Kelle femakko kostuu?

[assis]

Joo, sulle taataan "miesten palkka" jos sä valitset miehille tyypillisen arvomaailman. Eli palkka on ykköskriteerinä ja ala valitaan sen mukaan. Naisille tyypillisesti muut arvot vaan on tärkeämpiä. Tää ei ole mitään mutua, vaan olen jonkun verran perehtynytkin asiaan. Ja niin, mä olen akateemisella alalla työskentelevä mies jonka palkka on suunnilleen siivoojien tasoa. Enkä mä ruikuta siitä, koska mä olen tehnyt valintani muilla perusteilla kuin palkan takia. Mä olen tyytyväinen siihen, että palkka riittää elämiseen kun homma on kiinnostavaa. Kaikessa on hyvät ja huonot puolensa, monet kovapalkkaiset hommat on melkosen vittumaisia.

Akateeminen on täälläkin päässä, mutta vaikka kuinka haluaisin uskoa, ei tämä akateeminenkaan maailma kovin suotuisa naisille ole vaikka puitteet olisivatkin olemassa. En minä palkkaani valita, enkä omasta puolestani, mutta kyllä täälläkin pitää naisella olla munaa että pärjää. Ja mä sentään olen täällä humanistipuolella... Katsotaan mitä UPJ tuo tullessaan.

Eikä mua ärsytä olla nainen, hauskaahan tämä on. Eilen nauroin rakkaalleni että kannattaa laittaa nainen rautakauppaan asioille, loistavaa palvelua (enkä edes esittänyt blondia!). Kysyin paljonko laudan sahaaminen lyhemmäksi maksaa, mihin n.50-vuotias mies vastasi että kun vähän räpyttelen ja väläytän hymyn niin ei maksa mitään. ;) Toinen puoliskoni puolestaan oli saanut samaan aikaan tosi heikkoa/ tylyä palvelua samaisessa isohkossa putiikissa.

 

[Shane]

Akateeminen on täälläkin päässä, mutta vaikka kuinka haluaisin uskoa, ei tämä akateeminenkaan maailma kovin suotuisa naisille ole vaikka puitteet olisivatkin olemassa. En minä palkkaani valita, enkä omasta puolestani, mutta kyllä täälläkin pitää naisella olla munaa että pärjää.

Sitä munaa naisilta just usein tuntuu puuttuvan (tarkotan nyt siis kuvainnollisessa mielessä :D). Mä olen työpaikallani törmännyt USEIN tilanteisiin joissa naistutkija muuttaa heti tutkimusaihettaan tai tekee jotain muuta radikaalia muutosta heti kun proffa sanoo yhden poikkipuolisen sanan. Tai kyselee proffalta sopisko käyttää jotain tiettyä metodia tms. WTF?

Mulle ei tulisi mieleenkään kysyä saanko mä tehdä tutkimuksen jollain tietyllä tavalla. Jos proffa on mun kanssa eri mieltä, niin se on vaan sen MIELIPIDE, josta voidaan sitten mahdollisesti keskustella. Vapaus on akateemisessa maailmassa kuitenkin se ykkösjuttu, ja jos se puuttuu hommassa ei ole mitään järkeä. Tony Montanan sanoin: "All I have in this world is my balls, and my word, and I don't break 'em for no one."

Ainakin mun alalla naisten toiminta on sen tyylistä että kahvipyödässä uhotaan (ja mustakin ovat samat naiset puhuneet paskaa selän takana, joita mä olen monesti auttanut ehkä enemmänkin kuin työnkuvaan kuuluisi) mutta vastatusten ei sitten saadakaan suuta auki, ja sitten itketään kuinka patriarkaatti sortaa.

Mä alan uskoa tasa-arvoon sitten, kun naisille tulee asevelvollisuus, ja miehille tulee käytännössä mahdolliseksi saada lapsen huoltajuus erotilanteessa.

 

[Rinkku]

HO HOOO: Telaketjufemakot eli Kirjailijat Sofi Oksanen ja Raija Oranen todistavat viikonlopun Iltasanomissa viiteryhmänsä idiotismin.

Raija Oranen: "Tiedän ihan varmasti, että jos nimeni olisi miehen nimi, teksteihini suhtauduttaisiin toisin"

Raija vituttaa, koska hänen tekstejään käsitellään viihteenä. Vaikka hän kirjoittaisi vakavista asioista. Naisen tekstiä ei arvosteta. "Olen joutunut kärsimään sukupuolestani ihmisenä, taiteilijana ja taloudellisestikin", itkee Oranen. Samaan hätään Oksanen päivittelee, että "Naiset leimataan herkästi valittajiksi". Älä? Mistäköhän syystä?

