- Liittynyt
- 27.4.2003
- Viestejä
- 417
Tarkoituksena siis saada niitä paljon puhuttuja kalarasvoja (+ proteiinia, tietty), joten esim. tonnikalaa emme noihin kaloihin lue mukaan ollenkaan. Seitit, hauet, ahvenet jne. on täten myös pois listalta.
Tuntuu herättävän paljon keskustelua, jotta mitkä kalat tulisi laskea suositusten (x krt/vko) täyttämiseen. Pääsääntöisesti "kalakiintiön" täyttäminen omega-3-rasvahappoja runsaasti sisältävillä kalalajeilla (lohen lisäksi mm. taimen, anjovis, makrilli ja sardiinit) on suositeltavaa. Käytännössä myös muut kalalajit voidaan lukea osaksi saantia, sillä näiden kautta mm. suunnataan saturated-polyunsaturated -rasvahappojen keskinäistä suhdetta edulliseen suuntaan.
Myös kaloihin liitetyistä terveysriskeistä (raskasmetallit, ympäristömyrkyt ja mm. PAH-yhdisteet) on pakko tuoda esiin muutama pointti. Arvioidut terveysriskit perustuvat pitkälti eläinkokeisiin ja erilaisiin riskinarviointeihin, jotka käsittelevät kalan syöntiä pääasiassa ympäristömyrkkyjen teoreettisen saannin perusteella. Vaikka nämä arviot on syytä ottaa vakavasti, ovat niiden antamat tiedot usein myös ylikorostuneet ja kalan syönnin mahdollisilla terveyshaitoilla on jopa peloteltu.
Riskinarviointi yksinkertaisimmillaan perustuu usein lisäksi laskentamalleihin, joissa tutkitaan jonkin yksittäisen aineen aiheuttamaa yksittäistä terveysriskiä. Tämän tyyppinen riskiarviointi ei välttämättä kuitenkaan ole aina tarkoituksenmukaista jos yhden, usein teoreettisen riskin pienentäminen johtaa toisen riskin suurenemiseen. Tästä klassisen esimerkki on juuri kalan syönnin terveysriskien arvioiminen, jossa kalan syönnin rajoittamisella oletetaan toisinaan olevan ympäristömyrkkyjen pienemmän saannin vuoksi vaikutuksia syöpien esiintymiseen. Professori (emer.) Jouko Tuomiston mukaan erään tutkimusryhmän kalan syöntiä rajoittava suositus vähentäisikin vuositasolla noin 50 syöpätapausta, mutta samalla jäisi estämättä noin 30 000 sydänkuolemaa. Näin pelkkä haittojen arvioiminen ja niihin keskittyminen voi johtaa epäedullisiin kansanterveysvaikutuksiin.
On epäilty, että tietyt väestöryhmät olisivat erityisen alttiita runsaan kalansyönnin terveysriskeille. Esimerkiksi harrastekalastajat ja elinkeinokseen kalastavat henkilöt (usein yksipuolista ja runsasta yksittäisten kalalajien suosimista), jotka ovat nauttineet kalaa säännöllisesti kaksi kerta viikossa tai useammin, ovat keränneet elimistöönsä vuosikymmenien aikana suuria määriä mainittuja ympäristömyrkkyjä. Silti tutkimusten kalastajat ovat olleet iäkkäitä, mutta terveitä.
Myös kalastajien syöpäriskiä on tutkittu Pohjoismaissa. Kalastajat ovat olleet poikkeuksellisen terve ammattiryhmä. Kaiken kaikkiaan näyttäisi siis siltä, että jopa näissä oletetuissa riskiryhmissä kalan syönnin aikaansaamat terveyshyödyt olisivat mahdollisia terveysriskejä suurempia.
Pro Kala :kippis1: