Itsensä kehittäminen ja sen eri tekniikat?!

[kebetto90]

Tuossa tuli tänään mietittyä sitä, että kenelle urheilu ja liikunta ylipäätään sopii. Siis siinä mielessä, että saisi niitä kovia tuloksia, pääsisi huipulle, jne.

Yksi asia mikä varmasti merkkaa, ovat nuo testosteronitasot. Itsellä esim. nuo ovat aikas alhaalla, varmasti vaikuttaa tuohon, ettei omalla punttisalitreenillä sitä tulosta vain tule. Harvemmin näkee, että joku kova nostaja on vaikka naismainen, omaa todella vähän testosteronitasoja, jne.

Salon Mikko on hyvä esimerkki. Kun kaveria katselee ihan ylipäätään, niin aikas karskin näköinen äijä on ihan kokonaisuudessaan.


Kun ottaa vertailuun vaikka jotkut yliopistonörtit, jolla on päässä silmälasit ja finnejä paljon, niin vaikeaa kuvitella, että niistä ketään hirveästi kehittyisi kovallakaan treenillä. Itse en miehisiä asioita hirveästi osaa tehdä tai hallitse edes. Kuulun aika lailla tuohon silmälasit ja finnit-osastoon.

Olen kiinnostunut aika paljon runoudesta ja olen aika taiteellinen ihminen. Mietinkin joskus, että onko ylipäätään se treenaaminen se oma juttu. Siis halua ja motivaatio on edelleen, mutta ei oikein omasta mielestäni sovi kuvaan. Kovat voimailumiehet, Navy Seal-sotilaat, ym. ovat kaikki aika lailla äijämäisiä.

Eli ehkä haen sitä treeniä kokonaan väärästä paikasta.

Miksei yliopistonörteistä voi kehittyä kovakuntosia tai lihaksikkaita jos alkais reenaa ja syömää hyvin. Ne näyttää yliopistonörteiltä koska ne ei varmaankaa käy salilta tai panosta lajiin. Kaikki aika varmaa menee opiskeluun jne...

 

[kebetto90]

Veikkaan just että J88 kerran käyny salilla ja reenin jälkee syöny sipsiä ja limonaatia ja ku heti seuraavana päivänä ei noussu penkistä 100kg nii luovutti. Jäätävän masentavaa tektsiä tuolta kaverilta yleensäki tulee.

 

[Her-manne]

Itse olen monella tapaa sellainen henkilö, etten saa nautintoa itse liikuntasuorituksesta. Esim. vaikka kävisin lenkillä useinkin, ja kunto paranisi, niin tuo ei tuo sellaista hienoa fiilistä lainkaan. Koska siinä kunnossa ei ole oikein mitään ihmeellistä, sen voi saavuttaa kuka hyvänsä.

Salilla kun kävin, niin penkkiä aloin tekemään 40:llä kilolla. Sitten kun sain 60, niin eipä se miltään tuntunut. 60 kiloa ei ole mielestäni mikään ihmeellinen tulos. Moni vetää 80 kiloa ihan ilman treeniäkin. Moni tuntee hienoa fiilistä siitä, kun tulokset nousee, mutta itse en.

Salilla kävin reilu 2 vuotta, mutta ei ole oma juttu. Hinku salille on kova, mutta ei ole se oma juttu. Tulokset eivät hirveästi nousseet, vaikka treenasin kuin hullu.

Itsellä vain on oleellisia asioita nuo geenit ja lahjakkuus esimerkiksi. Se on aina tuloksista pois, jos ei ole lahjakkuutta tai geenejä. Runoiluun taas itsellä on aika paljonkin lahjakkuutta, kun muutenkin olen aika taiteellinen. Pohjaa on tuohon tekemiseen paljon enemmän kuin esim. salilla käymiseen. Eivät kaikki ihmiset ole luonnostaan taiteellisia tai runoihmisiä, jos ei omaa taiteellisia lahjoja, niin on vaikeaa myöskään olla sellainen. Itse taas en ole harjoitellut mitään taidetta, mutta huomaan, että potentiaalia on todella paljon.

Eri asia sitten on, että kiinnostaako tuo hirveästi.

 

[J88]

Miksei yliopistonörteistä voi kehittyä kovakuntosia tai lihaksikkaita jos alkais reenaa ja syömää hyvin. Ne näyttää yliopistonörteiltä koska ne ei varmaankaa käy salilta tai panosta lajiin. Kaikki aika varmaa menee opiskeluun jne...

