Huolia, murheita..? Surettaako joku?

[Army]

Voi Voi teitä sydänsuruisia. Kun luen noita teidän vuodatuksianne niin elämä sinkkuna tuntuu mahtavalta. Mutta toisaalta mietityttää miltä tuntuisia olla ihastunut tai peräti rakastunut.
Noita tunne tiloja en kaikeksi onneksi tai harmikseni ole koskaan kokenut

Ehkä sitten joskus

 

[MerZi]

Tätä mun elämän vuoristorataa... :curs: :itku:

En viitsi edes sen suuremmin avautua. Vaikka kaikki periaatteessa on hyvin ja mun pitäisi iloita, tunnen ihan toisin. Olenko sittenkään toimimassa oikein?

Tuntuu, että on yhtä aikaa ihan liikaa mietittävää. Niin moni juttu, isompi ja pienempi, askarruttaa. Lisäksi olen hurjan väsynyt töistä johtuen, olen luistanut treeneistä huonoin verukkein, syönyt muutaman päivän pääsääntöiseksi ravinnokseni lihapiirakoita... :D Ja tätä rataa.

Mut kyllä mä skarppaan, en ole luovuttaja vaan selviytyjä. Uskon edelleen siihen, että asiat järjestyvät omalla painollaan, ja jos vähän jaksaa tuuppia suuntaa, niin sitten vielä paremmin.

 

[toukkis]

Äidin terveys huolestuttaa.:( Leikkaukseen pääsyä odotetaan vielä pitkään. Tupakointi pitää loppua ennen sitä (ja sehän eli ole helppoa 50 vuotta polttaneelle) ja pääkopan verisuonistoa varten syötävää lääkettäkin pitää vielä popsia tovi. Kasvain senkun kasvaa porskuttaa sillä välin.:itku:

 

[*Hanna*]

Miehethän ne painavat mieltä, kaukosuhde poikaystävän kanssa ja näyttääpi siltä että suhde kaatuu siihen kun tuntuu siltä että itse saa tehdä kaiken. Soittaa ja txt, ja herran ei tarvitse vastata... eipä juuri txt vastaile. Kuitenkin haluaa käymään ja kun menee niin näyttääpi telkku kiinnostavan enemmän. Ihme äksyilyä, mutta kuitenkin kiskaisee nukkumaan kainaloonsa. Seksiin saa maanitella. Kannattaako kestää? Toisaalta pidän tyypistä, mutta jos kohtelu on tällaista... puhua on yritetty mutta eipä näytä kiinnostavan. Tykkään kovasti mutte kuten sikkuelämässä sanottiin, tykkään enemmän itsestäni... ei jaska sitä että nähdään kerran 2vkossa hyvässä tapauksessa. Ja soittelu jäisi jos mä en soittaisi.. tuntuu ettei ole mitään järkeä tällaisessa.

 

[kilppuli]

Miehethän ne painavat mieltä, kaukosuhde poikaystävän kanssa ja näyttääpi siltä että suhde kaatuu siihen kun tuntuu siltä että itse saa tehdä kaiken. Soittaa ja txt, ja herran ei tarvitse vastata... eipä juuri txt vastaile. Kuitenkin haluaa käymään ja kun menee niin näyttääpi telkku kiinnostavan enemmän. Ihme äksyilyä, mutta kuitenkin kiskaisee nukkumaan kainaloonsa. Seksiin saa maanitella. Kannattaako kestää? Toisaalta pidän tyypistä, mutta jos kohtelu on tällaista... puhua on yritetty mutta eipä näytä kiinnostavan. Tykkään kovasti mutte kuten sikkuelämässä sanottiin, tykkään enemmän itsestäni... ei jaska sitä että nähdään kerran 2vkossa hyvässä tapauksessa. Ja soittelu jäisi jos mä en soittaisi.. tuntuu ettei ole mitään järkeä tällaisessa.

mun mielestä sun pitää ehdottomasti vaatia itelles arvostavampaa kohtelua!
tollasessa suhteessa menee helposti itse tunto, totut siihen et sua kohdellaan miltein aliarvosesti, alat olettaa et tosiaan oot sitä !!!en nyt siis tosiaan tiiä miten inhottavaa tuo kohtelu on,mut ei välinpitämättömyys kovin hyvältä musta tuntuis.
rohkeudesta pisteet että oot koittanu jutella asiata tän hepun kaa,siinä vaiheessa jos ei ees tajua kunnioittaa sun tunteita enempi ni ei oo sulle mun mielestä tarpeeks hyvä.

