Itsensä kehittäminen ja sen eri tekniikat?!

[aeroflot]

Musta tähän liittyy erittäin olennaisesti se, että hälyttävän harva tuntuu oikeasti tietävän mitä mieltä on mistään "isommasta" asiasta. Se keskustelu ei onnistu, jos ei ole koskaan ajatellut yhtään mitään. Enkä tarkoita sitä, että pitäisi olla kiinteä mielipide tai jokin totuus mielessä, mutta että asioita on tarpeen tuumia ennen kuin on pakko. Vaikka niinkin kolhosti, että valitsee aiheen ja alkaa ajatella sitä, etsiä tietoa ja niin edelleen. Tutkia omaa käytöstä. Tuntuu, että turhan monelle keskustelu on kuin huono väittely; kumpikin on valinnut jonkun kannan etukäteen ja yrittää sitten puolustaa sitä ja voittaja on se, joka saa toisen käännytettyä puolelleen. Eikä mikään ole niin huolestuttavaa kuin ihminen joka ei koskaan muuta mieltään mistään.

Mielestäni on myös olennaisen tärkeää opetella kuuntelemaan ja jossain määrin hallitsemaan omia impulssejaan. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö mihinkään voisi heittäytyä tai olla tunteellinen, mutta nykyihmisen käytöstä leimaa hillittömyys, joka on mielestäni oksettava piirre. Kaikki halut eivät ole samanarvoisia, eikä kaikkien halujen perässä tarvitse juosta.

Minusta tuntuu, että sinä olet valinnut kantasi etukäteen ja puolustat sitä loppuun asti.

Haloo, kannattaisi varmaan miettiä sen verran pitemmälle, että tuo on ihan peruskauraa.

KAIKKI tekee näin ja siksi väittely onkin turhaa, koska KUKAAN ei KOSKAAN muuta kantaansa (siis oikeasti). Mutta kuten vanhemmiten me kaikki huomaamme, niin väittelyt muiden ihmisten kanssa ja aivojen jalostuminen saavat aikanaan ehkä-sittenkin epäilyn, että eihän tämä maailma menekään niinkuin sen pitäisi mennä eikä silläkään ole mitään merkitystä. Emme tiedäkään mitään ja kaikki on turhaa paitsi kuoleminen. Tätä kutsutaan keski-iän kriisiksi ja silloin ostetaan moottoripyörä tai tehdään mukula eikä jakseta enää viisastella. Pulloon tarttuminen on myös lähellä.

 

[Bateman]

Nostin tässä vähän hörhökerrointa ja tilasin tuon Robbinsin kirjan "Awaken the Giant Within". Lukeminen kannattaa aina.. ;)

 

[Ultimecia]

Minusta tuntuu, että sinä olet valinnut kantasi etukäteen ja puolustat sitä loppuun asti.

Ahaa.

Haloo, kannattaisi varmaan miettiä sen verran pitemmälle, että tuo on ihan peruskauraa.

Pahoittelen, en tiennyt että tässä pitää keksiä jokin nappi jota painamalla kehittyy ihmisenä. Empiiriset havainnot osoittavat, että useimmille ei todellakaan ole peruskauraa.

KAIKKI tekee näin ja siksi väittely onkin turhaa, koska KUKAAN ei KOSKAAN muuta kantaansa (siis oikeasti). Mutta kuten vanhemmiten me kaikki huomaamme, niin väittelyt muiden ihmisten kanssa ja aivojen jalostuminen saavat aikanaan ehkä-sittenkin epäilyn, että eihän tämä maailma menekään niinkuin sen pitäisi mennä eikä silläkään ole mitään merkitystä. Emme tiedäkään mitään ja kaikki on turhaa paitsi kuoleminen. Tätä kutsutaan keski-iän kriisiksi ja silloin ostetaan moottoripyörä tai tehdään mukula eikä jakseta enää viisastella. Pulloon tarttuminen on myös lähellä.

Niin. Jos kuitenkin haluaa kehittää itseensä, mikä käsittääkseni on ketjun aihe, niin voi ehkä miettiä tuota postaamaani asiaa mikäli se ei ole itselle jo "peruskauraa". Vai etkö osannut quotata oikeaa kohtaa? Kyllä niitäkin ihmisiä löytyy, jotka osaavat a) keskustella rakentavasti ja b) väitellä ns. taiteen sääntöjen mukaan ("oikea" väittely tai väitöstilaisuus). Oletusarvoisesti kirjoitin jotakin yleispätevää, koska en tiedä eikä minua kiinosta haluaako joku yksittäinen palstalainen kehittyä vaikka nopeammaksi runkkaajaksi.

