Kateuskortti

[TotalBlock]

Nyt seuraa yllätys: Täällä Suomessa on aika paljon "vaihtoehtoisemman" maailmankuvan omaavia ihmisiä, joita ei maallinen materia kiinnosta ihan niin paljoa kuin esim. keskiverto-pakkislaista. Kokemus kyllä osoittaa, että materialistinen ihminen ei todellakaan pysty uskomaan että kaikki ihmiset eivät ole yhtä materialistisia kuin he itse. Näin ollen he eivät myöskään käsitä sitä, että iso osa ihmisistä ei tosiaankaan kadehdi toisten suurempaa omaisuutta. Syitä tähän on monia. Joku on voinut kohdata elämässään sairautta tai kuolemaa, niin että on oppinut olemaan onnellinen siitä mitä on. Joku voi tiedostaa elämänsä katoavaisuuden syvemmin ja elää erityisen voimakkaasti tässä hetkessä esim. maailmankuvallisista syistä. Joku on voinu oivaltaa sen että vertailussa häviää aina, koska aina löytyy joku joka voittaa sinut menestyksessä. Ja kuitenkin suomalainen köyhäkin on oikeasti melko rikas Bangladeshilaisen köyhän näkökulmasta...

Kadehtiminen on yhtä yleisinhimillinen piirre, kuin kaikki muutki tunteet. Monetkaan ihmiset eivät jaksa uhrata aikaa esim. katkeruuteen ja vihaamiseen, eivätkä näin ollen välttämättä kadehtimiseenkaan. Ihan vitun naurettava ajatus että kaikki ilman muuta kadehtisivat jotain naapurin hienoa autoa! Ei niitä kamoja hautaansa saa mukaansa, jokainen on siinä vaiheessa aika munasillaan. Mulle auto on menopeli, pääasia että pääsee kulkemaan. Eikä se ole multa pois jos jollain on mun eliniän suuruiset tulot kiinni autossa tai kellossa. Oon nähnyt rikkaampia ja köyhempiä tekemässä kuolemaa ja ne viime hetket on aika samanlaisia kaikilla. Se on tehnyt minuun vaikutuksen. Miksi kadehtisin ketään ihmistä?

 

[training_addict]

Joku on voinu oivaltaa sen että vertailussa häviää aina, koska aina löytyy joku joka voittaa sinut menestyksessä. Ja kuitenkin suomalainen köyhäkin on oikeasti melko rikas Bangladeshilaisen köyhän näkökulmasta...

... Ei niitä kamoja hautaansa saa mukaansa, jokainen on siinä vaiheessa aika munasillaan. Mulle auto on menopeli, pääasia että pääsee kulkemaan. Eikä se ole multa pois jos jollain on mun eliniän suuruiset tulot kiinni autossa tai kellossa. Oon nähnyt rikkaampia ja köyhempiä tekemässä kuolemaa ja ne viime hetket on aika samanlaisia kaikilla. Se on tehnyt minuun vaikutuksen.

Rationalisointi & Sublimointi, oikeesti pari sivua taaksepäin. Mielenkiintoista tässä on lähinnä se, mikä ajaa ihmisen vakuuttelemaan itselleen saatika sitten muille, minkä vuoksi ei ole kateellinen siitä naurettavasta autosta tai materiasta. Kumpi oli ensin? Muna vai kana? Ei-materiaalisuus vai rationalisointi siitä miksi ei-materiaalisuus on niin paljon parempi kuin materiaalisuus?

Kateellisuutta on lähtökohtaisesti vaikea myöntää, koska se on noloa. Suoraan aiemmasta määritelmästä, myöntämällä olevansa kateellinen, ihminen myöntää oman alempiarvoisuutensa toiseen nähden jossakin suhteessa. Se jos mikä, on vaikeaa. Raha on esimerkkinä tässä suhteessa hyvä, koska sitä on helppo objektiivisesti mitata. Toisella on isompi pankkitili kun toisella. Toisilla on helvetin paljon isompi pankkitili kuin toisilla. Lähtökohtaisesti toinen on tässä suhteessa todistettavasti alempiarvoinen toiseen verrattuna. On siis vain luonnollista tuntea kateutta toista kohtaa taloudellisen aseman vuoksi. Niin noloa kun se onkin. Harva tätä faktaa kuitenkaan uskaltaa edes itselleen myöntää, vaan asia rationalisoidaan jollakin "miksi koolla ei ole väliä" -monologilla. Se taas on täysin mielipidekysymys(riippuen miljoonasta muusta tekijästä) kumman pankkitilin omistaja on alempi/ylempiarvoinen ihmisenä yleisesti, mikäli sellainen vertailu nyt ylipäätäänkään on mielekästä. Ja siihenhän ne "koolla ei ole väliä"-monologitkin perustuu. Niissä on vain tyypillisesti se virheoletus, että sen pankkitilinsaldon(tai vaihtoehtoisesti mikä tahansa muu validi kateuden kohde) ja niiden monologissa luetelluiden (henkisesti helpottavien)asioiden täytyy olla jotenkin toisistaan riippuvaisia. Mikä ei tietenkään pidä paikkaansa. Se kuitenkin helpottaa, mitä tiiviimmin ne saa yhteen liitettyä. Tää on mun mielestä psykologisesti mielenkiintoista.