Katsotaanpa katkelma Raijan kirjasta:

"Lippujen puna kukkii puhtaaksi pyyhkäistyllä taivaalla ja Mars-kentällä hohtaa valkea viaton lumi. Päivänvalon hento kajo nyppylyi Ison Nevan pinnan kun työnnyn tiheään savuun..."

Raija - sinun kirjasi eivät myy, koska olet paska kirjailija. Luuletko tosiaan, että jos mies kirjoittaisi tollaista hinttimäistä paskaa "päivänvalon hento kajo nyppylöi", se myisi sitäkään, mitä sinun onnettomat tekeleesi myyvät? Vitun idiootti.

Raijan ja Sofin mielestä kirjallisuuskritiikki on maskuliinista. "Kirjallisuuden arvosteleminen on miehisten arvojen ja asenteiden kourissa. Se on testosteroninkatkuinen maailma", toteavat feministimme kuin yhdestä suusta. Ilman yhtäkään viitettä femakot narisevat, että "naisten kirjallisuus leimataan tunnustuskirjallisuudeksi, oksennuskirjallisuudeksi, kuukautiskirjallisuudeksi, turhanpäiväiseksi kirjallisuudeksi ja mielenkiinnottomaksi". Oksanen, joka on nuorempana kärsinyt anoreksiasta ja bulimiasta, ei voi käsittää, miksi ihmiset samaistavat hänen kirjansa bulimikko-päähenkilön häneen itseensä. Ihmiset niinku luulevat, että se kirja kertoo niinku hänestä.

Miksi miehet eivät halua lukea heidän kirjojaan? Miksi miehet eivät arvosta heidän tekstiään? Miksi miehet määrittävät heitä heidän sukupuolensa kautta? Nämä kysymykset riivaavat Sofin ja Raijan pieniä femakkopäitä.

Lopuksi toimittaja kysyy, että millaisesta kirjallisuudesta Sofi Oksanen ja Raija Oranen itse pitävät.

Sofi lukee melkein pelkästään naiskirjailijoiden tekstejä. Niiden naishahmot ovat syvempiä ja uskottavampia. Miesten maailma tuntuu kovin kaukaiselta ja vieraalta. Sofi painaa kätensä sydämensä kohdalle ja sanoo, että "naisten tekstit tuntuvat täällä".

Oranen komppaa vieressä: "Se haju, tekstin tuoksu, paljastaa nopeasti, onko kirjailija mies vai nainen. Miehinen testosteroni LÖYHKÄÄ tekstistä".

Sofia ja Raijaa vituttaa, koska miehet eivät lue heidän kirjojaan. Pahat ja julmat miehet kuittaavat heidän syvät ja uskottavat tuotoksensa estrogeenisenä hapatuksena.

Sofi ja Raija eivät lue miesten kirjoja. Miesten kirjoittamat kirjat ovat paskoja, jos vertaa naisten kirjoittamiin. Ne löyhkää testolle.

 

[Sniffari]

Sofia ja Raijaa vituttaa, koska Sofilla ja Raijalla ei ole pippeliä.

 

[D.Yates]

Harmi että näitä ketään-ei-kiinnosta -juttuja ei ole verkkolehdessä, nyt on vaikea uskoa että naikkoset päästelivät tuollaisia sammakoita. Noiden lainauksien on pakko olla kotoisin rinkun päästä. (siitä porkkanan puoleisesta)

Sofi lukee melkein pelkästään naiskirjailijoiden tekstejä. Niiden naishahmot ovat syvempiä ja uskottavampia. Miesten maailma tuntuu kovin kaukaiselta ja vieraalta.

OMG! Ja päinvastainen ei mitenkään voi olla syy siihen, miksi miehet eivät halua lukea Raijan kirjoja?

 

[reino]

Onhan se eri asia miehen ja naisen haluta lapsia, kun nainen ne kantaa. Alkoholi oli ehkä huono esimerkki, mutta voishan sitä kokeilla että kun nainen on raskaana niin mies pitää tukilakkoon verrattavan juomatauon.

Miksi tyytyä siihen? Olisihan ihan kohtuullista vaatia, että kun nainen on raskaana, niin mies symbioottisena ja empaattisen olentona myös turpoaa muodottomaksi jne. Oikuttelu ja kiukuttelu sen sijaan olisivat naisen yksinoikeuksia, koska nainen kumminkin on se, joka on oikeasti raskaana.

Ihmetyttää tämä "yhdessä kärsimisen" filosofia, joka joillakin naisilla on. Eli jos naisella on tylsää ja mälsää ja asiat huonosti (esim. ei pääse kaljalle vaikka haluaisi), niin sitten pitää miehelläkin olla mälsää.

