Kamppailijan oheis- ja lajiharjoittelu

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja gabber92
  • Aloitettu Aloitettu
Ei ole jos varsinaiseen sparriin lisätään kaksi erää. Se aloittelija sparri menee alkulämpästä. Jos 90min treenistä 4 min menee aloittelijaan se ei huononna kenenkään kehitystä. Aika paska urheilija jos kehitys kärsii parista erästä aloittelijan kanssa.

Tuo toimisi, jos olisi vain sparrit ja niihin pitäisi lämmitellä, eikä niin että sparrit on muun treenin ohessa, jolloin niiden alkaessa ollaan jo lämpimiä. Lisäksi jonkun pitää sparrata sen aloittelijan kanssa myös muut erät. Herää kysymys, miksei tämä joku sparraa hänen kanssaan myös niitä kahta erää.

Jos kerran yksissä treeneissä koko uransa aikana sparraa aloittelijan kanssa (siis paremman sijasta) kaksi erää, niin sen vaikutus on tietysti olematon, joskin silti negatiivinen.

Mutta jos teet neljä lajitreeniä viikossa ja joka kerta käytät kaksi erää aloittelijoiden kanssa sparraamiseen, se on jo 400 erää vuodessa ja 4000 erää kymmenessä vuodessa. Tai jos ajattelee niin että treeneissä on aina 6 erää sparria (yhteensä siis 24 erää viikossa) niin se vie kolmanneksen hyvistä sparreista pois. Tällä on aivan varmasti merkittävä vaikutus kehitykseen.

Treenit pitää tietenkin järjestää kokonaisuutena mahdollisimman tehokkaasti, mutta tässä pitää tiedostaa se, että selvästi heikomman kanssa sparraaminen on aina pois siltä paremmalta.

EDIT: Suosin siis sellaista harjoittelua, että jokaisessa tai useimmissa treeneissä on mukana muutama sparrierä. Eikä siis niin että sparrit keskitettäisiin erilliselle "sparripäivälle". Näin siksi, että sparripäiväjärjestelmässä käy usein niin että jonkun luottopari on poissa ja molemmilta menee sitten koko viikon sparrit pilalle tai jää välistä. Lisäksi kun sparria otetaan vain muutama erä putkeen, tekeminen on yleensä laadukkaampaa ja loukkaantumisia tulee vähemmän.
 
Viimeksi muokattu:
Loppujen lopuksi kaikki maksavat yhtä paljon siitä että saavat treenata, ehkä joillekin riittää se että tehdään vaan jotain mutta kyllä jotenkin pitää järjestää treenit niin että kaikki saavat niistä jotakin. Aloittelija on aloittelija ja pysyykin aloittelijana jos treenin taso on huono.
 
Onko hyviä vinkkejä antaa kuinka suojata käsillä? Meille opetettu pitää käsiä kulmakarvoissa kiinni kämmenselät kohti vastustajaa. Mielestäni tuntuu paremmalta pitää ne pään edessä niin että.näkee paremmin ja pystyy etukädellä suojaamaan. Riippuu tietenkin etäisyydestä mutta nyt tarkoitin että vastustaja ei ole ihan kiinni
Takakäso kiinni päässä, etukättä voi varioida. Jos päässä kiinni kuvaamallasi tavalla niin vaikea lyödä jabia rennosti ja huomaamattomasti. Lyönnin jälkeen hyvä muistisääntö käydä hipaisemassa kulmakarvaansa niin ei palautukset käy lantion kautta..
 
