Kehonrakennus vs voimailu

Spidey sanoi:
Vastiksen jokaisesta postista tässä ketjussa paistaa kova tarve puolustella omaa rakasta harrastustaan, mikä on toki täysin ymmärrettävää.

Kannattaa kuitenkin tiedostaa se, että 90% popuöaatiosta pitää sinun silmissä täydellistä bodaria rumana friikkinä joka saa testohepuleita kerran pari päivässä.

Tämän avautumisen pointti? Kehonrakennus päämäärätietoisesti ilman kilpailutavoitetta on minun näkemykseni mukaan yksinkertaisesti typerää.

Tuloksena isot lihakset, heikentynyt aerobinen kunto ja vääristynyt minäkuva. Jos joku bodarin klöntti luulee, että ihmisten pitkät katseet ovat ihailua niin hakoteillä ollaan ja pitkästi.

Enkä kyllä ihannoi näitä löysiä läskikasoja vaikka ne kyykkäisivät 1000 kiloa.

Kaikki tuollainen äärimmilleen viety ns hulluus on toki perusteltavissa, jos on tavoite olla maailman huippu lajissaan ja jopa tienata sillä. Kannattaa se kuitenkin miettiä mitä oikeasti treeniltä haluaa.
Click to expand...

Ihme paskaa.
 
Siis onhan molemmissa rajoissa ne ääripäät, eikä siitä pääse mihkään. Voimailussa 160kiloset äijät vetää varuste pelleilyllä uskomattomia tuloksia. Kun taas kehonrakentajat on monen tavallisen pulliaisen mielestä liian lihaksikkaita, ja tätämyöten kauheita. Mutta näissä molemmissa maailman huiput ovat tiensä valinneet, ja varmasti pitkään haaveileet huippukunnosta. Se on niiden elämää. Eikä me voida sitä ymmärtää mitä kaikkea uhrauksia he ovat tehneet sen eteen.

Mutta siis jos nyt lajien raskautta alkaa vertaamaan niin onhan kehonrakennus huomattavasti raskaampaa ja vaativampaa kuin voimailu. Voimailussa voi alkaa kilpaileen jo 14-15 vuotiaana, kun taas kehonrakennuksessa on todella vaikea, lähes mahdotonta saada "lavakuntoa" niin nuorena. Puhumattakaan vielä kehorakennuksen kisadietistä jossa on sitten kropan lisäksi pää kovilla.

Minä itse treenaan kehonrakennus tyylillä, mutta en vielä mitenkään kisatavottein. Elikkä katubodari oon enemmän
 
Voimailussa voi alkaa kilpaileen jo 14-15 vuotiaana, kun taas kehonrakennuksessa on todella vaikea, lähes mahdotonta saada "lavakuntoa" niin nuorena.
Click to expand...

Jos tätä käyttää perusteluna, niin kehonrakennus taitaa olla maailman vaativin urheilulaji. Lähes kaikissa muissa lajeissa voi kilpailla jo nuorena.
 
IVa sanoi:
Mitäs halvatun väliä sillä muiden harjoittelulla on? Minä ainakin yritän peitota "entisen heikon itseni" enkä sata tai tuhat muuta kynäniskaa.
Click to expand...

Joo, mutta kysyttiin kumpi on kovempaa hommaa. Kummassakaan ei ole absoluuttista tavoitetta. Vrt. "Kumpi on kovempaa, kiivetä Mount Everestille vai K2:lle" tai "Kumpi vaatii enemmän, 3000 metrin cooper vai oma paino penkistä?". Vertailtavissa oleva tavoitteenasettelu voi olla vain suhteellinen, esim. päästä Suomen 10 parhaan joukkoon. Ja tällöin merkittävin tekijä on se, miten moni tosissaan haluaa samaa.
 
Haag sanoi:
Voimailussa voi alkaa kilpaileen jo 14-15 vuotiaana, kun taas kehonrakennuksessa on todella vaikea, lähes mahdotonta saada "lavakuntoa" niin nuorena.
Click to expand...