 

[aeroflot]

Väittely onkin turhaa, koska KUKAAN ei KOSKAAN muuta kantaansa. MOT.

Toisekseen miten paljon sä kehityt, että saat nuijittua jonkun tollukan (ne muut ihmiset) tajuntaan omia näkemyksiäsi? Miten paljon ne tollukat kehittyy?

Siis en sano, ettei keskusteleminen olisi joskus mukavaa kun olemme niin sosiaalisia eläimiä ja siitähän saa kiksejäkin kun on nokkelana ja saa omia ajatuksia eteenpäin. Mä olen vaan kauan sitten ottanut sen filosofisen lähestymisen, että muut ihmiset on täysin merkityksettömiä, niistä ei koskaan heijastu mitään hyvää ja jos pystyy pitämään ne merkityksettömänä niin ei pahaakaan. En muista mikä tämän suuntauksen nimi oli, mutta komppasin aikanaan.

Toisaalta onhan se pieni ristiriita, että on ylipäätään ottanut vaikutteita jonkun toisen ajattelumalleista.

 

[Ultimecia]

Väittely onkin turhaa, koska KUKAAN ei KOSKAAN muuta kantaansa. MOT.

Väittelystä hyötyy eniten kolmas osapuoli, joka ei tiedä asiasta liikoja. Saa molemmat kannat kuultua ja perusteltua

Toisekseen miten paljon sä kehityt, että saat nuijittua jonkun tollukan (ne muut ihmiset) tajuntaan omia näkemyksiäsi? Miten paljon ne tollukat kehittyy?

Kyllä mua kiinnostaa mitä muut ovat mieltä, ihan jo pelkästään tiedon tasolla. Ei sillä ole mitään tekemistä sen kanssa että haluaisin ketään käännyttää tai tulla itse käännytetyksi. Hyvä keskustelu, jossa molemmat ovat samaa mieltä, voi olla avartava ja antoisa myös ihan jo vain sillä perusteella, että asioita on kiva tietää. Jos taas pitää mielellään asiat omana tietonaan niin eihän tuosta mitään tule.

Siis en sano, ettei keskusteleminen olisi joskus mukavaa kun olemme niin sosiaalisia eläimiä ja siitähän saa kiksejäkin kun on nokkelana ja saa omia ajatuksia eteenpäin. Mä olen vaan kauan sitten ottanut sen filosofisen lähestymisen, että muut ihmiset on täysin merkityksettömiä, niistä ei koskaan heijastu mitään hyvää ja jos pystyy pitämään ne merkityksettömänä niin ei pahaakaan. En muista mikä tämän suuntauksen nimi oli, mutta komppasin aikanaan.

Toisaalta onhan se pieni ristiriita, että on ylipäätään ottanut vaikutteita jonkun toisen ajattelumalleista.

Itse en ajattele, että se on vaikutuksien ottamista jos punnitsee muiden näkemyksiä ja muodostaa niistä oman mielipiteensä. Itsensä kehittäminen suhteessa muihin ihmisiin on toki vammaista siinä mielessä, että mikään vertailuasteikko ei poista sitä millainen itse todella olet. Muiden ihmisten merkityksettömyys on suhteellista; minusta kertoo melkoisesta arvostelukyvyn puutteesta jos ei osaa tehdä eroa yksilöiden välillä. Vaikka yleisesti ottaen muiden mielipiteille ei tulisi kovin kummoisia perustaa.

Yleensä tuo "en ota vaikutteita mistään" on enemmän laiskuutta kuin itsenäisyyttä (siis yleensä, en tarkoita nyt juuri sinua aeroflot). Ei jakseta oikein ottaa selvää mistään vaan keksitään pyörä uudestaan. Jos on samoilla linjoilla tai samaa mieltä esimerkiksi jonkun suuren filosofin kanssa, ei se vielä tarkoita että on apinoinut niitä ajatuksia.

 

[Narutumppu]

Väittely onkin turhaa, koska KUKAAN ei KOSKAAN muuta kantaansa. MOT.

Toisekseen miten paljon sä kehityt, että saat nuijittua jonkun tollukan (ne muut ihmiset) tajuntaan omia näkemyksiäsi? Miten paljon ne tollukat kehittyy?

