Huolia, murheita..? Surettaako joku?

[mirja]

oottako kuunnellu rihanna uutukaisen sen unfaithfulin.... Kuulostaa tutulta sekin... Ja sen laulunki piti tulla just sekottaan mun päätä lisää!!!

 

[Copacabana]

Kuukunen, Sitten on vielä yksi juttu, välillä pelottaa, että jos nykyinen suhde loppuu ja jos siitä tulevasta ei tulisi mitään, ja jäisin yksin... Mä kaipaan sitä toisen lähellä olemista, ehkä pelkään olla yksin...

:jahas: Taidat olla läheisriippuvainen?
Asia on niin, että ellei osaa olla yksin niin ei osaa olla kaksinkaan.
Ekaksi täytyy oppia rakastamaan itseään vikoineen kaikkineen ja vasta sitten on kypsä aikuisten väliseen rakkaussuhteeseen.

 

[Fättis]

:jahas: Taidat olla läheisriippuvainen?
Asia on niin, että ellei osaa olla yksin niin ei osaa olla kaksinkaan.
Ekaksi täytyy oppia rakastamaan itseään vikoineen kaikkineen ja vasta sitten on kypsä aikuisten väliseen rakkaussuhteeseen.

:thumbs:

 

[Lumi]

Tää ei oo nyt suunnattu erityisesti kenellekään.

Mun mielestä toi ihastuminen on ihan normaalia pitkässä suhteessa ja sitä tapahtuu yhdelle jos toiselle. Ei se ole pettämistä ja ei se ole mitenkään siipalta pois. Eri juttu sitten mitä asialle tekee.

Mun mielestä pahinta mitä voi asialle tehdä on dramatisoiminen, koska sen jälkeen koko ihastuminen paisuu aivan naurettaviin mittasuhteisiin, joilla ei ole mitään tekemistä koko ihastuksen kanssa. Esim. Kuukusen tilanteessa, eihän sillä vanhalla ja arkisella siipalla ole mitään saumaa pärjätä jonkun kesäpojan ihannemielikuvan kanssa, josta on hiljaisuudessa haaveiltu koko talvi. Talvella ei kesäpoikien ikävät piirteet pääse kuvitelmaa pilaamaan, joten seuraavana kesänä varmasti "kielletty hedelmä" on vielä jänskempi ja romanttisempi, sellainen "Romeo ja Julia joiden rakkauden maailma riistää" - kuvio on valmis. Varsinkin jos kyseistä ihmistä ei oikein edes tunne, jolloin siihen voi rauhassa yhdistää kaikki toivotut piirteet ja ominaisuudet, oli kaverilla niitä tai ei.

Ensinnäkin kyllä ihastumisesta voi puhua, ei sen kanssa tarvitse kärvistellä ja kärsiä. Se on ihan tavallista, ja sellaisena se kannattaa ottaakin. Siipalle voi ihan hyvin kertoa että "arvaa kultsi mitä, meillä töissä on tänäkin kesänä se sama heppu johon ihan pihkassa viime kesänä". Onpahan pois sydämeltä, ja sitten asiasta voi puhua ihan normaalisti.

Mutta tää parisuhteen jatkaminen tai lopettaminen on asia täysin erikseen, eikä todellakaan kannata sohlata siihen mitään ihastuksia, jotka ei lopulta asiaan mitenkään liity. Kysymyshän on siitä, haluaako olla siippansa kanssa jatkossa vai ei. Jos haluaa, niin siinä ei paljon kesäpojat hetkauta. Jos ei halua, niin sitten kannattaa erota, oli kesäpoikia tai ei. Missään nimessä ei kannata olla niin saattaen vaihdettava, että edellisessä suhteessa roikkuu niin kauan kunnes tulee parempi ja vie.

Leelian lepotuoli on puhunut. Kai tässä on pakko tehdä töitäkin :D.

 

[Lulu]

En tiedä onko tämä minun asiani huoli, murhe vai mikä?! Mutta silti on purettava ajatuksia johonkin... Ajatukset ovat niin sekavat tällä hetkellä.