Yliopistonörtit ovat yleensäkkin aika lailla erilaisia verrattuna noihin kuntoilijoihin ja urheilijoihin. Harvoin sieltä löytyy sellaista äijähenkilöä noista nörttiporukoista.

Ja eri asia sitten että mihin asti se pelkkä kova treenaaminen ja syöminen riittää. Sama asia kuin esim. taiteellinen lahjakkuus. Monihan voi piirtää ja harrastaa runoilua vaikka kuinka, mutta eivät ikinä yllä sellaisen henkilön tasolle, kellä on taiteellinen luonne. Toisilla niitä ideoita ja juttuja tulee mieleen koko ajan, omaavat jo valmiiksi taiteellista näkemystä, mielikuvitusta, jne.

Itse en ole mitään taiteita ikinä harrastanut, mutta olen huomannut, että runoilussa, tarinankerronnassa, taiteellisessa näkemyksessä, jne. olen monia edellä. Äidinkieli ollut aina vahvin aine koululla. Eli tuossa on se selkeä vahvuusalueeni, jota kannattaisi hyödyntää.

Eivät noiden juttujen harrastaminen itseäni niin kiinnosta, mutta fiksumpaa se olisi, kun tuota luonnettakin on siihen hommaan. Ja jos ei edes usko kehittyvänsä tarpeeksi vaikka punttailussa, niin miksi edes tehdä sitä?

Eli eiköhän homma ole jo aika lailla taputeltu

 

[ronsteri]

Jostain syystä et ota neuvoista vaarin etkä muuta omaa ajattelutapaasi, vaikka muut koittavat suistaa tuollaista masistelua parempaan suuntaan. Jos et ole trolli niin rehellisesti suosittelen hakeutumaan ammattiauttajalle. Vaikutat masentuneelta.

 

[Block]

Tulokset eivät hirveästi nousseet, vaikka treenasin kuin hullu.

Tulee mieleen, että ei tainnut olla treenimetodi, ruokailu ja lepo asiat kunnossa?

Tai sitten vain yliarvioit kehityksen nopeuden. En ymmärrä, että jollain voisi olla oikeasti niin huonot geenit, että lihaskunto ei kasvaisi jos kaikki muut asiat on hoidettu mallikkaasti kuntoon.

 

[kebetto90]

Itelläki oli välillä semmonen vaihe reeneissä ettei oikee tulokset noussu, mutta sillon piti vieläkin enemmän panostaa ruokaan ja uneen. Ei se riitä että reenaa ku hullu. Jos et syö ja nuku oikee/tarpeeksi nii eihän ne tulokset nouse.

 

[ATL]

J88 treenasit kuin hullu? Eli liikaa? Ei se oikeasti se huippu-urheilu ole sitä mitä TV:ssä mainoksissa näytetään, kun lajista riippumatta äijät nostavat rautaa hirveellä ilmeellä. Se on vain pieni osa. Sen lisäksi pitäisi vielä syödä oikeata ruokaa oikeaan aikaan eikä sortua kovin usein alkoholiin, herkkuihin yms. Pitäisi myös nukkua hyvin, varsinkin suhteessa treeniin, jotta se ei mene hukkaan. Pitäisi myös omata oikeanlainen asenne, jota sinulla ei ole. Sillä kehitys tuskin koskaan missään tulee tasaisesti, vaan saattaa olla että kuukaudessa ei kehity lähes yhtään, sitten vauhti kiihtyy ja jonain kuukautena kehitystä tulee samanverran mitä viimeisenä kymmenenä. Noittenkin lisäksi vielä lihashuollot, yms. yms. yms.

Se että treenasit ei vielä kerro mitään, sillä on lukemattomia tapoja vetää kaikki se treeni hukkaan tai heikentää sen tulosta.

Palomiehen työstä käsitys usein on että pelastaa palavasta rakennuksesta ihmisiä. Kuinkakohan monta tuntia he siihen käyttävät kaikista työtunneista... Tuskin kovin montaa.

Mitä nyt vielä lisää tuli mieleen niin sen nostamisen ja noitten kaikkien aiempien asioiden lisäksi vaikkapa jossain painonnostossa on vielä tuloksiin vaikuttavia asioita ainakin tekniikka, jota voit hioa tuntikausia, katsomalla videoita kun muut sitä tekevät, yrittäen toteuttaa samaa peilin kanssa, kuvata omia nostoja yms.

