Mietis nyt nainen, ennenhän aseita roikkui joka tuvan seinällä hirvensarvissa ja pyöri mökeillä sänkyjen alla. Ei niitä silloin kukaan ulkopuolinen voinut saada millään käsiinsä ja tällaisia tekoja tehdä. Oli hyvää aikaa se, ei aseita pipipäiden saatavilla -> ei joukkosurmia.
Toista se on nyt, 350 kg lattiaan ja seinään pultattua teräskaappia, h-i-r-v-i-t-t-ä-v-ä laiminlyönti. Sama kuin itse antaisi vajakille aseen käteen.
Vai olisiko vika sittenkin jossain muualla?
Mun piti kirjoittaa vasta myöhemmin, mutta kirjoitankin heti.
Mulla on oma lehmä tämän ase-asian kanssa niin syvällä ojassa ettei sitä saa sieltä ylös nostokurjellakaan. Mun perhe on ampunut "aina". Isä on ollut 80-luvulla tuomassa uutta kilpalajia Suomeen, isällä ja äidillä pelkästään löytyy satoja palkintoja niin SM-, PM-, EM- kuin MM-tasoltakin. Veljillä omansa ja minulla omani. Olen itsekäs paska ja joka kerta kun jotain tällaista Hyvinkään tapauksen tyylistä tapahtuu mietin, että miksi oli pakko just aseella ja kun kerran oli pakko niin please, ole laiton ja luvaton. Henkilökohtaisesti minua sapettaa jo tällaisten tapausten otsikoiden lukeminen, sillä tiedän saavani siitä myös itse paskaa niskaan ja tiedän mihin keskustelu tulee lehdissä ja keskustelupalstoilla menemään. Ihmiset haluavat kieltää kaikki aseet sieltä ja täältä.
Voin kyllä rehellisesti sanoa, että mielestäni esimerkiksi käsiaseiden lupia voidaan vähän tarkistella. Veljelläni on .357-revolveri, jota se ei välttämättä tarvitsisi. Ei se kilpaile sillä, harrastaa vapaa-aikanaan silloin tällöin sillä. Tällainen käsiaseen omistaminen ei mielestäni ole välttämätöntä. Jonkun mielestä aseen omistaminen myöskään kilpailutarkoitukseen ei ole välttämätöntä. Itse en omista yhtään asetta, kaikki on isäni tai äitini nimissä. En säilytä kerrostaloyksiössäni asetta siivouskomerossa, kaikki roippeet löytyy sieltä lukitusta, ihmisen kokoisesta teräskaapista kotoa. Harrastaminen on minulle välttämätöntä. Väittäisin jättäneeni teini-ikäisenä usean viikonlopun ryyppäämiset ryyppäämättä, kun aamulla piti herätä kuudelta ja lähteä ajamaan kisapaikalle. Ampumisesta, enemmän kuin mistään muusta, olen oppinut varovaisuutta, pitkäjänteisyyttä, keskittymiskykyä ja sellaista hosumattomuutta. Ampuminen on mulle ollut hyvä harrastus n.10-vuotiaasta lähtien, 14-vuotiaana aloin kisaamaan. Vaihdoin välissä lajia pienempään kaliiberiin ja aloin treenata johdonmukaisemmin ja intensiivisemmin. Seuraava tähtäin on 2013 EM-kisoissa.
Olen monen ihmisen kanssa samaa mieltä siitä, että ihminen voi halutessaan hankkia vaikka netistä pomminteko-ohjeet ja rakentaa sellaisen ihan laillisista aineksista kotonaan. Asetta ei välttämättä tarvita. Nämä muutamat tapaukset kuitenkin tehtiin aseilla, sitä ei voi kieltää ja tapaukset ovat valitettavia. Ratkaisu ei ole kieltää kaikkia aseita. Aiemmin jo sanoin, että tätä on yritetty Briteissä. Viime kesänä MM-kisoissa juttelin Englannin joukkueen kanssa ja he sanoivat, etteivät asiat ole koskaan olleet niin päin helvettiä Briteissä kuin tuon kieltolain jälkeen. Laiton asekauppa on räjähtänyt käsiin ja tilanne on kaoottinen kun aseita löytyy vain rikollisilta. Ns. "tavallisten" ihmisten joukossa esimerkiksi raa'at pahoinpitelyt ja puukotukset ovat yleistyneet rankasti. Tähänkö sitten olisi tarkoitus pyrkiä?
Kyse on lasten ja nuorten hyvinvoinnista. Mielestäni näillä hetkillä olisi täysin oikein vastuullistaa ja puhuttaa jokaista tiedettyä kiusaajaa, puhua kouluissa siitä, mitä pienikin kiusaaminen voi saada aikaan. Valitettavasti aina on niitä tunteettomia kusipäitä, jotka nauraen kohauttavat olkiaan, että kiusatun olisi pitänyt olla vahvempi ja vetäistä takaisin turpaan. Kumpi tässä tapauksessa kuulostaa häiriintyneemmältä? Lasten ja nuorten pahoinvointi yleistyy koko ajan. Syitä on varmasti monia. Urakehityksen tärkeyden nouseminen yli perhearvojen, jolloin vanhemmat hiihtävät työstä toiseen ja lapset jäävät kasvamaan omillaan? Syrjäytyneiden ja köyhien perheiden "valtio on hylännyt meidät" -mentaliteetti, joka synnyttää vastarintaa ja kapinointia? Kersat istuu illat ja yöt pleikkarilla tai netissä, kaukana todellisesta vuorovaikuttamisesta. Nettikiusaamista esiintyy näinä päivinä entistä enemmän, onhan se helvetin helppo kiusata toista kun ei tarvitse edes katsoa silmästä silmään sitä ihmistä, jota juuri satutit - ehkä jopa pysyvästi. Lasten ja nuorten todellisuus hämärtyy ja todellisten tunteiden käsittelytaito ruostuu, ei osata ottaa vastaan normaaleja pettymyksiä.
Hyvinkään Eero oli lopettanut koulun ja armeijan kesken. On totta, että yhteiskunta ei ole lähiomainen, sen vastuulla ei periaatteessa ole holhota ketään (tuntuu vain, että holhoaa nykyään ihan väärissä asioissa), vaan tarjota työkaluja niitä tarvitsevalle. Missä on olleet Eeron oikeat lähiomaiset noina hetkinä? Olisiko hänet pitänyt pakottaa jollekin psykologille puhumaan? Jossitella voi vaikka ikuisuuksiin, mutta se ei tee tehtyä tekemättömäksi. Tosiasia on se, että kaikilla tällaisia tekoja (kouluampumiset, perhesurmat jne) tehneillä ihmisillä on jotain yhteistä - paha olla. Lisäksi he ovat kaikki miehiä. Alpo Suhonen kirjoitti erinomaisesti siitä, kuinka suomalainen nuorimies on nyt kriisissä ja "jotain tarttis tehrä". Nyt jos koskaan jotain tarttis tehrä. Tämä kriisi ei poistu kosmeettisella tekohengityksellä, eli aseiden kieltämisellä. Jos aseet kielletään, seuraavaksi tulee kotikutoiset pommit ja siinähän sitä sitten ollaan.
Tämä oli tällainen hyvin nopea ajatuksenvirta asioista, joita on päässä viime päivinä pyörinyt.
Hauskaa että teen sen pakkiksella joka on sosiaalinen media itsekkin :D
