Annas kun pappa yrittää kertoa jutun juonen:
Jokaisella ihmisellä on tietyt käsitykset omasta itsestään ja sitä kautta siitä että mitä on mahdollista tehdä tai saavuttaa ja mitä ei.
Kotipaikka, koulutus, ikä, ammatti yms. yms. luovat kehyksen jonka kautta ihminen katselee maailmaa, ja myös asettaa itselleen näkymättömiä rajoja jotka estävät ihmistä tavoittelemasta ja saavuttamasta onnellisuutta ja unelmiaan.
Minä haluan 'jotain' mutten voi saavuttaa sitä koska olen 'tällainen'. Tällaisen itsensäkehittämis-rumban yksi peruspylväs on usein se että näet itsesi sellaisena kuin olet juuri nyt unohtaen "taustasi" ja aiemmat käsityksesi itsestäsi.
Esim. Dinho kokee itsensä joskus (esim. työnhaussa) epävarmaksi, ja katselee silloin itseään lintuperspekstiivistä, jolloin isosta pelottavasta asiasta tulee yhdentekevä --> Dinho on haastattelussa rentoutunut ja saa unelmiensa paikan. Yksi unelma on taas saavutettu ja elämä on parempaa.