Sitten kun mies on pitänyt 9 kk juomatukilakon, homma toimii näin:
- Mene nyt perjantaina tyttöjen kanssa ulos kun et ole pitkään aikaan käynyt. Kyllä mä vahdin pentua. Mä menen sitten lauantaina poikien kanssa kaljalle.
- En mä. Ollaan kotona vaan kolmistaan. Koko viikonloppu.

 

[Tupla-J]

Yksi tyypillisistä feministien itkuvirsistä on se, että naisia niinku esineellistetään ja niistä niinku tehdään seksiobjekteja mainoksissa. Kauheeta! Mutta onko kukaan seurannut miten miehiä käsitellään nykyään mainoksissa? Sehän on äärettömän HAUSKAA aina, kun esimerkiksi mies tippuu viemärinaukosta, nainen lyö miestä (myös elokuvissa: kun mies sanoo jotain väärin, on OK että nainen käyttää väkivaltaa!), tai kun nainen syöksyy miehen ohi tacojen tai magnumjäätelön himossa. Nainen sen sijaan esitetään kauniina, älykkäänä jne. Suuri osa mainoksista on suunnattu nuorille naisille, koska sehän on se kuluttajasegmentti joka ottaa shoppailun kaikkein vakavimmin. Mutta tietysti se että naiset esitetään mainoksissa fiksuina ja seksikkäinä...on hirveetä naisten sortoa ja alistamista!

Tuli tosta mieleen, että jos se "vain näin vähän rasvaa? Jos tämä maistuu hyvältä niin minä lupaan..."-mainos jossa tavallisen näköinen perus-uuno lähtee nakuna johtamaan orkesteria niin sopii miettiä, miten pitkään kyseinen mainos olisi saanut pyöriä, jos tämä minkälie hyvänmakuisen keveyteen uskomaton henkilö olisikin sattunut olemaan nainen...

Mä olen tähän asti mieltänyt itseni feministiksi ja meinannut sillä sitä, että se meinaa tasa-arvoa. Nykyisin se tuntuu kuitenkin meinaavan miesvihaa, joten taidan lukeutua sitten tästälähin joksikin muuksi.

 

[kalmukki]

Raija Oranen: "Tiedän ihan varmasti, että jos nimeni olisi miehen nimi, teksteihini suhtauduttaisiin toisin"

Suomessahan on viime vuosina, Anna-Leena Härkösen esimerkkiä seuraten, noussut julkisuuteen kokonainen leegio nuoria naiskirjailijoita ja -runoilijoita. Keskinkertaisista sepustuksista leivotaan mestariteoksia kunhan vain tekijänä on nuori, hyvännäk- ei kun siis lahjakas nainen. Kaikkihan tietävät nykyään, että naisten tunne-elämä on paljon syvempää ja herkempää kuin meidän putkiaivoisten miesten.

Tässä yhteydessä on kerrottava Rahila Khanin tarina. Rahila Khan oli nuori naiskirjailija, joka kirjoitti novellikokoelman Lontoon työläisväestön etnisestä monimuotoisuudesta ja nuoren maahanmuuttajanaisen roolista siinä. Kriitikot ylistivät kirjaa kilvan, kunnes paljastui ettei Rahilaa ollut olemassa, vaan teos oli brittiläisen pastori Toby Forwardin käsialaa. Seurasi tietysti skandaali, ja samat kriitikot haukkuivat kirjan ja kirjailijan lyttyyn.

 

[protsku]

...naistutkija muuttaa heti tutkimusaihettaan tai tekee jotain muuta radikaalia muutosta heti kun proffa sanoo yhden poikkipuolisen sanan. Tai kyselee proffalta sopisko käyttää jotain tiettyä metodia tms.

Höh? Tutkimusaiheista sovitaan yhdessä proffan kanssa. En ole vielä kuullut yhdestäkään tapauksesta jossa maisterikokelas ja/tai tutkija lyö proffalle nyrkkiä pöytään ja sanelee tutkimusaiheen ja -metodit. Proffa tuntee tieteenalan ja tietää mitä on tutkittu aikaisemmin. Proffa myös tietää mitkä aihepiirit sopivat laitoksen profiiliin ja tuovat näin lisää fyrkkaa laitokselle.

Rautalangasta ja ratakiskosta vääntäen: olipa kyseessä naistutkija tai miestutkija niin totta kai diili tehdään yhdessä proffan kanssa, laitoksen etuja silmällä pitäen.

 

[assis]

Höh? Tutkimusaiheista sovitaan yhdessä proffan kanssa. En ole vielä kuullut yhdestäkään tapauksesta jossa maisterikokelas ja/tai tutkija lyö proffalle nyrkkiä pöytään ja sanelee tutkimusaiheen ja -metodit. Proffa tuntee tieteenalan ja tietää mitä on tutkittu aikaisemmin. Proffa myös tietää mitkä aihepiirit sopivat laitoksen profiiliin ja tuovat näin lisää fyrkkaa laitokselle.

