Kamppailijan oheis- ja lajiharjoittelu

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja gabber92
  • Aloitettu Aloitettu
Jon Jones muistaakseni sanoi että hän treenaa aika pitkälti niin että treeneissä ei tule paljoa koppeja edes sparratessa. Puhui juuri siitä että pää ei kestä pidemmän päälle tuota hommaa.
Ja kyllähän sen itsekin huomaa että jos on kovia sparreja paljon ja niissä tullut koppeja niin kyllä se ÄÖ tippuu hetkellisesti. Yhdellä meidän seurasta kävi puhe sammaltamaan, moni kertoo lähimuistin heikentyneen, se on jo aika huolestuttavaa. Eikä siis puhuta mistään tyrmäyksistä edes, vaan reippaasta sparrista jossa tulee "koppeja". Eli en suosittele pidemmän päälle :D
 
Jon Jones muistaakseni sanoi että hän treenaa aika pitkälti niin että treeneissä ei tule paljoa koppeja edes sparratessa. Puhui juuri siitä että pää ei kestä pidemmän päälle tuota hommaa.
Ja kyllähän sen itsekin huomaa että jos on kovia sparreja paljon ja niissä tullut koppeja niin kyllä se ÄÖ tippuu hetkellisesti. Yhdellä meidän seurasta kävi puhe sammaltamaan, moni kertoo lähimuistin heikentyneen, se on jo aika huolestuttavaa. Eikä siis puhuta mistään tyrmäyksistä edes, vaan reippaasta sparrista jossa tulee "koppeja". Eli en suosittele pidemmän päälle :D
Jones kaiketi ei edes säännöllisesti kummemmin treenaa, paitsi ennen matseja vetää pidemmän treenikämpin. Tauoilla sitten säästelee aivojaan ja vetelee kokaiinia 🧐

Mutta joo ei ole kovin terveellistä vetää jatkuvalla syötöllä sparreja niin, että koitetaan kipata sitä kaveria.
 
Vielä tuosta kevyessä sparraamisesta. Tärkeä asia on nimenomaan se, että se pitää aloittaa heti uran alusta lähtien eikä vasta sitten kun on UFC:ssa. Tätä ei voi antaa pelkästään oppilaiden vastuulle vaan sitä pitää oikeasti opettaa. Se ei riitä, että vain sanoo, että "ottakaa sitten kevyesti" vaikka niinkin pitää tietysti tehdä.

Tässä videolla aloittelevia harrastajia sparraamassa. Taitotaso ei ole korkea, mutta kontakti pysyy kevyenä ja toiminta on järkevää. Osa kykenee etukädellään hämäämään vastustajaa, hyökkäykset tapahtuvat kombinaatioina ja välillä nähdään jopa iskujenvaihtoa ja vastaiskuja, eikä pelkästään aloitteen ottanut lyö ja toinen puolusta. Treenitaustaa ryhmällä on peruskurssi ja muutama viikko sen jälkeen.


View: https://www.instagram.com/p/CKWHxhuFxhf/


Ajatuksia sparraamisen alkeisopetuksesta:

- Sparria pitää olla usein, mutta vähän kerrallaan. Näin saadaan rutiinia ja toisaalta sparrikertojen välillä voidaan oppia uutta.

- Paljon parin vaihtoja. Kellään ei ole sopimatonta paria koko sparria, eikä synny pelkoja jotain tiettyä henkilöä kohtaan, jos tämä vie sparria pidempään.

- Lyhyet erät, kontakti kovenee väsyessä. Sparria ei ole mikään pakko sijoittaa harjoituksen loppuun, jos on kovat treenit.

- Jatkuva valvonta ja puuttuminen heti jos kontakti kovenee. Huumoria mukaan: "Hymyilkää sille parille!" "Tämä ei ole taistelu elämästä ja kuolemasta!"

- Oppilaiden vakuuttaminen siitä, että kova sparri alussa johtaa heikompaan kehitykseen.

