- Liittynyt
- 7.6.2003
- Viestejä
- 3 044
Ihmeellistä oirehdintaa, suola, magnesium, vai mikä?
- Keskustelun aloittaja tilitulimyy
- Aloitettu
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
- Liittynyt
- 5.3.2016
- Viestejä
- 14
Ja tottakai se diagnoosi oli juurikin se mitä vähiten kaipasin; ylikunto.
Kuulemma aika selkee tapaus, hörsh.
En nyt tähän olis halunnut millään uskoa kun vältellyt tätä till the end hölläilemällä stressikausina, pitämällä niitä kuuluisia välipäiviäkin, syömällä väkisin ku hevonen jne.
Ei sitten vois enempää ketuttaa, saa nähdä kauanko tästä menee sit palautua (vai meenkö yksityiselle etsimään epätoivoisesti jotain mitä-tahansa-muuta diagnoosia :P).
Lepo on kettumainen vastaus "parantumiseen", vinkit ihmepillereistä Kiinasta jotka tän veis pois otetaan vastaan!
Ja miten voikaan olla et itsekuri riittää helposti ravinto- ja treenisuunnitelmista kiinnipitämiseen, mut tää lepo-homma laittaa kyllä nyt koetukselle..! Noh, tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.
Kuulemma aika selkee tapaus, hörsh.
En nyt tähän olis halunnut millään uskoa kun vältellyt tätä till the end hölläilemällä stressikausina, pitämällä niitä kuuluisia välipäiviäkin, syömällä väkisin ku hevonen jne.
Ei sitten vois enempää ketuttaa, saa nähdä kauanko tästä menee sit palautua (vai meenkö yksityiselle etsimään epätoivoisesti jotain mitä-tahansa-muuta diagnoosia :P).
Lepo on kettumainen vastaus "parantumiseen", vinkit ihmepillereistä Kiinasta jotka tän veis pois otetaan vastaan!
Ja miten voikaan olla et itsekuri riittää helposti ravinto- ja treenisuunnitelmista kiinnipitämiseen, mut tää lepo-homma laittaa kyllä nyt koetukselle..! Noh, tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.
- Liittynyt
- 19.1.2008
- Viestejä
- 1 001
Melatoniini, magnesium ja b-6 -kombinaatio illalla on hyvä ihmepilleri unen parantamiseen. Eikä tarvitse edes Kiinasta tilata. Yleensä ylikunnossa unenlaatu heikkenee huomattavasti, joten se lienee prioriteettilistalla hyvin korkealla niiden asioiden suhteen, jotka palautumista edistävät.
Kehtaisin väittää, että harrastelijoilla ylikunnon syy on usein vähintäänkin yhtä paljon psykologisella puolella kuin liikunnallisella. En nyt alan ammattilainen (vielä) ole, mutta vähän kuulostaa, että olet kehittänyt itsellesi ehkä vähän turhan pakkomielteisen suhtautumisen liikuntaan. Aihetodisteet quoteina alapuolella.
- Liittynyt
- 9.2.2016
- Viestejä
- 2 105
Miten tästä etenet? Millaisia ohjeita sait?
- Liittynyt
- 5.3.2016
- Viestejä
- 14
Komppaan sua ihan täysillä! Oon tietoinen noista psykologian ihmeistä, ja tällä hetkellä on aika hurjat muutokset elämässä menossa suuntaan ja toiseen, joten en _sinänsä_ ole kovin yllättynyt tästä.