Ja tämä taasen ei kyllä kerro yhtään mitään lajin vaativuudesta :D

Tonhan vois kääntää niin päin et kehonrakennuksessa pärjätäkseen ei tarvitse edes aloittaa kauhean nuorena, toisin kuin voimalussa pohja pitää hakea jo nuorella iällä jos aikoo pärjätä...

Musta alkaa tuntua pikkuhiljaa et tää ketju perustettiin joksikin virtuaalibodareitten vertaistukiryhmäksi jossa toitotetaan toisilleen kuinka kehonrakennus on punttihommissa se kaikkein vaativin laji, jossei jopa vaativin kaikista maailman lajeista.

Mut eiköhän tässä ollut provoa tarpeeksi... Oli tavoitteena sitten siellä lavalla stringeissä keikkuminen, vahvinmies kilpailun voittaminen, tai naamapillun kasvattaminen, tatuointien ottaminen, läskinä olo ja voimanostossa pärjääminen, annan ihan tasapuolisesti arvostusta huipulla kilpaileville enkä pidä toista lajia yhtään sen vaatimattomampana kuin toista. Helvetti, oli sitten kyse kilpatanssista, maratonista tai kehonrakennuksesta niin työ mikä huipulle päästäkseen on tehtävä on erittäin vaativaa.
 
Demac sanoi:
Jos tätä käyttää perusteluna, niin kehonrakennus taitaa olla maailman vaativin urheilulaji. Lähes kaikissa muissa lajeissa voi kilpailla jo nuorena.
Click to expand...

Siinähän on kyse vain siitä, missä se kilpailukynnys edes aloittelijoiden kilpailuihin pidetään. Jos keihäänheitossa naurettaisiin kaikille, jotka eivät heitä ainakin 70 metriä kisassa, niin kisoihin pääseminen, ainakaan junnuna, olisi aivan yhtä vaikeata. Jos voimanostossa naurettaisiin kisoista pihalle kaikki, jotka eivät penkkaa 150 kiloa merkistä, niin tilanne olisi sama.

Jos myös kehonrakennuksessa pidettäisiin vähän rennompaa meininkiä sen kanssa, millaisessa kunnossa edes pikkukisoihin voi mennä, niin veikkaan että moni nyt kesken tympääntyvä voisi saada lisää motivaatiota ja suuntaa siihen, mitkä ovat ensisijaiset kehityskohteet. Se, että lajin kilpailukulttuuri on niin vitun tiukkapipoinen ja huumorintajuton, että keskeneräisessä kunnossa tai huvin vuoksi kilpailemista pidetään lähes loukkauksena lajia kohtaan, ei tee lajista tippaakaan sen "kovempaa" kuin mistään muustakaan.
 
On tää pakkis kyllä aika hieno paikka :lol2: Voitaisko ottaa vielä vaikka jääkiekko mukaan väittelyyn?
 
Jääkiekkoa on tähän keskusteluun turha vetää, koska se on oikeasti vaaativa laji, verrattuna johonkin höpö höpö bobailuun, tai voimailuun.
 
Isien ja äitien mukaan rautojen kolistelu ei ole urheilua missään muodossa eikä näin ollen vaadi lajin harrastajalta yhtään mitään. :david:

Omat treenit menee täysin kehoillen ja voisinpa jopa väittää, että voimaakin on tullut sen verran ettei yhtään voimakkaampana tai lihaksikkaampana olo auttaisi käytännön elämässä pätkääkään.

Mun mielestä käytännön hyödyt loppuu hyvin nopiaa kun ollaan jo hieman keskiverto tallaajan fysiikan paremmalla puolen. Tää yhteiskunta on tehty keskiverto kansalaisen ehdoilla eli jos aikoo vain pärjätä elämässä (fysiikkansa puolesta), niin siihen riittää lenkki tai pari ja keskivartalon jumppailu.
 