Ollakseen kateellinen(esim. tunteakseen alempiarvoisuutta) toisen suuremmasta pankkitilistä kun ei kuitenkaan tarvitse olla tippaakaan "materiaalinen" ihminen. Rahaa ei ole pakko käyttää materiaan, eikä varsinkaan omaan hyvinvointiin, vaan sillä voi halutessaan ajaa omia jalompia tarkoitusperiään. Mitä ne ikinä sitten ovatkaan. "Rahalla ei ole mulle väliä" argumentoinnin saa lapsellisilla esimerkkeillä suohon lapsellisen helposti: Olen mielummin 37,5h viikossa töissä kun teen mitä huvittaa, annan mielummin lasten kuolla nälkään kuin ostan heille ruokaa, annan mielummin sademetsien palaa kuin tuen niiden säilyttämistä ym. ym. You probably get the picture. Silti ei-materialistien monologeissa kaikki nämä asiat ovat täysin yhtentekeviä. Koska se helpottaa, että ne ovat yhdentekeviä. Vaihtoehtona on tunnustaa rehellisesti omat heikkoutensa tässä suhteessa. Näistä syistä (tiedostetun tai tiedostamattoman) sheissen todennäköisyys näissä rahalla ei ole väliä liirumlaarumeissa on melkoinen. Toinen klassinen esimerkki olis ulkonäkö, mutta sitä on vaikeampi mitata objektiivisesti. Vaikka käytännössä se helppoa onkin. Jos olet susiruma, niin voi tosiaan olla että et ole yhtään kateellinen kauniille ihmisille. Paljon todennäköisempää on kuitenkin se, että taustalta löytyy joku vuosien rationalisointi henkisestä kauneudesta tjms.

Raha ja ulkonäko edellisessä siis vain esimerkkejä siitä, miten kateus mielestäni vaikuttaa paljonkin ihmisten käyttäytymiseen ja ajatusmaailmaan. Ihmiset on kuitenkin eri arvoisia monessakin suhteessa toisiinsa verrattuna(raha, ulkonäkö, onnellisuus, terveys, ystävät, älykkyys ym.) Ja väitän että kaikilla on jonkinlaisia vaikeuksia täysin myöntää realiteetteja itselleen. Tätä helpottamaan kehitellään sitten kaikenlaisia kalatarinoita. Se, että onko se hyvä vain huono juttu, että vähän kusettaa itseään on taas ihan eri asia. Mun mielestä sitä kuitenkin tapahtuu tässä yhteiskunnassa aika paljon ja se on ilmiönä erittäin mielenkiintoinen.

Joten ei, ei todellakaan, ollut missään mielessä yllättävä kommentti. Mielestäni erittäin tyyppillinen esimerkki sellaisesta kaverista, joka enemmän ja vähemmän selittelee itselleen useemmin ja harvemmin, minkä vuoksi mielummin näin kun noin.

 

[hassan]

Niin kyllä tarkoitin juurikin sitä häikäilemätöntä rikollisuutta. Ei niihinkään kuvioihin varmasti ole helppo päästä, ei sen puoleen. Mutta kyllä nyt itselle ainakin yksi "ala" tulee mieleen, jossa lähes pystymetsästä tulleet jampat on tehnyt omaisuuksia jos vaan riittävää kylmäpäisyyttä löytyy. Ja tosiaan kaikenlaisen moraalisuuden saa siinä vaiheessa unohtaa. Vaikka Suomessa nyt meno taitaa aika kilttiä olla lähes mihin muuhun tahansa maahan verrattuna.

Onhan niitä tosiaan "aloja" joissa tämmönen on mahdollista. Jos kylmäpäisyyttä löytyy ja osaa pitää matalaa profiilia ja lopettaa ajoissa niin rispektit kyseisille tyypeille, pärjää varmaan muuallakin.
Rap-autoa en ite lähtis ostamaan jos tän tyylisessä liiketoiminnassa on mukana. ;)

 

[TotalBlock]

Joten ei, ei todellakaan, ollut missään mielessä yllättävä kommentti. Mielestäni erittäin tyyppillinen esimerkki sellaisesta kaverista, joka enemmän ja vähemmän selittelee itselleen useemmin ja harvemmin, minkä vuoksi mielummin näin kun noin.

Rispektit! Harvoin kuulee keneltäkään noin armotonta itsekritiikkiä...

 

[setae]

Kuka tunnustaa olevansa kateellinen?

Minä! Olen kateellinen jatkuvasti, ja monelle. Salilla niille rennosti hörötteleville supliikkimiehille joille malmi ei näytä tuntuvan missään. Nille joilla on hieno auto. Niille joilla on upeasti sopiva tyyli. Niille joilla on pätäkkää. Niille jotka osaavat luovia asioita hienosti edukseen esimerkiksi työ- ja talousasioissa.