Siis en sano, ettei keskusteleminen olisi joskus mukavaa kun olemme niin sosiaalisia eläimiä ja siitähän saa kiksejäkin kun on nokkelana ja saa omia ajatuksia eteenpäin. Mä olen vaan kauan sitten ottanut sen filosofisen lähestymisen, että muut ihmiset on täysin merkityksettömiä, niistä ei koskaan heijastu mitään hyvää ja jos pystyy pitämään ne merkityksettömänä niin ei pahaakaan. En muista mikä tämän suuntauksen nimi oli, mutta komppasin aikanaan.

Toisaalta onhan se pieni ristiriita, että on ylipäätään ottanut vaikutteita jonkun toisen ajattelumalleista.

Mä otan kyllä keskustelut nykyään ihan itselleni oppimistapahtunana, ja tuota varmaan Ultimecia ajaa takaa?

Kyllähän mäkin olisin aikalailla kykenemätön ilmaisemaan itseäni tähän triidiin tai esim. aihealueen ruotsinkieliseen vastineeseen, mikäli olisin pitänyt tiukasti kiinni ylä-asteen asenteistani keskustellessani ruotsinmaikan kanssa kys. kielen osaamisen tarpeellisuudesta.

Vai olenko nyt sekoittanut täysin kaksi eri asiaa?

 

[koirrah]

Väittelystä en kommentoi enempää, kuin että tällaisten vaikeiden keskusteluiden dynamiikka on kuvattu hienosti Difficult Conversations: How to Discuss what Matters Most- kirjassa. Auttaa ymmärtämään paremmin sitä miksi ihmiset ajautuvat väittelyihin ja varsinkin kuinka niistä voi päästä yli. Yksi iso oivallus kirjassa on että väittelyissä harvoin ollaan kiinnostuneita varsinaisesta asiasta, vaan tunteet ovat se juttu.

Anthony Robbinsin lisäksi kovia itsensäkehittämisguruja ovat esimerkiksi Wayne Dyer ja Stephen Covey. Stephen Coveyn pääteos 7 Habits of Highly Effective People ohjaa ihmisiä toimimaan hieman pitkäjänteisemmin ja suunnitelmallisemmin elämässään. Wayne Dyerin vanhempi tuotanto taas herättelee ihmisiä elämään enemmän hetkessä ja tekemään rohkeampia valintoja tulevaisuutta ohjatakseen, tyyliin ihminen on itse vastuussa omasta elämästään ja tulevaisuudestaan; Turha tässä on rutista, parempi käyttää energia huomisen luomiseen.

Vastaavia kirjoja ovat kirjoittaneet myös suomalaiset Antero Katajaisesta Jari Sarasvuohon. Myös www.positiivarit.fi listannee ainakin joitain noista kirjoista.

Jos taas haluaa helpottaa itsensäkehittämisurakkaansa, niin tällöin kannattaa lukea viisauksia fiktion muodossa. Nykyisin kovasti suosittu Paulo Coelho on kirjoittanut romaaneja joista osassa on ihan kohtalainen juonikin, ja jotka sisältävät monenlaisia viisauksia osana tarinaa..

Näin kevään kynnyksellä kirjathan tietty kannattaa ahmia aamuaerobista kuntopyörän selässä ähkiessä, tai lenkillä audio-kirjoina. Ei unohdu tämä olemisen sietämätön keveys.

 

[Munqi]

Olen todella hidas lukija joten pitkän aikaa olen halunnut treenata itseni nopeaksi lukijaksi. Olisi ihan mahdollista ja erittäin hyödyllistä, tiedän myös miten se tehdään, mutta en ole jaksanut. ;)

Miten se tehään?

On nimittäin sama ongelma ja todella tahtoisin tietää.

 

[Vartti Mainio]

Kannattaa hankkia käsiin sellainen teos kuin: Using your brain for a change. Kirjoittajana Richard Bandler. Kirja on 146 sivuinen ja kunnon paketti niille jotka ovat kiinnostuneet NLP:stä. Suosittelen lukemaan, voit oppia jotain hyödyllistä. Netistä löytyy kyllä, tosin jostain sen voi saada ilmaiseksikin jos ei halua pulittaa pariakymppiä.

 

[aeroflot]

*kröhm*

Mitä NLP oikein edes on? Siis eikö tätä itsensäkehittämistä ja psyykkaamista myydä urheilijoille ja muille patsastelijoille tuolla tieteellisellä nimikkeellä?

