

Teinityttöfemakot vauhdissa. Ei pystynyt edes nauramaan noille (useimmille)viesteille.

 

[Heikki M.]

Sukupuolten taidot -tutkimuksistahan sanotaan, että nämä erot ovat hyvin marginaalisia. Ja koskevatko ne todella sellaista päättelykykyä, josta on apua päätöksenteossa juuri parisuhteessa? Matemaattis-looginen päättelykyky mielestäni ei ole kovin merkityksellistä tässä asiassa. Näissä eroissa pätee aina se, että yksilöiden väliset erot ovat sukupuolten välisiä eroja suuremmat. Siksi tämä perusteena miehen "johtajuuteen" on kestämätön. Jos löytyy parisuhde, jossa tällainen ero on, ok, mutta näin ei ole meillä eikä monissa monissa muissakaan suhteessa.

Näyttää siltä, ettet vieläkään ymmärtänyt täysin, mitä tarkoitan. Yritän selventää vielä asiaa. Vaikutat voimakastahtoiselta naiselta. Oletetaan, että myös miehesi on voimakastahtoinen ja teillä on tarkalleen yhtä paljon valtaa tasa-arvon mukaisesti. Teille tulee ristiriita, mutta koska valtasuhteenne on yhtä suuri, tilanne ei aukea. Nyt te sopimuksella päätätte, että on toimivampaa toisen sukupuolen päättää, miten tilanteessa edetään, jotta riidat saadaan poikki. Kyse ei ole enää marginaalisista eroista sukupuolten välillä, jos annetaan naisen päättää nämä etutilanteet.

Kuvaan tulevat biologiset tekijät, sanotaan marginaaliset tekijät, kuten parempi päättelykyky ja selkeämmin vaikuttavat tekijät, kuten testosteroni. Siinä voi kymmenkertainen testosteronimäärä alkaa jylläämään, kun miehen silmissä pieni ja heikko nainen alkaa selittää, mitä tehdään. Samalla mies saa viestejä yhteiskunnasta, että miehet ovat johtavissa asemissa huippupaikoilla. Työpaikalla ei satu olemaan yhtään naisesimiestä eikä ylimmässä johdossa liioin (naisten osuus vain 2-3% Suomessa ). Lyhyesti sanottuna monia miehiä alkaa vituttamaan tilanne. Sanoisin, että vähemmän kitkaa, kun mies päättää edusta.

Kertaan vielä. En tarkoita johtamista kaikissa asioissa. Jos naiselle on selkeästi päätöksestä enemmän hyötyä ja se koskee häntä, tottakai hänen on siitä päätettävä. Pointtina on parantaa riitojen hoitoa. Toisena vaihtoehtonahan on riidellä niin kauan, kunnes toinen luovuttaa. Voitaisiin oikeastaan puhua edunratkaisijasta, koska taidat olla allerginen sanalle johtaja. Ehkä se muutenkin kuvaa sitä, että asia liittyy vain tiettyyn ei niin yleiseen tilanteeseen. Ainakin itse olen vain kerran joutunut päätöstilanteeseen, jossa kummankin etu oli suuruudeltaan suunnilleen yhtä suuri. Mutta ei siinäkään tarvinnut riidellä, vaan se ratkesi ihan vaan yhdessä keskustelemalla eikä sekään nyt niin tärkeä asia ollut. Ehkä sitten pelottavassa avioliitossa tulee ristiriitoja enemmän. Toivon nyt, että ymmärrät, ettei kyse ole vain sinun henkilökohtaisista ominaisuuksistasi tai marginaalisista eroista sukupuolten väliltä vaan toisenlaisesta ratkaisumallista riitatilanteisiin.

Enkä myöskään usko, että voidaan järjestää niin, että etu ratkaistaan vuorotellen, koska tilanteet vaihtelevat niin paljon toisistaan. Asiat kuitenkin tuntuvat erilaisilta kummallekin.

Muuten, siitä testosteronista: olen tietoinen sen vaikutuksista. Ovatko oikeasti miehet silti useammin aggressiivisia mielestäsi? Entä kaikki se naisyhteisöjen kyräily, mistä täälläkin on puhuttu, eikö se ole aggressiota?