Mutta. Olen ns. positiivisesti kateellinen. Tarkoittaen että piruvie minäkin haluaisin toki moiset - joka taas merkitsee, että se vähän kuin potkii eteenpäin tekemään jotain asioiden eteen. Tietäen kuitenkin, etten voi saada kaikkea, tai edes melkein. Olen onnellinen niiden puolesta joilla on onnistanut (oletetaan nyt, että edes likipitäen rehellisesti, ts. en arvosta kovinkaan jotain wincapita-huijareita, vaikka miten olisi mammonaa tienattu).

Vastakohta, tämä stereotyyppinen suomalainen negatiivinen kateus taas vastaavasti olisi sitä, ettei sillä toisellakaan saisi olla hienoa autoa, paksua lompuukia tai supliikkiluonnetta kun minullakaan ei ole, ja jos en itse sitä pystyisi estämään (heh) niin viimeistään valtiovallan pitäisi se estää. Mieluiten riistämällä siltä 'menestyneeltä' kaikki ja jakamalla se muille.. tai siis ainakin minulle. Yksin minulle.

 

[FishCatcher]

Jossei puhuta rikoksista, niin kerro toki miten. Arvopapereilla rikastuminen vaatii merkittävän alkupääoman ja asuntosijoituksiinkin on turha lähteä parikymppisen. Mielenkiintoista.

Omasta tuttavapiiristä kaikki oikeasti varakkaat alle kolmekymppiset rällästää suvun/perheen rahoilla.

Kyllä pystyy parikymppinenkin jamppa tekemään omaisuuksia, jos siihen vain on halua/älyä/uskallusta.

Tapoja on monia, joissa osaava kaveri pystyy takomaan rahaa rutkasti.

Esim. osakkeiden/valuuttojen päiväkaupalla pääsee erittäin koviin tuottoihin, jos vain hommansa osaa. Alkupääomaa ei paljoa vaadita, jos pystyy kymmenkertaistamaan kassan vuodessa (realistinen tuotto-odotus alan guruille).

Myös pokerilla on moni suomalainenkin nuori tehnyt miljoonaomaisuuksia.

On myös menestyneitä nuoria yrittäjiä, enemmän ehkä ulkomailla kuin Suomessa.

Eli jos nuorella sällillä on ulkoiset puitteet kohdallaan, niin ei se välttämättä tarkoita, että 1) Hän elää velkahelvetissä 2) Rikas suku 3) Lottovoittaja ym. Rahat voivat olla yhtä hyvin itse ansaittuja, ilman rikkaan suvun tms. avustusta.

 

[setae]

Esim. osakkeiden/valuuttojen päiväkaupalla pääsee erittäin koviin tuottoihin, jos vain hommansa osaa. Alkupääomaa ei paljoa vaadita, jos pystyy kymmenkertaistamaan kassan vuodessa (realistinen tuotto-odotus alan guruille).

Köh, 900% vuosituotto varsinkin valuuttakaupalla... rite... Wincapita-hörhötkin olisivat kateudesta vihreitä :D

 

[FishCatcher]

Köh, 900% vuosituotto varsinkin valuuttakaupalla... rite... Wincapita-hörhötkin olisivat kateudesta vihreitä :D

Et taida olla perehtynyt alaan?

Mahdollista se on, mutta vaatii vankkaa osaamista ja kokemusta treidaamisesta.

Valuuttakaupassa käytetään isoja vipuja, jolloin pienetkin kurssimuutokset liikuttavat omaa pääomaa varsin paljon. Tappiot rajataan pieniksi. Totuus on, että treidaajista 95% häviää, joten kuka tahansa sillä ei rikastu.

 

[ninnininni]

Nyt seuraa yllätys: Täällä Suomessa on aika paljon "vaihtoehtoisemman" maailmankuvan omaavia ihmisiä, joita ei maallinen materia kiinnosta ihan niin paljoa kuin esim. keskiverto-pakkislaista. Kokemus kyllä osoittaa, että materialistinen ihminen ei todellakaan pysty uskomaan että kaikki ihmiset eivät ole yhtä materialistisia kuin he itse. Näin ollen he eivät myöskään käsitä sitä, että iso osa ihmisistä ei tosiaankaan kadehdi toisten suurempaa omaisuutta. Syitä tähän on monia. Joku on voinut kohdata elämässään sairautta tai kuolemaa, niin että on oppinut olemaan onnellinen siitä mitä on. Joku voi tiedostaa elämänsä katoavaisuuden syvemmin ja elää erityisen voimakkaasti tässä hetkessä esim. maailmankuvallisista syistä. Joku on voinu oivaltaa sen että vertailussa häviää aina, koska aina löytyy joku joka voittaa sinut menestyksessä. Ja kuitenkin suomalainen köyhäkin on oikeasti melko rikas Bangladeshilaisen köyhän näkökulmasta...