Rautalangasta ja ratakiskosta vääntäen: olipa kyseessä naistutkija tai miestutkija niin totta kai diili tehdään yhdessä proffan kanssa, laitoksen etuja silmällä pitäen.

Mutta kuka sitten saa tutkia aiheita, jotka kuuluvat tieteenalaan mutta eivät minkään laitoksen profiiliin? Mielestäni tutkija saa päättää, mitä tutkii, ja kantaa sitten seuraukset eli että omalle laitokselle ei ehkä pääsekään töihin työn aiheen vuoksi jos sopivampia hakijoita on tarjolla. Mun proffani on varmaan aikalailla eri mieltä mun metodeistani, mutta saan silti tehdä oman mieleni mukaan kun hommassa kuitenkin on järkeä. Valitsin ohjaajani aiheen, en metodien perusteella (aiheen tosin valitsin metodin perusteella...).

Olis varmaan muuten tutkijankin hyvä tietää aihetta valitessaan mitä on aiemmin tutkittu...

 

[Belmondo]

Raijan ja Sofin mielestä kirjallisuuskritiikki on maskuliinista. "Kirjallisuuden arvosteleminen on miehisten arvojen ja asenteiden kourissa. Se on testosteroninkatkuinen maailma", toteavat feministimme kuin yhdestä suusta.

LOLLOTTIS!

Näin makeat naurut saa vain se, joka on joutunut katselemaan kirjallisuustieteen laitoksen puppelipoikia!

 

[Shane]

Rautalangasta ja ratakiskosta vääntäen: olipa kyseessä naistutkija tai miestutkija niin totta kai diili tehdään yhdessä proffan kanssa, laitoksen etuja silmällä pitäen.

Arvaanko oikein että olet jollain luonnontieteitä liippaavalla alalla? Vähemmän eksakteilla aloilla se tutkimusaiheen määrittely/rajaus/näkokulma on niin keskeinen juttu, että ilman sitä vapautta tutkijasta tulee pelkkä tutkimusteknikko. Mä olen esimerkiksi ollut mukana projekteissa joissa on kylläkin ollut joku yleinen, maailmoja syleilevä aihe, mutta käytännössä mä olen valinnut aiheen rajauksen, teoreettisen näkökulman, asetelman yms. itse. Jos mä ottaisin ne saneltuina vastaan, niin en mä voisi itseäni tutkijana edes pitää.

 

[Cthulhu]

Tuossa lukitussa neekeriketjussa joku pelle heitti esiin tuon tutkimuksen jonka mukaan 20% suomalaisista naisista elää väkivaltaisessa suhteessa.
Tuosta asiasta keskusteltiin jokunen aika sitten Hesarin mielipidepalstalla ja joku (nais)poliisi joka on tutkinut tuollaisia asioita väitti, että tutkimus oli täyttä paskaa.
Siinä väkivallan uhriksi laskettiin myös nainen joka on joskus tuntenut itsensä uhatuksi tai jota mies on sanallisesti uhannut.
Myöhemmin on tehty tutkimus jossa kysyttiin kummaltakin sukupuolelta väkivaltakokemuksia ja kävi ilmi, että väkivalta parisuhteessa jakautuu noin 40%-60%. Eli naiset tekevät parisuhteen väkivaltateoista noin 40%.
Jostain syystä feministit korostavat tuota ensimmäistä huuhaatutkimusta ja sen lisäksi vielä vastustavat sitä, että parisuhdeväkivaltaa tutkittaisiin kummankin sukupuolen kohdalla.
Itse sanoisin, että tämä kuvastaa hyvin nykyaikaista feminismiä, miehestä on tehtävä paha ja naisesta uhri vaikka valehtelemalla.

 

[unipossu]

Myöhemmin on tehty tutkimus jossa kysyttiin kummaltakin sukupuolelta väkivaltakokemuksia ja kävi ilmi, että väkivalta parisuhteessa jakautuu noin 40%-60%. Eli naiset tekevät parisuhteen väkivaltateoista noin 40%.
Jostain syystä feministit korostavat tuota ensimmäistä huuhaatutkimusta ja sen lisäksi vielä vastustavat sitä, että parisuhdeväkivaltaa tutkittaisiin kummankin sukupuolen kohdalla.
Itse sanoisin, että tämä kuvastaa hyvin nykyaikaista feminismiä, miehestä on tehtävä paha ja naisesta uhri vaikka valehtelemalla.

