Helsingin asuinalueet

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja urkki
  • Aloitettu Aloitettu
Jos kerta 1960-luvun talot lahoaa käsiin niin miten sitten nuo vanhemmat tönöt?
Vähän eri tasolla rakentaminen ollut ennen vanhaan. Paksuja seiniä, hyvät äänieristeet. Miinuksena talot elävät, seinät eivät ole välttämättä ihan enää suoria, ikkunat tuppaa vetämään, mutta näitä nyt peruskorjaillaan aina.
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Millaisessa kunnossa on noin yleisesti ottain 1800- ja 1900-lukujen taitteessa rakennetut talot? Nykyään on paljon saneerattuja n. 100 vuotta vanhoja taloja, joissa on kyllä siistin näköisiä kämppiä mutta aina oon miettinyt, että missä kuosissa on sitten perustukset, onko hometta, millainen ääneneristys... Jos kerta 1960-luvun talot lahoaa käsiin niin miten sitten nuo vanhemmat tönöt?
Itse en muuta harkitsisikaan kuin tuollaista wanhaa. Noissa on yleensä paksut seinät ja korkeat huoneet. Ja tunnelmaa, toisinkuin 60-luvulla kyhätyissä. Toki esim. ikkunat voi vetää enemmän ja lattiat narskua, mutta se kuuluu asiaan :)
 
Jos kerta 1960-luvun talot lahoaa käsiin niin miten sitten nuo vanhemmat tönöt?

Ne 60-luvun talot on rakennettu usein kiireellä, kun on pitänyt saada nopeasti paljon kämppiä kaupunkiin muuttaneille duunareille. Olen kuullut monesti käytettävän niiden yhteydessä ilmaisua "kananpaskaseinät". Heh. Näiden satavuotiaiden talojen ongelmia ovat lähinnä vetävät ikkunat, turvonneet ovet, epäkäytännölliset tilanratkaisut (mm. piianhuoneet, jotka muutettu nykisin usein yksiöiksi). Kiinteistövälittäjätutun mukaan nämäkin ongelmat on korjattu suurilta osin edellisen laman jälkeen.

Esteettistä silmääni järkyttävät Etelä-Helsingissä korttelit, joihin on rakennettu vieriviereen 60-lukua ja jugendia. Karmea esimerkki.
 
Ja ei kandee hämääntyä vanhojen talojen huoneistomäärästä. Meikänkin kämppä on virallisesti yksiö, vaikka kyllä miten päin vain katsoen tässä on kaksi huonetta ja keittiö. Alunperin vain tuo makkari on ollut palvelijanhuone, johon on oma ovi rapusta.

Huvilakadun fiasko on kyllä kamala ilmestys. Kirjoitin siitä Q/A ketjuun kun Salomaa kyseli.
 
Millaisessa kunnossa on noin yleisesti ottain 1800- ja 1900-lukujen taitteessa rakennetut talot? Nykyään on paljon saneerattuja n. 100 vuotta vanhoja taloja, joissa on kyllä siistin näköisiä kämppiä mutta aina oon miettinyt, että missä kuosissa on sitten perustukset, onko hometta, millainen ääneneristys... Jos kerta 1960-luvun talot lahoaa käsiin niin miten sitten nuo vanhemmat tönöt?

Jos jotain nyrkkisääntöä haluat, niin 60- ja 70-lukujen taloissa on ne suurimmat ongelmat niin talotekniikalta kuin asumismukavuudeltaankin. Silloin keksittiin elementtien käyttö, joka sinällään oli tietysti halpaa ja nopeaa. Kaikkein järkyttävimpiä luomuksia ovat sen aikaiset peltikylppärit. :eek:

Itselläni ja vaimollani on muutamia huoneistoja, joten jonkinmoista omakohtaista kokemusta löytyy vuodelta 1906, 1918, 1952 ja 1972 rakennetuista taloista.

Esim. 1952 valmistunut talo on vielä paikallaan muurattu eli äänieristyksessä ei ole mitään valittamista. Ei siinä toki niin paksuja seiniä ole kuin ennen sotia rakennetuissa. Sotien jälkeen elettiin kuitenkin pula-aikaa ja sen kyllä huomaa esim. kellarissa ja ullakolla. Siellä näkyy moneen kertaan käytettyä puutavaraa jne. Olennaista kuitenkin tuo paikallaan muuraaminen eli ei ole mikään neukkulaatikko.