Mikä pakkomielteeseen tulee niin kyllä, tämänkin allekirjoitan. Tälle mä en toistaiseksi voi mitään just-nyt-heti vaan pitkä prosessi takana, miten extreme anorektikosta on päästy siihen pakkomielteiseen lihasten kasvattamiseen. :p Aina täytyy vetää ääripäähän, perfektionisti, ja jos mä johonki rupeen niin musta tulee turhankin omistautunut sille asialle. Mutta näin, oon kokenut et terveempää se on lihasten kasvatukseen purkaa pääkopan ongelmia, ku siihen bmi 12,5 tavoitteluun (been there, done that). Tän takia myös tuo lepo on nyt mulle harvinaisen vaikea suoritus, täytyy psyykata pääkoppa niin et toi olis (oikeesti) mun ykköstavoite, ja sit lepäänki kovemmin ku ykskään ihminen on koskaan levännyt, haha :D
- Liittynyt
- 5.3.2016
- Viestejä
- 14
Sain vaan ohjeet levätä, välttää ylimääräistä liikuntaa, syödä ja minimoida stressi. Kovin koitin kysyä vähän tarkempaa vinkkiä, mut ainoastaan vinkkas (veikkas) et magnesium vois auttaa, se tosin mulla oli jo käytössä.
Pari viikkoo alkuun, sit kattoo vointii tarviiko pidempään jatkaa, toivottavasti ei nyt heti pomppaa mitään puolen vuoden liikuntakieltoa!
Koitan pitää kiinni tästä, ja kaikki muutkin keinot käyttöön :p
- Liittynyt
- 5.3.2016
- Viestejä
- 14
Nosiis en nyt viitsinyt yleistää, että ei saa liikkua, kun joku olisi tullut kuitenkin kuittaamaan vessaan menemisestä tms ilman, että liikkuu. :'D
Sain ohjeet jättää salin, pyöräilyn, joogan ja lenkkeilyn kokonaan pois ensimmäiseksi kahdeksi viikoksi, käytännössä juurikin nuo "pakolliset" liikkumiset (kävely paikasta A paikkaan B) sallittu. Ei kauheesti innostunut kun aloin tenttailemaan olisko kävelylenkit sit ihan ookoo, sanos vaan tyylillä "better safe than sorry" täs asias, eli ei kannata turhaan kokeilla rajoja, ettei pari viikkoa veny vuodeksi. Kyseessä kuitenkin perus tk lääkäri, en tiedä missä menisi virallinen raja tässä tilanteessa...
- Liittynyt
- 19.11.2015
- Viestejä
- 30
Vaikuttaa sopivalta keskustelulta mun tilanteeseen..!
1.8 tuli tehtyä treenattua normaalia kovemmin, eli tuli tehtyä aamusta kamala jalkarääkkitreeni ja illalla käytiin vielä 35km pyöräilylenkki, joka ei sekään ollut mitään leppoisaa cyklailua. Seuraavana aamuna tuntui, että olis voinut nukkua vaikka kuinka pitkään (ihme ja kumma), mutta koira oli vietävä metsään ja aamupäivästä oli sovittu salitreffit. Salilla penkkitreenit kulki heikommin kuin koskaan aikaisemmin ja siitä sitten seuraavana iltana ei uni tullut sätkyilyjen vuoksi. Kyllä sitä kiros, että nytkö sitten vedin itseni ylikuntoon kesken kesäloman. Alkulomasta käytiin marjassa, urheiltiin paljon ja nautittiin siitä kun kerrankin oli aikaa tehdä kaikkea.
Magnesiumia olen jo pidemmän aikaa syönyt lisäravinteena, myös sinkkiä ja D-vitamiinia. Kreatiinia ja glutamiinia aina palkkarin mukana. Aloin myös juomaan lisänä ruususuolavettä, kun epäilin natriuminpuutostilaa.
Oireet vain jatkuivat, pidin kuukauden täyslevon treeneistä (kävin vaan koiran kanssa kevyillä kävelyillä). Ei unta, pelkkää sätkyilyä (raajojen nykimistä, putoamisen tunnetta, niskan nykäisyjä, hampaiden narskuttelua). Unenpuute teki tunteen, että oon tulossa hulluksi ja ihmettelin masentuneisuuden tunnetta, koska stressiä ei tietääkseni ollut.
Päivisin, iltaisin ja öisin väsytti kokoajan. Pilkin ihan, mutta joka kerta kun olin nukahtamassa, sätkin hereille. Eli kyse ei ollut siitä, etteikö olisi nukuttanut.