Kadehtiminen on yhtä yleisinhimillinen piirre, kuin kaikki muutki tunteet. Monetkaan ihmiset eivät jaksa uhrata aikaa esim. katkeruuteen ja vihaamiseen, eivätkä näin ollen välttämättä kadehtimiseenkaan. Ihan vitun naurettava ajatus että kaikki ilman muuta kadehtisivat jotain naapurin hienoa autoa! Ei niitä kamoja hautaansa saa mukaansa, jokainen on siinä vaiheessa aika munasillaan. Mulle auto on menopeli, pääasia että pääsee kulkemaan. Eikä se ole multa pois jos jollain on mun eliniän suuruiset tulot kiinni autossa tai kellossa. Oon nähnyt rikkaampia ja köyhempiä tekemässä kuolemaa ja ne viime hetket on aika samanlaisia kaikilla. Se on tehnyt minuun vaikutuksen. Miksi kadehtisin ketään ihmistä?

Hitto soikoon! Aamen koko kirjoitukselle vaikken uskovainen olekkaan. Kateelliset yrittää vaan nostaa itseään ylöspäin väittämällä, että ei kateelliset ei ole kateellisia kun ne "uskalla". Vittu kyllä pitääkin olla kova jätkä, että myöntää olevansa kateellinen
Yhdesti olen vuonna 89 ollut kaverille kateellinen, kun se tilasi Metallican paidan. Oli tilannut väärän enkä nauttinut siitä vaan tilasin itselle "juuri sen oikean" ja että sitä VITUTTI.
Joku aikaisemmin kirjoitti, että vielä kateuttakin typerämpää on luulla, että muut on kateellisia ja näin on.
Yksi tuttu selosti aina, kun me ostettiin sitä ja tätä ja muutaman kuukauden kuuntelet kuinka oli esim. joku hiusten kuivaaja maksanut 300 mk. Kerran alko vituttaan se ostoslistan kuuntelu ja hintojen kertominen, niin sanoin, että ootte vitun tolloja, kun maksoitte siitä vehkeestä, niin paljon, kun muualta saa paljon halvemmalla ja siihen loppu se uikutus. Jätkä selitti aina hinnan varmaan 2-3 kertaiseksi normaalista :lol2:

 

[sivis]

Joskus nuorempana tuli tehtyä opiskeluiden ohessa hommia eri pääkaupunkiseudun isoissa varastoissa. Niissä kyllä oikeasti huomasi miten kateellisia ihmisiä maailmassa oikeasti on. Ja tyhmiä, välinpitämättömiä yms. Joiltain oli firma mennyt alta, katkeroiduttu elämälle ja menty varastoduunariksi. Tuntui usein siltä, että se kaikkein mulkuin yksilö oli vielä se paikan pikkupomo. Vittuilua alaisille, järkyttävää perseennuolemista ylemmille. Eikä minkäänlaisia johtajantaitoja: kehuja ei tainnut saada kukaan, ja kritiikki (esim. keräysvirheet) esitettiin muiden läsnäollessa. Vittu mitä touhua! Ja palkka. Siitä itketään aina, mutta mitään ei olla asian eteen valmiita tekemään (opiskelemaan yms).

Ei varmasti päde kaikkiin varastotyöntekijöihin, mutta sanoisin että jos haluaa etsiä vittumaista porukkaa ja paskoja esimiehiä, niin hakeutuu johonkin pk-seudun isoon varastoon töihin.

Meni ehkä vähän off-topic, mutta palautui niin elävästi mieleen että oli pakko avautua.

EDIT: Se hyvä puoli noissa vittumaisissa duunipaikoissa on, että opiskelumotivaatio nousee mielettömästi. Ja varsinkin sitten kun on tosiaan valmistunut, päässyt hyvään duuniin ja on mukavia duunikavereita, esimiehet alan ammattilaisia ym. niin tuntuu kyllä helvetin hyvältä. Kaikkein parasta tällä hetkellä on kuitenkin se, että ei vituta aamulla lähteä töihin.

 

[kaNi-]

Rationalisointi & Sublimointi, oikeesti pari sivua taaksepäin. Mielenkiintoista tässä on lähinnä se, mikä ajaa ihmisen vakuuttelemaan itselleen saatika sitten muille, minkä vuoksi ei ole kateellinen siitä naurettavasta autosta tai materiasta. Kumpi oli ensin? Muna vai kana? Ei-materiaalisuus vai rationalisointi siitä miksi ei-materiaalisuus on niin paljon parempi kuin materiaalisuus?

Jos et ole kateellinen et todennäköisesti selittele. Sama toisinpäin?

