Grappling porinaa

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja JanneM
  • Aloitettu Aloitettu
Ensimmäisellä kierroksella Urholin voitti Felipe Diasin. Dias hyppäsi heti suljettuun, josta Jesse lähti pikkuhiljaa työskentelemään passia. About kolmen minuutin paikkeilla Jesse sai edun painettuaan hartiat mattoon halfguardista. Seitsemän minuutin väännön jälkeen Jesse pääsi melkein selkään, muttei saanut hookkeja sisään. Yrityksestä sai edun kuitenkin. Kaveri palautti halfiin, josta kolmas etu prässäämisestä. Voitto heltisi lopulta pisteiden ollessa tasan eduin 3-0

Toisena matsina Jessellä oli Rodolpho Bonfim, jonka Jesse kaatoi heti alkuun leg tripillä. Loppuaika matsista yhtä hyvää kääntötilannetta lukuunottamatta meni Jessen hengaillessa päällä ja yrittäessä ohitusta. Pisteet lopussa 2-0, Jessellä pari ja vastustajalla 1 etu.

Lo sai muutaman oikeasti lähellä olleen sweeppiyrityksen, mutta ne jäivät kuitenkin vajaiksi, edut tuli kuitenkin. Jos on seurannut Leandron matseja aiemmin esim. Corneliusta vastaan, niin noita sen sweeppejä ei yleensä kovin helpolla pysäytä ajoissa. Jessen kovin ase näissä kisoissa oli pystypaini ja vahva top control.


Aittamaa otteli ensimmäisen matsinsa Priscila Cerqueiraa vastaan. Cerqueira pelasi vahvaa DLR guardia jonkin aikaa, mutta vaihtoi hienosti single-leg halfguardiin ja sweeppasi Päivin siitä. Parin sweeppiyrityksen jälkeen Päivi pyörähti hienosti halfguardista kneebariin ja lukotti Cerqueiran pistetappioasemasta.

Toisessa matsissa Amanda Loewen pelasi alun tiukkaa suljettua guardia, kunnes lähti hyökkäämään triangelilla ja vaihtoi omoplataan. Päivi käänsi omoplatan hienosti ja sai melkein ohituksen, mutta kaveri kääntyi kyljelleen. Päivi oli hetken ns. Truck-positiossa, josta lähti hakemaan selkää. Päivi sai edun läheltä-piti tilanteesta selänhaussa, mutta kaveri pyöräytti takaisin guardiin. Loppuaika meni kaverin hakiessa omoplataa ja sweeppiä, Päivi sai myös passiivisuudesta miinuksen. Lopuksi voitti kuitenkin yhdellä edulla.

Finaalissa Päivillä oli vastassa Ana Vieira. Vieira voitti 2016 ruskeavöiden -69kg maailmanmestaruuden ja on kohtuu tuore mustavyö kuten Päivikin. Aittamaa aloitti matsin tiputtamalla heti armbariin, mutta Vieira oli hereillä ja käänsi tilanteen passiksi, mennen heti johtoon 3-0. Päivi scramblasi pystyyn ja pienen väännön jälkeen molemmille passiivisuusmiinus pystyssä. Päivin guardiinvedosta uusi ohitusyritys, josta kuitenkin vain etu Analle. Vieira sai alasviennin ja lyhyen guardiin jäämisen jälkeen ohitusyrityksen, josta etu. Päivi käänsi selän välttääkseen ohituspisteet. Vieira haki kauluskuristusta, josta etu ja upotti samalla hookit sisään selässäollessaan ja otti 4 pistettä lisää. Keskellesiirron jälkeen Vieira kaivoi 9-0 pistejohdossa selästä kauluskuristuksen.


Meni vähän enemmän play-by-playksi kun oli tarkoitus, mutta mitä muutakaan sitä duunissa tekisi kuin kattoisi nuo matsit uudelleen.
Myös Outi Järvilehto ja Venla Luukkonen saivat hopeaa, mutta molemmilla oli vain 2 ottelijaa omissa sarjoissaan, joten hopea tuli yhdellä tappiolla.


EDIT: Niin joo, kaikkia suomalaisten matseja en ehtinyt katsoa, mutta ruskeista ja mustista vöistä ainakin Tommi Pulkkanen, Antti Mannila, Greger Forsell, Tuomas Tammilehto, Venla Luukkonen, Hanna Hirvonen ja Sebastian Mäkinen lähtivät aikuisten sarjoissa ensimmäisestä ottelusta suihkuun. Paakkolan Harri voitti yhden ja lähti toisesta ulos. Valko-, sini-, ja purppuravöitä en lähde edes miettimään, tässä menee muuten loppupäivä.
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
No huh huh. Ei ole siis Lo saanut Jesseä sweepattua. Ketkä kaksi Jesse voitti? Ja olisiko laittaa lyhyttä yhteenvetoa suomalaisten otteista?

