- Liittynyt
- 17.12.2008
- Viestejä
- 101
Eli levitetään kädet?
Kamppailulajien tyhmien kysymysten kerho (Kysy mitä vaan, joku vastaa kuitenkin)
- Keskustelun aloittaja pakkiis
- Aloitettu
- Liittynyt
- 30.1.2007
- Viestejä
- 518
AndyS
Mode
- Liittynyt
- 3.3.2004
- Viestejä
- 13 539
Ei nyt millään pahalla, mutta jos asiantuntemus perustuu UFC:n selostajien kommentteihin, niin kannattaisi ehkä hankkia lisäkokemusta. Tämähän oli tyhmien kysymysten ketju.
Se tässä menee oikein, että hampaat pitää purra yhteen, jotta leuka ei tärähdä osumasta niin pahasti. Jos suu on auki kun osuma tulee leukaan, niin jo suht kevytkin lyönti nukuttaa ja saattaa pahimmillaan katkaista leukaluun.
Mutta se hengittäminen. Jippo on siinä että pidetään huulet auki samalla kun hampaat ovat yhdessä. Henkeä vedetään yhtaikaa nenän ja suun kautta niin että ilma kulkee hampaiden ja hammasusojien raoista.näin saa henkeä paljon enemmän kuin vain nenän kautta.
Usein näkee aloittelijoita, jotka pitävät huulia kiinni. Tuloksena posket pullistelevat hupaisan näköisesti ja happi ei riitä edes tekniikkatreenissä. Sitten kun aletaan sparraamaan, suu aukeaa väkisin kun haetaan lisähappea ja tyrmäys on lähellä.
Esim. tuossa näkyy miten huulet ovat auki ja muksijoina Paquiao sekä Marquez, jotka varmaan osaavat hommansa riittävän hyvin:
- Liittynyt
- 16.12.2002
- Viestejä
- 2 554
Mun muistaakseni Troeng teki tuloksesta hurrimaisesti protestin ja se meni läpi. Sinänsä vähän erikoista, koska matsi oli tasainen ja Suvannolla oli paremmat lopetusyritykset - ei siis todellakaan mikään törkeä kotiinpäinveto.
- Liittynyt
- 24.9.2002
- Viestejä
- 475
Alotin ihan huvikseen karaten ja tuli tuosta vapaa-ottelun treenausketjussa olevasta peruskunto/nopeus -keskustelusta mieleen, että kun itsellänihän on vain ja ainoastaan body-tyylistä joka sarja loppuun pumppailua takana vuodesta -96, niin mulla on iskut niin hitaita et vastustaja ehtii kampaan tukkansa ennenku tulee perille. Eli voimanostotyylinen lisää siis nopeutta vrt body-tyyli, mutta onko mitään järkeä koittaa tehdä tota body-pumppailua räjähtävimmillä nostoilla pitäen sarjat kuitenkin siinä kympin paikkeilla? Meneekö ihan hukkaan mun kikkailuni :D Tällaisesta tyylistä ei kai ollut tässä mitään puhetta ja mulla tuli heti älynväläys, et alan tekeen tolleen bodytreenit ni kohta oon sairaan nopee.
- Liittynyt
- 10.6.2008
- Viestejä
- 114
Tuskin nyt body tyylillä reenaamalla mahottoman räjähtäväksi tai nopeaksi tulet. Tee silti kaikki toistot mahollisimman räjähtähtävästi ja nopeasti. Hitaudella kun ei tee mitään kamppailulajeissa. Ite ainakin suosittelisin myöskin erilaisia treeniohjelmia ku pelkkiä haban kasvatus ohjelmia jos haluat kehittyä nopeammaksi karatessa.
- Liittynyt
- 23.8.2004
- Viestejä
- 6 412
- Ikä
- 38
Sehän on Budweiserin lightiversio + sun pitää oottaa vielä vuosi :wtf:
- Liittynyt
- 17.4.2002
- Viestejä
- 1 132
Hyi helvetti! Light oluet ei ole oluita, vaan jotain ihme kuraa. (tosin niin on tuo normaalikin budikin)
- Liittynyt
- 24.9.2002
- Viestejä
- 475
Mielenkiintoisia huomioita tullut tehtyä, kun uutena naamana pyörinyt jonkin aikaa kamppailulajiharrastajien joukossa.
Harrastajapiireissä osaaminen katsotaan suoraan verrainnolliseksi harrastusvuosien lukumäärään, ei treenimäärän kyseisinä vuosina, tai esimerkiksi siihen onko ensimmäiset kolme vuotta harrastettu 10 vuotiaana pystyssä pysymistä ja peruskuntoa enimmäkseen, vai onko vuodet ollut intensiivistä treeniä kovalta kuntopohjalta 25 vuotiaana. Treenivuodet siis ratkaisee ja jos välissä on ollut taukoa 4 vuotta se mieluusti unohdetaan mainita, kuten täysiksi osaamista mittaaviksi vuosiksi lasketaan mukaan risaiset 20 treenin vuodet.