Teen työkseni ajohommia, eli kun loma loppui, lähdin lääkärin puheille. Lääkäri määräsi sairaslomalle ja epäili masentuneisuutta. En suostunut ottamaan masennuslääkkeitä vastaan, koska tiesin olotilani johtuvan unettomuudesta. Joten lääkäri määräsi Rivatrilia 0,5mg (huoh, tiedän). Mutta Rivatril oli ainoa joka nykimisiin auttoi.
Ilman Rivatrilia ei pystynyt aluksi nukkumaan, mutta sitten alkoi mennä paremmin (1 yö Rivatrililla, kaksi yötä ilman ja sitten taas yksi yö Rivatrililla). Töissä olen, mutta en pysty tekemään niin paljon ajoja kuin pitäisi. Esimies hengittää niskaan.
Syön ja olen aina todellakin syönyt _riittävästi_, sen kanssa ei ole ollut ongelmaa. Hiilareitakin tankkaan hyvin.
Työterveyslääkäri käski alkaa liikkumaan hiljattain ja pyrkimään rentoutumaan. Sain lähetteen neurologian poliklinikalle, sieltä määrättiin Norflexiä, joka oli yhtä tyhjän kanssa. Neurologille puhelinaika on ensi maanantaina. Nyt harrastanut palauttavaa liikuntaa ja kevyttä hölkkäilyä/peruskuntotreeniä. Syön edelleen paljon ja oikeanlaista ruokaa palautuakseni. Neurologi teki laajat tutkimukset joista pystyi todistamaan, että fyysisestä neurologisesta sairaudesta ei ole kyse. Otettiin laaaaaajat verikuvat, jotka olivat normaalit.
Epätoivo iskee. Välillä pystyy nukkumaan ilman Rivatrilia ja välillä pyörin sängyssä niin kauan, että pakko ottaa vaikkei haluaisi. Tiedän, että Rivatril on lääke, johon herkästi kehittyy riippuvuus. Pelkään olevani oravanpyörässä, ja pelottaa mennä nukkumaan. Fyysisiä riippuvuusoireita ei ole. Pystyn olemaan ilman lääkettä, mutta sillon sätkyn/nyin koko yön. Saattaa siis olla jonkinlaista psyykkistä riippuvuutta tai yksinkertaisesti vain pelkoa siitä, että en nuku.
Nyt mietityttää koko tilanne. Olin aivan terve ennen tätä kaikkea. Oliko/onko tämä ylikuntoa, vai oliko ylikunto, joka muuttui psyykkiseksi stressiksi? Vai onko kaikkea tutkittu, onko jotain vakavampaa?
Mieli on todella maassa, kun ei pysty/uskalla liikkua kuten ennen. Ja työtilanne ahdistaa; pitääkö vaihtaa työpaikkaa, jäädä saikulle taas...? En tiedä.
Lisäys vielä; hoidin tätä ensin luonnollisilla keinoilla ennen lääkäriin menoa; venyttelin, rullailin, huolsin kehoa, kiinnitin erityisempää huomiota riittävään ja laajaan ruokavalioon, join kamomillateetä, söin ravintolisiä eri aikoihin, makoilin piikkimatolla iltaisin useamman viikon ajan, kuuntelin renoutuskasetteja, meditoin....
Kenelläkään muulla ollut vastaavanlaista tilannetta?
1.8 tuli tehtyä treenattua normaalia kovemmin, eli tuli tehtyä aamusta kamala jalkarääkkitreeni ja illalla käytiin vielä 35km pyöräilylenkki, joka ei sekään ollut mitään leppoisaa cyklailua. Seuraavana aamuna tuntui, että olis voinut nukkua vaikka kuinka pitkään (ihme ja kumma), mutta koira oli vietävä metsään ja aamupäivästä oli sovittu salitreffit. Salilla penkkitreenit kulki heikommin kuin koskaan aikaisemmin ja siitä sitten seuraavana iltana ei uni tullut sätkyilyjen vuoksi. Kyllä sitä kiros, että nytkö sitten vedin itseni ylikuntoon kesken kesäloman. Alkulomasta käytiin marjassa, urheiltiin paljon ja nautittiin siitä kun kerrankin oli aikaa tehdä kaikkea.