- Ajatus siitä, että sparri ei ole kunniakysymys, rohkeuskoe tai kilpailu eikä aggressio kuulu tässä vaiheessa asiaan.

- Ei väkisin osuman hakemista vaan järkevien opetettujen kombinaatioiden tekemistä. Niistä joku isku osuu jos osuu. Sen ymmärtäminen, että suurin osa tekniikoista ei tule osumaan.


On paljon helpompaa opettaa se kevyt sparraaminen ensiksi ja koventaa kontaktia vähitellen kuin tehdä homma toisin päin. Paitsi että urheilullinen kehitys on parempaa, tässä on sekin hyvä puoli, että myös ne perusharrastajat pysyvät treeneissä paremmin, kun sparreissa ei tarvitse aina jännittää kolhuja.
 
^ Ehkä tärkein kommentti koko ketjussa. Helvetin hyvin sanottu. Liian paljon on edelleen sitä "otetaan sitten kevyesti vinkvink" -sparria erityisesti kun siirrytään peruskurssilta eteenpäin. Kun on itse aikaan saanu turpaan niin sitten kostetaan eteenpäin. Uskoakseni tähän asiaan puuttumalla saatais monessa kontaktilajissa ja monella salilla aloittelevat jatkamaan.
 
Helvetin hyvä pointti Andyltä. Sparri mielletään helposti testinä sille, kuka on kukkulan kuningas. Oppilaille pitää verbaalisesti selittää, käytännössä näyttää ja vielä katsoa päältä että kyse on edelleen harjoittelusta. Itse en valmennusvuosina tätä ymmärtänyt tarpeeksi huolella tehdä, ja omassa nuoruudessa tällaisesta olisi ollut suuresti hyötyä. Moni harrastaja on varmasti vaihtanut lajia vuosien varrella liian kovan tai jopa pelottavan sparrin vuoksi.
 
Joo, näin judomiehenä tajusin kans vasta aikuisiällä, että se randori on oikeasti oppimistilanne, eikä siinä ole voittajia. Varmaan paras tapa kehittyä, kun teet jotain tekniikkaa ja kaveri heittää sut mattoon toisella. Sit jäätkin miettiin, et mä tein noin ja se tekikin sit noin.. mitä mun täytyy tehä erilailla?! Tän kun tajuaa ja mitä aikaisemmin niin sen parempi. Toki judossa voi ottaa kovaa sparria huomattavasti enempi kun päähän ei tuu koppeja.. mut se että molemmat tekee täysiä kokoajan, ei kehitä niin paljoa, kun se että otetaan pari napsua tehoa pois.
 
Entinen Gloryn ja nykyinen Bellatorin mestari Gabriel Varga kertoo sparrikokemuksistaan Thaimaasta. Pointtina se, että yleinen käsitys siitä, että Thaimaassa sparrataan vain kevyesti ei ole koko totuus.


View: https://www.youtube.com/watch?v=QHlUA3zHIyQ


Varga on siis todella kova ottelija ja on voittanut mm. legendaarisen Lerdsila Chumpairtourin, joten ei kannata ihmetellä kun hän kertoo pyörittäneensä näitä paikallistason kykyjä helposti.
 
Jamban, Abban ja Max Hynnisen fysiikkavalmentaja Jukka Veijo kertoo näkemyksiään vapaaottelijan oheisharjoittelusta. Kannattaa ehdottomasti kuunnella.


View: https://open.spotify.com/episode/6ehc0cbjKveWP7Yo8u0zbY


Tässä on nyt ymmärretty se, että oheisharjoittelu on vain oheisharjoittelua ja lajiharjoittelulla menestytään. Oheistreenin tehtävä on tukea ja se pitää suunnitella ensisijassa niin, että lajitreeneistä saadaan kaikki irti.
 
Tämän voi myös kääntää niinkin päin, että pelkällä lajiharjoittelulla ei tule pääsemään pitkälle. Samat liikeradat ja tavoitteet aiheuttavat sen, että fyysiset ja myös kestävyysominaisuudet lakkaavat kehittymästä, Rajoja pitää välillä rikkoa ja kehoa työntää eteenpäin esimerkiksi kovan voimatreenin kautta. Se vaan pitää suunnitella ja ajoittaa hyvin.
 