Eli tässä reilu kuukausi sitten päätimme avokkini kanssa, että ehkäisy voipi jäädä pois ja perheenlisäys on tervetullutta. Mulla on vielä opinnot kesken ja tarkoitus on valmistua jouluna. Nyt oon saanut tehdä sijaisuuksia maaliskuusta asti eräässä työpaikassa ja kesä olisi tarkoitus olla siellä myös.

Nyt kuitenkin nenäni eteen tuli työtarjous (tosin haastattelu vasta edessä) josta olen todella kiinnostunut, ja työnantaja kuullosti myös olevan kiinnostunut minusta. Työpaikkailmoituksessa luki, että työ kestää "noin 6-12 kk, noin 1 vuosi". Kuitenkin työnantaja kysyi minulta, että olisinko valmis sitoutumaan työpaikkaan kahdeksi vuokdeksi. Ilmoitin kiinnostukseni olevan suuri. Työ alkaisi elokuussa.

Nyt minua mietityttää, että olenko tehnyt väärin, kun sanoin olevani käytettävissä seuraavat kaksi vuotta, vaikka saatan tulla raskaaksi? Vai pitääkö minua vaan olla menemättä haastatteluun ja antaa mahdollisuus jollekin muulle?

Toisaalta työnantaja kysyi, että olenko jäämässä kyseiselle paikkakunnalla, kun valmistun, joten mahtoiko hän tarkoittaa sitoutumisella paikkakunnalle jäämistä? Eihän sitä koskaan voi kukaan tietää milloin tulee raskaaksi, mutta olisiko työpaikan vastaanottaminen väärin? Niin ja kyse on määräaikaisesta, ei vakituisesta virasta.

Mulla on ajatukset nyt niin sekaisin, kun haastattelu päivä lähenee, että oli pakko purkaa johonkin. Oman avokin kanssa on asiasta keskusteltu, ja hän on sitä mieltä, että otan työn vastaan, jos pääsen. Kenenkään muun kanssa en ole asiasta voinut keskustella, kun kukaan ei tiedä edes meidän raskausaikeista. Joten iso kiitos mimmeille, kun jaksoitte kuunnella

 

[mafiatar]

-- eihän sillä vanhalla ja arkisella siipalla ole mitään saumaa pärjätä jonkun kesäpojan ihannemielikuvan kanssa, josta on hiljaisuudessa haaveiltu koko talvi. Talvella ei kesäpoikien ikävät piirteet pääse kuvitelmaa pilaamaan, joten seuraavana kesänä varmasti "kielletty hedelmä" on vielä jänskempi ja romanttisempi, sellainen "Romeo ja Julia joiden rakkauden maailma riistää" - kuvio on valmis. Varsinkin jos kyseistä ihmistä ei oikein edes tunne, jolloin siihen voi rauhassa yhdistää kaikki toivotut piirteet ja ominaisuudet, oli kaverilla niitä tai ei.

Ensinnäkin kyllä ihastumisesta voi puhua, ei sen kanssa tarvitse kärvistellä ja kärsiä. Se on ihan tavallista, ja sellaisena se kannattaa ottaakin. Siipalle voi ihan hyvin kertoa että "arvaa kultsi mitä, meillä töissä on tänäkin kesänä se sama heppu johon ihan pihkassa viime kesänä". Onpahan pois sydämeltä, ja sitten asiasta voi puhua ihan normaalisti.

Mutta tää parisuhteen jatkaminen tai lopettaminen on asia täysin erikseen, eikä todellakaan kannata sohlata siihen mitään ihastuksia, jotka ei lopulta asiaan mitenkään liity. Kysymyshän on siitä, haluaako olla siippansa kanssa jatkossa vai ei. Jos haluaa, niin siinä ei paljon kesäpojat hetkauta. Jos ei halua, niin sitten kannattaa erota, oli kesäpoikia tai ei. Missään nimessä ei kannata olla niin saattaen vaihdettava, että edellisessä suhteessa roikkuu niin kauan kunnes tulee parempi ja vie.