Kateellisuutta on lähtökohtaisesti vaikea myöntää, koska se on noloa. Suoraan aiemmasta määritelmästä, myöntämällä olevansa kateellinen, ihminen myöntää oman alempiarvoisuutensa toiseen nähden jossakin suhteessa. Se jos mikä, on vaikeaa. Raha on esimerkkinä tässä suhteessa hyvä, koska sitä on helppo objektiivisesti mitata. Toisella on isompi pankkitili kun toisella. Toisilla on helvetin paljon isompi pankkitili kuin toisilla. Lähtökohtaisesti toinen on tässä suhteessa todistettavasti alempiarvoinen toiseen verrattuna. On siis vain luonnollista tuntea kateutta toista kohtaa taloudellisen aseman vuoksi. Niin noloa kun se onkin. Harva tätä faktaa kuitenkaan uskaltaa edes itselleen myöntää, vaan asia rationalisoidaan jollakin "miksi koolla ei ole väliä" -monologilla. Se taas on täysin mielipidekysymys(riippuen miljoonasta muusta tekijästä) kumman pankkitilin omistaja on alempi/ylempiarvoinen ihmisenä yleisesti, mikäli sellainen vertailu nyt ylipäätäänkään on mielekästä. Ja siihenhän ne "koolla ei ole väliä"-monologitkin perustuu. Niissä on vain tyypillisesti se virheoletus, että sen pankkitilinsaldon(tai vaihtoehtoisesti mikä tahansa muu validi kateuden kohde) ja niiden monologissa luetelluiden (henkisesti helpottavien)asioiden täytyy olla jotenkin toisistaan riippuvaisia. Mikä ei tietenkään pidä paikkaansa. Se kuitenkin helpottaa, mitä tiiviimmin ne saa yhteen liitettyä. Tää on mun mielestä psykologisesti mielenkiintoista.

Pidät siis sua rikkaampii ihmisiä ittees ylempiarvosina? 7-päivää lehti ja jenkkikulttuuri pitää. Mä en.

On virheoletus, että kaikki ihmiset menee tässä samaan muottiin. Et niin missään sano, mut annat ymmärtää.

Tuntea kateellisuutta toisen pankkitiliä kohtaan ei ole mielestäni millään tapaa luonnollista, vaan päinvastoin.

Ollakseen kateellinen(esim. tunteakseen alempiarvoisuutta) toisen suuremmasta pankkitilistä kun ei kuitenkaan tarvitse olla tippaakaan "materiaalinen" ihminen. Rahaa ei ole pakko käyttää materiaan, eikä varsinkaan omaan hyvinvointiin, vaan sillä voi halutessaan ajaa omia jalompia tarkoitusperiään. Mitä ne ikinä sitten ovatkaan. "Rahalla ei ole mulle väliä" argumentoinnin saa lapsellisilla esimerkkeillä suohon lapsellisen helposti: Olen mielummin 37,5h viikossa töissä kun teen mitä huvittaa, annan mielummin lasten kuolla nälkään kuin ostan heille ruokaa, annan mielummin sademetsien palaa kuin tuen niiden säilyttämistä ym. ym. You probably get the picture. Silti ei-materialistien monologeissa kaikki nämä asiat ovat täysin yhtentekeviä. Koska se helpottaa, että ne ovat yhdentekeviä. Vaihtoehtona on tunnustaa rehellisesti omat heikkoutensa tässä suhteessa. Näistä syistä (tiedostetun tai tiedostamattoman) sheissen todennäköisyys näissä rahalla ei ole väliä liirumlaarumeissa on melkoinen. Toinen klassinen esimerkki olis ulkonäkö, mutta sitä on vaikeampi mitata objektiivisesti. Vaikka käytännössä se helppoa onkin. Jos olet susiruma, niin voi tosiaan olla että et ole yhtään kateellinen kauniille ihmisille. Paljon todennäköisempää on kuitenkin se, että taustalta löytyy joku vuosien rationalisointi henkisestä kauneudesta tjms.

Rahalla on mulle väliä. Otan kaiken minkä saan ja käytän sen sitte siihen mihin huvittaa. Miten se liittyy kateuteen?

Silti en tartte sitä kaikkein uusinta autoa. Jos sitä mulle tarjottais ni totta helvetissä ottaisin, niinku ottaisin sen uusimman TV'nkin, vaikken sitäkään tarvitse.

Raha ja ulkonäko edellisessä siis vain esimerkkejä siitä, miten kateus mielestäni vaikuttaa paljonkin ihmisten käyttäytymiseen ja ajatusmaailmaan. Ihmiset on kuitenkin eri arvoisia monessakin suhteessa toisiinsa verrattuna(raha, ulkonäkö, onnellisuus, terveys, ystävät, älykkyys ym.) Ja väitän että kaikilla on jonkinlaisia vaikeuksia täysin myöntää realiteetteja itselleen. Tätä helpottamaan kehitellään sitten kaikenlaisia kalatarinoita. Se, että onko se hyvä vain huono juttu, että vähän kusettaa itseään on taas ihan eri asia. Mun mielestä sitä kuitenkin tapahtuu tässä yhteiskunnassa aika paljon ja se on ilmiönä erittäin mielenkiintoinen.

Kateellisuus vaikuttaa kateellisten käyttäytymiseen. En usko kateellisuuden, ahneuden tai monen muunkaa luonteenpiirteen olevan millään tapaa pakollinen. Nää luonteenpiirteet kehittyy ihmiselle sen oman elämän(+yhteiskunnan ja ylipäätänsä tän paskan systeemin joka maan päällä vallitsee, mutta se onki jo toinen tarina) kautta. Tuskin kukaan syntyy kateelliseksi. Jos istutettaisiin ihminen maailmaan missä kaikki näyttäis samalta ja kaikilla olis sama maanpäällinen mammona(jne) ni tuskin siellä kateellisia olis.