Osaatko sanoa tarkemmin, mikä toi tutkimus on? Jos vaikka netistä löytyisi, niin vois vähän muitakin valistaa.

Enpä ole kyllä itsekään koskaan tasa-arvoa ajaviin feministeihin törmännyt. Vain naisten asioita ajaviin.

 

[thebeam]

SniffDaddy, kyselit niistä feministeistä, jotka kannattavat naisten asevelvollisuutta. Mä en ole mikään nisti, koska uskon, että sellaiseksi tunnustautuminen saa vain ihmiset vähättelemään mielipiteitäni tyyliin "no mut sä nyt ootkin joku-nisti". Mä pidän omia arvojani itsestäänselvinä, niiden leimaaminen ismeiksi vain sanoisi, että ne eivät ole itsestäänselvyyksiä. No, joka tapauksessa, mä ilmottaudun asevelvollisuuden kannattajaksi, siis naisille. En kannata mitään sairaan- ja kodinhoitokurssivelvollisuutta, vaan ASEvelvollisuutta. Sen ei tarvitsisi olla samanlainen kuin miehillä, mutta aseellinen kuitenkin. Kyllä kaikille ihmisille pitäisi opettaa, miten itseään ja läheisiään puolustetaan.

Sitten kerron muutaman kantani liittyen sukupuolten eroihin, joista täällä väitellään. Ensinnäkin, joku sanoi, että miehet ovat aggressiivisempia kuin naiset. Se ei ole totta, se on moneen kertaan todettu "tieteellisestikin". Miehillä aggression fyysinen puoli on näkyvämmin esillä, mutta naiset ilmaisevat vihaansa usein suullisesti ja naisethan tunnetusti ovat usein pahalla päällä ja aina on joku pielessä. Miehet ovat oikestaan mielestäni leppoisampia. Itse ainankin olen tosi usein aggressiivinen.

Minun mielestäni kutakuinkin kaikki, mitä evoluutiopsykologit sanovat, on En usko pätkän vertaa mihinkään, mitä perustellaan metsästäjä -ja laumanjohtajajutuilla. Evoluutiopsykologit eivät tiedä mitään evoluutiosta ja vielä vähemmän psykologiasta. Jo yksinketaiset genetiikan lainalaisuudet ovat heiltä yleensä hukassa. Evoluutiopsykologia on pseudotiede, johon tietämättömän maallikon on helppo uskoa. Ja tottakai seksiä harrastetaan niin, että nainen on päällä, lähetyssaarnaaja on hihhulien keksintöä. Mutta kyllä siinäkin voi olla kivaa. En todellakaan naisena halua, että mies julistautuu minun johtajakseni. En halua mitenkään luonnostani alistua. Mikään Gandhi-johtajuus ei kiinnosta. Jos joku on sovinismia, niin se, että kieltäytyy tajuamasta, että eivät ne naiset sen enempää johtajia halua sukupuolensa takia, kuin miehetkään. Yhdessä tehdään päätökset. Piste.

Toinen asia, mikä on sovinismia, on kaksinaismoraali. On se nyt prkl jos en saisi muka nussia niin montaa miestä kun huvittaa olematta siitä ylpeä ja saamatta ihme maineita. Seksi ei ole asia, jota miehet haluavat ja naiset antavat. Ei nainen seksissä mitään menetä, eikä paljon seksiä harrastava nainen ole hyväksikäytön uhri. Jos joku mies mun persettä katsoo, katsokoon. Niin mäkin sen persettä katson. Mä en ketään lyö käsilaukulla, sehän vaan kertoo, että se mies tosiaan on se haluaja ja mä antaja. Sillä tavalla niitä naisia esineellistetään, naisten omasta toimesta. Käsittämättömät feministit ovat tässä niiiin hakoteillä. En kyllä kiellä, etteivätkö miehet voisi olla sikoja. Evoluutiopsykologit olkoot hiljaa - pantavat miehet panettavat mua jatkuvasti siinä missä pantavat naiset miehiäkin. Eipä luulisisi miesten kannattavan kaksinaismoraalia: mitä enemmän sitä, sitä vähemmän mahkuja saada pinppiä. Nyt varmasti tuli jollekin hinku kertoa siitä, miten naisten seksuaalinen pihtausideologia juontaa evoluutiosta. Varmaan vähän, mutta kyllä kulttuuri vaikuttaa valtavasti. Mieti, mikä ero naisten käytöksessä on tapahtunut vaikka kolmessakymmenessä vuodessa. Ja jos nyt tuli hinku päivitellä, miten naisista on tullut miehiä, pieleen menee taas: me emme ole muuttumassa miehiksi, me olemme muuttumassa takaisin sellaisiksi, mitä olemme oikeasti. Eli miehistä kiinnostuneiksi ja ennen kaikkea seksistä kiinnostuneiksi.