Sitten tuo 1972 valmistunut hökötys. Kyseessä ei ole edes pahimmasta päästä oleva laatikko, mutta en kyllä haluaisi sellaisessa asua. Äänieristys on huono, huonejärjestys on "tehokas" eli ainakin minun mielestä äärettömän tylsä. Täytyy kyllä tunnustaa, että eniten 70-luvun talossa tökkii nimenomaan se fiilis - tai sen puute.

Remonteista sen verran, että kaikilla taloilla on oma elinkaarensa ja putki- ym. remontit kuuluvat kaikilla elinkaareensa. Tällä hetkellä ne 60-70 -lukujen talot ovat siinä pahimmassa remonttivaiheessa. Niitä mollataan ehkä hieman turhaankin siitä ja luullaan, että remontointi johtuu huonosta laadusta. Todellisuudessa elinkaari vain on siinä vaiheessa. Kun mennään eteenpäin vaikkapa 20 vuotta, niin samat remontit iskevät päälle 80-90 -luvuilla rakennettuihin.

Vastaavasti ennen sotia rakennettuja taloja moitittiin ankarasti 60-70-luvuilla huonokuntoisuudesta ja loputtomasta remonttikierteestä. Senpä vuoksi niitä purettiin tuolloin oikein urakalla.:(

Noissa kertomissani taloyhtiössä myös taloyhtiön "henki" vaihtelee kovasti. Kahdessa uusimmassa saa kuunnella yhtiökokouksessa osittain myös kitinää siitä, kuinka kaikki maksaa ja mahdollisimman halvalla pitäisi saataman kaikki remontit. Remontteja ja kunnostuksia tehdään myös sillä periaatteella, eikä kenellekään tunnu olevan halua kunnioittaa talon alkuperäistä henkeä. Esim. 52:een maalattiin hiljattain rappukäytävät ja väriksi oli joku puusilmä valinnut jonkin hailakin pastellisinisen ja siihen jokin väkinäinen tummemman sininen raita! Ei jumaliste, eihän sellaista ollut 50-luvulla missään käytössä!

Kahdessa vanhemmassa, sanoisinko arvokiinteistössä, vallitsee paljon parempi yhteisymmärrys siitä, miten taloa pidetään kunnossa ja perinteitä vaalitaan. Esim. käynnissä oleva ikkunaremontti toteutaan sitä, että vanhat ikkunat käydään läpi, maalataan ja kunnostetaan tarpeellisilta osin. Kustannukset ovat kutakuinkin samat kuin kaikkien vaihtaminen uusiin alumiinipokaisiin olisi kustantanut. Onneksi kaikille osakkaille oli alunpitäenkin selvää, että sellaiseen hullutukseen ei lähdetä! Nehän olisivat väistämättä olleet hieman erinäköisetkin. Jos alkuperäiset ikkunat ovat kerran kestäneet yli sata vuotta, niin kunnostettuna kestänevät toisen mokoman.
 
Ne 60-luvun talot on rakennettu usein kiireellä, kun on pitänyt saada nopeasti paljon kämppiä kaupunkiin muuttaneille duunareille. Olen kuullut monesti käytettävän niiden yhteydessä ilmaisua "kananpaskaseinät".

Kananpaska- aka. luginoseinä ei sinänsä tarkoita huonoa tai heikkoa seinää, niitä rakennettiin vuosisadan alusta 50-luvulle asti paljon. Eli kevyitä väliseiniä tehtiin näin valamalla jotain soosia (kipsiä, liimaa, hiekkaa yms) lautamuottien väliin ~5cm paksuudelta.
 
Kananpaska- aka. luginoseinä ei sinänsä tarkoita huonoa tai heikkoa seinää, niitä rakennettiin vuosisadan alusta 50-luvulle asti paljon. Eli kevyitä väliseiniä tehtiin näin valamalla jotain soosia (kipsiä, liimaa, hiekkaa yms) lautamuottien väliin ~5cm paksuudelta.

No hyvä tietää tämäkin. Aina nuo kanahommat tulleet esille varsin negatiivisten keskustelujen myötää.
 