Demac sanoi:
Jos tätä käyttää perusteluna, niin kehonrakennus taitaa olla maailman vaativin urheilulaji. Lähes kaikissa muissa lajeissa voi kilpailla jo nuorena.
Click to expand...

Kyllä tätä minä tarkotin. Todellakin kehonrakkenus on maailman vaativin urheilulaji, ja siitä ei pääse mihkään.
 
JP Fux sanoi:
Jääkiekkoa on tähän keskusteluun turha vetää, koska se on oikeasti vaaativa laji, verrattuna johonkin höpö höpö bobailuun, tai voimailuun.
Click to expand...

Onko sinulla ollenkaan käsitystä kehonrakentajien tekemistä uhrauksista terveytensä, ihmissuhteiden ja uran suhteen? Bodaus on niin äärimmäisen haastava laji, ettei paremmasta väliä.
 
JudoHemmo_85 sanoi:
Onko sinulla ollenkaan käsitystä kehonrakentajien tekemistä uhrauksista terveytensä, ihmissuhteiden ja uran suhteen? Bodaus on niin äärimmäisen haastava laji, ettei paremmasta väliä.
Click to expand...

Olette kyllä täysin oikeassa arvon herra JudoHemmo_85. Tarkemmin mietittynä jo pelkästään harrastus tasolla bodaus vaatii aivan järjettömän määrät uhrauksia, ja panostusta. On aivan saatanan rankkaa käydä salilla 3-6 kertaa viikossa 1 tunnin verran, tehdä 30 sarjaa per lihas falureen, taukojen ollessa 1 minuutin luokkaa, ja sen jälkeen levätä ja syödä. Kaiken kukkuraksi bodaaja ei voi edes syödä mitä haluaa. Esim. lauantaina ei voi välttämättä pitää edes karkkipäivää, koska kunto ja lihakset saattaisivat surkastua!

Eikä pannakkaan voi, ei edes runkata, kun testosteronitasot laskisivat hetkellisesti, ja kalorinkulutusnousisi aavistuksen -> pois kehityksestä.

Työpaikkaakin valitessa on bodaajalla iso pulma edessä. Miten tehdä töitä, ettei se ole pois kehityksestä? Siinä on pulma, josta syystä moni sortuu bodytiellä, ja siirtyy harrastamaan jotain muuta helpompaa lajia, kuten jääkiekko.

E: Mie meen nyt syömään makaroonilaatikkoa. Eihän tämmösellä syömisellä kehity, mutta olenkin heikko paska, enkä harrasta kehonrakennusta.
 
Tänään tuli puheeksi bodailu vs voimanosto aihe erään entisen kehonrakentajan, nykyisen voimanostajan kanssa.

kys.henkilö on nykyään jo vanhempi mies ja harrastanut aikaisemmin bodausta(yli 15v) sitten. Ollut erittäin tiukassa jamassa yli 100 kiloisena

Hänen mielestään voimanosto vaatii enemmän pääkopalta, bodailu oli "helpompaa" koska pystyi tekemään tuntumasarjoja pienemmillä painoilla ja esim hän ei kyykännyt ollenkaan vaan teki laitteita, hack kyykkyä jne.

Voimanostossa kuulemma tarvii psyykata enemmän itseään isoihin rautoihin ja uskaltautua esim kyykkäämään ja jostain syvimmistä mielensopukoista puristamaan maksimiraudat ylös.

