En tiedä oletko lukenut aiempaa kannanottoani tähän asiaan. Mä en haluaisi kieltää yhtään mitään. Jos aseet olisi kielletty, niin nämä muutamat tapaukset olisi ehkä voitu estää, mutta en uskalla edes ajatella kuinka paljon muuta väkivaltaa ja paskaa sattuisi jos ainoat olemassaolevat aseet olisi rikollisten käsissä. En parhaalla tahdollanikaan jaksa ymmärtää tätä hysteriaa välillisten ja kosmeettisten seikkojen suhteen. On kyse ihmisten pahoinvoinnista, syrjäytymisestä, nuorten miesten kriisistä. Ihmisillä on perkeleen paha olla, mistä se johtuu?! Se ei johdu aseista, autoista, tappajakoirista tai ulkoavaruuden asukkaista. Pitäisikö suurten päättäjien suuressa viisaudessaan katsahtaa välillä finanssisalkkujensa yli siihen, mitä Suomessa tapahtuu? Nyky-yhteiskunta on kasvatettu kokemaan uutta ja hienoa koko ajan, täytyy tulla elämyksiä, kaikesta pitää saada jotain ("mitä mä siitä saan?") ja unhoon on jäänyt se, mitä pitäisi tehdä, mitä kannattaa tehdä vapaaehtoisesti ja mistä voisi olla yhteistä hyvää. Jopa harrastusten parissa pyörivät teinit kyselevät valmentajiltaan "miks me ei tehdä tätä, miks sä käsket meidän tehdä näin, mitä me siitä hyödytään?". Anteeksi tällainen "silloin kun minä olin nuori" -ajattelu, mutta mut on aina kasvatettu kuuntelemaan itseäni vanhempia ihmisiä, opettajia ja muita nk. auktoriteetteja. Totta kai joskus teininä kysyttiin että onko pakko ja joko voi lähtee syömään. Silloin kuitenkin silti kunnioitettiin koulua ja opettajia ja vanhempia. Pyrittiin tekemään asioita, koska niin on tarkoitus ja niin se yhteiskunta toimii. Koulun ja työn ei ole tarkoitus tuottaa oppilaille/työntekijöille aina vain uusia ja hienompia elämyksiä ja ilotulitteita. Se on jumalauta arkea, jota kaikki muutkin tekee.
En mä tiedä mihin mä lähdin tän ajatusmaailmani kanssa. Ehkä siihen, että kosmeettiset kiellot ei ratkaise tällaisia asioita. Pahoinvointi EI johdu aseista, se johtuu jostain muusta. Voitaisiinko siihen "Johonkin Muuhun" keskittyä ja katsoa voiko sille tehdä jotain?