TUosta linkistä analyysiä Suomen BJJn tasosta ja listattuna maittain European openeiden milastitit

Suomeen tuli siis neljä mitalia mustien vöiden adultista. SUomi oli mitalitilastossa Brassien ja Jenkkien jälkeen kolmas.


View: https://www.facebook.com/BjjSuomi/posts/1426819617330762


BJJ Liiton facebookissa on kaikki mitalistit uutisoituna kaikista sarjoista.
 
Kiinnostaisi edelleen tietää mikä on Serimaan tilanne. Vieläkö treeni kulkee ja kilpaileeko ylipäätään? Ainoa mitä on viime vuosina kuullut, oli se parisen vuotta sitten julkaistu juttu Fightsportissa Töiden puolesta reissasi maailmalla ja treenaili eri saleilla. Tavoitteena mustien vöiden maailmanmestaruus. Katsoin noita EM-kisojen tuloksia, niin superraskaansarjan oli voittanut Mahamed Aly. Muistelen että juurikin tuon nimisen kaverin Serimaa mainitsi tuossa lehtijutussa. Oli hävinnyt sille joitakin kertoja ja tavoitteena oli ottaa vielä revanssi. Satavarmaksi en mene sanomaan että on sama nimi, mutta näin muistelen.

Mutta joo, mustan vyön Serimaa ainakin sai viime vuonna. Laita Maunonen kyselyä Serimaalle veispuukissa että miten hommat etenee.
 
Super whey isolate -33%
Myös Outi Järvilehto ja Venla Luukkonen saivat hopeaa, mutta molemmilla oli vain 2 ottelijaa omissa sarjoissaan, joten hopea tuli yhdellä tappiolla.

On kovin harmillinen juttu, jos arvokisahopean saa yhdellä tappiolla. Mutta minkäs sille tekee, jos kilpailijoita ei ole tarpeeksi.
 
On kovin harmillinen juttu, jos arvokisahopean saa yhdellä tappiolla. Mutta minkäs sille tekee, jos kilpailijoita ei ole tarpeeksi.
Kyllä kilpailijoita on tarpeeksi, mutta kun porukka pilkotaan useampaan keinotekoiseen tasoluokaan vyön värin, iän yms. mukaan, niin näin siinä sitten käy.

xjhii.jpg
 
Ei liity suoranaisesti aiheeseen, mutta mun mielestä noita ääripään painoluokkia voisi hyvin poistaa. Tai ainakin jotenkin järkeistää. Jos käyttää nyt esimerkkinä vaikka juuri käytyjä European Openeita, niin tuo kilpailijoiden jakautuminen on tiettyjen painoluokkien ottelijoille tietyssä mielessä hieman epäreilua. Jos katsotaan asiaa vaikka sinivöisissä, joissa oli eniten kisaajia, niin jakautuma näyttää tältä:

-57,5kg: 21 ottelijaa
-64kg: 43 ottelijaa
-70kg: 77 ottelijaa
-76kg: 113 ottelijaa
-82,3kg: 82 ottelijaa
-88,3kg: 50 ottelijaa
-94,3kg: 35 ottelijaa
-100,5kg: 25 ottelijaa
100,5kg+: 16 ottelijaa

Toisin sanoen plussasarjassa kultamitali heltiää 4 voitetulla ottelulla, kun taas -76kg sarjassa saat vääntää 7 matsia kultaan. Vaikka esimerkiksi -64 olisi pienin painoluokka ja 94,3+ suurin, niin painoluokkia olisi silti kohtuullisen monta. Kun tähän lisää sen, ettei mustissa vöissä ainakaan noita -57,5 ja 100,5+ ottelijoita kovin montaa ole, niin ei ole kovinkaan vaikea tituleerata itseään vaikkapa euroopanmestaruuskisojen hopeamitalistiksi.

Suomessahan on käytössä ruskea- ja mustavöiden yhdistetyt sarjat, joissa pienin sarja on -70kg ja suurin 94,3kg+. Silti useimmiten kaikki osallistujat saavat mitalin.