Tämä menee aggressiivisuus sanan määritelmän tarkasteluksi. Minulla ei ole sanakirjaa, mutta yhdistän aggression hyökkääviksi tunteen purkauksiksi, jotka voivat olla sanallisia tai fyysisiä. Kokonaisuutena pidän miehiä aggressiivimsempina suuremman testosteronimäärän takia. On kyllä totta, että naiset hallitsevat verbaalisen aggressiivisuuden. Toisaalta harvoimpa miehet ovat hiljaa, kun alkaa tapahtua fyysisesti.

Yksilöitä me edelleen olemme. Joskus nainen voi päättää kaikista asioista. Joillekin voi toimia hienosti päätösvallaltaan tasa-arvoinen suhde, vaikken edellenkään usko täysin valtasuhteiltaan tasa-arvoiseen suhteeseen tiedostettujen ja vähemmän tiedostettujen biologisten ja kulttuuristen seikkojen vuoksi. Joka tapauksessa toivon vilpittömästi, että suhteesi tulee olemaan onnellinen perustui se mille tahansa idealle. Nyt tuntuu, että kaikki on sanottu tästä asiasta ja osa moneen kertaan. Neljän tunnin yöunien jälkeen ei tainnut paljon uutta irrota.

 

[thebeam]

Nyt te sopimuksella päätätte, että on toimivampaa toisen sukupuolen päättää, miten tilanteessa edetään, jotta riidat saadaan poikki. Kyse ei ole enää marginaalisista eroista sukupuolten välillä, jos annetaan naisen päättää nämä etutilanteet.

Tarkoitin marginaalisilla eroilla ja muulla sitä, että löytyy todella paljon parisuhteita, joissa mies ei olekaan se parempi valinta tekemään päätöksiä. Joka tapauksessa, näissä tapauksissa olisi virhe päättää, että mies ratkaisee tärkeän riidan, vaan pitäisi mennä sen mukaan, kumpi on oikeasti siinä parempi. Koska niitä pareja todellakin on paljon, joissa nainen on parempi päättämään jotkut asiat, on ikävää tehdä yleistyksiä, jotka vain saavat ihmiset kyräilemään ja joskus jopa halveksumaan toisiaan. Ehkä kyllä on enemmän niitä pareja, joissa mies on parempi, mutta kyse ei ole mistään 95%-5% jaosta miesten hyväksi. Pitäisi mennä jokaisen parisuhteen omilla ehdoilla, eikä yleistysten mukaan.

Siinä voi kymmenkertainen testosteronimäärä alkaa jylläämään, kun miehen silmissä pieni ja heikko nainen alkaa selittää, mitä tehdään. Samalla mies saa viestejä yhteiskunnasta, että miehet ovat johtavissa asemissa huippupaikoilla. Työpaikalla ei satu olemaan yhtään naisesimiestä eikä ylimmässä johdossa liioin (naisten osuus vain 2-3% Suomessa ). Lyhyesti sanottuna monia miehiä alkaa vituttamaan tilanne. Sanoisin, että vähemmän kitkaa, kun mies päättää edusta.

No minua ainakin alkaa tuollainen vituttamaan, "kyl mun pitää saada päättää, ku mä en voi ottaa sun habitusta tosissaan". On ihmisellä ongelma, jos ei voi käsittää minua yhtä päätösvaltaiseksi vaikka näyttäisin Yodalta ja asuisin maakuopassa. Ja sitten minun vielä pitäisi hyväksyä se. Lähden siitä, että ihmistä pitää arvioida sen perusteella, mihin hän pystyy ja kykenee, ei ulkonäön tai ympäristön asenteiden perusteella. Minä en kenellekään päätösvaltaa luovuttaisi mistään sen takia, että ko. henkilö ei pysty ottamaan minua tosissaan tuollaisten seikkojen takia. Sitä minä kutsun jonkinasteiseksi halveksunnaksi. Jos itse johonkin ihmiseen noin suhtaudun, on se minulta kusipäisyyttä ja tajuan sen varsin hyvin. Minä vaadin evidenssiä oikeista kyvyistä. Kai tuo oli vitsi? Et taitaisi itsekään tykätä, jos sinuun suhtauduttaisiin tuolla tavalla? En pidä tuollaisia argumentteja valideina, sinulta olen nähnyt parempaa. Ja varsin ristiriidassa tuo oli muiden toisia kunnioittavien perustelujesi kanssa.

Ehkä se muutenkin kuvaa sitä, että asia liittyy vain tiettyyn ei niin yleiseen tilanteeseen.

Oikeastaan olen sitä mieltä, että koska molemmat parisuhteen puolisot ovat erilaisia, myös persoonina eikä vain sukupuolen edustajina, niin toinen on hyvä päättämään joistain asioista ja toinen toisista, itselleen läheisemmistä asioista. Näin on meilläkin, ja niin on hyvä. Tavallaan molemmat ovat "johtajia" joissakin asioissa, vaikka yhdessä keskustellaankin.

Ainakin itse olen vain kerran joutunut päätöstilanteeseen, jossa kummankin etu oli suuruudeltaan suunnilleen yhtä suuri. Mutta ei siinäkään tarvinnut riidellä, vaan se ratkesi ihan vaan yhdessä keskustelemalla eikä sekään nyt niin tärkeä asia ollut. Ehkä sitten pelottavassa avioliitossa tulee ristiriitoja enemmän.

No niin! eihän tämä nyt niin ihmeellistä ole Itse olen ollut avoliitossa neljä vuotta, ja varmaan tässä on kohta jo kaikki kakka kahlattu läpi. Jos asutte jo yhdessä, niin kyllä se paska yleensä tulee esiin jo aika alussa :D

Tämä menee aggressiivisuus sanan määritelmän tarkasteluksi. Minulla ei ole sanakirjaa, mutta yhdistän aggression hyökkääviksi tunteen purkauksiksi, jotka voivat olla sanallisia tai fyysisiä. Kokonaisuutena pidän miehiä aggressiivimsempina suuremman testosteronimäärän takia.

Ok, turha väitellä enempää. Ilmeisesti pidämme koko aggressio-käsitettä erilaajuisena.
Tämä on varsin mielenkiintoinen ja avartava keskustelu. Hyvä, jos molemmat tämän perusteella saamme uusia näkökulmia ja joudumme jonkin verran muokkaamaan aikaisempaa suhtautumistamme. Itse ainakin tein näin

 

[thebeam]

Ennen sitä luultiin paljon leveämmäksi kuin nyt, ja se voi hyvin kaveta vielä paljonkin.

Äh, en osaa editoida tekstejä. Miten se tehdään? En löytänyt ohjetta. Tuo tuossa yllä oli tyhmästi sanottu. Tarkoitin siis, että ei todellinen kuilu kapene, vaan se osoittautuu kapeammaksi kuin luulimme sen olevan, koska emme vielä välttämättä tiedä sen todellista leveyttä.

 

[Shane]

Oikeastaan olen sitä mieltä, että koska molemmat parisuhteen puolisot ovat erilaisia, myös persoonina eikä vain sukupuolen edustajina, niin toinen on hyvä päättämään joistain asioista ja toinen toisista, itselleen läheisemmistä asioista. Näin on meilläkin, ja niin on hyvä.

Näinhän se pitäisi olla, ja näin mäkin pitkään uskoin. Siis tasa-arvoiseen päätöksentekoon yms. Voi tietysti olla että mä olen saanut harhaanjohtavan otoksen naissukupuolesta, mutta mun kokemukseni ja käsitykseni mukaan nainen on loppujen lopuksi kuitenkin onneton jos mies ei johda ja ota viimekätistä päätösvaltaa. Silloin mies on liian kiltti, nössö tms.

Mun sukupolveni miesten tragedia on se, että me ollaan otettu feministiset höpinät liian tosissaan. Ei olla käsitetty sitä, että feminismi on yhteiskunnallisella tasolla sama asia kuin naisten kiukuttelu ja nalkuttaminen yksilöiden tasolla, tai kuin lasten kiukuttelu vaikka jossain kaupassa: "Mä haluan jätskin!" Olennaista ei ole silloin OIKEASTI itse se asia, josta pinnallisella tasolla on kyse, vaan kyseessä on testi: suostuuko/taipuuko mies? Jos mies LUULEE että kyseessä on oikeasti tärkeä asia ja suostuu, nainen saattaa olla hetkellisesti iloinen mutta samalla nainen huomaa pystyvänsä kontrolloimaan miestä, mikä on suhteelle kuolemanisku. Oikeasti nainen haluaa miehen joka on valmis ja kykenevä alistamaan hänet. En tarkoita väkivaltaa, siihen tukeutuminen on heikkoutta, vaan henkistä johtajuutta.

Sama pätee yhteiskunnallisellakin tasolla: suomalaiset miehethän ovat suomalaisten naisten mielestä "tylsiä" juuri siksi, että he oikeasti uskovat tasa-arvoon enemmän kuin esim. eteläeurooppalaiset. Tämän johdosta suomalaiset naiset arvostavat ulkomaalaisia miehiä enemmän, koska he ovat suomalaisten naisten silmissä miehekkäämpiä ja jännittävämpiä JUURI SIKSI, että he eivät suhtaudu feminismiin tai naisten hömpötyksiin tosissaan. On oikeastaan naistenkin puolesta parempi, että miehet eivät suhtaudu heihin ihan vakavissaan, vaan vähän niinkuin lapsiin.

Threadi on mennyt vähän off-topiciksi, pitäisi palata itse aiheeseen: "Kelle femakko kostuu?" :D

 

[Belmondo]

Mun sukupolveni miesten tragedia on se, että me ollaan otettu feministiset höpinät liian tosissaan. Ei olla käsitetty sitä, että feminismi on yhteiskunnallisella tasolla sama asia kuin naisten kiukuttelu ja nalkuttaminen yksilöiden tasolla, tai kuin lasten kiukuttelu vaikka jossain kaupassa: "Mä haluan jätskin!" Olennaista ei ole silloin OIKEASTI itse se asia, josta pinnallisella tasolla on kyse, vaan kyseessä on testi: suostuuko/taipuuko mies? Jos mies LUULEE että kyseessä on oikeasti tärkeä asia ja suostuu, nainen saattaa olla hetkellisesti iloinen mutta samalla nainen huomaa pystyvänsä kontrolloimaan miestä, mikä on suhteelle kuolemanisku. Oikeasti nainen haluaa miehen joka on valmis ja kykenevä alistamaan hänet. En tarkoita väkivaltaa, siihen tukeutuminen on heikkoutta, vaan henkistä johtajuutta.

Sama pätee yhteiskunnallisellakin tasolla: suomalaiset miehethän ovat suomalaisten naisten mielestä "tylsiä" juuri siksi, että he oikeasti uskovat tasa-arvoon enemmän kuin esim. eteläeurooppalaiset. Tämän johdosta suomalaiset naiset arvostavat ulkomaalaisia miehiä enemmän, koska he ovat suomalaisten naisten silmissä miehekkäämpiä ja jännittävämpiä JUURI SIKSI, että he eivät suhtaudu feminismiin tai naisten hömpötyksiin tosissaan. On oikeastaan naistenkin puolesta parempi, että miehet eivät suhtaudu heihin ihan vakavissaan, vaan vähän niinkuin lapsiin.

Threadi on mennyt vähän off-topiciksi, pitäisi palata itse aiheeseen: "Kelle femakko kostuu?" :D

Miksiköhän modet poisti mun vastaukseni thebeamille? Ei siinä ollut mitään sopimatonta. Nyt se sössöttää tuolla kolmatta sivua ja jotkut jopa vastaavat sille vakavissaan. Mennyt maku koko tredistä. Onneksi Tepes sentään on vielä tolkun tyyppi: tuon viestin olisin itse voinut kirjoittaa. Vai... kirjoitinko jo.

Niin, ja femakkohan ei kostu, koska seksi on epätasa-arvoista ja "ihan liian piolokista niiqu".

 

[Wendy]

Äh, en osaa editoida tekstejä. Miten se tehdään? En löytänyt ohjetta.

Pystyt editoimaan omaa viestiäsi 15 minuutin(?) ajan klikkaamalla viestin oikeassa alakulmassa olevaa edit-nappia.

