En kiistä suunnitelmallisen treenin järkevyyttä, johon myös deloadit kuuluvat. Sen sijaan joudun oman kokemukseni pohjalta kyseenalaistamaan psykologisen valmiuteni sioutua noudattamaan tällaista suunnitelmallista treeniä. Nyt varmaan joku ajattelee, että enhän mä sitten edes välitä kehityksestä yms. Päinvastoin, mä en ole koskaan nauttinut treenistä itsestään niin paljon, kuin itse tuloksista. Mä vaan tunnen itseni, ja tiedän, että jos mä en henkisesti kykene sitoutumaan treeniohjelman noudattamiseen, niin homma kusee motivaation loppumiseen. Näin siis, vaikka ohjelma itsessään olisi toimiva, tai jopa erittäin toimiva.
Ja olen siis aina pitänyt kevennyksiä, saattaa olla, että olen jopa pitänyt niitä liikaakin stallien ja resettien jne. muodossa, mutta olen pitänyt ne "tarpeen" mukaan. Tietty jos on kyse oikeasta kilpaurheilijasta, jolla on skabat x päivänä, niin silloin ilman muuta ymmärrän, että kisat ovat se tilaisuus, jossa otetaan irti. Sen sijaan musta kuulostaa vähän oudolta, jos on kyse harrastajasta ( niinkuin mä ), jolla treenit on suunniteltu 6kk päähän. Mitä sen 6 kk päästä sitten tapahtuu? Tulee kehitystä? Miksei sitä kehitystä voi tulla jo 2 kk päästä? Mä kärjistän, mutta ymmärrätte varmaan pointin.
Toinen ongelma on kropan valmius kovaan treenaamiseen ja loukkaantumiset, joita ei voi aina ennakoida. Mitä suunnitelmalle sitten tapahtuu, kun ekan 4 viikon jälkeen Smolovista polvi poksahtaa rikki? Nyt menee taas suunnitelmat uusiksi. Sitten taas, jos ei ole mitään vammoja, tai osaa kuunnella kroppaa niin hyvin, että onnistuu välttämään ne, niin homma toimii toki paljon paremmin.
Kokeile ihmeessä säännöllisiä deloadeja ja kevyempää lähestymistä. Pari ekaa viikkoa pari toistoa varaa tai mikä nyt sitten esim. toisto/prosentti vastine tälle olisi mielessä, kuitenkin jotenkin eteenpäin työmäärässä koko ajan ja keskittyy siihen, että toistot kauniita ja ripeitä ja hyvä fiilis ajatus siinä et ens viikolla menee enemmän yhtä helposti. Jos vaikka teet neljä viikkoa ylös niin vasta vikalla viikolla oikeesti sellasia tavotteita ettei ihan saletti meneekö läpi. Ja sit heti kevennys perään. Pysyy ihan eri lailla fressinä ja ei tule vaivoja. Sit vähän ylempää tai muuten pikkusen kasvattaa työmäärää/painoja/tavoitteita seuraavaan blokkiin. Mut siis vähän, eli suhteuttaa sen että mikä olis realistinen kehitys vaikkapa 6 kuukaudessa, niin paljonko tarttee edetä 5 viikossa että se toteutuu. Niin uskon että ei tartte miettiä mitä tän jälkeen, kun voi tehdä ihan mitä vaan ja samakin mahdollisesti toimii edelleen ja loukkaantumis/vaiva riski minimaalinen.