Magnesiumia olen jo pidemmän aikaa syönyt lisäravinteena, myös sinkkiä ja D-vitamiinia. Kreatiinia ja glutamiinia aina palkkarin mukana. Aloin myös juomaan lisänä ruususuolavettä, kun epäilin natriuminpuutostilaa.
Oireet vain jatkuivat, pidin kuukauden täyslevon treeneistä (kävin vaan koiran kanssa kevyillä kävelyillä). Ei unta, pelkkää sätkyilyä (raajojen nykimistä, putoamisen tunnetta, niskan nykäisyjä, hampaiden narskuttelua). Unenpuute teki tunteen, että oon tulossa hulluksi ja ihmettelin masentuneisuuden tunnetta, koska stressiä ei tietääkseni ollut.
Päivisin, iltaisin ja öisin väsytti kokoajan. Pilkin ihan, mutta joka kerta kun olin nukahtamassa, sätkin hereille. Eli kyse ei ollut siitä, etteikö olisi nukuttanut.
Teen työkseni ajohommia, eli kun loma loppui, lähdin lääkärin puheille. Lääkäri määräsi sairaslomalle ja epäili masentuneisuutta. En suostunut ottamaan masennuslääkkeitä vastaan, koska tiesin olotilani johtuvan unettomuudesta. Joten lääkäri määräsi Rivatrilia 0,5mg (huoh, tiedän). Mutta Rivatril oli ainoa joka nykimisiin auttoi.
Ilman Rivatrilia ei pystynyt aluksi nukkumaan, mutta sitten alkoi mennä paremmin (1 yö Rivatrililla, kaksi yötä ilman ja sitten taas yksi yö Rivatrililla). Töissä olen, mutta en pysty tekemään niin paljon ajoja kuin pitäisi. Esimies hengittää niskaan.
Syön ja olen aina todellakin syönyt _riittävästi_, sen kanssa ei ole ollut ongelmaa. Hiilareitakin tankkaan hyvin.
Työterveyslääkäri käski alkaa liikkumaan hiljattain ja pyrkimään rentoutumaan. Sain lähetteen neurologian poliklinikalle, sieltä määrättiin Norflexiä, joka oli yhtä tyhjän kanssa. Neurologille puhelinaika on ensi maanantaina. Nyt harrastanut palauttavaa liikuntaa ja kevyttä hölkkäilyä/peruskuntotreeniä. Syön edelleen paljon ja oikeanlaista ruokaa palautuakseni. Neurologi teki laajat tutkimukset joista pystyi todistamaan, että fyysisestä neurologisesta sairaudesta ei ole kyse. Otettiin laaaaaajat verikuvat, jotka olivat normaalit.
Epätoivo iskee. Välillä pystyy nukkumaan ilman Rivatrilia ja välillä pyörin sängyssä niin kauan, että pakko ottaa vaikkei haluaisi. Tiedän, että Rivatril on lääke, johon herkästi kehittyy riippuvuus. Pelkään olevani oravanpyörässä, ja pelottaa mennä nukkumaan. Fyysisiä riippuvuusoireita ei ole. Pystyn olemaan ilman lääkettä, mutta sillon sätkyn/nyin koko yön. Saattaa siis olla jonkinlaista psyykkistä riippuvuutta tai yksinkertaisesti vain pelkoa siitä, että en nuku.
Nyt mietityttää koko tilanne. Olin aivan terve ennen tätä kaikkea. Oliko/onko tämä ylikuntoa, vai oliko ylikunto, joka muuttui psyykkiseksi stressiksi? Vai onko kaikkea tutkittu, onko jotain vakavampaa?