Omasta mielestäni tuo kertoo vain huonosta valmentajasta jos jossain normi pystytreeneissä hyvin erikokoiset treenaavat keskenään, kun ei siinä ole yhtään mitään järkeä. Porukka pitää jakaa koon mukaan useampiin ryhmiin, naiset ja miehet erikseen, jotka sitten kierrättävät keskenään, vielä parempi on jos valmentaja määrää parit ja sitten pysytään niissä.
Iso ukko sanoo pikkunaiselle: "mä olen sun liikkuva säkki seuraavan erän, vedä kovaa, minä vaan suojaan. Jos suojauksesi tippuu niin voin väliin lyödä tai potkaista kevyesti, aika ajoin"

On muuten yllättävän vaikea vetää tätä "suojausnyrkkeilyä" varsinkin jos oma puolustus perustuu vasrahyökkäämiseen. Kokeilkaapa.
 
No älä nyt hullujasi puhu.
1. tämä kokenut voi opettaa, ja opettaminen opettaa myös itseään
2. aloitrelijalta voi tulla lyönnit varsinkin erikoisista kulmista jne ja tästä voi olla jotain oppia kokeneemmalle.

Jos tuo olisi tehokas tapa treenata, niin sitten varmaan UFC-mestarit ja miljoonia tienaavat ammattinyrkkeilijät ottaisivat osan sparreistaan aloittelijoiden kanssa? Vähän veikkaan, että näin ei ole.
 
Kyllä jokainen varmasti ymmärtää että huippukamppailija ei todennäköisesti sparraa aloittelijoiden kanssa mutta 85% eivät kilpaile eivätkä tule sitä tekemään. Yleensä nämä treenaavat erikseen ainakin osittain. Kyllä aloittelijoille pitää antaa mahdollisuus kehittyä. Järjestelykysymys. No saa nähdä tapahtuuko mitään, muuten vaihto nyrkkeilyyn tai bjj
 
En ole valmentajalta kysynyt mutta muilta kyllä. Tietenkin ymmärrän että kanssani ei halua treenata vapaaehtoisesti enkä halua väkisin treenata sellaisten kanssa. Pitää vaan hyväksyä että näin toimitaan täällä ja tehdä päätös kelpaako vai ei
 
Nyt ehkä tipuin, mutta kannustaisin silti ottamaan asian puheeksi sen kans kelle se kuuluu (valmentaja). Toki asiaan voi suhtautua noinkin mutta pahoin pelkään että sama tilanne tulee uudestaan eteen kohtuu nopeasti muuallakin..
 
Nyt ehkä tipuin, mutta kannustaisin silti ottamaan asian puheeksi sen kans kelle se kuuluu (valmentaja). Toki asiaan voi suhtautua noinkin mutta pahoin pelkään että sama tilanne tulee uudestaan eteen kohtuu nopeasti muuallakin..

No joo katsotaan mitä tapahtuu. Kävin vapaissa harjoituksissa tiistaina eli sparriharjoituksissa. Kysyin 5-6 henkilöltä sparria mutta ei onnistunut. Pari erää yhden naisen kanssa kenen kaveri ei tullutkaan treeneihin. Vittuuntuneena lähdin himaan.
Tae kwon dossa homma toimi koska vedettiin pari erää sitten vaihto.

Nyt lopetan itkemisen
 
No joo katsotaan mitä tapahtuu. Kävin vapaissa harjoituksissa tiistaina eli sparriharjoituksissa. Kysyin 5-6 henkilöltä sparria mutta ei onnistunut. Pari erää yhden naisen kanssa kenen kaveri ei tullutkaan treeneihin. Vittuuntuneena lähdin himaan.
Tae kwon dossa homma toimi koska vedettiin pari erää sitten vaihto.

Nyt lopetan itkemisen

Jos "kukaan" ei halua sparrata sun kanssa kun pakolla ne 50 kiloiset niin ootko varma että siellä sun suunnassa ei ole se vika?
 
Jos tuo olisi tehokas tapa treenata, niin sitten varmaan UFC-mestarit ja miljoonia tienaavat ammattinyrkkeilijät ottaisivat osan sparreistaan aloittelijoiden kanssa? Vähän veikkaan, että näin ei ole.
Ei siitä edes ollut kyse vaan siitä, että "aloittelijan kanssa sparraaminen ei kehitä yhtään". Ootko ihan tosissaan sitä mieltä, että on sama istua kehän laidalla kaksi erää kun sparrata kaksi erää aloittelijan kanssa ? Jos olet, niin on teillä siellä pohjoisessa kummallinen ajatusmaailma.
 
