En mä foobikoksi sua meinannut, mun mielestä vaan ei voida lyödä prosentuaaleja lapselle että siitä tulee n prosenttia homo ja n prosenttia hetero. Toisekseen, nuo prosentithan muuttuu aina, eli lasten suhteen ollaan ns. jälkijunassa. Olen aika varma, että aina uuden sukupolven kohdalla homo/hetero-suhteet tasoittuvat, sillä yhä useampi uudesta sukupolvesta uskaltaa tulla ulos kaapista. Myös mietin näitä joko homo tai hetero -juttuja, johan se antiikin rooman ajoilta tiedetään että itseasiassa ihan helvetin suurta osaa ihmisistä voi välillä vähän homottaakin. Eli en usko käsitteeseen että 95% ihmisistä on 100% heteroita ja 5% väestöstä on 100% homoja. Tähän mun mielestä tää keskustelu viimeistään kaatuu. Tehdään asioista joko-tai.
En ihan ymmärtänyt mitä vastausta minulta odotat. Ilmeisesti tarkoitit, että koska suurella (95%) tod. näk. lapsesta tulee hetero, niin lapsi tulisi sijoittaa heterovanhempien luo, koska tämä ruokkisi lapsen heteromaista seksuaali-identiteettiään. Tai siis lapsen heteromaisen seksuaali-identiteetin kehitys olisi vakaampaa, ilmeisesti koska saisi heterovanhempien mallin vanhemmistaan? Tämä nyt on lähtökohtaisesti mun mielestä aika merkityksetön argumentti, koska eihän välttämättä kaikki yksinhuoltajienkaan lapset saa "vakaata" seksuaalisen identiteetin kehitystä.
Tietysti siis olen itsekin sitä mieltä, että jos teuvot ja muut ämmähomot kasvattaisi lapset 100%:n ämmähomoiksi (bitch I´m fabulous!) niin ei sekään kivaa olisi.
Yhdyn (vertauskuvannollisesti) tuohon yhteen edeltävään miespuhujaan, joka oli sitä mieltä että ei voida argumentoida heitoilla "jos olisi kaksi osapuolta samalla viivalla, toinen homo ja toinen hetero", koska tämä ei ikinä toteudu maailmassa. Yhtälailla korpeis niin vitusti, jos lapsi laitettaisiin huonoille adoptiovanhemmille (lasta hakataan ja käytetään hyväksi) ihan vaan sen takia, että nämä vanhemmat olivat heteroita.
Mielenkiinnolla ainakin itse odotan, että mihin suuntaan yhteiskunta tulee menemään. Vieläkö 30v päästä jotain jaksaa homot niin paljon harmittaa että tehdään kaasuiskuja paraateihin :D Tai koska ne tulikivet rupee tippuun taivaalta.
- - - Updated - - -
Oleellinen kysymys on mielestäni se, mitä laki huonontaisi nykytilanteeseen nähden. Yksi homo voi jo nyt adoptoida lapsen ja kasvattaa sitä kumppaninsa kanssa, joten miten se huonontaa lapsen asemaa, että toinenkin käytännön huoltaja virallistetaan? Kielletäänkö "sinkkuadoptio" homoilta tai vaikka kokonaan? Otetaanko adoptoitu lapsi pois, jos adoptiovanhempi alkaa homosuhteeseen? Jos yhden vanhemman adoptio kielletään, niin mitä tehdään lesboille, jotka tekevät sen lapsen itse (miehen saanti mukaan projektiin jostain ei varmasti tuota vaikeuksia)? Otetaanko lapsi pois?
Jos minä saisin suunnitella maailman uudestaan, niin ei siellä varmaan olisi homoja tai muutakaan minun omista standardeistani poikkeavaa vaan ainoastaan ydinperheitä ja fiksuja ihmisiä, mutta kun reaalimaailman lainalaisuudet ovat erilaiset, niin päätökset pitää tehdä ne huomioiden. Itse en ole ylläoleviin kohtiin keksinyt muuta vastausta kuin sen, että adoptio-oikeuden laajentaminen on juuri sen lapsen kannalta parannus nykytilanteeseen. Tuleepa edes se toinenkin puolisko haastateltua ja sopivuus huoltajaksi tarkastettua, toisin kuin nyt jos vain yksi vanhempi adoptoi ja toinen hengailee epävirallisesti siinä sivussa.
En tiedä miten se nykyisin menee, voisiko joku tietävämpi selventää? Otetaan vaikka esimerkki että Pekka on yh ja rupee homosteleen. Lapsi on homostelun alussa 1v. Pekka homostelee 10v ja he elävät kolmisin (pekka, homopuoliso ja lapsi) tuon 10v onnellista perhe-elämää. Pekka heittää veivit ja mikäli lähiomaisia ei ole, niin 11v lapsi otetaan huostaan ja pekan homopuoliso, lapselle tod. näk. läheisin ihminen, ei ole oikeutettu adoptioon koska ei ole oikeutettu lähiomainen.
Voiko siis tuo yo. skenaario vielä tapahtua, vai olisiko pekan homopuolisolla adoptio-oikeus?