Itse en muuta harkitsisikaan kuin tuollaista wanhaa. Noissa on yleensä paksut seinät ja korkeat huoneet. Ja tunnelmaa, toisinkuin 60-luvulla kyhätyissä. Toki esim. ikkunat voi vetää enemmän ja lattiat narskua, mutta se kuuluu asiaan :)

Heh, mä oon saannut vanhassa talossa molemmat: korkeat huoneet, palvelijan sisäänkäynnin, vetävät ikkunat, paksut seinät.. niin paitsi se seinänaapurin puoleinen kun yhden kerroksen kattavat asunnot jaettiin 50-luvulla useampaan tiesi taloyhtiön kyylä kertoa minulle. Ja kyllä niitä kananpaskaseiniksi täällä nimitetään eikä hyvällä :D
 
http://www.srv.fi/asunnot/uuteen_kotiin/huoneistoesittely/id=11774427

BaDumTshh.jpg
 
Paikkana tuo on vähän erikoinen. Mesen ja Rautatienkadun risteyksen holllilla. Jotenkin jää tyhjää siihen etualalle julmetusti, eli lienee joskus siinä vielä lisätalo. Vieressa HOASin talo, jossa ryyppääviä opiskelijoita. Mut tuosta on ihan rapsakan lyhyt matka Töölön mestoille kuin myös Kamppiin. Tommoista ihan uutta vois melkein joskus jopa harkita, mut miten noissa pitää hinnat?
 
Haha, hyvä läppä toi. Vielä noi talot on saatanan rumia, ampua pitäis ton talon suunnitellut arkkitehti.

Siihen tulee umpinainen sisäpiha (toinen melkein samanlainen siihen viereen) ja talojen muoto mahdollistaa auringonpaisteen sisäpihalla. Nyt näyttää vielä ihmeelliseltä.

Tommoista ihan uutta vois melkein joskus jopa harkita, mut miten noissa pitää hinnat?

Varmaan nousee vaan.
 
Varmaan nousee vaan.
Joo, miljoona euroa sadasta neliöstä on kyllä pilkkahinta. Tuossa oiva sijoituskohde, vuoden päästä tuosta saa helposti 2 miljoonaa, kahden vuoden päästä verovapaasti neljä miljoonaa!
 
Joo, miljoona euroa sadasta neliöstä on kyllä pilkkahinta. Tuossa oiva sijoituskohde, vuoden päästä tuosta saa helposti 2 miljoonaa, kahden vuoden päästä verovapaasti neljä miljoonaa!

Kyseessähän on luksus-asunto, todennäköisesti ostajalle pitkä-aikaiseen käyttöön (osalla omistajista ei ole mitään väliä paljon maksaa, rahaa on niin paljon). Jätkäsaareen nousee satoja uusia asuntoja kymmenen vuoden sisällä ja varmasti kaikennäköisiä kauppoja sun muita joka voi nostaa tai laskea alueen asuntojen arvoa, itse epäilen että nostaa. Eikä tuosta nyt sijainti paremmaksi mene. Kuinka monen muuten luulet ylipäätään ostavan stagesta asuntoja sijoitusmielessä eikä pysyvästi omaksi asunnoksi? Sanoin harhaanjohtavasti että nostaa, vaikka tarkoitin periaatteessa sitä että arvo tuskin on laskeakseen.
 
Joo, miljoona euroa sadasta neliöstä on kyllä pilkkahinta. Tuossa oiva sijoituskohde, vuoden päästä tuosta saa helposti 2 miljoonaa, kahden vuoden päästä verovapaasti neljä miljoonaa!

+1

10 vuoden päästä tosta saa jo 10Miljoonaa euroa.
 
Onks kellään kokemuksia Tapanilan Saniaistiestä?
On, hyvää aluetta. Erittäin läheinen kaveri asui tuolla viimeiset 20v, itse myös tuolla siis paljon aikaa viettäneenä voin kyllä todeta että erittäin lapsiystävällistä seutua (sulla vissiin on muksuja). Tuo Saniaistie on vielä suht "syrjässä" aseman luota, häiriöiden suhteen (joihin en kyllä ole siellä asemallakaan koskaan törmännyt). Sen sijaan tosin kävelymatka asemalle on lyhyt. Siinä aseman "tällä" puolen eli siis sillan edustalla on pieni (lue = todella snadi) lähikauppa, ja sitten sillan toiselta puolelta löytyy alepa, r-kioski, paikallinen räkälä ja sitten vielä pizzeria. Niin, ja sitten tietysti eräs stadin parhaista kiinalaisista ravintoloista, China Man.