Hänen voimanosto meriitteihin kuuluu kumminkin voimanosto sm kultaa , penkin MM top-10 ja Pm hopeaa 2000-luvun alkupuolelta, yhteistuloksen ollessa +900kg
 
pakkiis sanoi:
Tänään tuli puheeksi bodailu vs voimanosto aihe erään entisen kehonrakentajan, nykyisen voimanostajan kanssa.

kys.henkilö on nykyään jo vanhempi mies ja harrastanut aikaisemmin bodausta(yli 15v) sitten. Ollut erittäin tiukassa jamassa yli 100 kiloisena

Hänen mielestään voimanosto vaatii enemmän pääkopalta, bodailu oli "helpompaa" koska pystyi tekemään tuntumasarjoja pienemmillä painoilla ja esim hän ei kyykännyt ollenkaan vaan teki laitteita, hack kyykkyä jne.

Voimanostossa kuulemma tarvii psyykata enemmän itseään isoihin rautoihin ja uskaltautua esim kyykkäämään ja jostain syvimmistä mielensopukoista puristamaan maksimiraudat ylös.

Hänen voimanosto meriitteihin kuuluu kumminkin voimanosto sm kultaa , penkin MM top-10 ja Pm hopeaa 2000-luvun alkupuolelta, yhteistuloksen ollessa +900kg
Click to expand...

Mielenkiintoinen näkökulma asiaan. Sama pätee varmaan toisinpäin. Huipulla molemmat lajit ihan älyttömän vaativia ja myös terveydelle haitallisia.
 
pakkiis sanoi:
Tänään tuli puheeksi bodailu vs voimanosto aihe erään entisen kehonrakentajan, nykyisen voimanostajan kanssa.

kys.henkilö on nykyään jo vanhempi mies ja harrastanut aikaisemmin bodausta(yli 15v) sitten. Ollut erittäin tiukassa jamassa yli 100 kiloisena

Hänen mielestään voimanosto vaatii enemmän pääkopalta, bodailu oli "helpompaa" koska pystyi tekemään tuntumasarjoja pienemmillä painoilla ja esim hän ei kyykännyt ollenkaan vaan teki laitteita, hack kyykkyä jne.

Voimanostossa kuulemma tarvii psyykata enemmän itseään isoihin rautoihin ja uskaltautua esim kyykkäämään ja jostain syvimmistä mielensopukoista puristamaan maksimiraudat ylös.

Hänen voimanosto meriitteihin kuuluu kumminkin voimanosto sm kultaa , penkin MM top-10 ja Pm hopeaa 2000-luvun alkupuolelta, yhteistuloksen ollessa +900kg
Click to expand...


Itse olen vuosien varrelta saanut tilaisuuden seurata kehonrakentajien,voimanostajien ja painonnostajien harjoittelua.Ja omasta mielestäni kovin treeni-intesiteetti on löytynyt nimenomaan (brutaalilta) bodypuolelta.Tätä tosin harvemmin näkee, koska jengi yleensä rakastaa löysäilyä eikä bodymiehet yleensä saa samalaista henkistä ja taloudellista tukea (sosiaalisesta puhumattakaan) kuin monissa muissa lajeissa, ja niin ollen motivaatio on usein vähäisempää.Kovassa treenissä pitäisi lihaksen kasvaa,voiman lisääntyä ja kunnon parantua, koska lepotauot pitäisi olla melko lyhyitä.Ruuhkaisella salilla hieman vaikea toteuttaa.

Bodypuolella on myös erillaisia tapoja treenata, joista yksi on juuri tuo tuttavasi "helpompi", ns. tuntumaharjoitteluun perustuva metodi.Tällä systeemillä lahjakas kaveri voi päästä kovaan kuntoon (ja roinalla vielä kovempaan).Omasta näkökulmasta katsottuna puhdasverinen "tuntumaharjoittelu" pienemmillä painoilla ei ole sitä mitä tarkoitan "kovalla harjoittelulla".Jostakin syystä juuri tämä kevyempi treenityyli tuntuu aina olevan esillä kun kehonrakennusharjoittelun kovuudesta puhutaan.

