Höpö höpö, suomalaiset johtajat eivät juurikaan kelpaa ulkomaille, se ei ole peruste isoille palkoille, parempi vaan, että enempi menisi ulkomaille. Kukaan ei ole korvaamaton yliopistot ja ammattikorkeat puskevat koko ajan ulos uusia johtajanalkuja. Idioottmaista populismia on aina vedota kateuteen ja populismiin, se kyllä tuntuu uppoavan idiootteihin. Tyhmät pitävät kansaa populistisena, kateellisena kommareina, kun muuta eivät keksi.
Joo, olen jopa hieman yllättynyt niistä äänenpainoista, joita tässä on saanut oman motiivinpaljastuksen jälkeen lukea. Olkoonkin, että osassa on varmasti mukana runsas pirtelöllinen huumoria mukana.
Irtisanomisten vaikeudesta voisi tarjota seuraavaa faktaakin:
"... Eurostatin 1990-luvun lopun tilastoihin perustuva taulukko irtisanomisrahoista. Kokonaistyövoimakustannuksista irtisanomisrahan osuus on suurin Itävallassa eli 3,1 prosenttia. Sitten seuraavat alenevassa järjestyksessä Espanja, Saksa, Ranska, Hollanti, Kreikka, Portugal ja Belgia. Suomi ja Ruotsi ovat tässä kalleusluokituksessa kolmanneksi ja toiseksi viimeisinä 0,2 prosentin osuuksillaan. Halvempaa irtisanominen on Luxemburgissa, siellä irtisanomisraha on 0,1 prosenttia kokonaistyövoimakustannuksista."
Tästä päättelen, että Suomessa työntekijöiden irtisanomissuojaa voisi huomattavasti parantaa. Ja kun minut on leimattu kommariksi, niin lainaan stigmaa vahvistaakseni Leniniä, jonka mukaan tällaisissa reformistisissa vaatimuksissa on noudatettava taivutetun kepin periaatetta: vaadittava eli taivutettava keppiä "liikaa", koska kompromissina päästään sitten suoraan keppiin takaisin.
Ja kuten oma otantakin antaa olettaa, johtajat löytävät äkkiä uusia tehtäviä. Irtisanominen ei heitä leimaa.
Nämä suuret bonukset ja muut ovat amerikantuliaisia, joita on vaikea perustella lahjakkuuden niukkuuden perustein tms. En ole ainakaan tietoinen huippujohtajien mahdollisesta joukkopaosta pienten korvausten pelossa. Juuri tänään A-studiossa sivuttiin samaa asiaa johtajien keskinäisestä hyvävelikerhosta.
Mutta kaikenkaikkiaan pointtina ei voi tässä olla johtajien palkat sinänsä vaan työntekijöiden pienet palkat ja ennenkaikkea (sanoisin) utooppiset odotukset sijoitetun pääoman tuotosta.