Mä olen ymmärtänyt, että se on ihmisen psyykkeen lukemista todennäköisyyksien ja reaktioiden perusteella. Tyyliin kysyt jotain ihmiseltä ja jos se hieroo nenää niin se valehtelee (ehkä) ja jos katsoo vasemmalle, niin se käyttää mielikuvista (mahd. valehtelu, ehkä) ja jos tuijottaa liikaa silmiin niin taas valehtelee (ehkä) yrittäen näyttää rehelliseltä.

Toinen millä NLP:llä käsittääkseni pyritään on saada ihminen psyykkaamaan itselleen jatkuva "putki", ainakin urheilussa. Siis olotila minkä esim. huippu-urheilija saavuttaa jolloin toiminnot ovat automaattisia ja suoritustaso näin korkea. Jonkin sortin positiivinen draivi.

Joskus Sarasvuon kirjaa lukeneena, niin ei siellä kyllä muistaakseni mitään muuta konkreettista ollut kun kirjoittaa paperille (unelmia, tavoitteita, keinoja jne. en muista tarkemmin).

Onko rukoilu vanhinta ja tehokkainta NLP:tä (itsesuggestiota)?

Noniin, omat tiedot on Darren Brownista (vai mikä se taikuri olikaan) ja olen koittanut noita tony robinsonin filmeja katsoa, mutta ei pysty. Tulee ensin epäusko, että voivittumitäpaskaa ja sitten heti uni.

Vai onko tehokkainta itsensä se mihin uskoo. Jos uskoo, että kehittyy ihmisenä eniten seisomalla tolpan nokassa viikona niin kai sitä tottavie sitten kehittyy. Tai rukoilemalla viisi kertaa päivässä tai bodaamalla tai lukemalla Sarasvuon kirjat etu- ja takaperin.

Joku esimerkki NLP:n käytössö laihduttamisessa:
http://yle.fi/terveys/aitounelma/nlp2.html

 

[aeroflot]

Tulee mieleen se Andy Mcoyn viisaus eli: sun pitää varoo mitä sä haluut, koska sä saat sen.

Jos itseäni ajattelen, niin saan rahaa siitä mitä lapsena ajattelin, että olisi mukavaa, mutta kyllä tämä on ihan perseestä. Väärin haluttu.

Että ehkä tuon otsikon pitäisi olla "onnelliseksi tuleminen ja sen eri tekniikat". Onko se ihmiselle edes mahdollista. Mielestäni ei ehkä jos yrittää etsiä onnen muiden ihmisten perusteella. Ja tulen taas siihen malliin, että muilla ihmisillä ei ole merkitystä ja ne voi sulkea pois mielestä. Kuten kait ihmiset kypsyessään lopulta tekevät. Tai joku Kimi Räikkönen, "ei kiinnosta".

 

[Shane]

*kröhm*

Mitä NLP oikein edes on? [...] Mä olen ymmärtänyt, että se on ihmisen psyykkeen lukemista todennäköisyyksien ja reaktioiden perusteella.

Ei oikeastaan. Eikä se ole oikeastaan mitään varsinaisesti tieteellistäkään. Pikemminkin se on eräänlainen työkalupakki erilaisia käytännön menetelmiä, joihin varmaankin kyllä on mahdollista löytää perusteita tieteenkin puolelta.

Siinä on monenlaista, enkä ole mikään NLP-expertti. Mutta aika paljon se mielestäni painottuu siihen, miten kielen avulla voidaan vaikuttaa toisiin ihmisiin. Enemmän suggestiota kuin itsesuggestiota. Varmaankin yksi keskeisimmistä käsitteistä NLP:ssä on "ankkurointi". Tyypillisesti kyse on toisen ihmisen jonkun tunnetilan (yleensä positiivisen) kytkemisestä itseen (esim. kevyt kosketus). Monet naiset muuten osaavat tämän ihan luontaisesti.

Richard Bandler on muuten itse jossakin haastattelussa todennut, että kaikki hänen esittämänsä NLP:n perusteet / perustelut ovat täyttä paskaa, siis aivan hatusta vedettyjä. :D Mutta kyllä ne jutut vaan toimii. Vähän samaan tapaan kuin on toimivia lääkkeitäkin, joiden tarkkaa vaikutusmekanisimia ei tunneta.