Mieli on todella maassa, kun ei pysty/uskalla liikkua kuten ennen. Ja työtilanne ahdistaa; pitääkö vaihtaa työpaikkaa, jäädä saikulle taas...? En tiedä.
Lisäys vielä; hoidin tätä ensin luonnollisilla keinoilla ennen lääkäriin menoa; venyttelin, rullailin, huolsin kehoa, kiinnitin erityisempää huomiota riittävään ja laajaan ruokavalioon, join kamomillateetä, söin ravintolisiä eri aikoihin, makoilin piikkimatolla iltaisin useamman viikon ajan, kuuntelin renoutuskasetteja, meditoin....
Kenelläkään muulla ollut vastaavanlaista tilannetta?
- Liittynyt
- 23.8.2013
- Viestejä
- 66
mulla oli vuosi sitten aika samanlaisia oireita ku esim alotuspostaajalla ja luulin kyseen olevan juurikin ylikunnosta. lääkärissä ja labroissa tuli ravattua eikä niistä selvinnyt oikein mitään. kirjaimellisesti luulin vaan joka päivä kuolevani kun sydän hakkas ja pyörrytti jne jne. työpäivän jälkeen saatto kävellä suoraan päivystykseen koska aina tuntu että nyt tulee lähtö, sen verran oli kamala olo koko ajan . tätä jatku muistaakseni yli kuukauden. lopulta selvis sitten että kyse oli anemiasta. aloin syömään ihan normi rautatabletteja ja parin päivän jälkeen jo oli melkeen täysin normaali olo.
- Liittynyt
- 19.11.2015
- Viestejä
- 30
Minihiiri; stressiä itekkin oon miettiny. Sitä oli kesällä kyllä aika paljon riittämättömyyden tunnetta, uus työpaikka ja takana stressaava entinen työpaikka ja ero. Aina vaan puski eteenpäin miettimättä ja treenasin suruun.
Treenasin kuitenkin vaan pääasiassa 4 päivänä viikossa ja yks hölkkäpäivä oli lisäksi. Muistin levätä ja syödä paljon hiilareita myös protskun lisäksi.
Tosiaan verikokeista otettiin kaikki mahdolliset arvot (kilppari, munuais, maksa, valkosolu, natrium, kalium, magnesium... En ees muista mitä kaikkea). Kokenut neurologi mut lähetti kokeisiin ja sanoi että kattoo kaiken mahdollisen. Neurologiset testit ok, ei nähnyt tarvetta MRI:hin tai muuhun....
Voiko siis stressi olla niin alitajuntaista, että vaikka tyytyväisenä, raukeana ja levollisena meet nukkumaan nii silti alkaa sätkyminen aina nukahtamisvaiheessa?
Treenasin kuitenkin vaan pääasiassa 4 päivänä viikossa ja yks hölkkäpäivä oli lisäksi. Muistin levätä ja syödä paljon hiilareita myös protskun lisäksi.
Tosiaan verikokeista otettiin kaikki mahdolliset arvot (kilppari, munuais, maksa, valkosolu, natrium, kalium, magnesium... En ees muista mitä kaikkea). Kokenut neurologi mut lähetti kokeisiin ja sanoi että kattoo kaiken mahdollisen. Neurologiset testit ok, ei nähnyt tarvetta MRI:hin tai muuhun....
Voiko siis stressi olla niin alitajuntaista, että vaikka tyytyväisenä, raukeana ja levollisena meet nukkumaan nii silti alkaa sätkyminen aina nukahtamisvaiheessa?