Rohkeutta <3

 

[Siekkari]

Noh, surettaa, kun meidän pikkukoira, vasta vähän päälle neljä kuukautta, on koko ajan maha enemmän tai vähemmän sekaisin. Tiedä, oikein, mitä sille syöttäisi vai eikö sitten mitään.:(

 

[Celly]

Noh, surettaa, kun meidän pikkukoira, vasta vähän päälle neljä kuukautta, on koko ajan maha enemmän tai vähemmän sekaisin. Tiedä, oikein, mitä sille syöttäisi vai eikö sitten mitään.:(

Onko allergiaa? Syötätkö mitä ruokaa? Usein koirat on vähintään ellergisia vehnälle ja kaikki laktoosi-intell..siis en osaa kirjoittaa, mut hyla jutskuja tarttis syöttää. Riippuen rodusta voipi olla paljon muitakin allergioita..kannattaa ottaa yhteyttä kasvattajaan/kysellä ja kirjoitella oman rodun nettisaiteille..

 

[Copacabana]

Äidin terveys huolestuttaa.:( Leikkaukseen pääsyä odotetaan vielä pitkään. Tupakointi pitää loppua ennen sitä (ja sehän eli ole helppoa 50 vuotta polttaneelle) ja pääkopan verisuonistoa varten syötävää lääkettäkin pitää vielä popsia tovi. Kasvain senkun kasvaa porskuttaa sillä välin.:itku:

Osaan samaistua huoleesi täysin.
Lähiomaisen vakava sairaus pysäyttää.
Mulla on omakohtaista kokemusta asiasta jonkin verran. Muistan, kun isäni makasi teholla pitkänaikaa letkuissa ja lääkärit totesivat yks`kantaan, että:" hän joko selviää tai ei, ja mikäli selviää niin aivovaurio on hyvin todennäköistä".:(
Siinä sitten päivittäin omaiset saivat 15 min. olla isän vuoteen vierellä.
Tätä kesti aikansa, kunnes hän vointinsa tuli niin hyväksi, että voitiin irroittaa letkuista ja siirtää osastolle.
Kauan kesti ennenkuin hän pääsi kotiin. Muutaman kymmenen kiloa kevyempänä ja erittäin sairaana miehenä. Mutta ei onneksi aivovauriota.

Tämä em. aika kasvatti minua näkemään asioita syvemmin. Ja opetti se senkin, että pikkuongelmat ja -vaivat ovat naurettavia eikä kaikkea tarvitse ottaa niin turhan vakavasti :piis:

Voimia ja kärsivällisyyttä sulle toukkis.

 

[Unnukka]

Miehethän ne painavat mieltä, kaukosuhde poikaystävän kanssa ja näyttääpi siltä että suhde kaatuu siihen kun tuntuu siltä että itse saa tehdä kaiken. Soittaa ja txt, ja herran ei tarvitse vastata... eipä juuri txt vastaile. Kuitenkin haluaa käymään ja kun menee niin näyttääpi telkku kiinnostavan enemmän. Ihme äksyilyä, mutta kuitenkin kiskaisee nukkumaan kainaloonsa. Seksiin saa maanitella. Kannattaako kestää? Toisaalta pidän tyypistä, mutta jos kohtelu on tällaista... puhua on yritetty mutta eipä näytä kiinnostavan. Tykkään kovasti mutte kuten sikkuelämässä sanottiin, tykkään enemmän itsestäni... ei jaska sitä että nähdään kerran 2vkossa hyvässä tapauksessa. Ja soittelu jäisi jos mä en soittaisi.. tuntuu ettei ole mitään järkeä tällaisessa.

Mun etäsuhteeni kaatui tappavan varmasti juuri käytökseen joka alkoi tuolla tavalla.
Aluksi asuttiin samalla paikkakunnalla, sitten mies muutti satojen kilometrien päähän. Hetken meni hyvin, kunnes alkoi kummallinen äksyily puhelimessa. Minä soittelin ja tekstailin. Yhä useammin mies jätti vastaamatta puhelimeen, oli ollut juomassa ja ties missä. Pyysi kuitenkin käymään luonaan. Kun menin, äksyili ja lietsoi riitaa ihme asioista. Sai raivokohtauksia. Löysin sängystä pitkiä hiuksia.Mieheni lähetteli tekstiviestejä läsnäollessani paljon, muka kavereille.