Mä olen kans koittanut ajatella, että tällä työkaverilla täytyy olla jotain luurankoja kaapissa (tiedän jo että on esim. takana avioero, yhteishuoltajuus parista lapsesta, ollut säpinää täällä töissä viime kesänä yhden toisenkin työkaverin kanssa..) ja koittanut ajatella myös niin, että olen ihastunut vain siihen että hän on ihan valtavan komea, imartelee minua ja on aikuinen, mitä minun avo ei aina tosiaankaan ole. Tämä työkaveri on samalta suunnalta kotoisin mitä minä ja lähtenyt "suureen maailmaan" kuten minäkin, täällä muut kun ovat henkeen ja vereen stadilaisia. Hänen kanssa on hyvä jutella ja olla kaveri. Jos olisin sinkku niin menisin täyttä häkää mutta nyt olo on :urjo: henkisesti ja fyysisesti.

 

[Regina]

En tiedä onko tämä minun asiani huoli, murhe vai mikä?! Mutta silti on purettava ajatuksia johonkin... Ajatukset ovat niin sekavat tällä hetkellä.

Eli tässä reilu kuukausi sitten päätimme avokkini kanssa, että ehkäisy voipi jäädä pois ja perheenlisäys on tervetullutta. Mulla on vielä opinnot kesken ja tarkoitus on valmistua jouluna. Nyt oon saanut tehdä sijaisuuksia maaliskuusta asti eräässä työpaikassa ja kesä olisi tarkoitus olla siellä myös.

Nyt kuitenkin nenäni eteen tuli työtarjous (tosin haastattelu vasta edessä) josta olen todella kiinnostunut, ja työnantaja kuullosti myös olevan kiinnostunut minusta. Työpaikkailmoituksessa luki, että työ kestää "noin 6-12 kk, noin 1 vuosi". Kuitenkin työnantaja kysyi minulta, että olisinko valmis sitoutumaan työpaikkaan kahdeksi vuokdeksi. Ilmoitin kiinnostukseni olevan suuri. Työ alkaisi elokuussa.

Nyt minua mietityttää, että olenko tehnyt väärin, kun sanoin olevani käytettävissä seuraavat kaksi vuotta, vaikka saatan tulla raskaaksi? Vai pitääkö minua vaan olla menemättä haastatteluun ja antaa mahdollisuus jollekin muulle?

Toisaalta työnantaja kysyi, että olenko jäämässä kyseiselle paikkakunnalla, kun valmistun, joten mahtoiko hän tarkoittaa sitoutumisella paikkakunnalle jäämistä? Eihän sitä koskaan voi kukaan tietää milloin tulee raskaaksi, mutta olisiko työpaikan vastaanottaminen väärin? Niin ja kyse on määräaikaisesta, ei vakituisesta virasta.

Mulla on ajatukset nyt niin sekaisin, kun haastattelu päivä lähenee, että oli pakko purkaa johonkin. Oman avokin kanssa on asiasta keskusteltu, ja hän on sitä mieltä, että otan työn vastaan, jos pääsen. Kenenkään muun kanssa en ole asiasta voinut keskustella, kun kukaan ei tiedä edes meidän raskausaikeista. Joten iso kiitos mimmeille, kun jaksoitte kuunnella

Mielestäni ota ehdottomasti työ vastaan, jos sen saat! Ei miestenkään tarvi jättää hyvää työtilaisuutta käyttämättä sen takia, että perheeseen syntyy ehkä lapsi. Tietysti käytännön syistä se on naiselle eri asia, MUTTA nuoria naisia syrjitään työelämässä jo muutenkin ihan liikaa just sen takii, että ehkä voi tulla raskaaksi, niin olen kyllä sitä mieltä että ota työ vastaan ilman muuta! Ja kuten itse sanoit kyse on vain määräaikaisesta virasta ja toiseksi eihän sitä koskaan tiedä, että koska sitä tulee raskaaksi (aina kun ei ensi yrittämällä tärppää)...en tietenkään toivo että joudutte hirveen kauaa lasta yrittämään jos se on kerran suunnitelmissa, mutta kuitenkin huomioisin tämänkin seikan päätöstä tehdessä. Eli lyhyesti olen tätä mieltä: ota työ vastaan hyvillä mielin!

 

[Unnukka]

On taas niin paha olla!