Pidän kateellisuutta todennäköisenä luenteenpiirteenä, mutten pakollisena. Tätäki esiintyy eri tasoisena. Jotkut on kateellisempia ku toiset. Todennäkösesti köyhät materialistit on kateellisempia ku rikkaat. Onhan ne rikkaatki kateellisia muista asioista, mutta raha luultavasti eniten kateutta herättää.

Joten ei, ei todellakaan, ollut missään mielessä yllättävä kommentti. Mielestäni erittäin tyyppillinen esimerkki sellaisesta kaverista, joka enemmän ja vähemmän selittelee itselleen useemmin ja harvemmin, minkä vuoksi mielummin näin kun noin.

Mielestäni erittäin tyypillinen esimerkki kateellisesta ihmisestä joka on analysoinyt omaa kateuttaan, myöntänyt sen ja yhdistää tämän teorian kaikkiin muihinkin.

Ei siis tarvitse olla kateellinen halutakseen olla rikkaampi, kauniimpi, viisaampi jne.

 

[QQQQ]

Kanilla hyvät argumentit. Edelleenkin kateuden ja haluamisen erottaminen toisistaan on järkevää.

Yleensäkin olisi tärkeää tiedostaa, mitkä ovat aitoja omia tavoitteita ja haluja. Mitä hittoa se lohduttaa, että Bangladeshissa joku tienaa kuukaudessa saman kuin minä vartissa. Mun ostovoima ei siitä parane yhtään ja se ei auta mua ostamaan yhtään sen isompaa asuntoa. Jos se jotenkin mua lohduttaisi, niin olisin sairas luonne. Käytännössä kun tällöin musta tuntuisi paremmalta, sen vuoksi, että toisella menee huonommin. Eikös tämä ole aika kieroa? Sama pätee myös toisinpäin. Jos mulla on just sellainen nainen kuin haluan, niin miten se heikentää mun naista, jos kaveri paneskelee jonkun mallin kanssa. Ei niin mitenkään...

Tärkeää on hahmottaa omat aidot halut ja toimia niiden saavuttamiseksi ja uhrata niiden eteen sen, minkä on tavoitteet saavuttaakseen valmis uhraamaan. Rahankäytön suhteen olisi tärkeää tehdä priorisointia. Käyttää rahat siten, että saa hankituista asioista parhaan tyydytyksen ITSE, eli ei tee hankintoja sen mukaan, miten "yleinen" määrittely sanoo.

Tällainen asennoituminen saattaa vaatia itsensä työstämistä ja arvomaailman muokkaamista, mutta se kannattaa. Kateudesta irtaantuminen on vapauttava tunne. Puhun tässä nyt ihan omakohtaisesta kokemuksesta.

 

[Stander]

Mä olen nykyään lähinnä niille ihmisille kateellinen, jotka eivät ota stressiä joka asiasta ja onnistuvat säilyttämään mielenrauhan asiassa kuin asiassa olematta silti naiiveja.

 

[training_addict]

Niin siis pointtina oli yksinkertaisesti se, että kateuden lähteitä on ympärillä vaikka kuinka paljon. Siis voidaan täysin kiistatta sanoa esim. että henkilö A on jossain suhteessa alempiarvoinen tai huonompi kuin henkilö B. Myös sellaisissa asoissa, joilla kuitenkin kaikille on merkitystä. Todella paljonkin merkitystä. Tästä huolimatta henkilö A ei kuitenkaan tunne tai tunnusta tuntevansa tippaakaan henkilön B paremmuuden, menestyksen tai muun sellaisen aiheuttamaa vihan, alemmuuden, mitättömyyden, huonommuuden, kykenemättömyyden, syyllisyyden tai harminsekaisen pahansuopeuden tunnetta(copy-pastella eräs kateuden määritelmä).

Tää on siis mun mielestä mielenkiintoinen yhtälö, että henkilö A väittää ettei tunne alemmuuden tai huonommuuden tunnetta itseensä selkeästi parempaansa kohtaan. Vaikka henkilö A siis kuitenkin objektiivisesti katsottuna on tietyissä suhteissa henkilöä B:tä selkeästi huonompi. Vaihtoehdot on tällöin, että henkilö A ei myönnä olevansa huonompi kuin kukaan muu missään suhteessa tai että henkilö A:lla on jonkinlainen oma rationalisointi(tai vastaava puolustuskeino) siitä, minkä vuoksi sillä mikä erottaa hänet B:stä ei kuitenkaan ole merkitystä. Vaikka ominaisuus itsestään on myös henkilön A mielestä arvokas.

Tarkotuksena ei tietenkään ole väittää, että kaikki ihmiset on lähtökohtaisesti tämän vuoksi sairaalloisen kateellisia. Niin kun monella tuntuu olevan kuvitelmana, että kyseessä on oltava joku on/off kytkin, eli joko olet helvetin kateellinen tai et ole kateellinen. Kaikki ihmiset on kateellisia jolllekin jossain tilanteissa ja pointtina, että todennäköisesti usemmin kuin uskaltavat edes itselleen myöntää. Juurikin kateuteen liittyvien puolustuskeinojen vuoksi. Joo toiset käyttää niitä enemmän ja toiset vähemmän, mutta yhtä kaikki niitä käyttää. Sikälihän niiden vuoksi tästä aiheesta on myös yhtä järkevää viritellä mitään väittelyä, kun on lähteä kinaamaan onko Jumalaa olemassa vai ei.

