Ja toisessa lehdessä luki että oli, ja armeijassakin naljailtiin. Ihan sama, en mä silti vähättelisi koulukiusaamisen vaikutusta ihmisen mielen järkkymiseen.
edit: enkä mä ole syyttämässä vanhempia kaikesta kouluampumisissa, tai muissa tapahtumissa. Ihan yleisesti tuosta vanhempien kasvatuksen vastuusta ja sen merkityksestä, ja asian vierittämisestä autom. aivan muihin syihin.
Mikähän siinä muuten on että ihan jokaisessa yhteisössä on ne suositut, tavikset, ja epäsuositut.. Se nyt on vielä ihan ok, ei kaikkien tarvitse tykätä kaikista, koska kaikista nyt ei vaan voi tykätä.. Mutta miksi helvetissä niitä joista ei tykkää pitää niin helvetisti nöyryyttää läpi elämän joka paikassa?
Just joku armeija voi olla tosi perseestä jos ei oo kavereita. Miksi pitää käyttää niin paljon henkistä väkivaltaa? Eikö riittäisi että ignoraa ne joista ei tykkää ja joiden kanssa ei tule toimeen?
Kotikasvatuksella ja lasten elämänarvoilla voi olla korrelaatiota tai ei ole. Riippuu lapsesta, riippuu vanhemmista, vuorovaikutuksesta ja sensellaisesta.
Esimerkiksi mä en oikeastaan mistään elämän perusasiasta tai ylipäänsä juuri mistään mielipiteestä ole samaa mieltä sisareni kanssa. Sisko on oikeastaan melkein joka asiassa suurimmaksi osaksi viiva täydellisen eri mieltä mun kanssa. Meillä ei ole mitään muuta yhteistä kun samat vanhemmat, enkä mä edes pidä häneen minkäänlaista yhteyttä. Sillon kun nään saatetaan jotain jutella, mutta jos pidempään juttelee, sen kanssa tulee ihan hirveitä erimielisyyksiä.
Maallikkona, en päivääkään ole kasvatustieteitä lukenut, en voi syvällisemmin kommentoida tähän. Mutta sen mä sanon, että jos omia lapsia tulee, niitä motivoin käymään koulunsa mahdollisimman hyvin, mutta samalla pitämään huolen siitä että on muodin mukainen, huolehtii ulkonäöstä ja sosiaalisesta elämästä. Vaikka koulussa tärkeintä on oppia, voidaan kyllä olla montaa mieltä onko se matematiikka kuitenkaan se tärkein opittava, vai onko se tärkein kuitenkin vuorovaikutustaidot ja sosiaalisten suhteiden rakentaminen, ylläpito ja kehittäminen..?