Sitten eräänä iltana olin yrittänyt turhaan soittaa saamatta vastausta. Yöllä heräsin siihe, että puhelin soi. Mieheni puhelin soitti vahingossa minulle, siellä mieheni lässytti vieraalle naiselle ja nainen kikatteli mieheni nimeä toistellen.

Lopulta sain tietää, että se nainen oli jo muuttanut mieheni luo asumaan. Mies ei osannut jättää mua, ei tiennyt oikeastaan kumman kanssa haluaa olla ja ajatteli pitää kahta naista niin kauan että osaa päättää!!!

Arvaat varmaan,että tuo paikka ei minulle kelvannut. Vaadi siis parempaa kohtelua ja selvyys asiaan. Toivottavasti tämä mies ei kuitenkaan seikkaile Oulu ja siitä ylöspäin alueella....

 

[paulakatariina]

Noh, surettaa, kun meidän pikkukoira, vasta vähän päälle neljä kuukautta, on koko ajan maha enemmän tai vähemmän sekaisin. Tiedä, oikein, mitä sille syöttäisi vai eikö sitten mitään.:(

Meiän hauvelilla oli kans muutaman kuukauden ikäisenä koko ajan maha sekasin ja oksentelua. Syötin silloin kasvattajan suosittelemaa puppy-ruokaa. No, kokeilin sitten kuitenkin eri ruokamerkkejä, ja hyväksi osoittautui Royal Caninin Digest & Skin puppy -ruoka. Saa eläinlääkäreiltä tilaamalla. Maksaa n. 14 euroa, eli vain pari euroa kalliimpaa ku "normiruoat". Kaikki ongelmat häipy saman tien. Toi on jotenki laadukkaampaa ruokaa, ku kuten nimestäki voi päätellä, se on kehitetty niin että pikkukoirien masu sulattais sen paremmin. Kandee kokeilla.

 

[MerZi]

Tää menee nyt melko pahasti :iksi, mutta tulipa vain mieleeni tätä lueskeltuani. Vielä siis pohdintaa noista ihastusasioista.

Itsekin olin vielä muutamia vuosia sitten herkkä "ihastumaan", otin ehkä miesten huomionosoitukset turhan vakavasti jne. Koskaan nämä eivät kuitenkaan kestäneet päivää pidempään. Enää en "kärsi" tuosta ongelmasta ja hyvä niin. Vaikka kaikki suhteeni eivät olekaan olleet aina hirmuista herkkua, pyrin itse olemaan suora ja rehellinen kumppani. (Tosin en varmastikaan aina mitenkään hyvä kumppani.)

Mutta nuo vakavammat ihastumiset, ja "kahden miehen välillä sahaaminen" tuntuvat minusta jollakin tasolla kumppanin pettämiseltä.. Joten, oletteko myöhemmin kertoneet kumppanillenne tunteistanne ja tapahtumista? Itse en varmasti voisi kantaa vastaavaa taakkaa sisälläni, vaikka suhde olisikin herännyt henkiin ja voisi hyvin, en edes "suojellakseni" sitä kaikkea hyvää. Olen muutenkin sitä mieltä, että täysipainoiseen suhteeseen ei sovi hirveät salaisuudet eikä luurangot kaapissa.

Tarkoitan siis lähinnä näitä tapauksia, jotka ovat muodostuneet "liki" ulkopuolisiksi suhteiksi, ei kai nyt jokaisesta pienestä flirtistä tarvitse raportoida. ;) Se lienee vielä ns. tavallista eikä juuri rangaistavaa toimintaa.

Mutta tämähän on vain tämä ikuisuuskysymys: "Kannattaako tunnustaa jos pettää?" Oman mielenterveyden ja -rauhan uhalla varmastikin kannattaa, vaikka tunnustuksen hinta olisikin kova. Itse en hirveämmin hyväksy pettämistä, kuten mielipiteistänikin varmasti huomaa. Pettäjä ei varmastikaan ansaitse uskollista ja rakastavaa kumppania.. Eikä tällainen kumppani ole ansainnut pettämistä. Kyllähän suhteen jutut pitäisi ratkoa muulla tavoin, kuin selän takana tekemällä.

Mut onhan nämä myös niitä juttuja, joista viimeistään oppii.. Ihminen on erehtyväinen, mutta ihmiset voi (?) myös muuttua. Eiköhän tuo loppujen lopuksi ole useinkin niin, ettei välttämättä ymmärrä millaista kultakimpaletta pitelee käsissään, ennen kuin on (melkein) kadottanut sen.

