- Liittynyt
- 15.4.2003
- Viestejä
- 113
Timba79 sanoi:En tiedä minäkään juoksemisesta yhtään mitään, mutta salilla kuuluu salimaksuun kuntoteisti 2 x vuodessa ja se on antanut mielenkiintoisia tuloksia. Treenailin viimesten kuntotestien välillä aerobista aina jollain 130-150 sykkeella ja kappas vaan just tällä sykkeellä tehty osuus kuntotestistä oli parantunut kunnolla, kun taas se 170 pintaan tehty osuus ei ollut parantunut suhteessa matalampaan paljon mitään. Eli kuulemma se kuntokin kasvaa just siten kun sitä treenaa, että jos treenaa pitkää lenkkiä niin ei välttämättä se cooperin tulos parane kovin paljoa, mutta jos treenaileen coopermaisesti niin todennnäkösesti siihen saa metrejäkin lisää paljon paremmin. Tää oli sitten vaan tällästa mutuilua...
Pitää osittain paikkaansa. Jos haluaa nopeasti kehitystä, niin anaerobisen kynnyksen nostaminen on tehokkain keino ja silloin kovat 10-15 min vedot kehittävät cooper-nopeutta parhaiten. Ongelmana on, että näin yksipuolinen harjoittelu kehittää kuntoa vain tiettyyn pisteeseen asti.
Teoreettisella tasolla juoksukunto käytännössä kaikilla yli 800 metrin matkailla perustuu maksimaalisen hapenottokyvyn tasoon, joka huipputason juoksijoilla on luokkaa 60-85 ml/kg*min ja kuntoilijoilla luokkaa 30-50 ml/kg*min. Anaerobisella kynnys taas tarkoittaa tasoa, jolla maitohapon kertyminen kasvaa ja juoksuvauhti alkaa hiipumaan. Tämä on se juoksuvauhti, jolla 12 minuuttia pystytään juoksemaan. Anaerobinen kynnys kuntoilijoilla on n. 65-75 % maksimaalisesta hapenottokyvystä ja tehokkaalla harjoittelulla se on mahdollista nostaa n. 85-90 %:n maksimaalisesta hapentottokyvystä.
Cooper-testi juostaan siis anaerobisen kynnyksen tasolla, joten tulokseen vaikuttaa olennaisesti juoksijan anaerobinen taso. Mutta harjoitteluun pitää kuulua myös peruskuntoharjoittelua ja intervalliharjoittelua. Ilman vahvaa peruskuntoa palautuminen anaerobisista harjoituksista kestää kauan ja toisaalta intervalliharjoittelulla kehitetään parhaiten juuri maksimaalista hapenottokykyä, sillä maksimaalinen hapeottokyky asettaa rajan anaerobiselle kynnykselle.
Eli jos juoksijan maksimaalinen hapenottokyky on esim. 40 ml/kg*min ja hän harjoittaa vain anerobista kuntoa, kehittyy se parhaimmassa tapauksessa tasolle 30-35 ml/kg*min. Sen sijaan kohdistamalla harjoittelua myös maksimaaliseen hapenottokykyyn, voi se kuntoilijalla nousta tasolle 50-55 ml/kg*min. Tämän ansiosta juoksija voi nostaa anaerobisen kynnyksen tasolle 40-45 ml/kg*min.
Varmasti hyvin sekavasti selitetty, mutta sanoma on, että juoksuharjoitteluun pitää aina kuulua sekä nopeita vetoja, juoksemista maitohappotasoilla että pitkä peruskestävyysharjoitteluita. Vasta "kilpailun" (armeijan kuntotestin?) lähestyessä painopiste kannattaa siirtää kohti cooper-testin kaltaista harjoittelua.