Toihan nyt on aivan täyttä paskaa, että voimaharjoittelu olisi kamppailussa jotenkin ehdotonta. Lähes kaikista lajeista löytyy huippunimiä, jotka ei ole puntteihin koskenutkaan poislukien ehkä kreko ja vapaa.
 
Toihan nyt on aivan täyttä paskaa, että voimaharjoittelu olisi kamppailussa jotenkin ehdotonta. Lähes kaikista lajeista löytyy huippunimiä, jotka ei ole puntteihin koskenutkaan poislukien ehkä kreko ja vapaa.
Kukaan ei ole puhunut punteista. Voimaa voi treenata paljon paremmilla tavoilla. Mutta ei vapaiden painojen käytössä ole mitään pahaa. Rautaan koskeneita menestyjiä on varmasti 1000x määrä verrattuna niihin jotka pelkäävät punttia. Mutta paini vaan karhujen kanssa, sekin kehittää.
 
Puhutaan kuitenkin taitolajeista. Vaikkapa Bjj:n yksi kovimmista marcelo garcia ei ole tehnyt koskaan minkäänlaista voimaharjoittelua ja saattaa olla esim. Tyson furyllakin vähän hiljaisempaa.

Vapaaottelussa, nyrkkeilyssä, thaikussa, kickboxingissa jne jne jne. Aivan väärin sanoa, että voimaharjoittelu olisi jotenkin ehdotonta.
 
Jos puhutaan muistakin kuin pelkistä maailman huipuista, ilman voimaharjoittelua pärjää erittäin hyvin. Omassa seurassa on nyrkkeilyssä sm tasolla menestystä saavuttaneita ottelijoita, ja hyvin harva tekee minkäänlaista voima treeniä. Fysiikka treeneinä on lenkkeilyä ja omalla kropalla kuntopiirejä. Voiman hankkimista ei käytännössä koskaan. Sparria ja tekniikka treeniä 95 %. Toki on myös luonnon vahvoja karjuja jotka tykkäävät ryskää punteillakin, mutta ei se tarkoita että niin olisi pakko tehdä menestyäkseen.
 
Näinpä. Viittasin alunperin tuohon "ei tule pääsemään pitkälle", enpä tiedä mikä lienee sitten pidemmällä kun lajinsa maailman paras
 
Vitun typerää vääntää taas tohon että joku joskus pärjäsi ilman.
On itsestään selvää että vahvempana olet myös parempi versio itsestäsi.
Se on sitten eriasia että salikisoihin koutsi antaa osallistua ilmankin, kuin että se olisi parempi.
Suomessa tietämys fysiikkaharjoittelusta on pitkälti sitä "pelekkää pitkää lenkhiä niin hyvätulloo", siksi
sen merkitystä vähätellään(kun tarvitsisi opetella uutta tai myöntää ettei tiedä vittuakaan ja ottaa ulkopuolinen apu). Ja talvella hiitämään!

e: ei pidä unohtaa että bodareilla on pienet munat
 
Joku joskus = joka aikakaudella useampia. Suomalaisethan nimenomaan urpoilee siellä salilla liikaa ja lajitreenit jää liian vähälle monesti. Joillekkin vaan sopii se, että ollaan nopeita ja teknisiä ja ne voimaominaisuudet on aivan yhtä tyhjän kanssa.

Toki nykyään lähes kaikki huiput tekee fysiikkatreenejä jollain asteella, mutta ei kaikki ja kaikki ei sitä tarvitse menestyäkseen. Jopa päinvastoin.

Vahvaksi itsensä treenaaminen joissain tapauksissa on, niin paljon pois tärkeämmistä asioista, että ei vaan kannata. Vaikka sinä olisit kuinka veijarimpi versio itsestäs sillä 200:n penkillä, niin ei kaikki muut ole.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom