- Liittynyt
- 5.11.2002
- Viestejä
- 127
- Ikä
- 49
Imo, kyllä Jaakolla oli tossa validia pointtia siinä, että poliisilla pitäisi olla jonkinsortin vakaumus suojella toisten henkeä vaikka siinä joutuisikin itsensä asettamaan vaaraan. Juurikin Yhdysvalloissa näyttävät uskaltautuvan helpommin sankaritekoihin ja kyllä monista nettipätkistä näkyy hyvät lopputuloksetkin. Mitä varten se poliisi muuten onkaan? Eli onko foorumilaisten mielestä näin, että jos joku sytyttää koulun tuleen ja riehuu siellä aseen kanssa, niin hän voi olla varma, että saa olla rauhassa poliisilta? Ei pitäisi olla, varsinkaan tunteja.
Mietitään ihan kuvitteellista skenaariota: Jos vaikka kaksi poliisia juoksisi talon sisään valppaana, niin törmätessään ammuskelijaan, tässä fyysisessä maailmassa olisi ihan mainittavat mahdollisuudet siihen, että poliisit päihittäisivät ammuskelijan nopeudessa ja tarkkuudessa, vaikka mahdollisesti ottaenkin luodin jos toisen, mutta ei välttämättä kriittiseen paikkaan. Eikai nekään siellä ampumaradalla turhaan käy.
Oletko koulutukseltasi mielenterveyden hoitoon erikoistunut lääkäri, kun noin selkeä ja pikainen analyysi tuli? Aika noloa pätemistä muuten kaikkine ikäpiikittelyineen. :thumbs:
En ole mielenterveyslääkäri enkä ala anonyyminä netissä ammattiani ruotimaan mutta sen tiedän että poliisin voimankäyttö ei ole survivalismia, se että juostaisiin palavassa koulussa missä vastaan tulee kymmeniä hysteerisiä ihmisiä joista pitäisi poimia se tekijä ottaen itse luotia vähemmän kriittisiin paikkoihin on elokuvista, ei todellisesta elämästä.
Sitä voi kuvitella kaikenlaista kuinka toimisi vastaavassa tilanteessa mutta suurelle osalle ihmisistä aiheuttaa kovan stressireaktion jo se kun joku käyttäytyy uhkaavasti ja korottaa äänensä, kädet alkaa vapista ja ääni nousee falsettiin.
Millaista se sitten on kun pitäisi toimia ympäristössä missä informaatiota itse tapahtuneesta rajallisesti, aikaa helvetin vähän, toimintaympäristö esim. osittain tulessa. Kohteessa on kuolleita ihmisiä tai vakavasti loukkaantuneita tai kuolemaa tekeviä. Elokuvissa kuollaan siististi tai otetaan luoti vähemmän kriittiseen paikkaan ainoastaan murahdellen ja irvistellen tuskaisesti. Oikeassa elämässä luodin saaminen tai kuoleman tekeminen on huomattavasti rujompaa. Esim päästään helvetisti verta vuotavaa ja housuihinsa paskantavaa kouristelevaa ihmistä ei moni pysty edes katsomaan. Lisäksi käsiaseella aseistautuneen henkilön toiminnan välitön ja varma pysäyttäminen ampumalla onnistuu ainoastaan keskushermostoon kohdistuvalla laukauksella, käytännössä pääosumalla. Kynnys ampua kohti ihmistä varsinkin tietoisena siitä että se voi johtaa hengenmenetykseen on valtavan korkea, vaikka kohde olisi tehnyt mitä. Lisäksi selkärangassa varma tieto siitä että ampuma-aseen käyttö vaikkakin täysin oikeutetusti johtaa varmuudella pitkään ja monivaiheiseen prosessiin missä saattaa olla "löysässä hirressä" jopa vuosia.
Toki poliisi voi joutua tuollaiseen tilanteeseen ellei pahempaan ja voi joutua siellä käyttämään äärimmäistä voimakeinoa eli ampuma-asetta. Mutta skenaario jossa juostaan tukka hulmuten tuollaiseen paikkaan eliminoiden tekijä samalla ottaen ehkä luoti tai kaksi. Sitten tapahtuman jälkeen istutaan paikattavana kivusta irvistellen ambulanssissa huopa olkapäillä kun päivystävä komisario taputtaa olkapäälle ja sanoo "mahtavaa, mitali tulee sitten itsenäisyyspäivänä" ei ole oikeasta elämästä. Se on videopeliä tai elokuvaa. Ja mikäli aidosti muuta kuvittelee, kannattaa puhua näistä asioista jonkun kanssa, ellei sitten ole aivan keskenkasvuinen.
Olisin voinut fiksumminkin vastata mutta Jaakon posteista mielestäni paistaa juuri tuo elämänkokemattomuus ja keskenkasvuisuus, ei sen huomaamiseen lääkäriä tarvita.