Kostaja X sanoi:
on mun mielestä motiivi. En todellakaan puolusta Stalinin tai esim. Lenin perustamia leirejä. Lenin, Stalin, monet entisen Jugoslavian johtajat ja monet muut tapattivat ison kasan oman valtansa vastustajia. Hitlerin viha juutalaisia kohtaan taas oli keksittyä. Se vaan päätti vihata niitä niin paljon, että ne oli pakko tappaa, vaikka ikinä juutalaisista ei olisi mitään vaaraa kolmannelle valtakunnalle ollutkaan.
Just, sulle tiedoksi että juutalaisvihan juuret kantavat noin parin tuhannen vuoden päähän, ja hitlerin suurimpia syitä vihata juutalaisia on hänen saamat oppinsa roomalaiskatoliselta kirkolta, ei tosiaan ihan itse ole saanut vain päähänsä vihata juutalaisia. Mun mielestä just tekopyhyys on hyvä sana tähän että uskotellaan hitlerin keksineen koko juutalaisvainot eikä kukaan muu ihminen ole koskaan juutalaisia vihannutkaan.
"Hitlerin aikana juutalaisviha oli normaalia. Sitä lietsoivat kovasti Saksan kaksi suurinta uskontoa: katolisismi ja luterilaisuus. Hän ihaili valtavasti Martti Lutheria, joka vihasi juutalaisia avoimesti."
http://www.vihrearouva.net/usko/murphy/hitlerinuskonto.html
"Pyrkiessään valtaan, Hitler kirjoitti kirjansa Taisteluni. "... Olen vakuuttunut siitä, että toimin Luojan edustajana. Torjuessani juutalaiset teen Herran työtä.""
http://www.vihrearouva.net/usko/murphy/hitlerinuskonto.html
"Sionismin syntyyn oli vaikuttanut uudentyyppinen juutalaisviha, jota kutsutaan antisemitismiksi. Aiemmin oli uskottu, että juutalaisviha oli katoava ilmiö: se johtui uskonnollisesta suvaitsemattomuudesta, joka voitiin poistaa valistuksen avulla. 1800-luvun puolivälissä jouduttiin näkemystä kuitenkin tarkastamaan, sillä juutalaisvihasta tuli jälleen salonkikelpoinen. Antisemitismin voikin nähdä reaktiona emansipaatiota vastaan, joka takaiskuistaan huolimatta oli avannut juutalaisille ovet kristittyyn yhteiskuntaan. Enää eivät tulilinjalle joutuneet "talmud-juutalaiset", vaan uusi juutalasiviha kohdistui juuri tasa-arvon saavuttaneisiin juutalaisiin.
Yksi antisemitismin varhaisista lipunkantajista oli säveltäjä Richard Wagner (1813-1883), joka vuonna 1852 julkaistussa artikkelissaan esitti taiteen yleväksi tehtäväksi ohjata ihmisiä pelastukseen ja kehotti myös juutalaisia tukemaan tätä kehitystä. Wagnerin mukaan juutalaiset olivat tuoneet Saksan henkiseen elämään hajottavia aineksia. Myöhemmissä kirjoituksissaan hän jyrkensi sävyään ja omaksui rasistisia argumentteja J. A. Comte de Gobineaulta (1816-1882).
Historioitsija Heinrich von Treitschke (1834-1896) osallistui keskusteluun muutamalla artikkelilla, joissa hän luonnehti juutalaisia uhkaksi kansakunnille. Juutalaisten tuli joko muuttaa pois ja perustaa oma valtio tai tulla saksalaisiksi, mikä samalla merkitsi kääntymistä kristinuskoon. Tässä vaiheessa oli suurin vaikutus kuitenkin Eugen Dühringin rotubiologiaa käsitelleellä kirjalla (1880), jossa juutalaiskysymys yhdistettiin rotuun sekä alkuperäisiin ja muuttumattomiin perinnöllisiin taipumuksiin. Termejä "seemiläinen" ja "arjalainen" oli aiemmin käytetty kielitieteessä kielikuntia luokiteltaessa, mutta nyt niitä alettiin käyttämään rotuominaisuuksien mukaan luokitelluista kansanryhmistä. Juutalaiset osoittivat huonoimpia rotuominaisuuksia: he olivat itsekeskeisiä, materialistisia ja vallanhaluisia. Heiltä puuttuivat arjalaisille tyypilliset piirteet kuten rohkeus luovuus ja elämänmyönteisyys. Dühring katsoi, että myös kristinuskoon oli pesiytynyt juutalaisia ominaisuuksia kuten heikkojen ja köyhien sääliminen ja näistä huolehtiminen. Tällaisten piirteiden tuli väistyä rohkeuden, sotakuntoisuuden ja muiden arjalais-germaanisten hyveiden tieltä. Rotunäkemykset muodostivat myös tunnetun orientalistin Paul de Lagarden (1827-1891) hyökkäyksen perustan. Hänen mukaansa juutalaiset muodostivat valtion valtiossa, vaarallisen kansainvälisen yhteenliittymän, syöpäkasvaimen kristillis-germaanis-roomalaisessa kulttuurissa.
Kulttuurifilosofi Houston Stewart Chamberlain (1855-1927), Richard Wagnerin vävy, julkaisi vuonna 1899 teoksensa Die Grundlagen des neunzehnten Jahrhundrets ("Yhdeksaännentoista vuosisadan perusteet"), jossa hän vaati germaanisen rodun puhdistamista sekä kristinuskon uudelleenmuotoilua. Juutalaisille oli luvattu palkkioksi maailmanherruus, kun he olivat alistuneet Vanhan testamentin Jumalan tahtoon. Kristinuskon oli korkea aika vapautua kaikista juutalaisista ja legalistisista aineksista. Uusi rotuoppi alkoi hiljalleen saada kannatusta myös protestanttipappien piirissä, vaikka monet johtavat teologit, kuten Hermann Strack, Adolf Jülicher ja Franz Wilhelm Dibelius, selvästi sanoutuivat siitä irti. "
http://www.hum.utu.fi/uskontotiede/juutalaisuus/juutalaisuus5_5.htm
"Teolliseksi vietynä tuhoamisena Hitlerin holocaust oli uutta juutalaisten historiassa, mutta se oli vain yksi lenkki antisemitismin loputtomassa ketjussa. Aleksandriassa kristalliyön tapahtumat oli koettu vuonna 38, 1900 vuotta aikaisemmin, ja juutalaisten poisraivaamista oli vaadittu jo tätä ennenkin. Juutalaisilla on ollut kautta aikojen poikkeuksellinen sijansa ihmisten mielissä: antiikissa juutalainen oli jumalten hylkäämä, keskiajalla rituaalimurhaaja ja kaivojen myrkyttäjä, uusimmalla ajalla ihmiskunnan basilli ja loinen."
http://www.hum.utu.fi/historia/yh/kirjat/
Ja juutalaisviha ei ole sitten mikään pelkän saksan juttu, vaikka nykyään ilmiöstä ollaankin tehty saksan oma juttu.