Nyt kannattaa ymmärtää, että ihmisellä ei ole sellaista ominaisuutta kuin "cardio". Ihmiselimistöön ei myöskään kuulu "kaasutankkia". Ihmisellä on sellaiset ominaisuudet kuin nopeuskestävyys* ja peruskestävyys.
Nopeuskestävyys tarkoittaa kykyä tuottaa kovaa tehoa kymmeniä sekunteja - minuutteja. Peruskestävyys taas kykyä tuottaa matalampaa tehoa kymmeniä minuutteja - tunteja. Näistä peruskestävyys on yksi nopeuskestävyyden pohjaominaisuuksista.
Intuitiivisesti tuntuisi tietysti fiksulta treenata näistä vain nopeuskestävyyttä, koska ottelu/sparri vaatii ensisijassa sitä. Valitettavasti se ei onnistu kovin pitkään. Jos alat tekemään kovia intervalleja, kehityt aluksi nopeasti, mutta kehitys myös tyssää nopeasti, jos ei ole peruskestävyyttä pohjilla.
Siksi pitäisi ensin treenata peruskestävyys kuntoon pitkillä +40 min harjoituksilla ja vasta sen jälkeen alkaa treenata nopeuskestävyyttä. Kysyjällä erillinen nopeuskestävyystreeni ei ole siksikään tarpeen, että lajitreeni selkeästi on jo sitä ja ominaisuus on luultavasti jo saavuttanut potentilaalisen kattonsa. Myöhemmin kun oppii olemaan rentona lajitreeneissä, mitä aidan tuossa korostaa, voi erillinen harjoittelu tulla tarpeeseen.
Periaatteessa suosittelen aina alkuun tasavauhtista peruskuntoharjoittelua 40-60 min setteinä. Oli se sitten hölkkää, kuntopyörää, uintia tai mitä kukin haluaa, sillä ei ole suurta väliä. Jos kuitenkin tykkää kovasti säkin lyömisestä, niin sekin on mahdollista.
Potkunyrkkeilyn maailmanmestaruus on voitettu hankkimalla peruskunto 10 x 5 min säkkierillä ja 1 min tauoilla. Siinä lajisuoritus on siis 3 x 2 min. Ongelmaksi tulee aloittelijoilla yleensä se, ettei osata pitää sykettä tarpeeksi matalalla. Tässä kun urheilijasta tuli maailmanmestari, taitotaso oli varsin korkea.
Jos säkki on hyvin käytettävissä, niin voisin suositella kokeilemaan tätä aluksi esim. 7 x 5 min 1 minuutin tauoilla. Myöhemmin voit lisätä erämäärää. Jos laji on vapaaottelu, niin erät voisivat olla jopa pidempiä, jolloin määrää voi vastaavasti pudottaa. Missään nimessä ei 3 min eriä, koska niistä tulee aloittelijalla varmasti nopeuskestävysharjoittelua.
Tällainen harjoittelu on oikeasti aika vaikeaa ja tulee helposti myös tylsäksi. Kannattaa siksi valita joku tehtävä kuhunkin erään. Siis vaikka yhdessä erässä lähtee hyökkäyksiin aina blokin tai väistön jälkeen, toisessa yrittää pitää pitkän etäisyyden säkkiin, kolmannessa keskittyy alapotkuihin jne.
Tässä on se hyvä puoli, että se paitsi parantaa peruskuntoa, auttaa myös lajitekniikassa. Luultavasti parantunut rentous säkkiä lyödessä siirtyy osittain myös paritreeniin ja auttaa jaksamista sitäkin kautta.
Vasta kun peruskunto on saatu hyvälle tasolle, on järkevää tehdä erillistä oheisharjoittelua nopeuskestävyyden kehittämiseksi.
* Tässä tarkoitan koko ajan maitohapollista nopeuskestävyyttä. On myös maitohapotonta nopeuskestävyyttä, mutta sen erillistä treenaamista en näe kamppailulajeissa kovin oleelliseksi.