Kovuutta ja kokemusta tuodaan esille kerskumalla loukkaantumisilla, joita jokaiselta löytyy 5-10 kpl leikkauksia, murtumia jne joka on luultavasti tiennyt kukin puoleksi vuodeksi estettä täysipainoiselle harjoittelulle. Harrastaja joka ei ole loukkaantunut on hierargiassa alempiarvoinen leikkaussalissa käyneisiin nähden.
Toiset mielellään kertovat sattumalta vastoin omaa tahtoa (tietenkin) yleisillä paikoilla syntyneistä voimankäyttötilanteista, jotka pönkittävät myös harrastajan arvoa hierargiassa. Kohta 30 vuotta ilman tällaisia tilanteita tallustaneena, en voi kuin ihmetellä miten niitä sattumalta tulee lajiharrastajille vastoin omaa tahtoa niin paljon?
Eli juuri nyt salissa olevan taidon ratkaisee a) treenivuodet ja b) loukkaantumisten määrä. Kuitenkin tällainen harrastaja saattaa olla juuri tällä hetkellä heikko lyömään ja kankea potkaisemaan, jolloin kerrotaan kuinka vuonna X potku nousi niin ja niin korkealle ja vuonna x lyönti oli niin kova. Mitä ne treenivuodet sitten kertoivatkaan nykykunnosta loppujen lopuksi, jonka mittarina niitä kuitenkin käytetään?
Nämä oli ihan huomioita, mutta koska tämä on tyhmien kysymysten kerho ja olen tähän asti saanut aikaan vasta tyhmiä kommentteja, niin kysytään: Voiko treenivuosien määrää korvata harjoittelun määrällä. Kumpi oppii enemmän A) 2 vuotta treeniä 2krt viikko B) 1 vuosi treeniä 4 krt viikko? Joku sanoi, ettei tekniikoita ja liikesarjoja voi "pakottaa" jäämään muistiin, vaan ne jäävät omalla painollaan, ajan kanssa. Kuulostaisi toisaalta loogiselle, mutta onko asia näin?
Harrastajapiireissä osaaminen katsotaan suoraan verrainnolliseksi harrastusvuosien lukumäärään, ei treenimäärän kyseisinä vuosina, tai esimerkiksi siihen onko ensimmäiset kolme vuotta harrastettu 10 vuotiaana pystyssä pysymistä ja peruskuntoa enimmäkseen, vai onko vuodet ollut intensiivistä treeniä kovalta kuntopohjalta 25 vuotiaana. Treenivuodet siis ratkaisee ja jos välissä on ollut taukoa 4 vuotta se mieluusti unohdetaan mainita, kuten täysiksi osaamista mittaaviksi vuosiksi lasketaan mukaan risaiset 20 treenin vuodet.
Kovuutta ja kokemusta tuodaan esille kerskumalla loukkaantumisilla, joita jokaiselta löytyy 5-10 kpl leikkauksia, murtumia jne joka on luultavasti tiennyt kukin puoleksi vuodeksi estettä täysipainoiselle harjoittelulle. Harrastaja joka ei ole loukkaantunut on hierargiassa alempiarvoinen leikkaussalissa käyneisiin nähden.
Toiset mielellään kertovat sattumalta vastoin omaa tahtoa (tietenkin) yleisillä paikoilla syntyneistä voimankäyttötilanteista, jotka pönkittävät myös harrastajan arvoa hierargiassa. Kohta 30 vuotta ilman tällaisia tilanteita tallustaneena, en voi kuin ihmetellä miten niitä sattumalta tulee lajiharrastajille vastoin omaa tahtoa niin paljon?
Eli juuri nyt salissa olevan taidon ratkaisee a) treenivuodet ja b) loukkaantumisten määrä. Kuitenkin tällainen harrastaja saattaa olla juuri tällä hetkellä heikko lyömään ja kankea potkaisemaan, jolloin kerrotaan kuinka vuonna X potku nousi niin ja niin korkealle ja vuonna x lyönti oli niin kova. Mitä ne treenivuodet sitten kertoivatkaan nykykunnosta loppujen lopuksi, jonka mittarina niitä kuitenkin käytetään?
Nämä oli ihan huomioita, mutta koska tämä on tyhmien kysymysten kerho ja olen tähän asti saanut aikaan vasta tyhmiä kommentteja, niin kysytään: Voiko treenivuosien määrää korvata harjoittelun määrällä. Kumpi oppii enemmän A) 2 vuotta treeniä 2krt viikko B) 1 vuosi treeniä 4 krt viikko? Joku sanoi, ettei tekniikoita ja liikesarjoja voi "pakottaa" jäämään muistiin, vaan ne jäävät omalla painollaan, ajan kanssa. Kuulostaisi toisaalta loogiselle, mutta onko asia näin?