Kehittyy jos toinen uskaltaa tehdä kunnolla. Kaikki osaavat lyödä suoria ainakin mutta kun jotkut eivät uskalla käyttää voimaa tai nopeutta ollenkaan
 
Ei siitä edes ollut kyse vaan siitä, että "aloittelijan kanssa sparraaminen ei kehitä yhtään". Ootko ihan tosissaan sitä mieltä, että on sama istua kehän laidalla kaksi erää kun sparrata kaksi erää aloittelijan kanssa ? Jos olet, niin on teillä siellä pohjoisessa kummallinen ajatusmaailma.

Minä taidan kuitenkin olla nyt meistä se, joka on reaalimaailmassa ihan oikeasti treenannut kamppailu-urheilua niin kuin huippu-urheilijat treenaavat ja ollut myös mukana huippu-urheilijoiden valmennuksessa. Reaalimaailman tilanne ei ole tuo, koska ei kukaan kilpaurheilija käytä saliaikaa istumiseen turhan panttina.

Yksi valmennuksen perusperiaatteista on se, että kaikki treeni on aina pois jostain muualta. Ikinä ei ole sellaista tilannetta, että voisi treenata rajattoman paljon, vaan rajallinen treenimäärä pitää yrittää käyttää mahdollisimman tehokkaasti.

Yleensä treenimäärää rajoittavat salivuorot tai siviilielämän menot, kuten työ, opiskelu ja perhe. Jos onnistuu treenaamaan ammattimaisesti tai edes puoliammattimaisesti +10 kertaa viikossa, alkaa treenimäärää rajoittaa palautumiskapasiteetti.

Vaikka ei olisi treenipariakaan käytettävissä, kilpaurheilija kykenee salilla ollessaan tekemään kehityksensä kannalta hyödyllisempiä ja erityisesti turvallisempia harjoitteita kuin aloittelijan kanssa sparraaminen. Siksi aloittelijan kanssa sparraaminen on negatiivinen tekijä kehitykselle.

Bådieinarin kannattaisi ilman muuta jutella valmentajan kanssa sparrien järjestämiseksi tuloksekkaammin.

Vaikka aloittelijan kanssa sparraamisesta ei ole välitöntä hyötyä, pitää asiaa tietysti katsoa hieman pidemmällä perspektiivillä. Motivoituneesta aloittelijasta kun voi kehittää hyvän sparriparin jollekin kilpailijalle ja hyöty lunastetaan myöhemmin. Ja tietysti siitä motivoituneesta aloittelijasta itsestään voi tulla aikanaan vaikka miten hyvä ja menestyvä urheilija.
 
Minä taidan kuitenkin olla nyt meistä se, joka on reaalimaailmassa ihan oikeasti treenannut kamppailu-urheilua niin kuin huippu-urheilijat treenaavat ja ollut myös mukana huippu-urheilijoiden valmennuksessa. Reaalimaailman tilanne ei ole tuo, koska ei kukaan kilpaurheilija käytä saliaikaa istumiseen turhan panttina.

Yksi valmennuksen perusperiaatteista on se, että kaikki treeni on aina pois jostain muualta. Ikinä ei ole sellaista tilannetta, että voisi treenata rajattoman paljon, vaan rajallinen treenimäärä pitää yrittää käyttää mahdollisimman tehokkaasti.

Yleensä treenimäärää rajoittavat salivuorot tai siviilielämän menot, kuten työ, opiskelu ja perhe. Jos onnistuu treenaamaan ammattimaisesti tai edes puoliammattimaisesti +10 kertaa viikossa, alkaa treenimäärää rajoittaa palautumiskapasiteetti.