PS. Viitaten aloitusviestiin: jos Fingerroos on huora, niin on kyllä se mauton Vesakin. IMO.

 

[thebeam]

Täytyy huomauttaa, että jos edellisestä tekstistäni näennäisesti puuttui lämminhenkisyys ja se kuulosti muutenkin kuin neandertalilaisen kirjoittamalta, se johtuu siitä, että mulla on flunssa ja ihan paska olo.

Siitä seksijutusta vielä: elän itse kuudetta vuotta parisuhteessa, kirjoitin vain yleisellä tasolla. Tarkoitin, että jos pidetään ympäriinsä paneskelua hienona, niin sitten kyllä pidetään molempien sukupuolten ko. toimintaa hienona. Jos se vituttaa, niin sitten pitää molempien puuhastelu vituttaa. Eikä piiloutua joidenkin naurettavien stereotyyppien taakse ja selitellä miehen seksinhimolla kaikkea lähtien alkuräjähdyksestä päätyen oksennuksen väriin.

 

[Heikki M.]

Sitten kerron muutaman kantani liittyen sukupuolten eroihin, joista täällä väitellään. Ensinnäkin, joku sanoi, että miehet ovat aggressiivisempia kuin naiset. Se ei ole totta, se on moneen kertaan todettu "tieteellisestikin".

Miehillä on kymmenkertainen määrä testosteronia naisiin verrattuna. Sinullekin lienee selvää, että tämä vaikuttaa myös aggressiivisuuteen. Aloita lukeminen vaikkapa näiltä sivuilta:

http://www.tiede.fi/arkisto/artikkeli.php?id=326&vl=1999
http://www.ktl.fi/portal/suomi/julk...i_ja_hormonit_vaikuttavat_aggressiivisuuteen/

Minun mielestäni kutakuinkin kaikki, mitä evoluutiopsykologit sanovat, on

Tästä olen pitkälti samaa mieltä. Noita voidaan tulkinta niin monella tavalla, ette ne menettävät uskottavuuttaan.

En halua mitenkään luonnostani alistua. Mikään Gandhi-johtajuus ei kiinnosta. Jos joku on sovinismia, niin se, että kieltäytyy tajuamasta, että eivät ne naiset sen enempää johtajia halua sukupuolensa takia, kuin miehetkään. Yhdessä tehdään päätökset. Piste.

Luetaan ne edelliset postit ennen kuin ruvetaan laukomaan totuuksia. Tätä asiaa käsittelin jo aiemmin. Jos taas et viitannut minun posteihini, olisi se kohteliasta kertoa, koska minä tässä tätä johtajuus asiaa käsittelin. Ärsyttää kertoa samoista asioista.

Teidänkin ah niin täydellisessä suhteessa, jossa päätökset tehdään yhdessä, syntyy tilanteita, joissa ollaan eri mieltä asioista ja niitä päätöksiä ei välttämättä synny yhdessä. Ehkä näitä tilanteita tulee enemmän 20 vuoden päästä, ehkä 30 vuoden päästä tai sitten ei. Jomman kumman on sitten alistuttava tai väittely jatkuu ja jatkuu. Se kumpi tuon edun saa on siinä tilanteessa "johtaja". Mielestäni mies sopisi tuohon tilanteeseen paremmin, mikä selkiinnyttäisi tilannetta. Ei tämä Suomenkaan malli nykypäivänä kovin hyvältä vaikuta. Puolet avioliitoista päätyy eroon ja kumppanit vaihtuvat muutenkin tiuhaan. Toki molemmissa sukupuolissa on puutteita ja syyt ovat monimutkaisia.

Johtajuudesta vielä. Tutkimusten mukaan biologiset erot aiheuttavat miehen paremman kyvyn päättelyyn, mikä on hyödyllistä johtaessa. Naiset taas ovat parempia jossain toisissa asiossa, kuten verbaalissa taidoissa. Tämähän ei tarkoita, etteikö naisista löytyisi hyviä ja halukkaita johtajia. Heitä vain on keskimääräisä enemmän miehissä. Toisaalta naiset voivat hyödyntää "naisellisia" ominaisuuksiaan johtaessaan, kuten empatiaa tai verbaalista kyvykkyyttä.

Tuolta voi lukea lisää biologisista eroista:
http://www.tiede.fi/arkisto/artikkeli.php?id=326&vl=1999

Sanon nyt vielä kerran, että onneksi kenenkään ei tarvitse alistua vasten tahtoa ja kaikki saavat elää suhteessaan niin kuin parhaaksi näkevät. Joissan tilanteessa miehen täytyy joustaa eikä tämä niin yksinkertaista ole. Olen samaa mieltä Helien kanssa, ettei parisuhteessa ole kyse siitä kuka johtaa vaan siitä, että molemmilla on hyvä olo. Jotkut nyt vain ajattelevat, että hyvä olo voi lisääntyä miehen saadessa päättää riitatilanteissa kummankin edun ollessa yhtä suuri.