- Liittynyt
- 15.1.2012
- Viestejä
- 81
- Ikä
- 45
Mulla on pitkä historia unettomuuden, treenaamisen ja ajohommien 15 tunnin päivineen sekä stressin kanssa, jatkuvasti ylikunnon rajamailla häilyen 
. Sätkymisestä en tiedä, mutta kaikenmoistahan kroppa stressitilanteessa tekee. Olisiko pienestä ylirasitustilasta jäänyt stressikierre päälle? Kannattaisiko kokeilla jotain muuta lääkettä nukkumiseen? Unettomuuskierteestä on kyllä todella vaikea päästä irti, ja vaikka mäkin nykyään nukun enimmäkseen hyvin tai kohtuullisesti, on nukkumisen pelko silti jäänyt päälle, kun ennen oli mukavaa päästä päivän päälle väsyneenä nukkumaan. Mulla toki nukkumisstressiä lisää sekin, että aikaa nukkumiseen työvuorojen välillä ei ole yleensä kuutta tuntia enempää. On kova paine nukkua tehokkaasti. Toisaalta myös stressittömyyden tavoittelukin jo itsessään aiheuttaa stressiä, eli just kaikki konstit piikkimattoineen, yritän kaikkeni, EN NYT S**TANA STRESSAA 
Unettomuus on vielä semmonen piru, että vaihtelee muotoaan, eli joko ei nukahda illalla, herää heti nukahdettuaan tai herää keskellä yötä eikä enää nukahda. Mä en nykyään käytä säännöllisesti mitään lääkettä unettomuuteen, mutta hätävarana on nukahtamislääke Stella, missä on niin lyhyt vaikutusaika, mulla noin kolmisen tuntia, että sen voi sitten paniikkiratkaisuna ottaa vaikka yhdeltä yöllä ja herätä neljältä töihin. Se lohduttaa kun tietää, että pystyy sitten edes sen 3 tuntia nukkumaan. Tietysti jatkuvalla syömisellä tulee sitten toleranssi niin kuin kaikkiin pamin tapaisiin. Kokeiltu on myös ketipinor, joka ei aiheuta riippuvuutta ja toleranssia, mutta ei mun mielestä oikein sovi lyhyiden unien kanssa yhteen vaan aiheuttaa seuraavan päivän kooman.
. Sätkymisestä en tiedä, mutta kaikenmoistahan kroppa stressitilanteessa tekee. Olisiko pienestä ylirasitustilasta jäänyt stressikierre päälle? Kannattaisiko kokeilla jotain muuta lääkettä nukkumiseen? Unettomuuskierteestä on kyllä todella vaikea päästä irti, ja vaikka mäkin nykyään nukun enimmäkseen hyvin tai kohtuullisesti, on nukkumisen pelko silti jäänyt päälle, kun ennen oli mukavaa päästä päivän päälle väsyneenä nukkumaan. Mulla toki nukkumisstressiä lisää sekin, että aikaa nukkumiseen työvuorojen välillä ei ole yleensä kuutta tuntia enempää. On kova paine nukkua tehokkaasti. Toisaalta myös stressittömyyden tavoittelukin jo itsessään aiheuttaa stressiä, eli just kaikki konstit piikkimattoineen, yritän kaikkeni, EN NYT S**TANA STRESSAA Unettomuus on vielä semmonen piru, että vaihtelee muotoaan, eli joko ei nukahda illalla, herää heti nukahdettuaan tai herää keskellä yötä eikä enää nukahda. Mä en nykyään käytä säännöllisesti mitään lääkettä unettomuuteen, mutta hätävarana on nukahtamislääke Stella, missä on niin lyhyt vaikutusaika, mulla noin kolmisen tuntia, että sen voi sitten paniikkiratkaisuna ottaa vaikka yhdeltä yöllä ja herätä neljältä töihin. Se lohduttaa kun tietää, että pystyy sitten edes sen 3 tuntia nukkumaan. Tietysti jatkuvalla syömisellä tulee sitten toleranssi niin kuin kaikkiin pamin tapaisiin. Kokeiltu on myös ketipinor, joka ei aiheuta riippuvuutta ja toleranssia, mutta ei mun mielestä oikein sovi lyhyiden unien kanssa yhteen vaan aiheuttaa seuraavan päivän kooman.