 

[kaNi-]

Niin siis pointtina oli yksinkertaisesti se, että kateuden lähteitä on ympärillä vaikka kuinka paljon. Siis voidaan täysin kiistatta sanoa esim. että henkilö A on jossain suhteessa alempiarvoinen tai huonompi kuin henkilö B. Myös sellaisissa asoissa, joilla kuitenkin kaikille on merkitystä. Todella paljonkin merkitystä. Tästä huolimatta henkilö A ei kuitenkaan tunne tai tunnusta tuntevansa tippaakaan henkilön B paremmuuden, menestyksen tai muun sellaisen aiheuttamaa vihan, alemmuuden, mitättömyyden, huonommuuden, kykenemättömyyden, syyllisyyden tai harminsekaisen pahansuopeuden tunnetta(copy-pastella eräs kateuden määritelmä).

Jep. Ei tunne = ei ole. Jos en tunne vihaa en ole vihainen jne. Joku muu silti tuntee, että A'n pitää olla kateellinen.

Henkilö A tykkää rahasta. Henkilö B'llä on rahaa. Henkilö A ei tunne olevansa kateellinen. Henkilö A menee ja hoitaa rahaa niin paljon kuin mahdollista eikä ajattele B'n moninumeroista pankkitiliä.

Henkilö C katsoo sivusta, pitää A'ta vihaisena, alhaisena, mitättömänä, huonona, kykenemättömänä, syyllisenä tai harminsekaisena pahansuojana. Vetää johtopäätöksen, että näin myös henkilö A'n on pakko tuntea.

En ymmärrä miten voit kiistatta sanoa, että henkilö A on missään suhteessa alempiarvoinen tai huonompi kuin henkilö B.

Asia ei kiistatta näin ole, varsinkaan kun henkilö A ja B on olemassa vain meijän erilaisissa mielikuvituksissa ilman mitään määritystä. Ja toi "alempiarvoinen tai huonompi" tuntuu olevan tässä katsojan silmässä.

Kaikissa samat asiat eivät herätä samoja tunteita. Joku tappaa kylmäverisesti ku joku muu menee sokkiin nähdessään kuolleen eläimen. Joku nauraa sille mille joku muu raivostuu.

Tää on siis mun mielestä mielenkiintoinen yhtälö, että henkilö A väittää ettei tunne alemmuuden tai huonommuuden tunnetta itseensä selkeästi parempaansa kohtaan. Vaikka henkilö A siis kuitenkin objektiivisesti katsottuna on tietyissä suhteissa henkilöä B:tä selkeästi huonompi. Vaihtoehdot on tällöin, että henkilö A ei myönnä olevansa huonompi kuin kukaan muu missään suhteessa tai että henkilö A:lla on jonkinlainen oma rationalisointi(tai vastaava puolustuskeino) siitä, minkä vuoksi sillä mikä erottaa hänet B:stä ei kuitenkaan ole merkitystä. Vaikka ominaisuus itsestään on myös henkilön A mielestä arvokas.

Henkilö A tietää varmasti olevansa henkilö B'tä huonompi jalkapallossa, mutta se ei ole kateutta. Tai ehkä henkilö A on kateellinen eikä myönnä olevansa huonompi. Mistä sen tietää ku ei tunne henkilö A'ta.

Tarkotuksena ei tietenkään ole väittää, että kaikki ihmiset on lähtökohtaisesti tämän vuoksi sairaalloisen kateellisia. Niin kun monella tuntuu olevan kuvitelmana, että kyseessä on oltava joku on/off kytkin, eli joko olet helvetin kateellinen tai et ole kateellinen. Kaikki ihmiset on kateellisia jolllekin jossain tilanteissa ja pointtina, että todennäköisesti usemmin kuin uskaltavat edes itselleen myöntää. Juurikin kateuteen liittyvien puolustuskeinojen vuoksi. Joo toiset käyttää niitä enemmän ja toiset vähemmän, mutta yhtä kaikki niitä käyttää. Sikälihän niiden vuoksi tästä aiheesta on myös yhtä järkevää viritellä mitään väittelyä, kun on lähteä kinaamaan onko Jumalaa olemassa vai ei.

Jep. Kateutta on selvästi eri asteista. Joillain se on niin olematonta, ettei sitä huomaa itsessään vaikka kuinka tutkisi. Uskon kyllä, että voidaan rakentaa scenario, jossa ihan kuka vaan on ihan kelle vaan kateellinen. Niinkuin voidaan rakentaa scenario, jossa kukaan ei ole kellekkään kateellinen.

Ehkä kompromissina voidaan pitää sitä, että toisilla kynnys kateellisuuteen on matalempi kuin toisilla.

Kaikki eivät elämässään tule siihen pisteeseen. Vai tuleeko se viimenenki viimeistää kuolinvuoteella nähdessään nuoren ihmisen tai miettiessään mitä jäi tekemättä?