 

[aeroflot]

Itse tulee käytettyä sen verran (jos tämä nyt on tai ei ole NLP:tä), että puhuttaessa jollekin jonka huomion haluaa, niin kevyt huomiohipaisu/kosketus käsivarteen (miehiä ei toki uskalla, luulee homoksi..) tai etunimen käyttö, niin ko. henkilö on tarkkana kuin porkkana. Varsinkin tuo kevyt kosketus, sillä saa sekavankin ihmisen huomion moneksi minuutiksi kun tekee sen luonnollisesti. Suomalaisissa voi vielä korostua, koska täällä ei niin kosketella ja pitää tietysti olla varovainen ettei se ole liian "huono" kosketus (huono ajoitus puheen kanssa, klisee, vihjaileva, liian pitkä tai voimakas tms).

Tosin tuo on ärsyttävä, jos sitä käytetään liian paljon. Siis hoetaan nimeä saati, että hipelöidään. Joudun kerran kohteeksi, että eräs henkilö jankutti etunimeäni 5min välein ja teki mieli jo sanoa, että kyllä minä kuuntelen ohjeita ilman kikkailujakin. Tai ehkä se oli sen tapa muutenvain.

Joskus netistä löysin jonkun sanalistan joissa oli "hyviä" sanoja ja "pahoja" sanoja, siis mitä sanoja kannatti ja ei kannata toistaa tai käyttää esim. työhaastattelussa/hakemuksessa/puheessa kun halutaan saada henkilön luottamus ja omalle puolelle.

Ilmeisesti tarkoitit, että tuo kosketus pitäisi tehdä kun esitetään jotain posiitivista tai käytetään näitä "hyviä" (voivat vaihdella henkilöittäin?) sanoja, että saadaan vahva ankkuri itseensä ja korostetaan näiden "hyvien" sanojen voimaa ja suunnataan se?

 

[aeroflot]

Jokaisen ihmisen lempisana on varmastikin hänen etunimensä ja sillä saa siis huomion ja positiiviset fiilikset, mutta jos sitä käyttää läpinäkyvästi, että tulee mieli manipuloinnista, niin ei hyvä.

Hyvä nimimuisti tekee myös aina mielettömän vaikutuksen, siis sehän hivelee jokaisen itsetuntoa ja tekee olon tärkeäksi jos joku kauan sitten tavattu henkilö muistaa koko nimen. Huonosta nimimuistista saa heti tympeämmän kuvan.

 

[demoni]

Vähän tämmöstä Sarasvuo-läppää, mutta
välillä täytyy tulla pois "mukavuusalueelta", jotta voi kehittyä.
Täytyy urheilla, tehdä työtä ja puuttua omiin puutteisiin henkisellä puolella, että voi saavuttaa jotain.
Balanssin takia pitäisi myös osata relata.
Pyhä kolminaisuus: treeni, ravinto ja palautuminen (+motivaatio) on kaiken kehityksen perusta,
muutenkin kuin urheilussa.

 

[Shane]

Ilmeisesti tarkoitit, että tuo kosketus pitäisi tehdä kun esitetään jotain posiitivista tai käytetään näitä "hyviä" (voivat vaihdella henkilöittäin?) sanoja, että saadaan vahva ankkuri itseensä ja korostetaan näiden "hyvien" sanojen voimaa ja suunnataan se?

Kyllä. Kun "ankkurointi" tehdään esim. hetkenä jolloin toinen joko muistelee jotakin itselleen merkityksellistä (johon mahdollista johdattaa keskustelun avulla), hän yhdistää sinuun myöhemmin positivisia mielikuvia. Vaikka joku hieno matka jonka teit kymmenen vuotta sitten, ensimmäinen kerta kun 100 kg nousi penkistä. Kosketuksen pitää olla lyhyt ja neutraali -- olkapää, käsivarsi. Samahan voi toimia sitten toisinkin päin, eli negatiiviset tunteet voivat ankkuroitua yhtä lailla.

Ns. hyvistä sanoista puhutaan myös NLP:ssä termillä "trance words" mutta ne ovat kaikille henkilökohtaisia -- liittyvät omiin elämänarvoihin, mieltymyksiin, kokemuksiin. Jokaisella on näistä kumpuavia mielisanoja tai sanontoja, joita usein tulee toistettua huomaamatta. Jos näitä sanontoja sitten toinen ihminen "syöttää takaisin", syntyy yhteenkuuluvuuden tunnetta, tms. Näin siis ajatus NLP:ssä.

 

[Bateman]

Joskus netistä löysin jonkun sanalistan joissa oli "hyviä" sanoja ja "pahoja" sanoja, siis mitä sanoja kannatti ja ei kannata toistaa tai käyttää esim. työhaastattelussa/hakemuksessa/puheessa kun halutaan saada henkilön luottamus ja omalle puolelle.

