Tässä taitavat eri henkilöt tarkoittaa nyt eri asioita puhuessaan käsien pitämisestä korkealla tai matalalla.
Nyt ensinnäkin minä en ole ikipäivänä treenannut tyyliä, jossa kädet nostetaan ohimon korkeudelle. Päinvastoin pohjani ovat karatessa, jossa kädet ovat vatsan/rinnan korkeudella. Se etten ole koskaan ollut kovin hyvä lyömään johtuu ihan muista syistä kuin harjoittelusta kädet ohimoilla.
Pidän itse ja opetan myös perustapana sitä että nyrkit ovat poskipäiden korkeudella suunnilleen samoilla paikkeilla kuin tuossa Forsbergilla on. Itse työnnän omiin ominaisuuksiini liittyvistä taktisista syistä vielä etukäden tosi voimakkaasti eteen, mutta se tapa ei sovi suurimmalle osalle ihmisistä. Olen otellut yhden nyrkkeilymatsin ns. high guardissa, koska siinä vastustaja oli ulottuvampi, parempi liikkumaan, nopeampi ja teknisesti taitavampi, jolloin normaali ottelutyylini ei natsannut tähän ollenkaan. Voitin joka tapauksessa matsin, joten taktiikkaa voi pitää onnistuneena siihen tilanteeseen.
Tuo Gabber92:n vastustajan Kallen käyttämä tapa pitää kädet tosi ylhäällä on minusta erikoistapaus, joka sopii nimenomaan lyhyille ottelijoille ja olisi Gabberillekin harkitsemisen arvoinen. Tiedän lisäksi että tuo hyvin korkea suojaus on tarkoitettu myös ammattilaisthainyrkkeilyssä suojaamaan kyynärpäiltä joilla voidaan viiltää otsaan vekkejä. En kuitenkaan osaa kyynärpääpeliä niin hyvin että osaisin kunnolla ottaa kantaa tämän asian merkitykseen. Amatöörimatseissa sillä ei kuitenkaan ole kovin paljon väliä kun on kypärät ja kyynärsuojat.
Se mitä itse olen tarkoittanut käsien pitämisellä alhaalla on sitä mitä esim. Artem Levin tekee.
View: https://www.youtube.com/watch?v=kdzGt06GrXI
Levin on kuitenkin 77-kiloisiin 191-senttisenä todella pitkä ja sylivälikin hänellä on 196 cm. Lisäksi hänellä oli se merkittävä etu, että hän sattui olemaan maailman taitavin ottelija ja väistösilmä aivan uskomaton. Gabber ei missään nimessä voi otella tuolla tavoin.
Potkunyrkkeilyssä ja thainyrkkeilyssä käsien pitäminen rinnan tasalla on todella vaarallista, jos ei ole aivan huippu. Ensinnäkin se väisteleminen on paljon hankalampaa kun lyöntien jatkoksi tulee kiertopotkuja jaloille ja vartaloon, mutta suurin ongelma on potku päähän.
Jos käsiä pitää rinnan tasalla, hanska viettää suuren osan matsista silmän ja vastustajan jalan välissä peittäen sen jalan näkökentästä. Lisäksi käden nostaminen blokkiin on mahdotonta ja toisella kädellä potkua ei voi torjua. Tuloksena on tällaista.
View: https://www.youtube.com/watch?v=RY3-E--G90I&t=1m
View: https://www.youtube.com/watch?v=mCyYweEo4aU&t=1m50s
Kun katselee salikisoissa aloittelijoiden matseja niin ehdottomasti yleisin tapa mihin matsi päättyy keskeytyksellä on se, että erän lopulla ottelijan kädet laskevat ja vastustaja heittää yleensä vielä teknisesti aivan luokattoman yläpotkun, johon toiselta sammuvat valot saman tien. Tällainen on ottelijan uran jatkon kannalta erittäin tuhoisaa ja on mielestäni ensimmäinen asia, mikä tulee välttää. Siinä ei pysty edes koutsi tai tuomari pelastamaan tilannetta niin kuin epätasaisessa pieksännässä.
En sinänsä tuomitse tuota ajatusta, että opetettaisiin ensin lyömään rennosti kädet melko alhaalla ja sitten nostettaisiin suojausta. Mutta se pitäisi aloittaa junnuna ja saada suojaus halutulle paikalle siinä vaiheessa kun jätkät alkavat lyödä ja potkia oikeasti kovaa. Kun kyseessä on 27-vuotias aloittelija, on mielestäni ainoa järkevä menettely se, että heti aluksi valmentajan kanssa päätetään tavoiteltu ottelutyyli ja aletaan hinkata siihen mahdollisimman paljon toistoja, pyrkien pitämään muutokset mahdollisimman vähäisinä. Näin voidaan päästä edes jossain asiassa kohtalaiselle tasolle.
Voimaharjoittelusta vielä. Minä siis olen sitä mieltä, että ottelijan normaalisti kannattaa tehdä sitä voimaharjoittelua tiettyinä kausina vuodessa. 2 treeniä viikkoon on tällöin okei, kolmekin ehkä, ylläpitoon riittää yksi. Jos ei olla sidottu treenaamisessa tasaviikkoihin, ylläpito voisi toimia jopa niin että tehdään yksi treeni noin 10 päivässä. Yleisesti voimatreeneissä kannattaa ottaa ns. "aloittelijan gainsit" pois, mutta sen jälkeen treenin hyötysuhde alkaa radikaalisti laskea. Gabber on lisäksi poikkeustapaus eikä hänen tarvitse enää kehittää voimiaan.
Voimaharjoittelun aiheuttama jumi on nimenomaan akuuttia, ei kroonista. Eli ei sillä voimaharjoittelulla tietenkään
muutu hitaaksi, mutta se vaikuttaa nopeuteen ja hermotukseen seuraavina päivinä. Tämä taas vaikuttaa lajitreenien onnistumiseen ja pitkällä aikavälillä merkitys taitotasolle on huomattava, jos ollaan käytännössä joka lajitreenissä jumissa, mitä on vaikea välttää jos treenaa kolmesti viikossa voimaa. Lisäksi nopeusharjoittelua on hyödytöntä tehdä jumisena ja sen puute taas vaikuttaa nopeusominaisuuksiin negatiivisesti. Siksi sitä voimailua kannattaa jaksottaa kausittain.
).