Anteeksi

 

[reinhardt]

Tepesin, Belmondon ja osittain myös Heikki M:n viestit ovat suorastaan pelottavia.

Nainen on siis heikompi astia, oikutteleva ja hankala otus joka kaipaa lähinnä isällistä kuria ja huolenpitoa.

Miksi sitten jotkut miehet (usein sovinisteja)valittavat niin kovasti, jos joku nainen vaikkapa jää kotiin hoitamaan lapsia, ja mies saisi toteuttaa itseään perheen ensisijaisena elättäjänä ja päätöksentekijänä?

Miksi (kaikkien) on niin vaikeaa nähdä ihmiset yksilöinä? Eihän ketään voi oikeasti kohdata, jos ajattelee, että "tuo tulee käyttäytymään näin/on sellainen tai tällainen, koska on nainen/mies/insinööri/homo/tunnen sen niin hyvin".

Tiesittekö, että sovinismilla (=chauvinismilla) tarkoitettiin aikanaan kiihkoisänmaallisuutta?

 

[BettyBlu]

Shhh Tepes ei tota saa kertoa.

 

[Belmondo]

Nainen on siis heikompi astia, oikutteleva ja hankala otus joka kaipaa lähinnä isällistä kuria ja huolenpitoa.

Pöö, naiset on marakatteja jotka kaipaa huolenpitoa ja pusupususia .

T: :evil: belmondo

 

[Rinkku]

Näinhän se pitäisi olla, ja näin mäkin pitkään uskoin. Siis tasa-arvoiseen päätöksentekoon yms. Voi tietysti olla että mä olen saanut harhaanjohtavan otoksen naissukupuolesta, mutta mun kokemukseni ja käsitykseni mukaan nainen on loppujen lopuksi kuitenkin onneton jos mies ei johda ja ota viimekätistä päätösvaltaa. Silloin mies on liian kiltti, nössö tms.

Mun sukupolveni miesten tragedia on se, että me ollaan otettu feministiset höpinät liian tosissaan. Ei olla käsitetty sitä, että feminismi on yhteiskunnallisella tasolla sama asia kuin naisten kiukuttelu ja nalkuttaminen yksilöiden tasolla, tai kuin lasten kiukuttelu vaikka jossain kaupassa: "Mä haluan jätskin!" Olennaista ei ole silloin OIKEASTI itse se asia, josta pinnallisella tasolla on kyse, vaan kyseessä on testi: suostuuko/taipuuko mies? Jos mies LUULEE että kyseessä on oikeasti tärkeä asia ja suostuu, nainen saattaa olla hetkellisesti iloinen mutta samalla nainen huomaa pystyvänsä kontrolloimaan miestä, mikä on suhteelle kuolemanisku. Oikeasti nainen haluaa miehen joka on valmis ja kykenevä alistamaan hänet. En tarkoita väkivaltaa, siihen tukeutuminen on heikkoutta, vaan henkistä johtajuutta.

Sama pätee yhteiskunnallisellakin tasolla: suomalaiset miehethän ovat suomalaisten naisten mielestä "tylsiä" juuri siksi, että he oikeasti uskovat tasa-arvoon enemmän kuin esim. eteläeurooppalaiset. Tämän johdosta suomalaiset naiset arvostavat ulkomaalaisia miehiä enemmän, koska he ovat suomalaisten naisten silmissä miehekkäämpiä ja jännittävämpiä JUURI SIKSI, että he eivät suhtaudu feminismiin tai naisten hömpötyksiin tosissaan. On oikeastaan naistenkin puolesta parempi, että miehet eivät suhtaudu heihin ihan vakavissaan, vaan vähän niinkuin lapsiin.

Ja kääntäen: Suomalainen mies diggaa ulkomaalaisesta, koska ne mimmit taas ei ole antaneet aivopestä itseään tähän emansipaatiofeminismi kotkotukseen. Naiset ovat todellakin ihan kuin lapsia: Suhteen alussa alkaa se testaaminen, että miten paljon valtaa pystyy ottamaan. Sitten kun se valta annetaan, koska luullaan, että niin toimii "kiltti" eli "hyvä" mies, niin naista vituttaa, ja kohta mies saa monoa. Samalla tavalla sitä kasvatetaan kakaroita, joita esiintyy "mistä näitä sikiää?" -ketjussa.