EDIT: Vyöluokat tuovat IBJJF:lle rahaa niin törkeästi, etten ota siihen edes kantaa. 130 dollaria per ottelija. Olisin silti sillä kannalla, että mustavöiden sarjassa se titteli voisi olla jotain muuta, kuin alemmilla vöillä. Esimerkiksi mustavöiset kilpailisivat "European Open"eissa, kun alemmat vyöt ottelisivat jonkinlaisen "international open" tyylisen turnauksen. Ei olisi myöskään huono idea antaa vöitä palkinnoksi mustavöille, kun alemmat voisivat saada mitaleita niinkuin nytkin.
 
Kyllä sen euroopan mestaruuden pitäisi olla niinku judossakin että siellä kisaavat vaan ja ainoastaan parhaat. Muute siinä ei ole mitää järkeä.. Just toi international open ois hyvä vaihtoehto alemmille vyöluokille.
 
Mutta eihän nämä edes ole Euroopan mestruuskisat, kun valtaosan mitaleista vei brasilialaiset. Käytännössähän kyseesä siis isot ja kovatasoiset kaikille avoimet kisat, mutta ei tuolla Euroopan mestaruuksia ratkota.
 
Lajin ulkopuolisen näkökulmaa Karihtalan pohdintoihin.

Ensinnäkin painoluokat. Minua on aina ihmetyttänyt painihommissa nimenomaan pienten painolukkien puuttuminen. Amatööripotkunyrkkeilyssä alimmat sarjat ovat -51, -54, -57 ja -60. Eli on vielä kolme sarjaa tuota BJJ:n alinta luokkaa alempana. Tai kaksi jos nuo punnitaan puku päällä.

Jos kaveri painaa luonnostaan jonkun 52kg niin eihän sillä ole mitään mahdollisuutta kilpailla -64kg sarjan huippuja vastaan, joilla on treenipainot yli 70kg! Suhteellinen ero on sama kuin 70kg kaveri painisi lihaksikkaan 100kg jätkän kanssa - ei mitään tolkkua. Eli käytännössä tuo aiheuttaa sen, että syntyjään pienikokoiset ihmiset eivät voi urheilla lajissa huipputasolla. Tämä taas tuskin on lajille eduksi, ei se Helio Graciekaan tainnut olla mikään valtava karpaasi. Alemman tason kisaaminen tietysti onnistuu taitoylivoimalla, mutta huipputasolla ei ole jakoja. Kuka haluaa treenata kuin huippu-urheilija, jos ei kuitenkaan voi ikinä saavuttaa huipputuloksia?

Ääripäiden sarjat jäävät tietysti pieniksi, mutta onko se ottelijan vika, jos haastajia ei löydy? Tähän olisi kuitenkin yksinkertainen ratkaisu - nimittäin se että vyöluokissa saisi mennä ylöspäin (mutta ei alaspäin) Esim. sinivöinen saisi siis osallistua sinisiin, purppuroihin, ruskeisiin tai jopa mustiin jos haluaisi. Ruskeavöinen joko ruskeisiin tai mustiin ja mustavöinen vain mustiin kuten nykyisinkin. Käytännössä tämä tietysti aiheuttaisi sen, että kilpaorientoituneimmat värivyöt nousisivat luokissa ylöspäin hakemaan kultaa ja kunniaa. Perusjampat sitten taas saisivat oman tasoistaan painiseuraa.

Vyöluokat ja mestaruudet. Minulle ei mene kaaliin se, että joku on sinivöisten Suomen mestari. Mestareita on vain se yksi, joka on painoluokkansa paras. Esim. Tappara-faneille voisi olla hieman hankala selittää, että jääkiekon Suomen mestari on myös Iisalmen Peli-Karhut, joka voitti Suomi-sarjan.

Mutta nyt on syytä huomata, että tässähän oli kyseessä European Openit eikä EM-kisat. Aiemmin näitä on tosi harhaanjohtavasti mainostettu EM-kisoina ja voittajia Euroopan mestareina. Tänä vuonna on puhuttu European Openeista, varmaan paljolti siksi että parhaat suomalaiset ovat nyt joukolla päässeet mustien vöiden sarjaan, jossa vastustajat ovat pääosin brasseja. "Euroopan mestariksi" pääsi siis tänä vuonna yksi italialainen ja kaikki muut olivat brasseja, jenkkejä tai japanilaisia.

Varsinaisia EM-kisoja tai Euroopan mestareita ei siis edes ole. Yksi mahdollisuus IBJJF:llä olisi laittaa samojen kisojen yhteyteen pelkästään Eurooppalaisille tarkoitettu mustien vöiden "European Championships", jossa ratkottaisiin se Euroopan paras jiujitsuka. Harmi että en ole päättämässä asioista, kun minulla on niin paljon hyviä ideoita. ;) Mutta sinivöisten Euroopan avointen voittaja on minusta ihan asiallinen titteli.

