Tullut seurattua tubesta kädenvääntöä jonkin verran. Voisko jokin vähän valaista, mikä homman "juju" , että Esim. John Brzenk paljon pienempi muita. Varmaan 20-40 kiloa isommat ukot häviää tuolle. Onko se tekniikka ja voima yhdessä ? Tuskin tuolla ketään paskalla tekniikalla vääntää ? Ja voimaa noilla isoilla ukoilla ihan hullusti. Homman pointti, miksi Brzenk on ollut niin ylivoimainen 1985-2015 ? Toki muitakin kovia miniä. Mutta toi Johnin koko ihmetyttää, miten se on niin kova. Ilmeisesti kädenväännön Michael Jordan. Topi voisi vähän valaista asiasta, niin itsekin ymmärtäisin homman jujun. Hauska laji muuten seurata.
Uskoisin että suurin syy Brzenkin menestykseen perustu siihen, että niitä harvoja jotka alottanu kädenväännön lapsena ja sitä kautta saanu niitä tärkeitä reenitunteja sillon kun on kasvavassa iässä. Kun kattoo mitä tahansa isompaa lajia, ni jokanen huippu alottanu nassikkana ja saanu kerättyy suuret volyymit harjoittelua jo melko nuoreen ikään mennessä.
Toinen syy varmasti, että vaikka Brzenk oli elopainoltaan pieni (90-110kg), jos siis vertaa muihin kärjen kavereihin, esim Johnin ranteen paksuus, kämmenen leveys ja paksuus, sekä sormien koko olivat melko tuhtia tavaraa verrattaessa keskiverto vääntäjään. Tottakai oli näitä Cleve Deaneja ja Cyplenkoveja joilla vielä isompi käsi, mutta huno mittasuhteisesta vääntäjästä ei voida puhua mitenkään. Päinvastoin.
Ja palataan takas tohon ykkös kohtaan, eri reenaamiseen. Brzenkillä oli aina laadukas seura missä vääntää ja haasteita riitti viikottaisessa reenissä. Aluksi oma isä ja tämän kaverit olivat kirittämässä nuorta Brzenkiä, minkä jälkeen reeniringissä pyöri Johnin veli Bill Brzenkin ja Toddzillan kaltaisia maailman tähtiä. Tämä ei tietenkään ole mieheltä mitään pois, ja mies itse oli varmaan suurin syy miksi moni tämän reeniringistä myös kehittyi maailmanluokan vääntäjiksi.
Itse reenissä John omien sanojensa mukaan harjoitteli paljon itse vääntämistä, apuliikkeiden ollessa minimissä ja pääfokus oli itse pöytäharjoittelussa. Kovaa vääntöä nuorena joka päivä vuosia, aikuisena taas kerran viikossa todella kovassa seurassa, ja järkevästi. John oivalti harjoittelussaan levon ja pöytäreeneihin maksimaalisen panostamisen välisen suhteen todella hyvin, sekä muisti kehittää pöydässä kaikkia vääntökulmia todella harmonisesti.
Miehen toprollin kontrolli remmeillä ja ilman oli jotain aivan kauheaa, perustuen jäätävään takapaineeseen, suuree kouraan sekä aivan uskomattomiin forkun kiertäjiin. Tietenkään miehen ranteen koukistusvoimaa unohtamatta, jota pidetään edelleen historian kovimpana. Miehen äärimmäisen kitkainen ja pakottava hookki ei myöskään toprollista juuri kalvennut, ja monasti oli tilanne että Brzenk oli molemmissa tyyleissä maailman paras. Uskomattoman kuuloisesti mies voitti maailman parhaat toprolli spesialistit käsikontrollilla, sekä hookki möröt syvä hookkaamalla. Maailman parhaana toprollaajana pidetty Taras Ivakin joutui maistamaan moneen otteeseen remmeillä Brzenkin takapainetta, sekä 60cm hauikset omaava Denis Cyplekov löi kuin seinään Johnin pitäessä tätä "kupissaan" ja nyökytellessään samaan aikaan vaimolleen katsomaan.
Brzenkistä ehkä käy hyvin ilmi se miten laji spesiaalia voimaa kädenvääntö vaatii. Jos häviät lajivektoreissa vastuksella tarpeeksi, juuri mitään ei ole tehtävissä. Ei ole merkitystä, että isolla vääntäjällä on penkkipunnerrus 300kg ja hauiskääntö tangolla 170kg, jos ranteen koukusta, kierrosta tai nostajista löytyy liikaa heikkouksia. Monasti myös esim punttihauisliikkeet eivät suoraan kerro hauiksen staattisesti voimasta pienillä kulmilla operodessa.
Summa summarun John Brzenk oli tarpeeksi iso lihaksinen kaveri niillä todella korkeilla lajiominaisuuksilla, että se riittä niitä vuosina kun mies kilpaili lajin dominointiin. Itse näkisin että vuonna 2008 kun Devon Larrat voitti Brzenkin 6-0 täysin näytöstyyliin supermatsissa, miehen ura maailman ykkösvääntäjänä oli ohi. Näyttäisi myös että kun kädenvääntö kasvaa lajina ja harrastajia tulee lisää lajin piiriin, todennäköisesti maailman ykkösvääntäjänkin koko kasvaa. Brzenkin vuosikymmenten dominointi ehkä kertoo lajista enemmän kuin miehestä itsestään, vaikkakin uskon että miehen otteista kannattaa ottaa mallia paljonkin