Samat havainnot minulla lajivoimasta. Aidossa vääntötilanteessa tulee niin paljon erilaisia voimavektoreita, niiden äkillisiä muutoksia jne., että ei niitä salitreenillä pysty harjoittelemaan siten että lihas-hermojärjestelmä oppisi tekniikkaa järkevällä tavalla. Vääntäminen on lukuisten lihasten monimutkaista yhteispeliä muuttuvissa tilanteissa. Pöytäväännön aikana ja sen jälkeen kyllä huomaa väkisinkin, missä voimanpuute piilee. Lienee varmaan myös mahdollista, että aloittelijana voi saliharjoittelulla opetella lajin kannalta hyödyttömiä, kehittämättömiä tai äärimmäisessä tapauksessa vahingollisiakin liikemalleja jos ei juuri koskaan väännä pöydässä ihmistä vastaan eikä tiedä, mitä tekee.
Itse olen ajatellut, että treenikaverien (vielä) puuttuessa on kuitenkin otettavissa jotakin hyötyä saliharjoitteista, vaikkei se olisikaan optimaalista. Eli vahvistaa niitä voimaketjun heikoimpia lenkkejä, jotta olisi paremmat lähtökohdat vääntää turvallisemmin ja tehokkaammin sitten kun treeniseuraa siunaantuu. Koska aloittelijoiden lähtökohdat ovat aina erilaiset ja yksilölliset, niin saliharjoitteidenkin osalta olisi viisasta käyttää yksilöllistä harkintaa. Tässä on varmasti iso apu kokeneemmista vääntäjistä, jotka ovat todennäköisesti ollessaan itse aloittelijoita kamppailleet vastaavien ongelmien parissa, keränneet paljon tietotaitoa muiltakin vääntäjiltä ja osaavat pöytäväännön perusteella analysoida, mistä voimaa puuttuu.
Minulla oli lähtötilanne 0 kädenvääntöä, mutta yläkropan moninivelliikkeissä >100kg sarjapainot. Tämä ilmeni pöydässä siten, että käsi kesti sivupainetta tosi huonosti, vaikka muu kroppa olisi ollut valmis isompiin kuormiin. Samoin oli takapaineen kanssa, selkä kyllä olisi vetänyt mutta ranne ja näpit asettivat selvät rajat ja ne kyllä tulivat yllättävän nopeasti vastaan vahvempaa vääntäjää vastaan. Kyynärvarren kierto oli minulla myös tosi heikko lajin vaatimuksia ajatellen, kun sitä ei juuri muuten ole tarvinnut kun satunnaisesti taloa rempatessa. Sain kokeneemmalta vääntäjältä tekniikkavinkkejä kropan käyttöön, mutta tämä ei tietenkään poistanut em. voimanpuutteen ongelmia vaan teki ne entistä selvemmäksi.
Tällaisessa tilanteessa (muu kroppa vahva suhteessa käsiin) loukkaantumisriski olisi iso jos olisin yrittänyt huonolla tekniikalla pöydässä tai salilla härkäpäisesti painaa menemään maksimivoiman perässä. Saliharjoitteiden yksi etu pöytävääntöön mielestäni on kuormituksen ennakoitavuus ja säädeltävyys (edellyttää tekniikan vakiointia). Toki strategisesti viisaasti voi treenata myös pöydässä - mutta malttaako sitä aina kaverien kanssa vääntäessä tehdä, on eri asia. Aloitin siksi salilla sivupaineen ja kyynärvarren kiertäjien treenaamisen aivan olemattomilla painoilla ja korkeilla toistomäärillä. Uskokaa tai älkää, treenasin näitä myös kesäkuumalla järvessä uinnin yhteydessä veden alla :D Noh, vakavasti puhuen, uinti on mielestäni kyllä tosi hyvä palauttava metodi käsille ja muutenkin lihaksistolle ja nivelille.
Eli heikkouksia painottaen piti lähteä salilla liikkeelle. Muissa liikkeissä sai laittaa suhteellisesti enemmän rautaa jo alusta pitäen. Koska kyseessä ovat aika pienet kyynärvarren lihakset ja tottumattomat tukikudokset, niin rautaa on saanut lisätä aika maltillisesti. Olen suosinut pyramidisarjoja ja lisännyt useammin työmäärää (lisää sarjoja ja toistoja) kuin silkkaa rautaa. Kun on alkanut pyramidin huippu tuntua liian kevyeltä, olen rautaa lisännyt 0,25-1kg. Hidasta hommaa tämä käsien tukikudosten ja nivelten vahvistuminen siis käytännössä on jos ei ole geneettinen luonnonoikku, teki työtä sitten pöydällä tai salilla, mutta oikotietä ei valitettavasti ole. Näillä metodeilla olen itse kesän aikana kasvatellut sivupaineen sarjapainot 0-10kg -> 30-40kg ilman loukkaantumisia - mutta näkyykö ja tuntuuko tämä pöydässä kavereita vastaan, se selviää vasta myöhemmin.
Spesifi lajivoima vaan niin tärkee juttu!