Jos sitten jotain noista laiminlyö, niin yksinkertaisesti ei saa niin hyviä tuloksia mitä muuten saisi. Geenit ovat olemassa, niille ei voi mitään. Jos on huonot geenit omasta mielestäni se tarkoittaa, että silloin ei ole varaa laiminlöydä pienintäkään yksityiskohtaa, jotta pärjää. Ja kyllä pärjätä voi huonoilla geeneillä, mutta se vaatii vain paljon enemmän työtä mitä paremmat geenit omaava.

Tottakai on helppo ajatella että tuolla on hyvät geenit, turha yrittää. Toisaalta voi ajatella myös että se varmaan tietää että sillä on hyvät geenit ja luottaa siihen hieman liikaa. Silloin kun toisella on hyvät geenit ja toisella huonot, mutta toinen tekee kaikki pienet asiat sen treenauksen lisäksi hieman paremmin, niin silloin alkaa samaan sitä toista kiinni joka vuosi.

J88: Sinulta puuttuu vain se kohde. 23 vuotiaana ei voi ikää syyttää yhtään mistään. Aivan vastaavasti jos kiinnostaa voit runoutta yms. harjoitella. Se on totta että välttämättä vaikka mitä tekisit et voi tietää tulisitko jossakin lajissa maailman tasolla pärjäämään ja kuinka hyvin. Mutta ei kukaan voi tietää kokeilematta monta vuotta, jos sitä riskiä ei ota ei voi tietää.

Puhuit ainakin painojen nostamisesta, niin todella pitkälle voisit päästä jos vain aloittaisit. Teet kaiken mahdollisimman hyvin ja pyrit parantamaan joka päivä.

Otan nyt vielä yhden esimerkin omasta lajistani, eli koripallo. NBA:ssa ammatikseen pelaa Jose Barea, erittäin lyhyt, valkoinen, epäatleettinen. Joka kuitenkin on päässyt sinne, tienaamaan miljoonia ja tekemään tulostakin nykyään. Toki hänkin treenaa salilla ehkä sen 3-4 tuntia viikossa ja kentällä vielä monta monta enemmän, mutta sen lisäksi menee aikaa venyttelyihin sun muihin ja taisi mainita yhdessä haastattelussa että nuorempana käytti ainakin tunnin päivässä, katsomalla koripalloa. Katsoi miten muut pienet pelaajat pärjäävät, mitä he tekevät jotta pärjäisivät yms.

Jos et koskaan yritä, et voi tietää mihin pystyt. Ei se auta että luovuttaa vuoden tai kahden jälkeen. Ei se kerro vielä kaikkea.

 

[osku]

Mun käsittääkseni tyhjiö pumpulla ja erilaisilla venyttys laitteilla pystyy kehittämään itseään ihan kivasti.

 

[J88]

Jose Bareahan taitaa pelata takamiehenä ja pelinrakentajana. Silloinhan ei tarvitse niin paljoa osallistua korinalusvääntöihin, jne. jossa sitä kuntoa oikeasti tarvitaan. Tuohan on enimmäkseen enemmän taktinen rooli. Verrattuna vaikka LeBron Jamesiin.

Totta tietenkin on, että jos on huonot geenit, eikä viitsi niin paljoa panostaa siihen treenaamiseen, niin toinen menee ohi. Mutta entä jos oikeasti lahjakas panostaa siihen treenaamiseen tosissaan ja syö, lepää, jne. myöskin oikein? Silloinhan on vaikea monenkaan enää ottaa kehitystä kiinni.

Kyllähän monesti noissa junioriliigan otteluissa eri lajeissa katsotaan todella paljon sitä lahjakkuutta, potentiaalia, jne. Esim. jenkkien yliopistosarjoihin, eri futisakatemioihin, jne. valitaan ne kaikista lahjakkaimmat pelaajat, joista sitten aletaan jalostamaan. Harjoittelua ja treeniä sekin vaatii vaikka kuinka ja paljon silloinkin, mutta kyllä yleensä niihin lahjakkaimpiin kiinnitetään enemmän huomiota.

Nyt on tullut tuollaista perustreeniä vedettyä, ei kuitenkaan salilla, mutta lenkkeilyä, uimista, punnerruksia, jne. Mitään salille menemistä en jaksa edes ajatella, ei ole minun juttuni.