Jotenkin tämä viimeinen vuosi on ollut vain yhtä surua ja murhetta. Ensin mies jäi todella rankasta pettämisestä kiinni. Sitten se hakkasi mua ja haukkui mua.Jotenkin se sai mut uskomaan siihen, että olen ansainnut kaiken väkivallan, että olen niin ruma, läski ja vastenmielinen. Hänen mielestään olen niin hullu, henkisesti häiriintynyt, että teen toisenkin ihmisen hulluksi ja siksi olen ansainnut kaiken väkivallan ja alistamisen.

Siitä lähtien kaikki on jotenkin ollut sellaista selviytymistä.Muistot ahdistavat mua, välillä tuntuu paremmalta ja sitten kaikki taas kaatuu päälle. Kuin ihmeen kaupalla törmään jatkuvasti exään tai tähän naiseen jonka kanssa jhän minua petti. Viimeksi tänään työmatkalla tähän naiseen törmäsin. Hän syyttää mua tapahtuneesta, vaikka hän alkoi seurustella silloisen mieheni kanssa, vaikka me olimme jo olleet pitkän aikaa.Tosin ei hänkään tiennyt asiasta, joten yhtä viattomia me molemmat tapahtumiin oltiin.

Hädin tuskin pystyin pyöräilemään töihin, jalat olivat yhtä hyytelöä ja kyyneleet karvasteli silmiä.

Sain just lähetteen jatkotutkimuksiin limakalvomuutosten takia. Vaikkei se varmaan olekaan mitään vakavaa, silti se sai kaikki muistot ja tuskan pintaan.

Muutenkin elämä yhtä käymisvaihetta. AIka ei riitä siihen,että saisi kropan pidettyä kunnossa, hankittu lihas surkastuu ja läski peittää sen vähänkin jäljelle jääneen, valmistuminen viivästyy jne.

Pitäisi löytää se narukerän pää, josta alkaisi hommaa selvittää...

 

[lellutin]

Jotenkin tämä viimeinen vuosi on ollut vain yhtä surua ja murhetta. Ensin mies jäi todella rankasta pettämisestä kiinni. Sitten se hakkasi mua ja haukkui mua.Jotenkin se sai mut uskomaan siihen, että olen ansainnut kaiken väkivallan, että olen niin ruma, läski ja vastenmielinen. Hänen mielestään olen niin hullu, henkisesti häiriintynyt, että teen toisenkin ihmisen hulluksi ja siksi olen ansainnut kaiken väkivallan ja alistamisen.

Siitä lähtien kaikki on jotenkin ollut sellaista selviytymistä.Muistot ahdistavat mua, välillä tuntuu paremmalta ja sitten kaikki taas kaatuu päälle. Kuin ihmeen kaupalla törmään jatkuvasti exään tai tähän naiseen jonka kanssa jhän minua petti. Viimeksi tänään työmatkalla tähän naiseen törmäsin. Hän syyttää mua tapahtuneesta, vaikka hän alkoi seurustella silloisen mieheni kanssa, vaikka me olimme jo olleet pitkän aikaa.Tosin ei hänkään tiennyt asiasta, joten yhtä viattomia me molemmat tapahtumiin oltiin.

Hädin tuskin pystyin pyöräilemään töihin, jalat olivat yhtä hyytelöä ja kyyneleet karvasteli silmiä.

Sain just lähetteen jatkotutkimuksiin limakalvomuutosten takia. Vaikkei se varmaan olekaan mitään vakavaa, silti se sai kaikki muistot ja tuskan pintaan.

Muutenkin elämä yhtä käymisvaihetta. AIka ei riitä siihen,että saisi kropan pidettyä kunnossa, hankittu lihas surkastuu ja läski peittää sen vähänkin jäljelle jääneen, valmistuminen viivästyy jne.

Pitäisi löytää se narukerän pää, josta alkaisi hommaa selvittää...

Kenenkään ei tarvitse sietää väkivaltaa, eikä kukaan ole sitä ansainnut.Ainoastaan hän ei ansainnut sinua!!

Parisen vuotta sitten seurustellessani jätkä iski silmänsä parhaaseen ystävääni, ja sain äidiltäni tietää heidän suhteesta.Sillon tuntu kyllä siltä ettei voinut uskoa koko asiaa todeksi..Tuntu et niin käy vain amerikkalaisissa draamoissa..Ja tietenkin ystäväni syytti asiasta minua..Mutta nykyään olen hyvissä väleissä kummankin kanssa.