Lisää miesten ja naisten eroista. Mielestäni fyysinen voima ja kokoero voivat vaikuttaa sukupuolten väliseen kanssakäymiseen. Fyysisen voiman ja koon merkitys tulee hyvin esiin miettiessä miehisiä tuntoja saliloukkaantumisen tai kuurin jälkeen (isot pojat ovat kertoneet), kun mies kutistuu. Identiteetti on rakentunut suuren koon ja voiman varan ja se tuo tyydytystä, että voimaa kunnioitetaan ja tunnetaan ylemmyyttä muihin nähden. Jonkinlainen kriisihän siitä yleensä tulee ja miehisyys on koetuksella. Itselläni on ainakin tullut tälläsiä ajatuksia pienen loukkaantumisen takia, vaikka kroppani onkin vaatimaton. En ole edes halunnut muuttaa painoani profiilistani . Suhteessa naisiin fyysinen voimaero voi ilmetä ylemmyydentuntona, haluna suojella tai sitten se ei ilmene ollenkaan tai on vähemmän tiedostettua. Varsinkin tuo ylemmyydentunto on tietysti valitettavaa, mutta uskoisin, että tämäkin asia vaikuttaa miehen ja naisen väliseen suhteeseen.

Toinen asia, mikä on sovinismia, on kaksinaismoraali. On se nyt prkl jos en saisi muka nussia niin montaa miestä kun huvittaa olematta siitä ylpeä ja saamatta ihme maineita.

Samaa mieltä, olisi oikeudenmukaista kohdella kumpaakin sukupuolta samalla tavalla tuossa tilanteessa.

...kaksinaismoraalia: mitä enemmän sitä, sitä vähemmän mahkuja saada pinppiä. Nyt varmasti tuli jollekin hinku kertoa siitä, miten naisten seksuaalinen pihtausideologia juontaa evoluutiosta. Varmaan vähän, mutta kyllä kulttuuri vaikuttaa valtavasti. Mieti, mikä ero naisten käytöksessä on tapahtunut vaikka kolmessakymmenessä vuodessa.

Ja vielä enemmän viidessä kymmenessä vuodessa. On kyllä mielenkiintoista nähdä, miten roolit muuttuvat. Kannattaa kuitenkin muistaa, että taustalla on aina biologiset erot aivojen rakenteessa, hormoneissa ja niiden määrissä.

Ja jos nyt tuli hinku päivitellä, miten naisista on tullut miehiä, pieleen menee taas: me emme ole muuttumassa miehiksi, me olemme muuttumassa takaisin sellaisiksi, mitä olemme oikeasti. Eli miehistä kiinnostuneiksi ja ennen kaikkea seksistä kiinnostuneiksi.

Se mitä nainen on oikeasti on aina paikka ja aika sidonnaista eikä neiti(?) Beamin käsitys asiasta ole ainoa ja oikea. Uskoisin, että nainen on aina ollut seksistä kiinnostunut. Se on vain ennen ollut sosiaalisesti säädellympää ja purkautunut enemmän yksityisesti ja pienemmän kumppanimäärän kanssa.

 

[reinhardt]

Johtajuudesta vielä. Tutkimusten mukaan biologiset erot aiheuttavat miehen paremman kyvyn päättelyyn, mikä on hyödyllistä johtaessa. Naiset taas ovat parempia jossain toisissa asiossa, kuten verbaalissa taidoissa.

Pakko taas alkaa syyttää yhteiskuntaa...Nimittäin uskon, että telaketjufeministejä ei olisi olemassakaan jos myönnettäisiin, että naisten "luontaiset" taidot ja kyvyt tai naisen tekemät työt ovat yhtä tärkeitä kuin miestenkin. Arvostuksesta tasa-arvossa on pitälti kyse, ei niinkään siitä, kuka vaihtaa autonrenkaat tai kusee seisaaltaan.

En aja takaa edes sitä, että naisten pitäisi saada samaa palkkaa "naisten töistä" -mielestäni esim. hoitsut voisivat järjestäytyä ja lakkoilla kuten paperimiehet ovat aikanaan etunsa hankkia ja lopettaa kitisemisen. Luultavasti olisin omaankin palkkaani tyytyväinen, jos työlleni osoitettaisiin enemmän arvostusta. Jossain määrin toki palkkakin on arvostuksen mitta, mutta auttaisiko korkeakaan palkka siihen, että työtäsi jatkuvasti vähätellään? (miettikääpä vaikka lähi- tai perhepäivähoitajia tai kotiäitejä.)