 

[Tupla-J]

Miksi (kaikkien) on niin vaikeaa nähdä ihmiset yksilöinä? Eihän ketään voi oikeasti kohdata, jos ajattelee, että "tuo tulee käyttäytymään näin/on sellainen tai tällainen, koska on nainen/mies/insinööri/homo/tunnen sen niin hyvin".

Tiesittekö, että sovinismilla (=chauvinismilla) tarkoitettiin aikanaan kiihkoisänmaallisuutta?

Mä tiesin ton offtopic-jutun.

Mulle feminismillä yms. höpinällä ei ole mitään arvoa. Mä en arvota ihmisiä sukupuolensa vaan tekemistensä mukaan. Jotkut jutut (esim. mun kanssa seurustelu) on tietty selkeämmin naisten juttu, jotkut taas enempi miesten.

Tahdon tällä siis sanoa, että mulle ihmiset tapaa olla ennen kaikkea yksilöitä niin hyvässä kuin pahassakin.

 

[Dr Evil]

Silti käytännössä joka ikisessä maailman kulttuurissa satoja miehiä maannut nainen on lutka, ja satoja naisia maannut mies muiden miesten kateuden kohde.

Miksi toista kadehditaan ja toista halveksutaan? Ero syntyy tietysti siitä, että vain vaikeasti saavutettavia asioita voidaan kadehtia. Naisille pelkän seksiseuran löytäminen on yleensä helppoa - kunhan ei ole liian vaativa. Harrastaakseen runsaasti irtosuhteita naisen ei tarvitse olla erityisen rikas, älykäs, sosiaalisesti lahjakas tai kaunis. Päin vastoin, empiiristen havaintojen perusteella useimmat ns. jakorasioina tunnetut naiset näyttäisivät olevan keskimääräistä surullisempia tapauksia, mikä lienee alun perin ajanutkin heidät etsimään hyväksyntää edes tällä yhdellä elämänalueella.

Sen sijaan mies joka on kaatanut tuollaisen määrän naisia, on tehnyt jotain mihin useimmat muut miehet eivät pysty, vaikka laskisivatkin kriteerinsä hyvin alas. Tällaisilla miehet ovat poikkeuksellisia (rock-tähtiä, tyrmäävän hyvännäköisiä, erityisen taitavia tai hauskoja puhuja, tms.). Toisten miesten on vaikea kritisoida tällaisen miehen toimintaa kuulostamatta itse kateelliselta.

Hyvää tekstiä :thumbs:. Olihan se jo perkele Star Warsissakin niin että, vaikka monet lähtivät X-wingeillänsä kuolemantähden kimppuun niin vaarojen ja esteiden läpi pääsi vaan Luke ampumaan "lastinsa" kuolemantähden pikkuiseen koloon. , kyllä mies edelleenkin joutuu kovemmin tekemään töitä jos lihaa haluaa, varsinkin jos puhutaan vielä sellaisesta henkilöstä joka sattuisi kiinnostamaan enemmänkin.

 

[tokkopaisto]

Mun sukupolveni miesten tragedia on se, että me ollaan otettu feministiset höpinät liian tosissaan. Ei olla käsitetty sitä, että feminismi on yhteiskunnallisella tasolla sama asia kuin naisten kiukuttelu ja nalkuttaminen yksilöiden tasolla, tai kuin lasten kiukuttelu vaikka jossain kaupassa: "Mä haluan jätskin!" Olennaista ei ole silloin OIKEASTI itse se asia, josta pinnallisella tasolla on kyse, vaan kyseessä on testi: suostuuko/taipuuko mies? Jos mies LUULEE että kyseessä on oikeasti tärkeä asia ja suostuu, nainen saattaa olla hetkellisesti iloinen mutta samalla nainen huomaa pystyvänsä kontrolloimaan miestä, mikä on suhteelle kuolemanisku.

:5:

Couldn't of said it better myself.