Tiedän kyllä, että voimanostossa tarvitsee psyykata kovaa maksiminostoissa, mutta "kovassa" kehonrakennusharjoittelussa se psyykkaus on yhtä lailla 100%:sesti mukana kaikissa liikkeissä ja sarjoissa (kevyitä jaksoja lukuunottamatta).Maksiminostot ja sarjanostot ovat hermotukseltaan erilaisia, mutta myös sarjanostot voivat olla yhtä kovia kuin maksiminostot.

Jos tuttusi on tehnyt voimanostotuloksensa raw-nostoina, niin nostan hattua.Varustepuoleen en ole perehtynyt.

Oma kantani on se, että kehonrakennus on kuningas- tai äitilaji, koska siinä keskitytään itse perustuksen tai "talon" rakentamiseen ja muut lajit keskittyvät enemmän kehon/talon eri ominaisuuksien hiomiseen.Varsinaista riitaa ei pitäisi eri voimailulajien (tai muidenkaan lajien) välillä olla, koska kaikissa lajeissa kuitenkin askarrellaan saman kropan parissa,välillä eri asioita painottaen.Ja lopulta yksilö tekee harjoittelusta kovaa tai tehokasta, ei laji.Ja yksilöillä on myös erilaiset mieltymykset ja motiivit lajivalintaan ja harjoitteluunsa.Kehorakennuksen uimahousuosuus varmaankin aiheuttaa mielipahaa joillekin, mutta siinä tuodaan vain esille se, mitä on saatu aikaan harjoittelulla.Itse harjoittelu on taas toinen asia.Mutta kukin tavallaan...
 
Kyllä hän totesi myös bodailun vaativan erittäin paljon,etenkin perheelliseltä.

5-6 jakoinen ohjelma ja sarjoja vaikka olkapäätreenissä tyylii 30, krooniset maitohapot lihoissa kun ne rääkätään vähän väliä ihan loppuun, puhumattakaan syömisen tarkkuudesta.
Eristäviä liikkeitä Paljon sekä aika mitä kuluttaa salilla että saa päiväntreenin tehtyä, siinä jää kotihommat sekä lapset melko vähälle huomiolle ajan mittaan.

IMO Näitä kahta asiaa on turha vertailla tai asetella vastakkain, antaa kaikkien kukkien kukkia.

summarumsummarum, voimanostaja voi olla tiukassa jamassa tai läski, Bodari voi olla erittäin vahva tai heikko. Pääasia että tekee mitä tykkää.

Loppuun viellä hieno video mikä yhdistää molemmat :)

http://www.youtube.com/watch?v=PuCcqi-krhk&feature=player_embedded
 
pakkiis sanoi:
IMO Näitä kahta asiaa on turha vertailla tai asetella vastakkain, antaa kaikkien kukkien kukkia.

summarumsummarum, voimanostaja voi olla tiukassa jamassa tai läski, Bodari voi olla erittäin vahva tai heikko. Pääasia että tekee mitä tykkää.

Loppuun viellä hieno video mikä yhdistää molemmat :)
Click to expand...

Pakkiksella ei missään nimessä voi antaa kaikkien kukkien kukkia, lisää kaasua vaan niittokoneeseen perkele jos on yksikin vääränvärinen kukka HC-potareiden näköpiirissä :jahas:.

Tuon Efferdingin perään voisi vielä mainita vanhan lempparini Franco Columbun: painoa reilusti alta 100 kg, kaksinkertainen Mr. Olympia, penkki 238 kg, kyykky 302 kg, mave 340 kg ja vanha kolmen lajin pn-YT 425, mikä sekin on aika pirun kova tuon kokoiselle harrastelijalle. Siihen kun lisää vielä v. 1977 viidennen sijan maailman vahvin mies-kilpailussa ja nuorempana voitetun nyrkkeilyn Italian amatöörimestaruuden, niin on kunto kohdallaan, kysytään sitten bodarilta tai voimailijalta, olisi kyllä kiva tietää tarkemminkin millainen treeni tuon yhdistelmän salaisuutena on ollut...
 
Back
Ylös Bottom