Poden kanssasi samaa ongelmaa.Aika ei riitä mihinkään, paitsi töissä käymiseen.Treenata pitäis koko ajan täysillä, mutta että sen saisi toteutettua, täytyisi vuorokaudessa olla ainakin 6 lisä tuntia..=(

 

[Unnukka]

Kenenkään ei tarvitse sietää väkivaltaa, eikä kukaan ole sitä ansainnut.Ainoastaan hän ei ansainnut sinua!!

Parisen vuotta sitten seurustellessani jätkä iski silmänsä parhaaseen ystävääni, ja sain äidiltäni tietää heidän suhteesta.Sillon tuntu kyllä siltä ettei voinut uskoa koko asiaa todeksi..Tuntu et niin käy vain amerikkalaisissa draamoissa..Ja tietenkin ystäväni syytti asiasta minua..Mutta nykyään olen hyvissä väleissä kummankin kanssa.

Poden kanssasi samaa ongelmaa.Aika ei riitä mihinkään, paitsi töissä käymiseen.Treenata pitäis koko ajan täysillä, mutta että sen saisi toteutettua, täytyisi vuorokaudessa olla ainakin 6 lisä tuntia..=(

Mie en pysty edes tekemään karsintaa. Tulorajat on jo ylitetty, joten töissä on jatkettava ainakin tämän vuoden loppuun, kun eipä ole siihen opintotukeen ja asumislisäänkään oikeutta. Opinnot olisi saatava valmiiksi, kun ne on koko ajan vaan venyneet.
Treenamista kun olen vähentänyt, se heijastuu suoraan oloon, heti on paljon hankalampaa ja littiin poljettu itsetunto jatkaa laskuaan sitä mukaa kun kroppa jatkaa rupsahtamista.

Tuosta pettämisestä sen verran,että siinä samassa rytäkässä meni kaksi "ystävää", jotka valehtelivat minulle kun suoraan heiltä asioista kysyin. Ne kaveerasi sekä minun että sen toisen naisen kanssa. Eli vannoivat mullekin ikuista ystävyyttä, vaikka oikeasti nämä naiset oli enemmän sen väkivaltaisen miehen puolella, kun katselivat vierestä sitä kun se mies petti ja valehteli meille molemmille.

Jos nyt ne muutokset osoittautuisivat pahanlaatuisiksi ja koituisivat kohtalokseni, voisin sanoa, että sitten tämän elämän saldo jäi miinusmerkkiseksi.

Äh, pakko yrittää olla vatvomatta asioita, pakko sen päivän on paistaa minunkin risukasaan.

 

[lellutin]

Se on totta, et kun joutuu vähentää treenaamista ym, alkaa kroppa tuntuu kauhealta..väsyttää koko ajan ja tuntuu et vastustuskyky on nollilla!
Se tuntuu aina niin mitättömälle sanoa että "kyllä se siitä, usko pois", mut sanon sen silti=) Aikansa se ottaa, ja joskus tuntuu että ottaa liikaakin aikaa, mutta tässähän tätä ollaan, pystyssä ja selkä suorassa!=)
Ja kyllä se aurinko paistaa, usko mua, ja se voi paistaa paljon nopeammin kun luuletkaan ja just sillon kun vähiten odotat..=)

 

[mafiatar]

Pakko vielä jankuttaa tätä mun skeidaa.

Tänään juuri "paljastin" tuolle mun työkaverille X (jolla oli viime kesänä sutinaa tämän Y:n kanssa) että tämä työkaveri Y on mua yrittänyt iskeä ja tunne on ollut melkeen molemminpuoleinen, ja minä olen ihan sekaisin..

X sanoi olevansa tosi pahoillaan mun puolesta; tämä Y on kuulemma pohjanoteeraus kaikilta osin, täysi luuseri, omakehuinen ääliö, dille ja juntti.. Ja että en mä voi vajota niin alas että Y:n huolisin.. minun pitäisi kuulemma suorastaan hävetä että olen missään tekemisissä Y:n kanssa, niin ällöttävä hän X:n mielestä on.