---

Melkoisia tapauksia muuten nuo Unnukan ja *hanna*n (ex)-miehet. :curs: Saa nähdä mitä tuleman pitää mun kaukoavoliitossa, jänskää vähän.

 

[Eleonoora]

Mutta nuo vakavammat ihastumiset, ja "kahden miehen välillä sahaaminen" tuntuvat minusta jollakin tasolla kumppanin pettämiseltä.. Joten, oletteko myöhemmin kertoneet kumppanillenne tunteistanne ja tapahtumista? Itse en varmasti voisi kantaa vastaavaa taakkaa sisälläni, vaikka suhde olisikin herännyt henkiin ja voisi hyvin, en edes "suojellakseni" sitä kaikkea hyvää. Olen muutenkin sitä mieltä, että täysipainoiseen suhteeseen ei sovi hirveät salaisuudet eikä luurangot kaapissa.

Toisaalta minäkin olen sitä mieltä, että jollain tasolla liikutaan pettämisen rajoilla. Toisten mielestä tosin jos ajattelee vaikka harrastavansa seksiä jonkun muun kuin kumppaninsa kanssa, niin se on pettämistä. Toisten mielestä normaalia.

Itse en ole sanallakaan kertonut, että olen joskus ollut noinkin "vakavasti" ihastunut. En edes nyt vuosien jälkeen tahdo siitä sanoa. Sillon, kun mä lopetin yhteyden pidon ihastukseeni, mulla oli kauhea syyllisyyden tunne. Sitä alkoi miettiä, että lasketaanko tuollainen pettämiseksi ja pitäisikö siitä kertoa miehelle. Aluksi olin sitä mieltä, että olisi oikein, jos hän saisi tietää. Halusin olla rehellinen. Päädyin kuitenkin lopulta päinvastaiseen ratkaisuun. Ajattelin, että mun on kannettava tämä taakka harteillani yksin (luojan kiitos en harrastanut seksiä ihastuksen kanssa). Jos kerro miehelleni, siirrän raskaan taakan hänelle ja oma olo tietyllä tapaa helpottuisi ja tietyllä tavalla vaikeutuisi. Jos olisin silloin kertonut, niin avon elämä olisi saattanut romahtaa (silti menin leikkimään :wall: ). En halunnut pahoittaa hänen mieltään. Toisaalta, jos olisin unohtanut koko ihastuksen heti ihastumisen jälkeen, niin ei olisi tarvinnut miettiä koko asiaa.

Monien mielestä mun olisi kai ehdottomasti pitänyt kertoa avolle...

Eiköhän tuo loppujen lopuksi ole useinkin niin, ettei välttämättä ymmärrä millaista kultakimpaletta pitelee käsissään, ennen kuin on (melkein) kadottanut sen.

Tuosta mä olen samaa mieltä. Noin sen luulis menevän.

 

[lellutin]

Niinhän sitä sanotaan että kaiken merkityksen tajuaa vasta sitten kun sen on menettänyt...Surullisen totta sanon minä..

 

[kilppuli]

Niinhän sitä sanotaan että kaiken merkityksen tajuaa vasta sitten kun sen on menettänyt...Surullisen totta sanon minä..

näinhän se on..,mutA TOSSA ON MUN MIELESTÄ SEKIN KÄÄNTÖPUOLI ETTÄ SILLONKUN ON ESIM. JONKUS IHMISEN MENETTÄNYT, SIITÄ JÄÄ HELPOSTI VAAN NE HYVÄT ASIAT MIELEEN ( TAPAUSKOHTASTA TIETTY).. prkl oli caps päällä ;)
mun mielestä isoja päätöksiä on hyvä tehä itelleen kysymyksiä ja ihan vaikka kirjotella pohdintoja...se on ymmärrettävä että mikään ei muutu jos muutosta ei tee, ne vaikeita just onkin..

 

[Gillyanne]

Toisten mielestä tosin jos ajattelee vaikka harrastavansa seksiä jonkun muun kuin kumppaninsa kanssa, niin se on pettämistä.

jatkuu, mutta ei kai ihan oikeasti kukaan ns. aikuinen ihminen noin ajattele? Koska siinä tapauksessa me olisimme kyllä pettäjiä jok'ikinen, moninkertaisia vieläpä.

EDIT: Kilppulilla oli hyvä pointti, ajalla kun on tapana aika usein ne muistot kullata.

 

[Amaryllis]

Laitanpa minäkin nyt lusikkani offtopic-puuroon..