Tästä olisi kiva lukea lisää. En löytänyt googlella mitään kiinnostavaa. Osaatko antaa jotain vinkkiä hakuun?

Tuo keskustelukumppanin etunimen käyttö on käsittääkseni jotain myyntimiesten vanhoja kikkoja. Ihminen tuntee itsensä erityiseksi ja tärkeäksi kun nimeä käytetään ja sitten tietysti sekin tekee vaikutuksen että nimi on jäänyt mieleen.

Pelimiehessä puhuttiin kanssa siitä kuinka kysymykset tulisi aina asetella, mikäli mahdollista, siten että keskustelukumppani vastaa myönteisesti.

 

[aeroflot]

En valitettavasti osaa, toivoinkin, että joku muu tietäisi tuon tai vastaavan linkin. Siellä oli semmosia suht' arkisia sanoja joita helppo viljellä.

Sen mäkin olen lukenut/kuullu joskus, että ei kannata koskaan kysyä kieltosanalla. Esim. 'Etkö viitsisi viedä roskat ulos' vs. 'Viitsisitkö viedä roskat ulos'. Jälkimmäinen toimii paremmin.

Siellä pelimies-kirjassa oli kyllä joitakin juttuja jotka toimii ihan oikeasti ja minkä huomannnut naisten kanssa ollessa. Esim. jos nainen kysyy jotain, että mitä hänen pitäisi tehdä tässä tilanteessa, niin kyllä sen ilmeestä huomaa, että väärin meni jos vastaa, että "emmätiedä". Siis ilmeisesti tuo antaa vaikutelman välinpitämättömyydestä ja/tai päättämättömyydestä ja leimautuu heti (kun itse ei tule paljon mietittyä muiden mielipiteitä, niin tuo vain vaikuttaa kummallista ääneen kysyä tai, että miksi minun pitäisi ylipäätään ottaa kantaa/vaikuttaa toisten ihmisten välisiin asioihin).

 

[aeroflot]

Koitin googlata sitä sanalistaa, mutta löytyikin myyntimiesten artikkeli joka on kyllä asiaa, parhaimmat ja luotettavimmat tyypithän muistuttaa aina itseään

"Siinäpä on mukava ihminen, hänhän on niin kuin minä!" pitää sisällään paljon viisautta, joka liittyy luottamuksen rakentamiseen. Tätä samankaltaisuuden tarjoamista voidaan nimittää samauttamiseksi. Tämä tarkoittaa sitä, että alamme toimia samansuuntaisesti kuin henkilö, johon haluamme luoda kontaktin. Samauttaminen ei ole koskaan toisten matkimista, vaan samankaltaisuuden hakemista. Samauttaminen on hyvin tavallista ja ihmiset samauttavat toisiaan jatkuvasti yleensä tietämättään. Samauttamista voidaan tehdä monella tavalla, kuten esimerkiksi samankaltaisella äänen voimakkuudella, sanoilla, sanonnoilla (esimerkiksi murre), puhenopeudella, kehon asennoilla, hengityksellä, ilmeillä, liikkeillä (esimerkiksi nyökyttely), vaatetuksella, yhteisillä kokemuksilla tai taustoilla ynnä muulla.

http://www.myyntijamarkkinointi.fi/index.php?mid=78&a=show&id=506

Itseäni muuten ärsyttää näissä kikoissa eniten ne (harvat) jotka puhuvat korostuneen hiljaa kuin marlon brando, että toisen keskustelijan pitää keskittyä 100%, että saisi edes selvää mitä sieltä suusta tulee. On niin läpinäkyvä ja toista aliarvioiva kikka3, että ei toista ole... Näkeehän sen heti päällepäin, että minkälainen ihminen puhuu luonnostaan hiljaa ja minkälainen käyttää sitä tehokeinona.

 

[Shane]

Sen mäkin olen lukenut/kuullu joskus, että ei kannata koskaan kysyä kieltosanalla. Esim. 'Etkö viitsisi viedä roskat ulos' vs. 'Viitsisitkö viedä roskat ulos'. Jälkimmäinen toimii paremmin.

En tiedä sopiiko nyt tähän esimerkkiin, mutta periaatteessa kaikkein paras olisi kai kysyä niin, että olettaa myönteisen vastauksen itsestäänselvyydeksi. "Vietkö roskat ulos nyt vai vasta ruuan jälkeen?"

Mutta nyt aletaan olla aika kaukana alkuperäisestä kysymyksestä...