Tässä tulee heti alkuun se universaali kaikille oikea vastaus penkin apuliikkeistä :-)
View: https://www.youtube.com/watch?v=_QnwAoesJvQ&t=9s
View: https://www.youtube.com/watch?v=_QnwAoesJvQ&t=9s
Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Huomio: This feature may not be available in some browsers.
Ei se apuliike auta pääliikettä, jos se ei pureudu siihen heikkoon kohtaan. Jos esim rinnaltalähtö on ongelma, voi tehdä korkeelta lankulta vaikka mitä kehittyilyä ilman rinnaltalähdön paranemista. Eli nyt pitäs se penkin suoritus analysoida paremmin ja siihen sit oikee apuversio melkolailla siitä penkistä itestään soveltaen.
No yks mahis vois olla se, että otat säännöllisesti kohtuullista (90%) ylirautaa ennen perussarjoja. Eli semmosta, missä jää varaa pari kolme toistoa. Pienellä (alle 70%) raudalla tekniikka ei kehity. Jos siellä on joku lihastason epätasapaino, sit siihen pitää kyllä erikseen pureutua. Esim ojentajien heikkous ei välttämättä tuu pienellä raudalla esiin, mutta isommalla tanko karkaa naamalle ja kyynärpäät levähtää auki tangon alta, ku nostat jne.
Sun ojentajat on penkkiheikot eli se lajivoima niistä puuttuu, vaikka dipissä kulkee. Sillon se dippi esim ei oo sulle oikee apuliike, jos aatellaan penkin kautta tätä asiaa. Jos se rinnaltalähtö on ongelma, stopit rinnalla ja varsinkin sentti rinnasta sekä osatoistostopit on erittäin tehokkaita apuja.
Mihin kohtaan se penanosto hyytyy? Käytätkö eri oteleveyksiä, lankkuja/pinnoja?
No alkuun stopit käyttöön joka toistolla ja mieluiten 3 eri leveyttä vähintään kahdessa eri penkkitreenissä per viikko. Kämmen kapeempi per puoli ja kaks kämmentä kapeempi per puoli. Sikäli siis, jos normiote on ees pikkusormet merkeissä. Kk päästä leijustoppeja eli selkee 1-2s stoppi sentin päässä rinnasta. Näillä pitäs saada jo selkeetä apua siihen rinnaltalähtöön. Jos nosto hyytyy 10-15cm rinnalta, ota käyttöön lankku- ja/tai pinnapenkki siitä kohdasta ja joko stoppi lankulla tai millin päässä siitä leijutellen.
Ite oon melkein kaiken voimailuun liittyvän oppinut westsiden äijiltä ja concurrent/conjugate tyyliin siirryin sen ensimmäisen muutaman kuukauden 5x5 pelleilyn jälkeen niin ''kevyt'' viikko on ihan vieras käsite kun vuodesta 50 viikkoa nostellaan yli 90% kuormia viikottain. RPE on kans ihan turhaa jos ei tiedä mitä on tekemässä ja prosentitkin on henkilökohtaisia.
Jos monta vuotta on ollut samassa kohtaa jumissa niin se ongelma saattaa olla myös päässä. Tiedät että x kilon kohdalla homma menee joka kerta perseelleen niin sehän myös menee. Niinkuin aiemmin mainittu Dave Tate sanookin, ''the problem is either mental, physical or technical''.
Sehän riippuu tietysti itse ohjelman rakenteestakin, jos kolmena päivänä viikosta punnerretaan yli 80% kuormia niin varmaan siinä tulee seinä vastaan. Conjugateen se kevennys on rakennettu sisään lähinnä max effort päivien joustavuuden muodossa. Ja jos on yhtään muuta elämää niin niitä kevennyksiä meinaa tulla vähän väkisinkin pitkin vuotta.Aika mielenkiintoista, miten jotkut pitävät esim. joka 4. viikko pidettävää kevennystä lähes pakollisena, kun taas toiset pitävät kevennyksiä pelkästään fiilispohjalta. Itse kuulun selkeästi jälkimmäiseen ryhmään, ja vaikka monesti jälkikäteen treenipäivyriä selaamalla pystyy löytämään ne kohdat treenisykliä, jossa kevennys olisi jälkikäteen ajateltuna kannattanut pitää, niin usein nämä kohdat eivät silti noudata mitään säännöllistä kaavaa.