Eikä mielestäni se, että syö, treenaa, lepää, jne. ole tae mistään. Syy voi olla esim. siinä, että mitään liikuntataustaa ei ole, niin ei voimatasot nouse niin hyvin. Vertailun vuoksi joku tekee hulluna töitä, että saa penkistä edes 80 kiloa, joku taas nostaa 100 kiloa ensi yrittämällä, vaikkei ole salilla ikinä treenannutkaan. Taustalla saattaa olla fyysisiä töitä esimerkiksi.

Itsekin söin aika lailla 5-6 kertaa enemmän kuin normaalit ikäiseni. Huomasin sen, kun koko ajan söin kaikenlaista perusruokaa, mutta voimatasot eivät vain nousseet tavoitteiden mukaan. Nukuttua tuli suht paljon, 7-8 tuntia yössä, mutta enempäänkään taas ei ollut mahdollisuuksia. Nykyään itse väsyn todella helposti, eikä treeni vain luista. Monesti syynä oli väsymys, ei vain jaksanut. Muutakin liikuntaa tuli harrastettua, eli kyseessä oli muutenkin sellainen sali tai muu treeni.

Nykyäänkin hommana on se, että mihin panostan. Lenkkeilyyn, uimiseen, punnerruksiin, jne. vai saliin. Kaikkia noita voi tietenkin tehdä, mutta kyllähän se kehitys syö toisiaan. Kova treeni jossain muualla verottaa aina salituloksia. Reenaamalla maratonia on vaikea saada kovia tuloksia salilla. Ja ainakin omasta mielestäni tuosta salitreenistä on helpompi luopua, kun se ei oikein muutenkaan ole se oma juttuni.

 

[Keljumus]

Pohdin tuossa vuosi pari sitten kovastikin näitä itsensäkehittämisjuttuja ja lueskelin monta alan klassikkoa, muun muassa näitä Robbinsin teoksia. Samaan aikaan tutustuin myös zen-filosofiaan ja ajan mittaa se alkoi tuntua huomattavasti terveemmältä lähestymistavalta elämään.

Minusta näiden self-help-oppaiden neuvoilla pyritään liiaksikin muokkaamaan "minäkuvaa", joka on pohjimmiltaan henkilön itsestään luoma keinotekoinen malli. Rentouttavampi suhtautuminen olisi mielestäni pyrkiä mieluumminkin luopumaan konkreettisesta "minän" käsitteestä ja yrittää vain olla olemassa. Monet negatiiviset tunteet ja käyttäytymismallit katoavat ihan sillä, että pystyy erottamaan varsinaisen pohjalla olevan tunteen ja omassa päässä luodut mallit joilla sitä tunnetta tietoisesti tai tiedostamatta vahvistaa.

Esimerkiksi nyt tuo masennus siitä, että salitreenistä ei tule mitään: kannattaisiko ensin istahtaa ihan rauhassa alas ja pohtia minkä takia se lihasten kasvattaminen on oikeasti tärkeää. Kuinka paljon siellä taustalla on esimerkiksi mielikuvia ja oletuksia siitä, kuinka oma arvo kasvaisi muiden silmissä jos omistaisi suonikkaat 50 sentin hanskat. Jos uskoo tietävänsä, että oma minäkuva ei olisi täydellinen ilman hurjia lihaksia, niin kannattaa pohtia mistä se todellisuudesta poikkeava minäkuva on oikein ilmestynyt ja miksi. Ihminen vain on olemassa tässä hetkessä ja kaikki sen ohikiitävän sekunnin ulkopuolella olevat ajatukset ovat lopulta keinotekoisia rakennelmia, jotka muodostuvat lukemattomista muista malleista mitä olemme päähämme elämämme aikana kasanneet.

Lopputuloksena tällaisesta pohdiskelusta ei tietenkään tarvitse olla se, että istuu loppuelämänsä zazenissa seinää tuijotellen. Yhtä hyvin voi ottaa tarkasteluun ne ajatusmallit ja tavat, jotka haittaavat esimerkiksi sen unelmakropan kehittämistä. Jos ongelmana on pitkäjänteisyyden puute, niin kannattaa aina lorvikatarrin iskiessä tunnustella tarkemmin mistä se johtuu, kyseessähän on nimittäin selvä ristiriita sen tosiasian kanssa, että haluaa sixpackin. Karkkipussin ostaminen ja ahmiminen ei sekään ole mistään ulkopuolisista voimista johtuva pakkoreaktio vaan omassa päässä etukäteen suunniteltu ja toteutettu päätös, jonka välttämiseen saattaa auttaa kun käyttää puoli minuuttia sen mässynhimon tutkiskeluun: monesti saattaa jäädä pussi ostamatta kun tajuaa ettei karkinkaipuu ole mikään luonnonvoima tai ulkopuolelta tuleva hyökkäys, vaan ihan tavanomainen oman pään sisällä syntynyt tuntemus jonka voi todeta, hyväksyä ja antaa lipua ohitse.

Nojaa, tuo oli vähän tällaista mukafilosofista pohdiskelua. Joka tapauksessa suosittelen kaikkia kokeilemaan ensin rauhallista itsetutkiskelua ja omien motiivien, halujen ja tunteiden tunnustelua ennen kuin ongelmia lähdetään ratkaisemaan niinkin rankoilla keinoilla kuin itsesuggestiolla ja mitä näitä neuro-ohjelmointeja onkaan. Istuu vaikka aamuisin vartin verran aloillaan tekemättä mitään ja tarkastelemalla millaisia fiiliksiä ja tuntemuksia mielessä pyörii, ilman että jää pohtimaan niitä sekunniksikaan.

 

[D.Yates]

Miksei tätäkin voisi hoitaa kemikaaleilla. Ottaisin heti NZT:tä jos jostain saisi.

http://www.youtube.com/watch?v=THE_hhk1Gzc

 

[ATL]

Koko tekstiQUOTE]
Kyllä Barea pelaa takamiehenä, joka tosin tarkoittaa kunnolle juuri päinvastaista roolia.
Juoksukunto on kaverilla varmaankin jossain Coopper 3200 paikkeilla ainakin, PIIP 150+ uskoisin. Ainakin sitä vaaditaan jotta jaksaa NBA temmolla pelata takamiehenä.

On taktinen rooli, toisaalta taktinen rooli on jokaisella pelaajalla kentällä vaikka sentterillä ja PF:llä se ei ehkä niin kovin suuri olekkaan. Mutta mm. James joutuu osaamaan aivan samat taktiset asiat kuin Barea. Jameskään ei osallistu korinalus vääntöihin. Kaverin pelipaikka on Point Foward. Eli pelaa SF ja PG paikkoja. Molemmat ulkopelaajan paikkoja.

Barean kunnosta vielä sen verran että ottaen huomioon pituuden ja sen että hän pystyy donkkaamaan omaa hän todennäköisesti n. 38-42 Vertical Leapin, joka on lähes yhtä kova kuin Jamesin, Jamesillä pituuttaa sattuu vain olemaan se 20cm+.
Erittäin nopea, Yli keskiverto keski- ja yläkropan voimakkuudessa. Missä hän siis ei ole fyysinen?

Lähes yhtä fyysinen kaveri kuin James, James sattuu vain omistamaan reilusti kovemman pituuden ja siipienväli taitaa olla jotain ihankäsittämätöntä.

Jos oikeasti lahjakas panostaa treenaamiseen niin toki silloin tulee kovaksi. Sitä kutsutaan esim. koripallossa nimellä Kobe Bryant, Michael Jordan, Kevin Durant, Lebron James, Steve Nash jne.

Barea ei ole niin lahjakas eikä omaa sopivaa pituutta yms. Kuitenkin pelkällä työllä on pystynyt saavuttamaan paikan maailman kovimmassa liigassa ja vastaavia tapauksia on enemmänkin. Earl Boykins, Nate Robinson jne pieniä kavereita.

Tuosta sinun tilanteestasi: Jo ei maita, niin sitten ei maita. Vika saattoi tosin olla huonoissa tavoitteissakin. Itsekkin olen joutunut nyt monesti muuttamaan omia tavoitteitani.
Esim.
Puoli vuotta sitten ajattelin että tässä vaiheessa menisi 120kg kyykystä ja donkkiakin mahdollisesti. Muitakin vastaavia tavoitteita oli.
Polvi rikki, ja seuraavan 3kk tavoite oli vain saada se kuntoon. Nyt kun olen aloittanut taas treenaamaan, niin aluksi pelkkä puntilla käynti ja kyykyn nostaminen 50kg-70kg kuukaudessa antoi tavoitteeksi, että 3kk päästä menisi 120kg.
Nyt alkoi koristreenit ja totesin että nyt vauhti on muuttunut ja viimeisen kolmen viikon aikana saanut painot nousemaan 80kg-85kg. Ja koulunkin alettua tavoite vaihtui vain siihen että koulu kunnialla läpi ja tarpeeksi aikaa treenaamiseen ja muulle elämälle.