Elämä on ollut ennen tässä mielessä helpompaa, että agraariyhteiskunnassa jokainen on erittäin konkreettisesti tiennyt työnsä arvon -ja koska muut ovat tehneet samanlaisia töitä, heidän on ollut helpompi arvostaa naapurin emännän työpanosta. Tai näin ainakin kuvittelisin.

Raskaudesta: älytöntä vetää se tasa-arvokeskusteluun (paitsi kuka maksaa äitiyslomakulut -mielessä). Se, että nainen tulee raskaaksi ja mies on on biologinen tosiasia josta on turha tehdä tasa-arvo - tai yhteiskunnallista kysymystä.

Armeijasta: minä en ainakaan pitäisi naisten asepalvelusta hyvänä asiana koska heikomman fysiikan takia tositilanteessa 90 % naisista olisi vain tiellä. Oikeudenmukaista olisi joku 6kk "kotirintaman hoito" -koulutus, mutta se tulisi luultavasti vielä palkka-armeijaa kalliimmaksi -mikä olisi kaikkein oikeudenmukaisin ratkaisu.

 

[indigof73]

En aja takaa edes sitä, että naisten pitäisi saada samaa palkkaa "naisten töistä" -mielestäni esim. hoitsut voisivat järjestäytyä ja lakkoilla kuten paperimiehet ovat aikanaan etunsa hankkia ja lopettaa kitisemisen. Luultavasti olisin omaankin palkkaani tyytyväinen, jos työlleni osoitettaisiin enemmän arvostusta. Jossain määrin toki palkkakin on arvostuksen mitta, mutta auttaisiko korkeakaan palkka siihen, että työtäsi jatkuvasti vähätellään? (miettikääpä vaikka lähi- tai perhepäivähoitajia tai kotiäitejä.)

"Työlleni osoitettaisiin enemmän arvostusta...". Minustakin olisi mukava, jos pakkislaiset arvostaisivat enemmän sitä, että mä kyykkään 110 kg:lla. Siis mä ajan niinku takaa sitä, että oikeasti se on ihan yhtä arvostettavaa kuin jos Mike on nostanut penkistä 200+ kg.
Varsinaiseen asiaan: Takana UPJt oman esimiehen ja omien alaisten kanssa. Jostain tieteentekijöiden liiton korkeaveisusta saa vähän väliä lukea kuinka UPJ on nin pahasti epäonnistunut (taas naisia sorretaan etc.). Marmattajien peruslähtökohta on se, että yliopistolla pitää saada palkkaa tulosten ja osaamisen - ei aseman - perusteella. Hyvä näin. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että kun niitä eroja todella etsitään, monille on henkisesti raskasta kestää sitä, että itse ei olekaan se kaikkein paras (lue: tosiasiassa esimies siis kusee silmään ja järjestelmä on epäonnistunut todellisen kyvyn tunnistamisessa).

 

[reinhardt]

"Työlleni osoitettaisiin enemmän arvostusta...". Minustakin olisi mukava, jos pakkislaiset arvostaisivat enemmän sitä, että mä kyykkään 110 kg:lla. Siis mä ajan niinku takaa sitä, että oikeasti se on ihan yhtä arvostettavaa kuin jos Mike on nostanut penkistä 200+ kg.

Osuvampi vertaus olisi, että pakkiksella ei arvosteta vaikkapa sitä, että sinä tanssit kauniisti balettia, kun Mike kerran penkkaa 200+. ;) Jos nimittäin minun tapauksestani puhutaan minun työtäni (taloushallinto) verrataan insinöörien ja teknikoiden töihin. Ymmärrän, että talon asentajia arvostetaan enemmän kuin minua, koska he tekevät laskutettavaa työtä, mutta miksi teknikko, jonka toimenkuvaan kuuluvat ostot ja joka on organisaatiokaaviossa samalla viivalla kuin minä, saa enemmän arvostusta? Tiedän kyllä, että käytännössä kaikki taloushallinnon toiminnot voidaan ulkoistaa, mutta sekin maksaa, ja niin kauan kuin minä istun pöytäni takana ja teen hommani hyvin, olisi mukavaa jos joku muukin myöntäisi, että mainitut työt on pakko tehdä ja vieläpä ajallaan(esimerkiksi palkkojen maksu).

Uskoisin, että kaikki ihmiset haluavat saada arvostusta. Mielestäni ei ole mitään syytä heittäytyä ivalliseksi jos minä satun myöntämään, että sitä haluaisin.

Ihan uteliaisuudesta: mitä indigof tekee työkseen?