Eli pitämällä kevennyksen treeniohjelmasta riippumatta aina x viikon välein, en olisi välttämättä aina päässyt sille alueelle treeniä, missä rasitusta alkaa kumuloitua tarpeeksi. Tämä varsinkin priorisaatiojaksojen aikana ( joista olen jauhanut tässä ketjussa ), joissa homma ratkeaa karsimalla muuta treeniä = kokonaisraitus laskee = ei tarvi keventää yhtä usein. Sitten jos treenataan koko kropaa saman jakson aikana, ja pyritään vielä kehittymään joka osa-alueella, niin kevennyksiä varmaan kannattaa pitää säännöllisemmin.
On muuten täysin totta, että jos pitkään jumittaa tietyssä painossa, niin sitä alkaa odottaa epäonnistumista aina siinä kohtaa. Ja siitä tulee itsensä toteuttava ennustus, vähän niinkuin kaikissa asioissa.
Sehän riippuu tietysti itse ohjelman rakenteestakin, jos kolmena päivänä viikosta punnerretaan yli 80% kuormia niin varmaan siinä tulee seinä vastaan. Conjugateen se kevennys on rakennettu sisään lähinnä max effort päivien joustavuuden muodossa. Ja jos on yhtään muuta elämää niin niitä kevennyksiä meinaa tulla vähän väkisinkin pitkin vuotta.
Priorisoinnin tarpeellisuudesta en ois niin varma, paitsi jos haluaa kilpailla pelkkää penkkiä tms. Aloittelijat on ainoat jotka ylipäänsä saa kaikki kolme nostoa nousemaan samaan aikaan, äkkiä menee siihen että yksi nousee ja toivot että kaksi muuta ei ainakaan laske.
Johan sinulla sitten on valmiiksi lihasta ja voimaa kriittisissä paikoissa - selässä ja käsissä. Ja eihän kukaan kysy että monta dippiä menee vaan penkki on kaiken alku ja loppuItselläni priorisointi on ollut pelkästään suoraa seurausta tavoitteiden muutoksesta. Eli motivaatio treenata jotain tiettyä asiaa ei itselläni tuppa pysymään vakiona, vaan olen vähän tuuliviiri. Voimannostoliikkeistä penkki on mielestäni ainoa, jossa on selkeää käyttämätöntä potentiaalia ( "helppoa" kehitystä ) ehkä vielä saatavilla, siksi se on ollut ohjelmissa ajoittain mukana.
Takakyykkyä tai mavea en ole tehnyt vuosiin kehittymistarkoituksessa ( mikä on sinänsä ihan loogista, en ole koskaan kilpaillut voimannostossa ). Leuanveto on rehellisesti sanottuna ainoa liike, joka on jotenkin sytyttänyt itsessään viime vuosien aikana, mutta siinä tulee seinät vastaan 50kg sarjapainoissa. Ja penkki on vähän kuin leuanvedon "vastaliike", niin kelasin, että miksi mun pitäisi olla kura penkkaaja, kerta leuat ja dipitkin skulaa?
Kun noi kevennykset suunnittelee etukäteen ja samoin muut tekemiset, niin aina menee eteenpäin ja tietää missä menee. Se on ihan mielettömän hieno fiilis, jos aikasemmin ollut enempi vähempi pihalla missä mennään niinku ite olin. Lisäksi suurella todennäköisyydellä vaivat vähenee. Jos on naturaali ja plateau päällänsä, niin ehdottomasti kannattaa kokeilla ottaa säännönmukaiset kevennykset ja pitkän ajan plan, realistinen tavoite ja kun jakaa pienille pätkille huomaa miten vähän tarttee edistyä lyhyellä tähtäimellä.
Mun mielestä osuva vertaus tolle taktiikalle on se, että ei yritä koko ajan nenä kiinni seinässä puskea paksusta seinästä läpi, vaan saa jaettua hommaa pieniin ohkasiin seiniin ja se kevyt viikko on ne tarpeelliset askeleet taaksepäin, että saa kerättyä vauhdin ja energian minkä avulla ne seinät kerta toisensa jälkeen kaatuu, parhaillaan ovat ihan paperia.
Kevyttä viikkoa usein mietitään vaan keventämisen ja levon kautta, kantsii ajatella enempi sen potentialienergian keräämisen kautta, että saa aina hyvän vauhdin päälle. Ja tosiaan kyseessä ei ole lepoviikko, vaan strategisesti suunniteltu kevennys treenipainoihin ja/tai volyyymiin, minkä tarkoituksena on mahdollistaa seuraaava kiihdytys eteenpäin. Ei sillä pysäytetä kehitystä vaan nimenomaan pidetään homma aaltoilulla jatkuvassa liikkeessä eteenpäin.
