protsku sanoi:
millä perusteella tyhjistä seurakuntasaleista kärsivä ev.lut on alkanut kampanjoida ns. vaihtoehtoliikkeitä vastaan? Kai heillä kuitenkin on jotain sellaista mitä ev.lutilla ei enää ole koska hihhulit saavat kirkon täyteen, ev.lut ei enää pitkiin aikoihin.:
Öh, en mä nyt hirveän näkyvää kamppanjointia ole huomannut. Olen itse havainnut, että ihan ev-lut kirkoissa järjestetyt Tuomasmessut vetävät salit täyteen lähinnä niiden elämyksellisyyden ja musiikin takia. Samaan tapaan monissa muissa toimintamuodoissa väkeä riittää, muttei perus jumalanpalveluksissa. Vaikea kysymys - jos jumalanpalveluksia uudistetaan rankalla kädellä, niin sitten ne mummot rutisevat jokaisessa yleisönosastossa, mutta kirkkosaliin ei luultavasti saada sen enempää porukkaa. Olen siinä samaa mieltä, että perinteet säilyttämällä ja omaa tietään kulkemalla kirkko pysyy kirkkona, ei jokaisen muotivirtauksen mukana kulkemalla. Tämä ei tietenkään tarkoita jäykkyyttä ja joustamattomuutta, lähinnä sellaista rauhallista reagointia asioihin.
Kirkon piirissä ei suinkaan halveksita vaihtoehtoliikkeitä, esim. helluntailaisia tai ole julistettu palkkiota Veli Saarikallen päästä. Eri kristillisyyden muodoista ollaan pääasiassa sitä mieltä, että ihmisiä on erilaisia ja näin on myös erilaisia tilauksia uskonnollisuudelle. Yleensä arvioitaessa eri liikkeitä lähdetään liikkelle niiden toimintaperiaatteista. Tiedän tapauksen, jossa seurakunnalla meni sukset ristiin erään kristillisen yhteisön kanssa, koska seurakunta ei voinut sallia, että sen tiloissa kokoontuu yhteisö, jossa sukupuoliroolit ja pukeutumissäännöt olivat suoraan 1800-luvulta. Mun mielestä tällainen arviointi ja kannanotto on ihan järkevää. Vastaavasti esim. pääkaupunkiseudulla käydään säännöllistä vuoropuhelua ja tehdään yhteistyötä mm. islamin uskoisten kanssa.
Näitä vaihtoehtoliikkeitä on niin monenlaisia. Lähinnä olen tässä kommentoinut kristillisistä liikkeistä. Mun mielestä on ihan hyvä, jos kirkko puuttuu mahdollisuuksiensa rajoissa toimintaan, jos tilaisuuksissa aletaan mm. herättämään kuolleista ihmisiä. Jos ei muuta, niin tekee ainakin selvän pesäeron.
protsku sanoi:
Myös haluaisin kovasti kuulla mitä mieltä Ekimies ja hänen kolleegansa ovat siitä että ev.lutin palveluksessa on useita ns. leipäpappeja jotka hoitavat virkaansa pelkästään palkkatulojen takia eikä varsinainen uskonto enää kiinnosta.
Sen mitä mä olen papin työtä sivusta seurannut, niin en jaksa uskoa, että näitä ns. leipäpappeja hirveän paljoa löytyy. Työ on henkisesti raskasta, työajatonta ja käytännössä huonosti arvostettua. Mun mielestä on ikävää, jos joku joutuu tekemään väkisin papin töitä. En kuitenkaan rupea ketään tässäkään asiassa tuomitsemaan. Jokainen saa pitää itse huolen omasta hengellisestä vakaumuksestaan tai sen puutteesta.
protsku sanoi:
Entä miksi ev.lutin työyhteisöt ovat ihan virallisten tutkimusten mukaan yksi kaikista pahimpia mitä tulee työpaikkakiusaamiseen? Näinkö tämä raamatun julistama ilosanoma käytännössä toteutuu, omia työkavereita simputtamalla?
Tää on yksi mun suosikkiaiheista ja tähän kysymykseen mulla on suora vastaus
Nimittäin: hengellinen työ on luonteeltaan yleensä hyvin itsenäistä, eli on vaikea asettaa selviä rajoja, joissa työntekijät työskentelevät ja työtä tehdään hyvin laajalla kentällä. Tämän lisäksi työntekijät ovat yleensä erittäin kutsumustietoisia, eli heillä on mielessä selvä tehtävä ylempää annettuna ja he ovat valmiita painamaan pitkää päivää tämän tehtävän tekemisessä. Hienoa, eikö kuulosta ihan unelmatyöltä? Homman varjopuoli on vain siinä, että työn johtaminen on vaikeaa (työn määrittelyt), työntekijät ovat sen lisäksi vielä vaikeasti johdettavia (kutsumustietoisuus "Enkeli kertoi mulle unessa tän jutun, älä SÄ tuu mua kuule neuvomaan!") ja pisteenä ii:n päälle johtavassa asemassa olevilla henkilöillä ei usein ole mitään kunnollista johtamiskoulutusta tjsp. Kiusaaminen on yksi varsin ikävä yksittäinen piirre, mutta yleensä muutenkin seurakunnat ovat hankalia työyhteisöjä. Asetelma on vain edellä kuvatun mukaisesti tosi monimutkainen ja sitten riippuen henkilöistä se voi saada mitä ihmeellisempiä käytännön olomuotoja.
Onneksi tähän on alettu vastaamaan yhä enemmän työntekijöiden koulutuksessa.