He tapailivat viikon verran siis viime kesänä, ja olen kuullut koko viikon tapahtumat kummaltakin (ja täsmäävät suunnilleen jopa) mutta en voi käsittää mitä tämä Y on X:lle voinut viikossa tehdä niin pahaa, että vielä vuoden päästäkin tunteet on näin voimakkaita?? en viitsi tätä udella, mutta.. itselleni tulee vaan ajatus että viha on kuitenkin niin lähellä rakkautta.. olisiko siinä vielä jotain..?

 

[lellutin]

Voipi hyvinkin olla, tai jos homma ei oo päättynyt kummankin osalta mukavaan ratkaisuun..

 

[mafiatar]

Nokun mä tajusin niin että tää X (nainen, mun kaveri) oli vähän niinkun dumpannu tän Y:n.. kun juttelimme eron syistä, hän vaan toistelee että kun tää Y on niin tyhmä; ei tajua asioita ja ihan Juntti isolla j:llä. Junttius ilmenee mm. siten, että tykkää olla ennemmin luonnossa (esim. metsällä) kuin ihmisten parissa, on motoristityylinen (esim. buutsit), ei ehkä nyt niin kybällä seuraa kaikkia trendejä ja semmosta.

Olenko minäkin juntti kun minusta tuossa nyt ei ole mitään kummallista?

 

[Lumi]

Tänään juuri "paljastin" tuolle mun työkaverille X (jolla oli viime kesänä sutinaa tämän Y:n kanssa) että tämä työkaveri Y on mua yrittänyt iskeä ja tunne on ollut melkeen molemminpuoleinen, ja minä olen ihan sekaisin..

X sanoi olevansa tosi pahoillaan mun puolesta;

Ehkä se X vaan käsitti että haluat eroon ihastumisestas koska seurustelet, ja koittaa avittaa kertomallla sen Y:n huonoja puolia?

Tai on muuten vaan mustasukkainen?

Erittäin mahdollista. Tai muuten vaan ikävä ihminen. Eksien haukkumisessa on se hyvä puoli ettei ketään kannata ottaa ihan täysin vakavasti.

 

[Ultimecia]

Ehkä se X vaan käsitti että haluat eroon ihastumisestas koska seurustelet, ja koittaa avittaa kertomallla sen Y:n huonoja puolia?

Tai on muuten vaan mustasukkainen?

 

[lellutin]

Nokun mä tajusin niin että tää X (nainen, mun kaveri) oli vähän niinkun dumpannu tän Y:n.. kun juttelimme eron syistä, hän vaan toistelee että kun tää Y on niin tyhmä; ei tajua asioita ja ihan Juntti isolla j:llä. Junttius ilmenee mm. siten, että tykkää olla ennemmin luonnossa (esim. metsällä) kuin ihmisten parissa, on motoristityylinen (esim. buutsit), ei ehkä nyt niin kybällä seuraa kaikkia trendejä ja semmosta.

Olenko minäkin juntti kun minusta tuossa nyt ei ole mitään kummallista?

Tai sitten X on pinnallinen ihminen ja sinä taas et..=)

 

[heduhemuli]

Nokun mä tajusin niin että tää X (nainen, mun kaveri) oli vähän niinkun dumpannu tän Y:n.. kun juttelimme eron syistä, hän vaan toistelee että kun tää Y on niin tyhmä; ei tajua asioita ja ihan Juntti isolla j:llä. Junttius ilmenee mm. siten, että tykkää olla ennemmin luonnossa (esim. metsällä) kuin ihmisten parissa, on motoristityylinen (esim. buutsit), ei ehkä nyt niin kybällä seuraa kaikkia trendejä ja semmosta.