MM-kisat sitten taas on "oikeat" MM-kisat ja voittaja maailmanmestari, joten vyösarjat tuntuu taas kummallisilta.
 
Lajin ulkopuolisen näkökulmaa Karihtalan pohdintoihin.

Ensinnäkin painoluokat. Minua on aina ihmetyttänyt painihommissa nimenomaan pienten painolukkien puuttuminen. Amatööripotkunyrkkeilyssä alimmat sarjat ovat -51, -54, -57 ja -60. Eli on vielä kolme sarjaa tuota BJJ:n alinta luokkaa alempana. Tai kaksi jos nuo punnitaan puku päällä.

Jos kaveri painaa luonnostaan jonkun 52kg niin eihän sillä ole mitään mahdollisuutta kilpailla -64kg sarjan huippuja vastaan, joilla on treenipainot yli 70kg! Suhteellinen ero on sama kuin 70kg kaveri painisi lihaksikkaan 100kg jätkän kanssa - ei mitään tolkkua. Eli käytännössä tuo aiheuttaa sen, että syntyjään pienikokoiset ihmiset eivät voi urheilla lajissa huipputasolla. Tämä taas tuskin on lajille eduksi, ei se Helio Graciekaan tainnut olla mikään valtava karpaasi. Alemman tason kisaaminen tietysti onnistuu taitoylivoimalla, mutta huipputasolla ei ole jakoja. Kuka haluaa treenata kuin huippu-urheilija, jos ei kuitenkaan voi ikinä saavuttaa huipputuloksia?

Punnitus tapahtuu puku päällä, kisoista riippuen about 15 minuuttia ennen ensimmäistä matsia. -64kg ukko ei paina yli 70kg treeneissä. Noita painonvetäjiä muutenkaan ei kovin paljoa ole. Moni kisaa ympäri vuoden samassa painoluokassa, jolloin tuota painon vetoa alempaan painoluokkaan ei juurikaan edes tapahdu.

Katsopa huviksesi vaikkapa viime BJJ SM-kisojen osallistujalistaa tuossa alle 64 kiloisissa. Sinisissä 7 ja purppuroissa 4 ottelijaa. Ruskea-mustissa tuo alin tosiaan on -70.
Valkovöisissä osallistujamäärää selittää osittain junnut, jotka kisaavat aikuisten SM-kisoissa. Kyllä mä käsitän mitä tässä ajat takaa, olen vaan peppukipeä koska sijoitun aina osallistujamäärältään suurimpiin sarjoihin. Eiköhän tilanne bulkkaamalla parane
 
Katsoinkin juuri tuota sarjaa ja se on osasyy näkemyksiini. Sinivöisten hopealle sijoittui seurakaverini Saku Ronkainen, joka vapaaottelussa kilpailee sarjassa -56,7kg ja on siihenkin alipainoinen. Juuri se, että alin sarja on -64kg ja joissain kisoissa jopa -70kg hankaloittaa kovasti hänen kilpailemistaan painipuolella. -70kg sarjassa oalkaa olla jo loukkaantumisriskitkin isot, kun tulee yli 10 kiloa isompaa jätkää vastaan.

Jos nuo vyöluokat olisivat yhdessä, niin siinä olisi jo 13 ottelijaa ja valkovöistä vielä 14 ottelijaa lisää eli yhteensä 27.
 
Katsoinkin juuri tuota sarjaa ja se on osasyy näkemyksiini. Sinivöisten hopealle sijoittui seurakaverini Saku Ronkainen, joka vapaaottelussa kilpailee sarjassa -56,7kg ja on siihenkin alipainoinen. Juuri se, että alin sarja on -64kg ja joissain kisoissa jopa -70kg hankaloittaa kovasti hänen kilpailemistaan painipuolella. -70kg sarjassa oalkaa olla jo loukkaantumisriskitkin isot, kun tulee yli 10 kiloa isompaa jätkää vastaan.

Jos nuo vyöluokat olisivat yhdessä, niin siinä olisi jo 13 ottelijaa ja valkovöistä vielä 14 ottelijaa lisää eli yhteensä 27.

Mutta olisiko siinäkään mitään järkeä, että tehtäisiin vielä pienempiä painoluokkia, että varmasti kukaan ei ole alipainoinen sarjoihin? Kyllä sen painon varmasti saa nousemaan tuohon 64 kilon lähimaille, joskaan se ei välttämättä kickboxingin kannalta ole kaikkein optimaalisinta.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom