ikihiki
On tämä ihmiselo sitten niin romanttista kaikkine primitiivisyyksineen!
Ajattelin olevani ainut, joka kärsii ylenpalttisesta hikoilusta, mutta näiltä palstoiltahan löytyi paljonkin kohtalotovereita. Onko se sitten mukava asia, siihen en puutu.
Asia on kuitenkin niin, että jo matkalla salille olen kuin uitettu koira. Olen suunnitellut reitin kotoa salille mahdollisimman vähän rasitusta aiheuttavaksi, eli se pitää sisällään niin paljon alamäkeä kuin vain mahdollista. Kuljen myös aina kadun varjoisaa puolta. Ja kaiken kaikkiaan etenemiseni tapahtuu hyvin verkkaiseen tahtiin. Mutta joka jumalan päivä kun salille pääsen, voisi vaatteistani kiertää saavillisen hikeä. Märkänä ei siis ole pelkästään paita, vaan myös housut, kengät ja jos selässä on salivarusteet selkärepussa, myös ne ovat nihkeät.
Ennen salille menoa pukuhuoneessa kuivaan itseäni yhden pyyhkeellisen verran vai voidakseni kastella treenivaatteet sillä siunaamalla minuutilla kun ne kiskaisen päälleni.
Treenatessa hiki valuu solkenaan... siis saavikaupalla saa olla kuivaamassa. Eikä tämä johdu huonosta ilmastoinnista, se kun on välillä jenkkiläiseen tyyliin hyvin kylmällä.
Salitreenin jälkeen kun siirryn spinningin pariin, tapahtuukin sitten kummia. Nimittäin tunnin aikana en hikoile nimeksikään, mikä minusta on aivan käsittämätöntä. Pari kertaa saan polkiessa pyyhkäistä käsivarret kuivaksi ja se on siinä.
Sitten taas suihkun jälkeen joudun kuivaamaan itseni ehkä kymmeneen kertaan voidakseni taas kastella vaateeni samalla hetkellä kun ne puen päälleni.
Oli kyseessä sitten kassajono, jutustelutuokio tuttavan kanssa tai lehden selailu marketin hyllyjen välissä, niin paita ja ahteri on täysin läpimärkiä.
Voi tätä hikoilun suurta ihmettä...