Ei itselleeen saa olla liian ankara, sitä voi opetella. mm. lukemassani Mind Gym kirjassa mainittiin, että vaikka yleensä Perfektionismi antaa kuvan kovasta harjoittelijasta, ei sen tyyppiset ihmiset yleensä menesty, jos eivät osaa muuttaa näkemystään.

Oletko koskaan ajatellut eritavalla tuota? Itse en keskity siihen, kuinka hyvä olen muihin verrattuna sillä se ei auta, korkeintaan ahdistaa. Vaan ajattelen että tavoite on tehdä itsestäni paras pelaaja, urheilija mikä itse pystyn olla. Kun se on tehty voi katsoa mihin se sitten riitti.

 

[ÄärimmäisenKova]

Yliopistonörtit ovat yleensäkkin aika lailla erilaisia verrattuna noihin kuntoilijoihin ja urheilijoihin. Harvoin sieltä löytyy sellaista äijähenkilöä noista nörttiporukoista.

Ja eri asia sitten että mihin asti se pelkkä kova treenaaminen ja syöminen riittää. Sama asia kuin esim. taiteellinen lahjakkuus. Monihan voi piirtää ja harrastaa runoilua vaikka kuinka, mutta eivät ikinä yllä sellaisen henkilön tasolle, kellä on taiteellinen luonne. Toisilla niitä ideoita ja juttuja tulee mieleen koko ajan, omaavat jo valmiiksi taiteellista näkemystä, mielikuvitusta, jne.

Itse en ole mitään taiteita ikinä harrastanut, mutta olen huomannut, että runoilussa, tarinankerronnassa, taiteellisessa näkemyksessä, jne. olen monia edellä. Äidinkieli ollut aina vahvin aine koululla. Eli tuossa on se selkeä vahvuusalueeni, jota kannattaisi hyödyntää.

Eivät noiden juttujen harrastaminen itseäni niin kiinnosta, mutta fiksumpaa se olisi, kun tuota luonnettakin on siihen hommaan. Ja jos ei edes usko kehittyvänsä tarpeeksi vaikka punttailussa, niin miksi edes tehdä sitä?

Eli eiköhän homma ole jo aika lailla taputeltu

Oletko serkkuni naapuri iisalmesta?

 

[feikki-elvis]

Kirjoi

Kaiken tehokkuuden ja onnellisuuden avain on: Tässä hetkessä eläminen!

Siis se että ei elä menneisyydessä eikä tulevaisuudessa, vaan ajattomassa nykyhetkessä.

Hyviä kirjoja ainakin: Läsnolon Voima, Havahtuminen ja The Practicing Mind. Mitä muita hyviä kirjoja ootte lukenut hetkessä elämisestä, englannin tai suomenkielisiä?

 

[osku]

Kaiken tehokkuuden ja onnellisuuden avain on: Tässä hetkessä eläminen!

Eli kannattaa tuhota tulevaisuus hetkellisillä nautinnoilla?Ei siis kannata tehdä pitkän tähtäimen suunnitelmia vaan vetää vaikka kännit jos siltä tuntuu ja jos ei tykkää krapulasta niin vetää uudet kännit?

 

[feikki-elvis]

^Ainoastaan menneisyyden/tulevaisuuden vangeilla on tarvetta paeta kärismystään hetkellistä nautintoa antaviin itsetuhoisiin nautintoihin. Ongelma on, että jos näet tulevaisuuden parempana kuin nykyhetken, se tarkoittaa että nykyhetkesi on oltava kärsimystä. Tai sitten vaihtoehtoisesti näet että tulevaisuudessa on enemmän kärismystä kuin nykyhetkessä, which isn't nice. Totuus on että tulevaisuus ja menneisyys ovat vain harhaa, niitä ei ole olemassa. On vain tämä hetki. Tietysti kannattaa tehdä semmoisia tulevaisuudensuunnitelmia, mikä auttaa muita ja itseä vähentämään kärsimystään elämästään, ulkoinen menestys tulee sitten vain sivutuotteena.

 

[osku]

Kirjoituksesi ansaitsi vipittömän liken multa.