Kaikki eivät joudu käyttämään mitään puolustuskeinoja. Vaikka se kateuden kynnys ylittyisi, niin joku saattaa sen huonommuutensa vaan myöntää.

Yleistät liikaa kaikkiin ihmisiin näitä samoja piirteitä.

Kukaan tuskin pystyy tehokkaasti argumentoimaan tätä väitettä vastaan: Jumalaa ei ole olemassa. (puhutaan jumalasta siinä muodossa mitä se on raamatuissa yms. esitetty)

 

[kaNi-]

Henkilöt A, B, C, D ja E pelaa fudista ja kilpailee paremmuudesta.

A on yksiselitteisesti paras.

B myöntää sen ääneen, mutta sei ei herätä B'ssä henkilön A paremmuuden, menestyksen tai muun sellaisen aiheuttamaa vihan, alemmuuden, mitättömyyden, huonommuuden, kykenemättömyyden, syyllisyyden tai harminsekaisen pahansuopeuden tunnetta.

C myöntää sen ääneen, mutta tuntee henkilön A paremmuuden, menestyksen tai muun sellaisen aiheuttamaa vihan, alemmuuden, mitättömyyden, huonommuuden, kykenemättömyyden, syyllisyyden tai harminsekaisen pahansuopeuden tunnetta.

D ei myönnä sitä ääneen, mutta tuntee henkilön A paremmuuden, menestyksen tai muun sellaisen aiheuttamaa vihan, alemmuuden, mitättömyyden, huonommuuden, kykenemättömyyden, syyllisyyden tai harminsekaisen pahansuopeuden tunnetta.

E ei myönnä sitä ääneen, eikä tunne henkilön A paremmuuden, menestyksen tai muun sellaisen aiheuttamaa vihan, alemmuuden, mitättömyyden, huonommuuden, kykenemättömyyden, syyllisyyden tai harminsekaisen pahansuopeuden tunnetta

Kuka/ketkä näistä henkilöistä on nyt sitte kiistatta fiktiivisiä?

 

[QQQQ]

Kateushan edellyttää sitä, että arvottaa itseään suhteessa muihin. Entäpä, jos määrittelee tavoitteensa itse ja täysin itsenäisesti? Miten silloin voi tuntea kateutta?

Esimerkki: herrat A ja B menevät ravintolaan, jossa ovat myös neidit C ja D. Melkein kaikki ravintolan miehet vonkaavat neitiä D, mukaanlukien herra B muttei herra A. Herra A rakastuu päättömästi neiti C:hen ja saa rakkaudelleen vastakaikua ja menee tämän kanssa naimisiin ja perustaa perheen. Herra B saa pesää neiti D:ltä, seksi on ok ja juttu jää siihen, kun kemiat eivät syvemmin kohtaa. Mites nuo aiemmat arvomäärittelyt istuvat tähän keissiin. Mun mielestä ei mitenkään. B sai jotain mitä melkein kaikki halusivat ja esitettämienne teorioiden valossa hänen onnistumisensa aieheuttaisi muissa alemmuutta, vihaa jne. Entä herra A? Hän sai mitä ITSE halusi ja on onnellinen, eikä koko aikana edes huomannut neiti D:tä.

 

[setae]

Et taida olla perehtynyt alaan?

Mahdollista se on, mutta vaatii vankkaa osaamista ja kokemusta treidaamisesta.

Valuuttakaupassa käytetään isoja vipuja, jolloin pienetkin kurssimuutokset liikuttavat omaa pääomaa varsin paljon. Tappiot rajataan pieniksi. Totuus on, että treidaajista 95% häviää, joten kuka tahansa sillä ei rikastu.

Puhut parikymppisistä jampoista ja "helpoista" tavoista tienata ja 900% tuotto-odotuksista realistisina - vaikkakin alan guruille? Osaatko näyttää niitä "alan guruja" jotka tekevät sitä 900% vuosituottoa.

Tietysti tuurilla siinä voi onnistua, mutta kun kyseessä on nollasummapeli (itseasiassa negatiivinen vipu- ja alustamaksujen takia) ei sitä millään voi pitää _realistisena_.

 

[HermitTheFrog]

Onnen määrähän on maailmassa vakio, joten totta kai se vituttaa jos jollain menee todella hyvin, sehän on minulta pois.

 

[hookoo]

Puhut parikymppisistä jampoista ja "helpoista" tavoista tienata ja 900% tuotto-odotuksista realistisina - vaikkakin alan guruille? Osaatko näyttää niitä "alan guruja" jotka tekevät sitä 900% vuosituottoa.

Tietysti tuurilla siinä voi onnistua, mutta kun kyseessä on nollasummapeli (itseasiassa negatiivinen vipu- ja alustamaksujen takia) ei sitä millään voi pitää _realistisena_.

Eihän tartte laittomuuksiinkaan mennä, riittää että on mielettömän lahjakas. Kaikki ei voi tienata kuin Bill Cosby eikä pelata lätkää kuin Teemu Selänne ?

Joka tapauksessa noita on yksi kymmenistätuhansista ellei sadoistatuhansista, joten eipä jonoa synny vahingossakaan.