Ja muutaman kilsan (ihan kävely/fillari-matkan) päässä on koulut, jotka on suhteellisen hyvässä maineessa. Ja Tapanilan Erän urheilukeskuksellekin on parin kilsan matka, jossa on sitten erittäin monipuoliset urheilumahdollisuudet.


Ja ton 20v aikana, mitä tolla alueella on tullut pyörittyä (vieläkin satunnaisesti, kun sattuu eräs lähisukulainen Tapanilassa asustamaan), en ole IKINÄ törmännyt mihinkään "häiriöihin". Legendan mukaan häiriötekijät asustavat Tapulikaupungin puolella, en ole käynyt siellä joten en voi sanoa siihen juuta enkä jaata.


Suosittelen.
 
Jos tästä jo puhuttu, pahoittelen!

Minä asun itä-Helsingin Puotilassa, olen asunut viimeiset ~4 vuotta. Viihtyisää aluetta, ostarilla nyt paikalliset pulsut hengailee, mutta se kuuluu asiaan. Todella rauhallista seutua ja pidän luonnon läheisyydestä. Hyvät lenkkeilymaastot ja meren rantaa pari sataa metriä. Talot ovat vanhoja ja seinät paksuja, edes naapurin lapsiperheen metelöinti ei kuulu läpi.

Nyt kuitenkin muutto edessä isompaan kämppään ja olen vakavasti harkinnut Vuosaarta. Kaipaisinkin Vuosaaressa asuneilta vinkkejä hyvistä alueista siellä. Aika paljon olen pyöräillyt siellä suunnilla ja kaverikin siellä asuu, minun havaintojeni mukaan se "Rastilan puoleinen" alue on aika hyvää seutua, siinä on paljon kerrostaloja. Eli siis, poispäin metroasemalta Kalvikintien suuntaisesti, sinne öö... no ei meren suuntaan! :D

Tuolta saa ~50 neliöisen kämpän jossa tehty putkiremontti (omat tontit, ei vuokrattu) hintaan 120-130 kiloeuroa. Ja kun olen niin hyvin viihtynyt Puotilassa, niin miksipäs ei. Keskustan suuntaan mennessä hinnat nousee ihan liikaa, tuolta hurauttaa kuitenkin metrolla töihin äkkiä joten etäisyys keskustaan ei ole ongelma. Yödösiä kulkee aamuun asti jos yöelämässä käy pyörähtämässä.

Hinnat ovat tällä hetkellä korkealla, mutta pari vuotta tässä on muuttamisesta haaveillut ja eiköhän se aika nyt ole tullut. Tarkoitus ei ole tehdä bisnestä, vaan löytää viihtyisä asunto jossa asua, ehkä pitkäänkin.

e. Onko tuo Porslahdentien alue millaista? Lähinnä en haluaisi taloon mihin sossu on sijoittanut pulsut, vaan mieluusti taloon jossa on paljon omistusasuntoja.
 
Yksinkeskustelu jatkuu...

Se on kumma, kun luen keskusteluja niin kaikki jotka ovat asuneet pitkään Vuosaaressa sanovat, että aluea on rauhallinen ja mukava. Poikkeuksena vuokratalolähiöt joissa asuu paljon maahanmuuttajia ja suomalaisia sossueläjiä. Metroasemilla pyörii myös aina nuorisoa, mutta se nyt on sellaista joka asemalla.

Tuntuu, että monella on todella kovat ennakkoluulot itä-Helsingin suhteen niiden pahimpien paikkojen takia, Kontulan/Itiksen ostarit jne. Ei se mielestäni kerro totuutta alueesta, sen takia haenkin kommentteja ihmisiltä jotka ovat asuneet Vuosaaressa.

Tai ehkä pysyn Puotilassa, sitä rauhallisempaa paikkaa saa etsiä. Kesätkin nukun ovet auki, enintään lokkien huutoihin herää.
 
Back
Ylös Bottom