Johan sinulla sitten on valmiiksi lihasta ja voimaa kriittisissä paikoissa - selässä ja käsissä. Ja eihän kukaan kysy että monta dippiä menee vaan penkki on kaiken alku ja loppu
En kiistä suunnitelmallisen treenin järkevyyttä, johon myös deloadit kuuluvat. Sen sijaan joudun oman kokemukseni pohjalta kyseenalaistamaan psykologisen valmiuteni sioutua noudattamaan tällaista suunnitelmallista treeniä. Nyt varmaan joku ajattelee, että enhän mä sitten edes välitä kehityksestä yms. Päinvastoin, mä en ole koskaan nauttinut treenistä itsestään niin paljon, kuin itse tuloksista. Mä vaan tunnen itseni, ja tiedän, että jos mä en henkisesti kykene sitoutumaan treeniohjelman noudattamiseen, niin homma kusee motivaation loppumiseen. Näin siis, vaikka ohjelma itsessään olisi toimiva, tai jopa erittäin toimiva.
Ja olen siis aina pitänyt kevennyksiä, saattaa olla, että olen jopa pitänyt niitä liikaakin stallien ja resettien jne. muodossa, mutta olen pitänyt ne "tarpeen" mukaan. Tietty jos on kyse oikeasta kilpaurheilijasta, jolla on skabat x päivänä, niin silloin ilman muuta ymmärrän, että kisat ovat se tilaisuus, jossa otetaan irti. Sen sijaan musta kuulostaa vähän oudolta, jos on kyse harrastajasta ( niinkuin mä ), jolla treenit on suunniteltu 6kk päähän. Mitä sen 6 kk päästä sitten tapahtuu? Tulee kehitystä? Miksei sitä kehitystä voi tulla jo 2 kk päästä? Mä kärjistän, mutta ymmärrätte varmaan pointin.
Toinen ongelma on kropan valmius kovaan treenaamiseen ja loukkaantumiset, joita ei voi aina ennakoida. Mitä suunnitelmalle sitten tapahtuu, kun ekan 4 viikon jälkeen Smolovista polvi poksahtaa rikki? Nyt menee taas suunnitelmat uusiksi. Sitten taas, jos ei ole mitään vammoja, tai osaa kuunnella kroppaa niin hyvin, että onnistuu välttämään ne, niin homma toimii toki paljon paremmin.
Paljonhan ohjelman valinta riippuu ihan siitä että mikä vaikuttaa mieluisalta ja järkevältä. Pääsee pitkälle jo sillä että uskoo johonkin niin siihen myös panostaa paljon enemmän. Kaikki tunnetuimmat ohjelmat ja tavathan toimii joita on vuosia ja vuosikymmeniä hiottu paremmaksi. Kaikkihan ne on vaan eri tapoja hallita väsymystä ja kuormia. Minä tykkään joustavuudesta(ja jatkuvasta maksimien nostamisesta) niin se looginen valinta on conjugate/dup/concurrent tyylinen joka on suurimman osan ajasta improvisointia tietyissä rajoissa ja liikkeet vaihtuu sen verran usein että ei ehdi tylsä tulemaan. Toiset sit haluaa vaan mustaa valkoisella mutta se itsensä valmentaminen lennosta on minusta erittäin kriittistä. Puolen vuoden päähän suunnitteleminen on ihan hulluutta.Kiitos! Mutta tässä näkee sen, miten vaikeaa niiden omien heikkouksien kehittäminen on vahvuuksiin verrattuna. Luontaisesti vahvat ominaisuudet yleensä kehittyvät ( tiettyyn pisteeseen ) tekemällä käytännössä mitä vaan. Sitten jälkikäteen voi arvailla, että ohjelmalla x tuli tosi hyvää tulosta, kun todellisuudessa tulosta olisi tullut myös ohjelmalla y. Ne huonot lihasryhmät/liikkeet eivät noudata tätä kaavaa, vaan voin olla, että niille pitää tehdä jotain ihan päinvastaista treeniä, kuin muulle kropalle. Siksi on vähän hankala alkaa suunnnitelemaan, miten esim. penkin saa nousemaan, koska mille tiedolle sä perustat tän suunnitelman, jos mikään ei ole tähänkään saakka toiminut?
Millä ojentajien vahvuus mitataan ? Ei se ole ihan suoraan verrannollinen penkkiin. Pesenhän minäkin monta tyyppiä ranskalaisessa ja muussa ojentaja liikkeessä, mutta häviän 100-0 heille penkissä. Penkissä on koko yläkroppa työssä. Se voittaa kellä on kauttaaltaan vahvin yläkroppa ja parhaat välitykset sanoisin. Jos oletetaan että tekniikka sama kaikilla.penkkikisan voittaa se jolla on vahvimmat ojentajat.