Minusta olisi vaikea kuvitella tilannetta, jossa olisin keskellä molemminpuolista vispilänkauppaa parisuhteeni ulkopuolelta. Tämä johtuu ihan siitä, että minusta varattujen tietoinen vikittely ja kuumottelu ei ole oikein. Ja kun se kerran ei ole oikein, niin miten ihmeessä voisin ihastua ja ylläpitää ihastusta henkilöön, jota pidän epämoraalisena ja joka mielestäni toimii väärin, kun vokottelee vaikka tietää statukseni?

Kaikki eivät ole kuten minä, mutta mietityttää vaan, että eikö se teistä ihastuneista ole vähäisessäkään määrin arveluttavaa, että se ihastus määrätietoisesti pyrkii liehittelemään ja tulemaan suhteenne väliin - ei kunniota suhdettanne, oli sen tila mikä hyvänsä (ja minusta nykyisen parisuhteen tila ei edes kuulu ulkopuolisille, varsinkaan ihastuneille)?

 

[Jemelyn]

surettaa kun on niin paska olo... pitäs alotella diettiä ja aamulenkkejä ym. mut tuntuu etten saa millään itsestäni irti. Pariin otteeseen ajatellu jo että jätän leikin kesken...tuntuu että oon valmiiks ihan kuihtunu,ja voimaton. Enkä jaksa keskittyä mihinkään. Vanhat ongelmat yrittää palata,taistelusta huolimatta.

 

[Eleonoora]

jatkuu, mutta ei kai ihan oikeasti kukaan ns. aikuinen ihminen noin ajattele? Koska siinä tapauksessa me olisimme kyllä pettäjiä jok'ikinen, moninkertaisia vieläpä.

Eräs kaveri on/oli tuota mieltä. Monet kerrat ollaan asiasta "kinattu", kun olen yrittänyt rautalangasta sille vääntää, että se on ihan normaalia.

 

[Eppu12]

soutaa ja huopaa...eräs mies tietty

Tapasin 3 kk sitten kivan miehen, nuoremman kuin minä. Paljon samoja kiinnostuksen kohteita ja keskustelu mielenkiintoista. Sama homma kammarin puolella, homma toimii paremmin kuin hyvin. Mutta, ei olla juuri puhuttu mitään tunteista, tai siitä onko tapailusta tulossa joskus jotain vakavampaa. Kun olemme yhdessä kaikki on loistavasti mutta usein ei nähdä ( no kesällä tietty reissutkin) vaikuttaa että on kiinnostunut, mutta ei ilmeisesti sitten kuitenkaan kun ei juuri tee aloitetta mihinkään suuntaan. Olen aikas epätoivoinen, tuntuu hyvältä mutta kuitenkin niin pahalta. Pitäskö pistää kokonaan poikki ja etsiä muuta seuraa vai yrittää katsoa tilannetta pitempään? Omat tunnekuohut tämän jutun ympärillä saa mut päiviksi täysin omiin maailmoihin... no on sitä tullut biletettyäkin ja muihinkin miehiin tutustuttua mutta aina vertaan niitä tähän yhteen ja ne eivä tunnu niin hyviltä enää. Varmaan ulkopuolinen sanoisi, unohda koko juttu, mutta jotenkaan en pysty Kohta varmaan sekoan! olin juuri tänään päättänyt kohdata asian kysymällä mieheltä suoraan, mutta se peruutti tapaamisen ja taas pähkäilen. Vannon etten soita sille enää ikinä mutta mutta...

 

[lellutin]

Ei muuta kun kissa pöydälle sanon minä, siis sitten kun seuraavan kerran on siihen mahollisuus.Asiat monimutkastuu NIIN helpolla, ja sitten kaikki onkin taas NIIN paljon vaikeampaa.Se on vähä niin et helpommin sanottu ku tehty!=)Omalla kohalla ainakin oon huomannut.Oon hirveen huono puhumaan tunteistani, enkä aina uskalla kysyä sitten suoraan et "hei, mikä on homman nimi?", ja sitten asiat vaikeutuu.Yleensä siinä vaiheessa kun pitäisi alkaa puhumaan missä suhteessa mennään, mulle tulee paniikki ja ns.torjuntavaihde päälle.Sitten sitä taas katuu parin viikon päästä, ja usein se onkin sitten jo aivan liian myöhäistä..Mutta onneksi asioista aina oppii, tulevaisuudessa ainakin yritän saada suuni auki näissä asioissa..=)hope so..