Jokseenkin laittoi ajattelemaan se, että tuon Saaren opettaja ja jotkut tuttavat kuvailivat häntä mukavaksi ja sympaattisen oloiseksi kaveriksi?! Ja samaan aikaan samainen sympaattinen velikulta suunnittelee surmaavansa ihmisiä (ilmeisesti jo vuodesta 2002 lähtien) ja kuvailee itseään ihmisvihaajaksi.
Käsittämätöntä, että kaveri on voinut suunnitella vuosia tällaista hirmutekoa, ja on ajatellut jo kauan vihaavansa ihmiskuntaa jne, ja kaikki on pitänyt kaveria normaalina? Onko kellään tietoa tyypin vanhemmista esimerkiksi?
Itseasiassa mä en kummeksu tätä laisinkaan. Psykopaatitkin ovat yleensä tavallisia ihmisiä älykkäämpiä, kenties ihailtuja, menestyneitä jne.
Monien ihan "normaalien" ihmisten ajatuksissa saattaa elämän varrella vilistä mitä hirveämpiä asioita ihan pelkkinä kuvitelmina, niin että koskaan sellaisia asioita ei ole tarkoituskaan toteuttaa. Muistaakseni jossain psykologisessa testissä/tutkimuksessa puhuttiin mm. siitä, kuinka suurin osa ihmisistä on esim. suunnitellut pikkutarkasti sen kuinka he murhaisivat jonkun [kuitenkin siis tietäen etteivät niin koskaan tee], ja tämä luokitellaan ihan terveeksi.
Ihminen on peto, ja väittäisin että monen pakkislaisenkin [ehkä jopa minun?] ystävällisen käytöksen takana saattaa piillä jotain pahaa, sairasta tai väärää. Se kaunis hymy ei olekaan lämminhenkisesti juuri sinulle tarkoitettu, sen takana on jotain synkkää ja pimeää mitä kukaan ulkopuolinen ei koskaan voisi huomata. Tätäkin lukiessa joku tuntee sisällään sen että kirjoitan juuri hänestä, saattaa naurahtaa ivallisesti, hymähtää itsetyytyväisesti. Ehkä juuri se kuka tätä lukee nyt tietää ja tuntee asioita joita ei voisi koskaan julkisesti tunnustaa ajattelevansa tai tuntevansa.
Eivät raiskaajatkaan usein vaikuta raiskaajilta. Nainen kysyy uudelta tuttavaltaan puolivitsillä baari-illan jälkeen: "Heh... ethän sä vaan ole mikään hullu raiskari?". Mitä raiskaaja vastaa? Hän sanoo: "Älä pelkää, kävellään yhdessä metsän poikki niin mä saatan sut kotiin". Eivät pahoilla aikeilla varustetut ihmiset kerro että "no älä nyt minuun luota ja lähde mukaan, mähän olen hullu ja raiskaan sut, tai tapan jos tulee fiilis!"
Näin se vain menee. Totuus on siellä pinnan alla.
Ei minustakaan uskoisi monia asioita joita teen/ajattelen muilta salaa. Jos tekisin jotain hirveää minut kuvailtaisi todennäköisesti hyväsydämisenä, lämpimänä, heikompien puolustajana. Iloisena ja positiivisena ihmisenä. Vaan olisinko ollut sitä oikeasti, ihan pohjimmiltani? Vai olenko vain peto, eläimellisillä haluilla, sisältä kylmentynyt, konemaisesti toimiva, jotain pahaa suunnitteleva?
Siinähän se onkin... Sitä vaan ei kaikista tiedä eikä koskaan voi etukäteen ennustaa.
