Kaippa tähän voi jotain omaakin listaa kirjoittaa asioista, jotka aiheuttavat melko negatiivisia reaktioita naisihmisiä koskevissa suhteissa:
- Omien mielipiteiden ja yleisen keskustelutaidon puute. Yksi ihmissuhteen tärkeimmistä eduista on mahdollisuus puhua asioista syvällisemmin ja avoimesti, keskustella, väitellä. Jos kumppanin keskustelutaito rajoittuu samanlaiseen bullshittiin mitä 16v teinitytöt harrastavat istuessaan kahvilla tai baarissa kavereittensa kanssa niin ei kovin hyvin mene. [EDIT! Huom. 16v tyttöjä onneksi harvemmin näkee baareissa, mitä nyt aina sillointällöin jos lihatiskille erehtyy]. Jos omia mielipiteitä ei ole, tai sitten ne ovat täysin naurettavan typeriä eikä niitä osata edes yhtään perustella, niin tuskinpa kyseistä ihmistä haluan elämänkumppanikseni tai esimerkiksi joskus tulevaisuudssa lapsieni äidiksi. Käytännössä homma ei toimi jos tytsy automaattisesti jää alakynteen ihan arkisissakin keskustelutilanteissa, ja a) suuttuu, b) alistuu. Toisaalta aina ei tarvitse puhua. Pahin yhdistelmä mitä tähän mennessä on tullut vastaan oli tapaus, joka ei ensinnäkään halunnut olla kauheasti äänessä, ei keksinyt itse mitään keskusteltavaa tai jutusteltavaa, mutta toisaalta vaivaantui äärettömästi hiljaisista tilanteista. Jos minun tehtäväni on täyttää aina tuntien hiljaisuus jatkuvalla selittämisellä ja keskustelun ylläpitämisellä keksimällä jatkuvasti teennäisiä kysymyksiä niin ei kiitos. Jos on itse hiljainen ja vaivaantuu hiljaisuudesta toisten seurassa niin terve menoa, ehkä joku ylienerginen ekstrovertti sopii kyseisille ihmisille paremmin.
- Kunnianhimon ja itseluottamuksen puute. Liittyy läheisesti koulutukseen, tavoitteisiin, suunnitelmiin. Kysyttäessä "Käytkö muuten töissä vai opiskeletko jotain?" olisi mukavaa saada jotain muuta vastaukseksi kuin "no tota... mulla on tässä kolmas välivuosi menossa ku en oikeen oo keksiny mitä tekisisin mut oon kyl töissä äipän vaatekaupassa" tai vaihtoehtoisesti "No mä oon kaupan kassalla töissä! Tiiätkö siinä asematunnelissa?!", "ai, no mitäs opiskelet?", "hä? mä sanoin että oon kaupassa töissä!". Itseluottamuksesta sen verran että jos maailma kaatuu kokoajan niskaan, kaikki ihmiset nauraa selän takana ja ei jakseta tehdä mitään epäonnistumisen pelossa niin ei hyvää päivää. Terapeutin leikkiminen ei ole kauhean kivaa pidemmän päälle jos tilanne ei siitä parane.
- Ulkonäölle ei ole mitään tarkkoja kriteerejä, mutta lihavat (siis oikeasti lihavat, ei perinteiset "äh mä oon kauhee läski"-lihavat) tai todella laihat ei kyllä sytytä yhtään. Tietysti siitä saa aina plussaa mitä enemmän huolehtii kunnostaan, mutta se ei ole mitenkään äärettömän tärkeää. Tärkeää tosin on se, että vaikkei nainen itse olisikaan mikään himourheilija, hän ymmärtää jos joku ei ilman urheilua tule toimeen.
- Joissakin tapauksissa ihmisissä vaan yksinkertaisesti on jotain kuvailematonta mikä pistää varomaan. Kai sitä vaan jotenkin kertyy alitajuisesti kaikkialta pienenpieniä vihjeitä, että ehkä tähän ihmiseen ei kannata luottaa ihan 100% vaikkei mitään diskriminoitavissa olevia vikoja tai ongelmia löydy.
- Sitten on tietysti näitä iänikuisia ongelmia jotka on varmasti sisäänrakennettu jokaiseen naarasolioon tässä maailmassa, joten näitä ei kannata edes ottaa vakavasti. Ensimmäisenä tulee, tadaa, huomionkipeys. Minusta on ihan ok, jos nainen ei halua tai jaksa tehdä jotain juuri sillä hetkellä. Mutta annas olla kun itse yrität joskus sanoa "sori mutta nyt en jaksais puhua" niin johan tulee huutoa ja itkupotkuraivaria olan takaa. Joskus saa ottaa mutta aina pitää antaa.
Tokana tulee tämä ns. "avoimuus". Se on ihan sama sopiiko naisen kanssa siitä että jos joku vituttaa niin siitä sitten puhutaan. Alle kuukaudessa tutustumisesta yleensä aletaan olettamaan, että osataan ottaa huomioon jollain aivan käsittämättömän kieroilla epäloogisilla tavoilla erinäisiä asioita. "Virheitä" sitten kertyy toistensa päälle ja siinä vaiheessa kun riita syttyy avoimeksi niin ei ole kyllä kenelläkään enään mitään hajua siitä mistä koko "mökötys" sai alkunsa. "Kävit kaupassa ilman että kysyit haluanko mukaan", "Sovit kavereitten kanssa seuraavan viikon lauantaiks sulkapallovuoron vaikka oisin halunnu tehä sillon jotain kivaa", "Tarjosit vanhalle perhetutulle tuopin baarissa". Kaikki tulee aina kerralla kunnon patoutumina, selitys on aina "no kyllä sä nyt tiedät miltä se musta tuntuu". Ai tiedänkö? Jos joku on onnistunut tältä ilmiöltä täysin välttymään niin kertokoot mistä niitä ajatustenlukuhattuja saadaan. Väitänpä sitäpaitsi etten ole edes mitenkään erityisen huono yleisesti lukemaan ihmisten tuntoja ja ajatuksia mutta rajansa kaikella.
Noh, siinä sitä vuodatusta, älkää tytsyt ottako nokkiinne liikaa
ps. Noinkin vähäiset kriteerit taitavat olla liian utopistisia, ainakin tällä naamalla.