Olenko minäkin juntti kun minusta tuossa nyt ei ole mitään kummallista?

joo tuli mieleen et voi olla et tos ois ollu kyse siit et jätkää ei oo kiinnostanu muijan pinnalliset jutut ja x on vähän ottanu nokkiinsa siitä ja sen on pakko parjata toista, et vaikuttais ite paremmalta vaikkei kukaan vertailisikaan!
olen seurannut tuollaista käytöstä varsin läheltä joskus, se ei päättynyt hyvin :wall: molemmat repi toisensa palasiksi vaan sen takia et sais olla kärsinyt osapuoli! sen takia mun mottoni on ollu siitä lähtien et toisten eksiinkään ei kosketa vaikka olis mikä:lol2: enkä ees ollu kolmantena tässä draamassa:lol2:

 

[mirja]

:jahas: Taidat olla läheisriippuvainen?
Asia on niin, että ellei osaa olla yksin niin ei osaa olla kaksinkaan.
Ekaksi täytyy oppia rakastamaan itseään vikoineen kaikkineen ja vasta sitten on kypsä aikuisten väliseen rakkaussuhteeseen.

Nii, emmä tiiä onko se sitä että pelkään, voipi ollakkin, mutta päällimäisenä se, että olen paljon onnellisempi suhteessa,kun sinkkuna...
Kuitenkin mielummin sinkkuna ku huonossa suhteessa

 

[kuukunen]

Tää ei oo nyt suunnattu erityisesti kenellekään.

Mun mielestä toi ihastuminen on ihan normaalia pitkässä suhteessa ja sitä tapahtuu yhdelle jos toiselle. Ei se ole pettämistä ja ei se ole mitenkään siipalta pois. Eri juttu sitten mitä asialle tekee.

Mun mielestä pahinta mitä voi asialle tehdä on dramatisoiminen, koska sen jälkeen koko ihastuminen paisuu aivan naurettaviin mittasuhteisiin, joilla ei ole mitään tekemistä koko ihastuksen kanssa. Esim. Kuukusen tilanteessa, eihän sillä vanhalla ja arkisella siipalla ole mitään saumaa pärjätä jonkun kesäpojan ihannemielikuvan kanssa, josta on hiljaisuudessa haaveiltu koko talvi. Talvella ei kesäpoikien ikävät piirteet pääse kuvitelmaa pilaamaan, joten seuraavana kesänä varmasti "kielletty hedelmä" on vielä jänskempi ja romanttisempi, sellainen "Romeo ja Julia joiden rakkauden maailma riistää" - kuvio on valmis. Varsinkin jos kyseistä ihmistä ei oikein edes tunne, jolloin siihen voi rauhassa yhdistää kaikki toivotut piirteet ja ominaisuudet, oli kaverilla niitä tai ei.

Mutta tää parisuhteen jatkaminen tai lopettaminen on asia täysin erikseen, eikä todellakaan kannata sohlata siihen mitään ihastuksia, jotka ei lopulta asiaan mitenkään liity. Kysymyshän on siitä, haluaako olla siippansa kanssa jatkossa vai ei. Jos haluaa, niin siinä ei paljon kesäpojat hetkauta. Jos ei halua, niin sitten kannattaa erota, oli kesäpoikia tai ei. Missään nimessä ei kannata olla niin saattaen vaihdettava, että edellisessä suhteessa roikkuu niin kauan kunnes tulee parempi ja vie.

Leelian lepotuoli on puhunut. Kai tässä on pakko tehdä töitäkin

Just näin minä itsekin oon asiaa aatellu, että mielikuvaanhan mä oon ihastunut ym. Tosin mä ihastuin tähän poikaan ensisilmäyksellä, ennenkuin olin minkäänlaista mielikuvaa päässyt kehittelemään .
Ja oon siis yrittäny aatella jotenki, että tää tyyppi olis ihan kauhea ihminen jne... mutta ei onnistu.
Ja nyt ei olla taas nähty viikkoon ja olo vähä helpottaa, tosin tiedän että kun nähdään taas niin alkaa repiin...:(
Varmaan sitten romantisoin kun oma suhde on tavallaan jo niin arkinen, tosin minusta arkisuus on kivaa ja olen AINA inhonnut suuria tunteenmyllerryksiä... en oo kaivannu tällaista!!!

Kai tässä pitäis vaan pitää pää kylmänä, vaikka syrän märkänis ...

Avostani EN halua luopua, on ihana ihminen. Mutta jotenkin nää uudet tunteet vie tilaa vanhoilta...

noh, katellaan...