Punttipuolella on yleinen vitsi siitä, että kopioidaan Mr. Olympian treeniohjelma ja kuvitellaan että sitä noudattamalla kehitytään parhaiten, kun sitä kerran käyttää se maailman paras kehonrakentaja.
No eihän se tietenkään sillä tavalla mene ja huomattavatsti järkevämpää olisi kopioida edes sen Mr. Olympian uran alkuvaiheen ohjelma, jolla hän kasvoi ammattilaiskehonrakentajan mittoihin. Ei kokeneen urheilijan suorituskyvyn ylläpitoon ja viimeisten kehityspotentiaalin rippeiden keräämiseen tarkoitettua ohjelmaa.
Sama ilmiö on kamppailulajeissa ja varmaan vaikka jalkapallossa. Aloittelija kehittyy parhaiten aivan toisenlaisella treenillä kuin kokenut urheilija. Aloittelijavaiheessa ensimmäinen ja tärkein asia on vakiinnuttaa suoritustekniikat oikeiksi.
Tämä tapahtuu pari- ja välineharjoittelulla toistamalla niitä paljon. Ei tuhansia vaan kymmeniä- tai satojatuhansia kertoja. Tämä ei ole aivan niin paljon kuin luulisi, koska yhdessä tekniikkatreenissä saa helposti satoja toistoja useampaankin tekniikkaan. Mutta paljon se silti on ja kyse on vuosien eikä kuukausien projektista.
Toistoja pitää tehdä ensin paikaltaan, sitten pienestä liikkeestä ja sitten yhä vaativammista tilanteista (pari lyö vastaan tms.). Tavoite on saada tekniikat ja niiden yhdistelmät sujumaan mahdollisimman samalla tavoin tilanteessa kuin tilanteessa.
Lisäksi pitää tietysti olla tieto ja ymmärrys oikeasta tekniikasta niin, että tämä ratautettu tapa on se, jolla saadaan mahdollisimman paljon kehon lihaksia tuottamaan voimaa niihin tekniikoihin, joilla vaikutus tehdään. Virheellisen tekniikan ratauttamisella saa todella paljon vahinkoa aikaan.
Kun tekniikat on saatu suunnilleen oikealle tolalle - mikä vie vuosia - niiden ylläpito vie paljon vähemmän treeniaikaa. Tällöin tekniikkaharjoittelua kannattaa vähentää ja lisätä enemmän erilaisia taktisia ja ottelusilmää parantavia harjoitteita vapautuneeseen treenikapasiteettiin. En kuitenkaan tarkoita että ensimmäiset 4 vuotta treenattaisiin vain tekniikkaa eikä näitä ollenkaan, vaan kyse on pikemmin painopisteen siirtämisestä.
Kuten olen aiemminkin usein neuvonut, Bådieinarille viisainta olisi mennä oman valmentajan puheille, kysyä tältä neuvoja harjoitteluun ja noudattaa niitä, vaikka ne olisivat ristiriidassa minun tai kenen tahansa muunkin täällä kommentoivan neuvojen kanssa.
Jos valmentaja on yhtään kartalla, niin tällä saadaan 99,99% varmuudella parempi tulos kuin sinua tuntemattomien nettikommentaattorien neuvoilla yhdistettynä aloittelijan omatoimipäättelyyn.
Me otetaan ennen joka sparri treenejä tehtävä otteluita. Esim torstaina otettiin puolustusta ja sieltä vastaan lyömistä, lähi ottelua ja hyökkäyksiä erilaisin komboin. Sparrissa on sitten hyvä testailla niitä kun ovat muistissa. Pelkkä vapaa sparri ei korjaa virheitä. Samat toistuvat treenistä toiseen. Varsinkin jos intoa on liikaa laatu kärsii ja menee huitomiseksi.
olen vain huomannut että meidän salilla kilpailijat, jotka toki ovat kokeneita, eivät tee muuta kuin sparraa. Joskus pistareita pari-kolme erää. Tehtäväsparrit olis tehokas tapa yhdistää saada kaikki osa-alueet mukaan. Itse asiassa en ymmärrä mitä hyötyä on pistaritreenistä jos seistään paikoillaan ja tehdään lyönti/potkusarjoja. Tai siis treeniä on sekin mutta hyöty on melkein sama jos hakkaa säkkiä.