Vaikka ei olisi treenipariakaan käytettävissä, kilpaurheilija kykenee salilla ollessaan tekemään kehityksensä kannalta hyödyllisempiä ja erityisesti turvallisempia harjoitteita kuin aloittelijan kanssa sparraaminen. Siksi aloittelijan kanssa sparraaminen on negatiivinen tekijä kehitykselle.

Bådieinarin kannattaisi ilman muuta jutella valmentajan kanssa sparrien järjestämiseksi tuloksekkaammin.

Vaikka aloittelijan kanssa sparraamisesta ei ole välitöntä hyötyä, pitää asiaa tietysti katsoa hieman pidemmällä perspektiivillä. Motivoituneesta aloittelijasta kun voi kehittää hyvän sparriparin jollekin kilpailijalle ja hyöty lunastetaan myöhemmin. Ja tietysti siitä motivoituneesta aloittelijasta itsestään voi tulla aikanaan vaikka miten hyvä ja menestyvä urheilija.
Sinä olet myös ainoa joka puhuu nyt tässä huippu-urheilijan näkökulmista. Tottakai nuo säännöt pätee jos kyseessä on huippu-urheilija. Suomessa tosin missään potkunyrkkeilyssä ei ole ikinä sellaista nähty.

Tässä nyt puhutaan aloittelijoista ja salin perustreeneistä ja treenaajista ja sinä kirkkain silmin täällä ilmoitat, että aloittelijan kanssa sparraaminen ei kehitä yhtään. Siinä olet väärässä. Jos vaihtoehtona on olla sparraamatta tai sparrata ihan kenen kanssa tahansa, niin jälkimmäinen kehittää aina enemmän kun olla tekemättä mitään.

Jos taas vaihtoehto on sparrata toisen kilpailijan kanssa vs aloittelijan niin tottakai ensin mainittu on parempi, mutta pointti oli se että siitä ei ollut kyse alunperinkään vaan siitä, että väitit: "aloittelijan kanssa sparraaminen ei kehitä ollenkaan".
 
Tämä nyt ei minulle kuulu
Enkä sen kummemmin ota kantaa mutta ' vanhoina hyvinä aikoina" nyrkkeilyvalmentajat panivat aloittelijan sparraaman salin pahimman tyypin kanssa alussa katsoakseen onko miehestä mihinkään. (siihen aikaan ei naisista kamppailulajeissa oltu kuultukaan ja olisi pidetty yhtä hyvänä vitsinä kuin sitä että naiset suorittaisivat intin)
Nykyään voisi kyseisellä tyylillä alkeiskurssit tyhjentyä aika nopeasti.
 
Kokenut kamppailija - joista oli siis kyse, kuten viestini lainausosiossa luki - ei todellakaan kehity mihinkään aloittelijoiden kanssa sparraamalla. Korkeintaan hän voi hidastaa sillä taantumistaan. Kokeneella kamppailijalla tässä tarkoitan sellaista, joka on tai on ollut ainakin kansallisella tasolla huomionarvoinen kyky. Huippu-urheilija ei tarvitse olla.

Kuulisin muuten mielelläni perusteita sille, että Jere Reinikainen tai Hanne Lauslehto eivät olleet huippu-urheilijoita.
 
Siinä on etuja kun sparraa huonomman tai pienemmän kanssa.
Pystyy kokeilemaan tekniikoita ihan eritavalla kuin hyvän kanssa.
Iskujen väistelyt jne.
Ei se ole ajanhukkaa.
Taitavat bjj:ssäkin käyttää tätä, lukenut että tekniikat hyvä ajaa sisään huonomman kanssa, ei tosin kokemusta.
Suomessa nyrkkeilyssä vaikkapa robbe tietääkseni tehnyt tätä paljon, vaikea ollut saada samantasoista sparria.
Toki poislukien leirit.
 

Suositut

Back
Ylös Bottom